Mitäs sit jos joku meidän tekstejä tajuaakin uskonnon olevan humpuukia. Mitä sit? Moni uskovainen on onnellinen uskossaan. Onko meillä oikeutta rikkoa toisen onnellisuutta?
Jos joku on lukenut juttuja niin olen puhun säkistä ja säkin hinnasta. Moni uskis ei paljoakaan maksa ja nää vaivaa sen säkin eteen, mut moni kyl maksaakin kovan hinnan.
Onko meillä siis oikeutta yrittää vakuuttaa että säkki on tyhjä? Kauppias(raamattu) väittää sitä täydeksi.
Kyllä minusta, silloin kun säkin ostaja maksaa siitä kalliin hinnan ja kärsii sen hinnan maksun jälkeen, mielenterveytellisiä ongelmia, ei harrasta seksiä(k.Martyyri), jättää lääkityksen pois säkin takia tai kuten lestat tellut ja mitä lie kieltävätkin.
Onko ne jotka on onnellisia säkin kanssa ja ne kuulee puheemme ja vakuuttuvat säkin tyhjyydestä, oikean asian uhreja? Mitäs tulivat tänne, niinkö?
Entä paasaatko mummolles joka on jo toinen jalka haudassa että et sinä minnekkään taivaaseen pääse, maadut, mutta kivutta(ja lohutat hymy huulilla)?
Ette kai, toivottavasti ette?
Mut entäs jos täällä sattuu vahingossa oleen mummo lukemassa näitä ja ens viikolla on sairaalassa oottamassa arkkua?
Vahinkoja sanon minä, mut ikäviä asioita silti.
Mitäs tulivat tänne ja leikkivät vaarallisilla vesillä. Sad but true!
Jos joku on lukenut juttuja niin olen puhun säkistä ja säkin hinnasta. Moni uskis ei paljoakaan maksa ja nää vaivaa sen säkin eteen, mut moni kyl maksaakin kovan hinnan.
Onko meillä siis oikeutta yrittää vakuuttaa että säkki on tyhjä? Kauppias(raamattu) väittää sitä täydeksi.
Kyllä minusta, silloin kun säkin ostaja maksaa siitä kalliin hinnan ja kärsii sen hinnan maksun jälkeen, mielenterveytellisiä ongelmia, ei harrasta seksiä(k.Martyyri), jättää lääkityksen pois säkin takia tai kuten lestat tellut ja mitä lie kieltävätkin.
Onko ne jotka on onnellisia säkin kanssa ja ne kuulee puheemme ja vakuuttuvat säkin tyhjyydestä, oikean asian uhreja? Mitäs tulivat tänne, niinkö?
Entä paasaatko mummolles joka on jo toinen jalka haudassa että et sinä minnekkään taivaaseen pääse, maadut, mutta kivutta(ja lohutat hymy huulilla)?
Ette kai, toivottavasti ette?
Mut entäs jos täällä sattuu vahingossa oleen mummo lukemassa näitä ja ens viikolla on sairaalassa oottamassa arkkua?
Vahinkoja sanon minä, mut ikäviä asioita silti.
Mitäs tulivat tänne ja leikkivät vaarallisilla vesillä. Sad but true!
Vastaukset 18
Vanhimmat
sun kysäistä samaa kristinusko-puolelta ,että minkä verran ne katsoo vääräksi jos joku ateisti viettää tällä hetkellä riemukasta syntistä elämää ja sitten löytää tätä kautta uskon ja joutuu jättämään paheensa ja muokkaantumaan parhaassa tapauksessa vaikka siksi k.marttyyriksi.
Heillä on se opus jonka turvin he ovat... noh ainakin JOSSAIN määrin oikeutettuja perusteluita.
Niin ja tiedämme heidän vastauksen " Hänhän on pelastunut, hän pääsee taivaaseen."
Meillä ei ole opsuta ja jotku meistä mainostavat kantavansa vastuun teoistaan, siinä kun uskikset sysäävät vastuun jumalalle tai saatanalle.
Mut totta, k.martyyri on hyvä EETTINEN syy miksi uskovaisia PITÄIS pelastaa uskolta.
nakannut tota ihan tosimielellä.
Ajattelin ennen täysin samalla tavalla kuin sinä.
Täällä puhun asioista suoraan, koska ihmiset ovat tänne vartavasten tulleet puhumaan ateismistä ja vastaan kyllä kasvotustenkin jokaiselle oman mieleni mukaan. Mutta ei, en menisi levittämään "ilosanomaa" ilman että ihminen haluaa keskustella näistä asioista kanssani. Jotkut ovat niin syvällä omissa uskoissaan, että heille ei edes voi sanoa mitään, eivät he kuule vaikka heille puhuukin. Vastaavat vain jotain "mutta Jeesus sanoi, että hän pelastaa" vaikka sitä ei millään tavalla voisi yhdistää siihen keskustelun vaiheeseen.
Minusta ainakin näyttää siltä, että oma ennen-uskovainen mummoni ja toinen samanikäinen sukulaiseni ovat molemmat aivan itsestään lakanneet uskomasta, joten en joudu heillekään valehtelemaan. Olin itseasiassa melkein järkyttynyt mummostani, joka kerran vaan sanoi että "eihän siellä kuoleman jälkeen odota kuin tyhjyys" ja lapsena olisin saanut korvapuustia jos olisin vastaavia puhunut. Nyt häntä hieman harmittaa kun ei aiemmin ottanut elämää omiin käsiinsä. Monet vanhat naiset ovat osoittautuneet hyvin vahvoiksi henkisesti, paljon vahvemmiksi kuin sukupolvemme nuoret.
Ehkä empatialla voi säästää kuitenkin ihmiset tuskalta, mutta mitä on pieni tuska ajan lukemattomilla lehdillä?
Omalta osaltani en voi uskoa, että harhaluulot lisäävät lopulta onnellisuutta. Vaikka oletkin hetken aikaa onnellinen illuusioidesi parissa, niin teet huonoja ratkaisuja jotka vaikuttavat tulevaan onnellisuuteesi. Paras luottaa omaan järkeensä ja kehittää sitä eteenpäin.
Minulla oli myös mummo, joka sitten kuoli leukemiaan. Hän opetti minulle iltarukouksen, mekaanisen sellaisen. Hoin sitä kuin mantraa iltaisin ennen nukkumaan menoa, kunnes tulin ikään, jolloin kysyin: 'miksi'? Kysymys teki palveluksen, aloin ottaa selvää, uskoinko, ja mihin ja - miksi?
Kiersin nuorena tuntemani uskovat ihmiset turvallisen välimatkan päästä, koska koin heidät 'hankaliksi'.
Kysyn tänään itseltäni uskovana/ihmisenä: olenko hankala, ja 'miksi'?
Ehkä kysymyksesi sisältää jo itsessään vastauksen.
Kiersit uskovat kaukaa, koska heillä oli tapana määräillä sinut käyttäytymään jollain tietyllä tapaa perustelematta lainkaan ymmärrettävästi määräyksiään. Näit ehkä myös että he puhuvat toista kuin tekevät ja yleensä vastaavat kysymyksiisi ajattelematta sen kummempia. Usein vastaus ei ole itse kysymykseen vaan jokin Raamatun siteeraus, joka pistää sinut ajattelemaan aivan muita asioita.
Heillä oli myös tapana viljellä sanoja kuten rakkaus aivan toisessa merkityksessä kuin ihminen sen loogisesti voisi ymmärtää.
..ja niin totta..
Sinä ja sun säkkis... ja mummos... En ymmärrä paljoakaan... :)
Ehkä puhut ns suoritususkosta, ns hyvistä teoista...
Sillä ei taida paljoa olla uskoontulon kans tekemistä...
Onnellisuuden mittakaavassa elämä on vastuullista, mutta täydesti ihminen on onnellinen iankaikkisuudessa. Se on valinta.
Noh... Lähinnä pohdin tuossa että saisko lapsille paljastaa joulupukin olemassa olemattomuutta ja mille lapselle.
Eli että saisko teille edes yrittää selittää ettei jumalaa ole? Ja pitäiskö sitä suunnata valituille kohteille?
Mut älä sä tästä välitä, ei ollut sulle/teille uskiksille suunnattu kysymys.
Salli mun kiinnostua.
Sä vahvistat uskoani Jumalaan ehkä enemmän kuin yksikään Häneen uskova.
Miten sen teet?
Niin kirjoitan säälittävällä suomenkielen taidollani ja ennen kaikkea olen todiste saatanasta. Eikö?
Kenen omaa sä olet?
Miten tuohon voi vastata... Ei mua kukaan kirjaimellisesti omista, ehkä sit jos joskus meen naimisiin. :-)
Kun en ollut uskossa, minulta kysyttiin tätä.
Tiedät, mitä mä vastaan tänään.
(Enkä ole naimisissa.)
Se on semmoinen kysymys mihin uskis osaa vastata, mut ei tämmöinen joka, sun sanoja lainaten, ei kumarra kuvia.
Kaipa tähän vois sanoo että oon 'äidin poika'.
Olen Jeesuksen oma. En ole luterilaisen kirkon oma, vaikka papereissa niin lukee. Tulevaisuuteni&iankaikkisuuteni kuin nykyhetkeni on Jeesuksen, so. Jumalan omaa.
Elämäni on Jumalan omaa, Hänen antamaansa, Hänelle nyt kuuluvaa. En ole synnin oma, vaikka taisteluista osallinen. Tahtoni on Jumalan omaa, ja siinä, olen huomannut, luovuus ja vapaus saavat sijansa toteutua.
Ateisti, vaikket tietäisi, kenen omaa olet, saat olla Jumalan rakkauden kohteena. Rakastettuna ja armahdettuna. Jeesus ei kiellä sinua, koska sinä et ole kieltänyt Häntä, jota sinä et tunne.
Kyllä teidän tekstejä lukiessa vaikka olisi hyvän tahtoisiakin tulee jakomieli tautiseksi. Ei tiedä pitäiskö itkee vai nauraa!
Rakkautta on monenlaista; miten sä ateistina määrittelet rakkauden?