Asumme ulkomailla, joten kontaktit sukulaisiin Suomessa tapahtuvat melkein vain puhelimen välityksellä. Miehelleni läheinen sisar ei Suomesta soittanut miehelleni hänen miehensä vakavasta sairaudesta. Sisar oli kieltänytkin, ettei saa kertoa meille. - Muut sukulaiset sen sijaan informoivat. Ja mieheni lanko poistuikin keskuudestamme vähän aikaa sitten.
Kuolemasta soittivat taas muut, ei itse perhe. Mieheni on nyt vihainen sisarelleen, kun sisar ei ole ottanut yhteyttä eikä ole lähettänyt edes adressia tai kukkia. Olen yrittänyt selittää miehelleni, että sisaresi on shokissa ja lukossa, eikä ole pystynyt soittamaan asiasta.
Mitä mieltä olette, onko juoruamista, kun perhe itse ei halua kertoa totuutta vaan muut tekevät sen?
Kuolemasta soittivat taas muut, ei itse perhe. Mieheni on nyt vihainen sisarelleen, kun sisar ei ole ottanut yhteyttä eikä ole lähettänyt edes adressia tai kukkia. Olen yrittänyt selittää miehelleni, että sisaresi on shokissa ja lukossa, eikä ole pystynyt soittamaan asiasta.
Mitä mieltä olette, onko juoruamista, kun perhe itse ei halua kertoa totuutta vaan muut tekevät sen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
pitäisi kukkia tai adressi lähettää miehellesi?? hänen sisarensahan kai suree kovimmiten miehensä kuolemaa..sinun miehesi kuuluis lähettää sisarelleen adresi ja kukkia ei päinvastoin!!
nuorehkona, 25v. menetin pikkuveljeni hänen tehtyään itsemurhan. No, asia jo sinänsä oli vgaikea, mutten kertonut asiasta läheisilleni varmaan ennenkuin kuukkaden päästä, kun joissain tilanteissa oli suorastaan pakko...vielä vuosien päästä kertominen oli vaikeaa, jos joku "vanha tuttu" sattui kysymään, mitä veikalle kuuluu... Pari vuotta sitten äitini kuoli melko yllättäin pitkälle levinneeseen syöpään, joka todettiin vasta muutamaa päivää ennen poimenoa. (Itse olen nyt 47v.) Edelleen läheisen kuolemasta kertominen on kova paikka. Pienessä työyhteisössäni (3henk.) kerroin vasta hautajaisten jälkeen ym ym. Joillekin ihmisille vain se kertominen on niin rankkaa... Näissä tapauksissa en ole itse ollut ilmoitus"velvollinen" sukulaisille, vaan isäni on molemmissa tapauksissa joutunut asian hoitamaan, mutta jjos olisin ollut se "ilmoittaja", vaikeaa olisi ollut. Luulen, että olisin pystynyt siihen kuitenkin, mutta vaikeaa olisi ollt. Ehkä miehesi sisar on vain niin lukossa, ettei pysty asiasta kertomaan. Soittakaa itse, antakaa aikaa, tukea...
Nuorempi sisareni teki itsemurhan vuosia sitten. Kun äitini soitti minulle asiasta, hän kielsi minua kertomasta kellekään, että haudataan sisko vain hiljaisuudessa. Äitiraukallani on ollut niin paljon häpeämistä elämässään, kun sai minutkin vanhimman lapsensa aviottomana.
Minä ehätin tietysti soittamaan tädilleni Suomeen, että menkää auttamaan heitä, ja siksi hautajaisiinkin tuli paljon siskovainaan ystäviäkin. Ja käytännön apua tuli. Itse he eivät olisi pystyneet laittamaan rikkaa ristiin.
Äitini on minulle vielä tänä päivänäkin vihainen asiasta. Hänen tapansa ajatella asioista on hyvin supisuomalainen ja häpeilevä. Saattaa olla paljon ihmisiä, jotka ovat tunteneet vainajaa kohtaan jotain. Mielestäni perheellä ei ole silloin oikeutta kieltää tulemasta jättämään jäähyväisiä. Kahvia ja kakkua ei ole pakko tarjoilla kaikille. Voidaan erota siunaustilaisuuden jälkeen.
Sukulaiset olivat taas vihaisia äidilleni jälkeen päin, että heille olisi pitänyt kertoa jo siskon sairaudesta.
Sisarukset ovat puhuneet keskenään. Minä toimin sillanrakentajana.