Tuli tuosta m-ilianin aloituksesta mieleen minkälaisena ihmiset ylipäänsä pitävät ateisteja. Monesti törmää väitteisiin, että ilman uskontoa ei voi olla moraalia. Ateisteja monesti pidetään moraalittomina. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että moraali vaatii valinnan vapauden, eikä laki tai ohjekirjaa. Jos ottaa moraalinsa jostain lähteestä, niin se on moraalisuuden irvikuva.
Vapaa-ajattelija 1/2008 sisältää kirjoituksen "Kirjauskonnot hallitsevat pelolla - moraali mahdollinen uskonnottakin" (s.8) ja ensin nopealta vilkaisulta luin otsikon väärin: "moraali mahdollinen uskonnoissakin".
Ensiajatukseni oli, että "onpa mielenkiintoista, voiko olla, että oppien sokea noudattaminen voi ilmentää jonkuntyylistä moraalia", kunnes luin otsikon uudestaan. Siinä sanottiinkin, että "mahdollista uskonnottakin".
Jutussa vilahtaa mm. lause: "Useimmat filosofit lähtevät siitä, että on mahdollinen.".
Mikä ihmisiä vaivaa? Ovatko he oikeasti tyhmiä vai näyttelevätkö he vain? Voiko joku oikeasti luulla, että ihminen on pelkkä vertajanoava, narsistinen ja egoistinen peto, jos hänellä ei ole kirjaa, joka kertoo hänelle mitä pitää tehdä ja miten pitää elää? Luuleeko joku oikeasti, että moraalilla ja uskonnolla on yhteys?
Kun joku puhuu ateistista, ensimmäiset assosiaatiot minulla ovat moraalinen ja ajatteleva ihminen. Tiedän, että maailmankuvani on värittynyt; uskonnot kuitenkin sisältävät käsitteitä, jotka kiistatta pilkkaavat moraalia (esim. taivas ja helvetti (pelottelu) ja oppi absoluuttisesta oikeasta).
Mitä te olette mieltä. Voiko ihminen olla moraalinen, jos hän ottaa käyttäytymiskoodinsa suoraan joltain auktoriteetiltä? Pitääkö paikkansa, että ihmiset ajattelevat, että moraali tulee uskonnoista?
Vapaa-ajattelija 1/2008 sisältää kirjoituksen "Kirjauskonnot hallitsevat pelolla - moraali mahdollinen uskonnottakin" (s.8) ja ensin nopealta vilkaisulta luin otsikon väärin: "moraali mahdollinen uskonnoissakin".
Ensiajatukseni oli, että "onpa mielenkiintoista, voiko olla, että oppien sokea noudattaminen voi ilmentää jonkuntyylistä moraalia", kunnes luin otsikon uudestaan. Siinä sanottiinkin, että "mahdollista uskonnottakin".
Jutussa vilahtaa mm. lause: "Useimmat filosofit lähtevät siitä, että on mahdollinen.".
Mikä ihmisiä vaivaa? Ovatko he oikeasti tyhmiä vai näyttelevätkö he vain? Voiko joku oikeasti luulla, että ihminen on pelkkä vertajanoava, narsistinen ja egoistinen peto, jos hänellä ei ole kirjaa, joka kertoo hänelle mitä pitää tehdä ja miten pitää elää? Luuleeko joku oikeasti, että moraalilla ja uskonnolla on yhteys?
Kun joku puhuu ateistista, ensimmäiset assosiaatiot minulla ovat moraalinen ja ajatteleva ihminen. Tiedän, että maailmankuvani on värittynyt; uskonnot kuitenkin sisältävät käsitteitä, jotka kiistatta pilkkaavat moraalia (esim. taivas ja helvetti (pelottelu) ja oppi absoluuttisesta oikeasta).
Mitä te olette mieltä. Voiko ihminen olla moraalinen, jos hän ottaa käyttäytymiskoodinsa suoraan joltain auktoriteetiltä? Pitääkö paikkansa, että ihmiset ajattelevat, että moraali tulee uskonnoista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
törmää uskovaisten taholta väitteeseen ateisteilla ei ole moraalia. He oikein ilomielin vielä levittävät tätä valhettansa.
Laki sanoo, että yllytys kansanosaa kohtaan on rikos.
No jos olisimme jotain yksittäistä ei alkuperäistä rotua, niin ainoa mitä meidän tarvitsisi sanoa senkin rasisti ja kaikki keskustelu olisi hiljennetty.
Adolf Hitler yms. veijarit levitti myös syntipukeista (Juutalaiset) vaikka mitä propagandaa...
Kun asiaa oikein mietitään, jos seuraat uskoa et tee moraalisesti oikein toimiessasi uskosi pohjalta.
Moraali on ihmisen oma käsitys oikeasta ja väärästä. Jos teet kuten Jumala käskee, mutta se on silti OMAN MORAALISI mukaan väärin, teet moraalisesti väärin.
Ajatellaan näin:
Uskot, että on oikein tappaa Hitler hänen tekojensa perusteella.
Tapat hänet: Teet moraalisesti oikein.
Et tapa, koska Jumala käskee toisin: Teet moraalisesti väärin, koska et tee "oikein".
ehkäpä sydämen sivistyksellä ja moraalilla on suora yhteys, luulisin näin, eiköhän se moraali rakennu perimän ja yhteiskuntamoraalin kautta noin yleensä, mitä sitten lähiympäristömme hioo ja säätää kasvumme aikana suuntaan tai toiseen
mutta uskovaisuus/uskonnollisuus ei välttämättä
tuo takuuta sydämensivistyksestä. Se voi jopa johtaa moraalittomuuteen, riippuen esim. siitä miten käänteisesti Raamattua tulkitaan omaa egoa pönkittämässä ja miten suureksi ihminen kasvaa
omasta pelastusvarmuudestaan. Luonteella, ihmisen omalla historialla, ihmisen identiteetillä on osansa ja merkityksensä asiassa. Ylpeän ihmisen elämässä, ( ääriainekset ) tulkoonkin miten uskovaiseksi tahansa, vanhan aatun hyppätessä kehiin olo lähellä on aika tukalaa. (SOTA) Aika yleistä on, että helvetin ikuisesta tulesta lumoudutaan kuin sadusta, kun saavutetaan itse täydellinen pelastusvarmuus. Tulesta tulee kuitenkin lähinnä narsismin pimeää hehkua, millä poltetaan lähimmäisiä pois ympäriltä, itse kuitenkin paratiisin moraalisena vartijana.
Tämähän ei ole mitään evankeliumin sanomaa vaan
fundamentalismia.
Ateistikin voi olla moraaliton, riippuen miten
äärilaidalta tulta tulee. Kun ateismi muuttuu julistuksen omaiseksi, synkäksi yksinpuheluksi, monologiksi, ainoaksi opiksi. Sydämen sivistys erilaisuuteen on silloin kaikonnut. Olemme moraalissamme aika paljon ympäristötekijöiden armoilla, miten meitä on kasvatettu ja minkälaisessa seurassa olemme eläneet.
"Mikä ihmisiä vaivaa? Ovatko he oikeasti tyhmiä vai näyttelevätkö he vain?"
Oikeasti.
Ihmisallergiset käsi ylös. Keksisikö joku paremman rotumääritelmän kuin "ihminen"? Hävettää tulla niputetuksi samaan joukkoon.
***