Totuus erottaa ystävätkin toisistaan.
Näin sanoo Jeesus: Matt. 10:34-39.
Mutta Jumalan totuus yhdistää ne, jotka ottavat sen vastaan.
Jumalan tahto on yhdistää omansa TOTUUDEN SANASSA.
-------------------------------------
Tässä Jumalan Totuus, joka ihastuttaa ja vihastuttaa, erottaa ja yhdistää:
SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. -
Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi.
”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5).
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon tulemiseen on tarvittu parannuksen teko, syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen eli elämän suursiivous sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon. Jeesuksen veri on puhdistanut sydämen uskolla.
”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman (ja oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla Jumalan seurakuntaan.
"Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Meidän tulee nyt vain pysyä Hänen seurakunnassaan ja Raamatun opetuksissa kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.
· Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
· Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään muuta).
· Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei mitään muuta).
· Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään muulla tavalla).
Meitä Hän nyt johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea ”uskonsuunta”.
Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40).
Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon!
Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. - Yhteisen toiminnan ulkopuolella joku voi olla. Silloin hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Noita irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo nyt kutsua laumansa yhteyteen, oman seurakunnan toimintaan.
Jokaisen kristityn tulee Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan ja erottautua hajaannuksen tukemisesta.
Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista.
Ja Siihen Pyhä Henki sanoo AAMEN!
______________________________
PS. IRRALLAAN KULKEVIA Jumalan lapsia ON KAIKISSA kristillisssä USKONSUUNNISSA.
_____________________________
Tässä vielä lisää "kiusallista" Herran sanaa:
http://groups.msn.com/Seurakunta/omawebsivu.msnw
Näin sanoo Jeesus: Matt. 10:34-39.
Mutta Jumalan totuus yhdistää ne, jotka ottavat sen vastaan.
Jumalan tahto on yhdistää omansa TOTUUDEN SANASSA.
-------------------------------------
Tässä Jumalan Totuus, joka ihastuttaa ja vihastuttaa, erottaa ja yhdistää:
SEURAKUNTAAN LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. -
Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi.
”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5).
”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon tulemiseen on tarvittu parannuksen teko, syntien katuminen, tunnustaminen ja hylkääminen eli elämän suursiivous sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Uskoon tuloa voidaan ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi, niin hän on tullut uskoon. Jeesuksen veri on puhdistanut sydämen uskolla.
”Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman (ja oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla Jumalan seurakuntaan.
"Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Meidän tulee nyt vain pysyä Hänen seurakunnassaan ja Raamatun opetuksissa kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.
· Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei mitenkään muuten).
· Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään muuta).
· Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei mitään muuta).
· Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään muulla tavalla).
Meitä Hän nyt johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea ”uskonsuunta”.
Olemme iloiten erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40).
Seurakuntaan liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon!
Emme löydä Raamatusta sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta seurakuntaan kuulumaton. - Yhteisen toiminnan ulkopuolella joku voi olla. Silloin hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen. Noita irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo nyt kutsua laumansa yhteyteen, oman seurakunnan toimintaan.
Jokaisen kristityn tulee Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan ja erottautua hajaannuksen tukemisesta.
Jokainen oikea kristitty kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu ei ole mahdollista.
Ja Siihen Pyhä Henki sanoo AAMEN!
______________________________
PS. IRRALLAAN KULKEVIA Jumalan lapsia ON KAIKISSA kristillisssä USKONSUUNNISSA.
_____________________________
Tässä vielä lisää "kiusallista" Herran sanaa:
http://groups.msn.com/Seurakunta/omawebsivu.msnw
Vastaukset 11
Vanhimmat
on kaikkialla, missä Jeesus tunnustetaan Jumalan Pojaksi, joka ainoana kykeni ihmisen synnistä pelastamaan vuodattamalla kalliin sovintoverensä, jotta meillä rauha on Jumalan kanssa.
Vaikka meitä hetkikään kaikkia ei ole upotuskastettu vedellä, eli olemme saaneet kasteen vauvana, on Jeesus kastanut meidät Itseensä Pyhällä Hengellä ja se on niin valtavan ihana asia, että sanat eivät sitä riitä kertomaan.
ei pidä sekoittaa lapsikastetta kristinuskoon.
Se on eksytys. Monet jäävät menemättä kasteelle, kun heidät on saatu uskomaan valhe, että heidät on kastettu. Luottavat lapsikasteen taikavoimaan.
Raamattu sanoo NYT sinulle: Apt. 2:38,41 ja 10:48 sekä 22:16.
http://www.lyhyt.net/TurunJumalanSrk/
Käytkö sofiankadun kokouksissa?
Kiitos hyvästä ja opettavaisesta kirjoituksesta :)
Uskon että kaikista uskonsuunnista huolimatta on mahdollista toteuttaa paikallisseurakuntamallia, eikä sen tarvi olla organisatorista ekumeniaa. Riittää että Jumalan lapset arjen keskellä kokevat uskon yhteyttä ja rakkautta Pyhässä Hengessä ja vievät eteenpäin ilosanomaa Vapahtajastamme.
Jumalan siunausta sinulle kirjoittaja!
Kai se loppujuoksussa on ihan sama onko se lapsi vai aikuiskaste?
Jos kerran sanotaan, että Ottamalla Jeesus vastaan saa syntinsä anteeksi, eikö se riitä?
Eikö ilman kastetta pääse Jeesuksen luo?
Entä ne miljoonat ihmiset joita ei koskaa kasteta tai ole kastettu, miten heidän käy?
Onko kasteen asia (milloin kastettu)ylipäätään ollenkaan sellainen asia, josta voisi tehdä uskovaisuutta jaottelevaa asiaa?
Eikö se ole tärkeintä mitä tunnemme sydämessämme ja kuinka kohtelemme tässä elämässä muit?
Kommenttini koski lähinnä käsitystä seurakunnasta. En ota kantaa kasteen suoritustapaan, sillä kastekin on lopulta Jumalan teko.
Mark. 16:16
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Ja tämä riittää minulle.
Siunausta sinulle!
Korneliuksen kodissa uskoon tulleille määrättiin näin: "Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen! Apostolien teot 10:48.
Voisimmeko ajatella, että nuo olisivat kieltäytyneet menemästä kasteelle?
Eikö sama asenne enää kuuluisikaan seurakuntaan?
Saisimmeko nyt vapaasti valita, että tottelemme Jeesusta ja menemme kasteelle´? Vai saisimmeko nyt valita, ettemme tottele Häntä, ja kaikki olisi kuitenkin ok. ?
Meidän tulee totella Jeesusta, ja se riittää. Useista kastekäytännöistä ja muista asiaa sekottavista tekijöistä johtuen jokaisen vain tulisi tehdä niin kuin Pyhä Henki johdattaa. Niin yksinkertaista se on. Koska minua ei ole kastettu lapsena vaan myöhemmin, en voi asettua lapsena kastetun asemaan ja alkaa jakamaan mielipiteitäni. Jokainen tehköön niin kuin Jumala johdattaa. En ainakaan lähde tuomitsemaan sellaisia jotka uskoon tultuaan ottavat kasteen, vaikka ovatkin jo kastettu lapsena. Mutta en tuomitsemaan niitäkään, jotka uskovat lapsena saadun kasteen riittävän. Tärkeintä on tehdä omantunnon mukaan, Jumala tahdon mukaisesti.
Uskomalla vastaanotamme pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa :)
Siunausta sinulle.
Minulle on aina opetettu, että asia pitää tarkistaa Raamatusta.
Onko se siis hylätty vaihtoehto?
Jos itse olisin kasteasian edessä, niin kuin kerran olin, niin ottaisin eteeni Raamatun ja kysyisin sen edessä asiaa Jumalalta. Lukisin sitten Hänen vastauksensa esim. Apt. 22:16.
Tottelisin sitä.
Ei Pyhän Hengen johdatus ole sellaista huuhaata, että mutu tuntumalla päätetään, mitä Hän muka puhuu.
Ajatelkaa vähän.
Olen hieman ulalla koko keskustelusta. En tiedä oikein mitä uhkaavaa olen sinulle sanonut? Minä olen Herrani edessä ollut myös kasteasian yhteydessä, ja Hän on minut kasteelle johdattanut. Mistäs muualta kuin Raamatusta kehoitus kastellekin menemiseen löytyy :)
Olen kuitenkin jonkin verran keskustellut kasteasiasta suhteessa lapsikasteeseen, ja tullut siihen tulokseen, että kasteella tulee käydä. Se on kuitenkin jokaisen omantunnon asia, meneekö ns. uskovien kasteelle, vai uskooko lapsena saadun kasteen riittävän. Minä en lähtisi siinä asiassa ketään tuomitsemaan.
Olenko minä ihan ulapalla? Keskustelemmeko edes samasta aiheesta? Oletanko oikein, sinä olet käynyt uskovien kasteella vaikka olet kastettu lapsena? Jos olet sen tehnyt hyvällä omalla tunnolla ja kokenut sen Jumalan tahdoksi, ei minulla ole asiaan nokan koputtamista. Itse vain en ole ollut samassa tilanteessa, eikä ole tarvinnut samanlaista ratkaisua tehdä. Mitäpä minun mielipiteelläni siis on merkitystä :)
Pyydän anteeksi jos tulkitsit kirjoitukseni jonkinlaiseksi loukkaukseksi sinua kohtaan.