se voi olla mahdollista että jumala vie aina elämän intoiset rehelliset ihmiset pois mutta ne jotka kärsii kivusta ja vanhuudesta haluavat pois kivuista ja kärsimyksistä niin ne eivät pääse sinne jumalan hoiviin,,vuosi tolkulla huutavat apua käärsimyksiin....miksi he eivät pääse sinne...mikä sen jumalan mielessä on..nuoria ja hyväkuntoisia vie pois...usko jumalaan ym meni kyllä kokonaan..pienenä kävin ja pidin seurakunnan kerhoja..MUT NYT AJATTELIN SANOUTUA KIRKOSTA IRTI ITSENI JA PERHEENI POIS.KOSKA SE TUOTTAA VAIN TUSKAA..VEI NUOREN RAKKAANI POIS....
kerro
daihda miten
13778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen niin samaa mieltä kanssasi. Itsekin erosin kirkosta n. puolitoista vuotta sitten.
Minua kiinnostaa ihan oikeasti, että helpottiko sinua se kirkosta eroaminen sitten? Jos erosit nimenomaan sen vuoksi, että olit vihainen Jumalalle jonkun läheisen kuolemasta? Ettet hyväksynyt sitä kuolemaa, tms?
Kun mulla itsellä poika teki itsemurhan 19v. ja siitä on vähän yli puolitoista vuotta aikaa, niin seurakunnan työntekijät olivat suurin tuki sekä henkisesti että taloudellisesti minulle. Ja kirkossa koin saavani lohtua ja tukea, kun surussani sinne aina kuljin istumaan, kuuntelemaan saarnaa ja siellä sain itkeä tuskaani rauhassa. En ole ikinä ajatellutkaan erota kirkosta, siis ennen poikani kuolemaa, enkä sen jälkeen. Kolehtiin panemani kolikot eivät ole kohdallani suurentuneet eivätkä pienentyneet myöskään. Itkin ja huusin, kirosinkin, Jumalalle tätä elämäni hirveintä asiaa, mutta jostain syystä koin Hänet myös ainoaksi joka voisi auttaa minua oikeasti selviämään tästä selväjärkisenä jatkamaan elämää. Sanoin hänelle kädet ristien, "kun annoit tämän tuskan, niin auta myös kestämään se, tai ota minutkin pois", monta, monta kertaa.
Siitä se sitten aina menee eteenpäin. Ei ole ketään ihmistä, johon voisin niin kovasti turvata ja luottaa.
Uskon, että Hän kantaa minua. Ja uskon siihen, että saan tavata poikani sitten jälleen siellä toisella puolella. Mitä minua auttaa purkaa tuskaani syyttömiin ihmisiin, seurakuntiin, tms.? Seurakunta auttaa ihmisiä hädän hetkellä.
Jumala on Rakkaus. Hän on meidän Isä. Hän voi kovallakin kädellä yrittää saada meidät tajuamaan, että kääntyisimme synnin tieltä Hänen tielleen. Että nöyrtyisimme ja ymmärtäisimme mistä tässä elämässä on kysymys. Elämää ei eletä niinkuin me yksin haluaisimme, vaan sitä on elettävä Isämme, Hänen mukaansa.
Voimia kaikille läheisensä menetyksen kanssa kamppaileville. Ette ole koskaan yksin.
Itse en ole edes ajatellut kirkosta eroamista, mutta olen kapinoinut ja ollut vihainen ja katkera...ja tulen olemaan varmasti vielä pitkään. En pysty oman rakkaimman läheiseni poismenoa hyväksymään...mutta kiitos tuosta toivosta, joka viestistäsi välittyi. Kiitos, että myös minä sain siitä palasen tänä suurena epätoivon hetkenä.
joita pieni ihminen ei täällä ajassa ymmärrä. Lapsuudessani oli pieni, neljävuotias poika, joka kotonaan tapaturmaisesti kuoli. Sitä ennen hän piirteli kuvia enkeleistä ja kertoi äidilleen, että hän lentää. Äiti kysyi, että mihin lennät. Lennän taivaaseen. Niin kävikin sitten. - Minulta on mennyt monta läheistä siis ja eri ikäistä, viimeksi viime vuoden lopulla. Silti pysyn kirkossa. On ihanaa löytää seurakunnasta samoin ajattelevia. Ensi kuussa aion mennä seurakunnan järjestämään sururyhmään.
Jännää...se pikkupoika varmaan muisti todellisen olemuksensa, eli tajusi olevansa "ihmisenkeli", jonka tarkoitus ei ollut maan päällä kauaa viipyä.
Hei minäkin sanouduin irti kirkosta ja ilomielin sen tein sillä en kestä yhtään sitä paskaa mitä nuo uskovaiset muka jumalaan uskovat syytävät suustaan,kehotan sinua oikein eroamaan eroa pois vaan ,ei kenenkään tarvitse heille vielä maksaa siitä paskasta veroa.Mitä me saamme sieltä ,valheita ja veroja ja maksun hautapaikasta,emme muuta.Kyllä meidät haudataan maahan samallatavalla kuin muutkin kun kuolemme,ei jätetä maan päälle.Erosin kirkosta lapseni menetyksen jälkeen ja hänet tappoi henkilö joka sanoi itseään jumalaan uskovaksi,hyi helvetti hän mädätköön alimmassa helvetissä.Voimia vaan tähän paskaan kaikille
...lapsesi kuolemaan. Sinua koetellaan. Jumala ei hylkää sinua, vaikka sinä hylkäisitkin Hänet. Hän ei salli yhdenkään "lampaistaan" eksyvän. Hän rakastaa sinua ja etsii sinut vielä luokseen. Voit luottaa siihen. Lapsesi on Hänen luonaan. Tämä ihminen, joka teki tämän hirmu teon, on sairas, mutta Jumalalla on hänenkin osalleen oma suunnitelmansa. Kun vain voisit luottaa ja uskoa Jumalan oikeudenmukaisuuteen, vaikka sinua on nyt satutettu mitä julmimman kautta. Rukoilen puolestasi, että jaksat. Voimia.
Olen tosi pahoillani puolestasi ja voin sanoa, että kannan ainakin osittain samaa sinun tuskaasi. Minusta tuntuu vieläkin, että poikani tapettiin, koska ihmisten julmuus ajoi hänet itsemurhaan. Mutta koetetaan jaksaa.
tuo kirkosta eroamisen ajatus tulee monellekin mieleen menetyksen jälkeen... Niin tuli minullekin, mutta enpä ole eroamista vielä tehnyt, ja tokkopa eroankaan.
Välit on poikki yläkertaan. "Ennen vanhaan" luin iltarukouksen joka ilta, unenpäästä ei saanut kiinni jos se rukous oli unohtunut. Nykyään ei asia vaivaa, ja rukoillut en ole kohta kolmeen vuoteen.
Jumala, jos nyt sellainen on, on tuottanut pettymyksen liian monta kertaa. Kaippa tuo äskeinen lause kuitenkin paljastaa että jonkin asteista uskomusta on vielä jossain jäljellä, mutta kovin on enää hataralla pohjalla. -Ja vaikka usko yläkerran isäntään on mennytkin haluan silti uskoa että kaikki rakkaani ovat taivaassa, ja tähtikirkkaina öinä tuikkivat/vilkuttavat mulle.
Mun kaveri kuoli kuukausi sitten 16-vuotiaana... 25.5.2012 se oli tapellu sen isän kans siitä ku se ois halunnnu lähtee kattoo yhtä poikaa mitä se sano rakastavansa! (joka varmasti piti paikkaansa) Jenna suuttu ja lähti sit yhen pojan kans ajeleen.Jenna halus tietää kuinka kovaa se auto oikeen kulkee niimpä ne käänty mettätielle ja ajo 140km tuntinopeudella... Se poika huomas etei saa pidettyy sitä autoo hallinas, eikä pystyny tehä mitään! siinä samas se oli kattonu jennan päälle ja tajunnu etei sil oo turvavöitä päällä ja huusi "pidä lujaa kiinni jenna" ja jennan viimeiset sanat oli "(pojan nimi) mä pidän ja mä rakastan sitä (sitä poikaa jonka luo hän halusi mennä)" Kuski näki kuinka Jenna lensi tuulilasin läpi, jonka jälkeen kuskilla meni taju ja auto kääntyi jennan päälle.. Lähellä oli mökki josta joku mies oli huomannut tapahtuneen ja hälyyttänyt apua.. Jenna oli menehtynyt samantie kun oli lentänyt autosta ja Kuski joutui Teho-osastolle hänellä meni jalka poikki ja sai pahan aivotärähdyksen!! kuski jäi siis hekiin:< jennaa jäi kaipaamaan hänen oma tanssijoukkue, joukkue jota hän valmensi, paljon ystäviä,kavereita,sukulaisia,italian ja ruotsin sukulaiset,isoveli,äiti ja isä,tuo kyseinen kuski ja poika jota hän rakasti
Kaikki on suhteellista. Jumala on suuressa armossaan ja viisaudessaan asettanut hengitysilmaan 2 kaasua. Hapen ja typen. Toinen ylläpitää elämää(happi, eli 1/4 hengitysilmasta)ja toinen puolestaan tukahduttaa sitä(typpi, jota puolestaan on 3/4) On meidän oma tehtävämme etsiä se sieltä ja osata hyödyntää sitä.
http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/like35agafi.nsf/docbyalias/gasschool_n_prop
Typpeä saadaan tislaamalla hengitysilmasta tämänkaltaisilla generaattoreilla ja käytetän pääosin autojen renkaiden täyttöön;
http://www.rocca-group.com/fi/yksikot/rocca_sales/sales_typpi_happi/typpi_happi.html
http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/like35agafi.nsf/docbyalias/sol_nit_tires
Typen suhteesta antaisin seuraavan kuvauksen;1 vappupallo jonka halkaisija on 30-centtimetriä vastaa tyhjiöpussia. Tämä perustuu henkilökohtaisiin mallinnuksiin. Tässä on kaavio siitä kuinka monta tuollaista ilmapalloa mahtuu vastaavankokoiseen Heliumtankkiin;
http://www.ilmapallokeskus.fi/mainosilmapallot/helium
http://cdn.thedailybeast.com/content/dailybeast/articles/2011/04/27/suicide-kits-the-91-year-old-woman-selling-instant-death-on-the-internet/_jcr_content/body/image_0.img.503.jpg/1304973648061.cached.jpg
Eli käytännössä yhtä monta typpipussia.
Tämä antaa pienen kuvauksen siitä kuinka monta noita typpipusseja mahtuu korkeasti puristettuun tankkiin.
Tässä havaintoesitys typen tainnuttavasta vaikutuksesta sikaan;
http://www.youtube.com/watch?v=vlRFul216LM
Eli ei se Jumala teitä mitenkään tahallaan kiduta. Elämä vain välillä on vähän kärsimystä. Se on tarkoitettu elettäväksi. Ei Jumala vanhuksia varsinaisesti tahallaan kiduta. Järjestelmä on vaan luotu sellaiseksi että lääketeollisuus pyrkii puristamaan kuolevasta irti sen viimeisenkin pisaran ennen hänen kuolemaansa. Annan tästä käytännön esimerkin;
http://www.hymy.fi/tasta-puhutaan/sairas-suomalaispoliitikko-vaadin-eutanasian-laillistamista
Kusipäistä? Ei tuossa vielä mitään! Monessa kehitysmaassa myydään lapsia. Se on ihan virallista liiketoimintaa. Sen nimi on "adoptio"
http://www.theatlantic.com/international/archive/2011/12/how-ethiopias-adoption-industry-dupes-families-and-bullies-activists/250296
http://www.foreignpolicy.com/articles/2010/09/07/anatomy_of_an_adoption_crisis
Me ihmiset vaan ollaan tuommoisia. Money talks, bullshit walks! Mutta Jumala on rakkaus;=))
Osanottoni menetykseen. Tämä ihmisen elämä on salaisuuksia täynnä. taivalliinen Isä kyllä kestää ja ymmärtää nämä avoimet, tuskankysymysket: miksi? ja miksi? Kuitenkin päivämme ovat luetut ja ei Sana lupaa jokaiselle pitkää ja helppoa elämää. Ja jos pitkään elää, niin kärsimystäkin riittää jokaisen tarpeeksi ja voimien mukaan: Ksikki eivät vain niin kerro murheistaan. Jos erota kirkosta niin Jumala ei sittenkään sinnua hylkää. Sinulla on oikeus surra ja työstää mentyksesi. Jospa asiaan liittyy joku juju että nuorella rakkaallasi oli lyhyt elämä ja tehtävä täällä. Hän on ainkin nyt seillä Jumalan hoivissa. Ja itsekukin sinne ajallansa pääsemme. siellä vasta sitten saamme lopullisest vastaukset elämämme perimmäsiin kysymyksiin.
samaamieltä kansasi