Uskovien elämäntyyli oudoksuttaa
Kun ihminen tulee elävään uskoon, eli syntyy uudesti ylhäältä, vedestä (=Jumalan Sana) ja Pyhästä Hengestä, hänen elämänsä muuttuu.
Erityisesti nykyisenä aikana sellainen elämänmuutos ja pidättäytyminen himojen mukaan elämisestä herättää kummastusta ja joskus pilkkaakin Jumalan Valtakunnan ulkopuolella olevissa. Toki tarkoitus on, että se herättäisi ennen muuta kiinnostusta myönteisellä tavalla, ja nähdessään kuinka kristityt ihmiset vaeltavat, myös ulkopuolisten mielenkiinnon tulisi herätä siten, että hekin alkavat etsiä tietä Jumalan Valtakuntaan.
Uskova ihminen ei noudata 'pakanain tahtoa'. Koska hän rakastaa Vapahtajaansa Jeesusta, hän ei tahdo pahoittaa Hänen mieltään tekemällä tahallaan syntiä.
Niinhän kehoitetaan jo Vanhan Testamentin puolellakin Sananlaskujen kirjan ensimmäisessä luvussa.
'Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.' (jae 10).
'Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.'
'Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.' (1 Piet 4:3-5).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskova ihminen olisi ennen uskoon tuloaan tehnyt syntiä. Sitä vartenhan Jeesus kuoli ja nousi ylös, että ihmisellä olisi pelastus. Ei tuota uhria olisi tarvittukaan, jos me ihmiset emme olisi syntisiä.
'Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;' (Psalmi 14:3)
'Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.' (Room 3:23-26).
Vielä uskoon tultuaankin ihminen voi langeta syntiin. Mutta Jumalan armosta hän saa 'nousta jälleen'.
'Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.' (Sananlaskut 24:16).
Kun ihminen tulee elävään uskoon, eli syntyy uudesti ylhäältä, vedestä (=Jumalan Sana) ja Pyhästä Hengestä, hänen elämänsä muuttuu.
Erityisesti nykyisenä aikana sellainen elämänmuutos ja pidättäytyminen himojen mukaan elämisestä herättää kummastusta ja joskus pilkkaakin Jumalan Valtakunnan ulkopuolella olevissa. Toki tarkoitus on, että se herättäisi ennen muuta kiinnostusta myönteisellä tavalla, ja nähdessään kuinka kristityt ihmiset vaeltavat, myös ulkopuolisten mielenkiinnon tulisi herätä siten, että hekin alkavat etsiä tietä Jumalan Valtakuntaan.
Uskova ihminen ei noudata 'pakanain tahtoa'. Koska hän rakastaa Vapahtajaansa Jeesusta, hän ei tahdo pahoittaa Hänen mieltään tekemällä tahallaan syntiä.
Niinhän kehoitetaan jo Vanhan Testamentin puolellakin Sananlaskujen kirjan ensimmäisessä luvussa.
'Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.' (jae 10).
'Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.'
'Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.' (1 Piet 4:3-5).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö uskova ihminen olisi ennen uskoon tuloaan tehnyt syntiä. Sitä vartenhan Jeesus kuoli ja nousi ylös, että ihmisellä olisi pelastus. Ei tuota uhria olisi tarvittukaan, jos me ihmiset emme olisi syntisiä.
'Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;' (Psalmi 14:3)
'Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.' (Room 3:23-26).
Vielä uskoon tultuaankin ihminen voi langeta syntiin. Mutta Jumalan armosta hän saa 'nousta jälleen'.
'Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.' (Sananlaskut 24:16).
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.esaimaa.fi/page.php?page_id=4&news_id=200814848503&rss=1
Näin se on! Uskovaisuuden on hyvä näkyä aina jotenkin. Toisaalta esikuvamme Jeesus ei pitänyt hirveästi meteliä itsestään, vaan oli hiljainen ja nöyrä sydämeltään.