Metafora pelastaa pulasta
Uskontoa 2000-luvulla
6338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Melko tyypillinen puheenvuoro, jossa uskonnollisten tekstien totuudellisuutta arvioidaan siinä kuvattujen TAPAHTUMIEN näkökulmasta. Oletus on, että nämä tapahtumat ja henkilöt ovat joko historiallisesti totta tai sitten ei. Muuten kyse on sadusta, joka voidaan tosin ymmärtää metaforana. On mielestäni aika yksisilmäistä ja vanhanaikaista nykyisin edes olettaa uskonnollista tekstiä tieteelliset kriteerit kattavaksi historiankirjoitukseksi.
Kun esimerkiksi Raamatun totuudellisuudesta kysyy uskovalta ja ateistilta, saadaan yleensä kaksi perusvastausta: ne ovat 1) "Jumalan sanaa" ja 2) "satua ja höpötystä". Kaksi tyystin eri vastausta näkökulmasta ja näkijästä riippuen. Mutta ovatko ne vastakkaisia? Vai saman kolikon kaksi eri puolta? Vastaavatko ne edes samaan kysymykseen? Ovatko ne samanaikaisesti molemmat oikeassa tai molemmat väärässä? Kysyn lähinnä avatakseni keskusteluun uusia näkökulmia.
Kriittinen suhtautuminen lähtee yleensä oletuksesta, että totuutta ja totuudellisuutta voidaan lähestyä pelkästään logiikan ja tieteellisesti todennettavissa olevien faktojen pohjalta. Eräänlaista fundamentalismia sekin. Semminkin kun tieteellisen tiedon yksi ominaispiirre on se, että "tieteellinen tieto ei ole totuus".
Em. näkökulma on kuitenkin ainoastaan yksi sangen kapea näkökulma ilmiön käsittelyyn. Totuudellisuutta voidaan hyvin käsitellä myös moraalin, etiikan, tunteiden, sosiologisen merkityksen ja luovuuden näkökulmasta. Päähuomio on kuitenkin silloin uskonnollisten tekstien sisällössä, merkityksessä ja tematiikassa - ei historiallisessa kontekstissa.
"Totuudellisuutta voidaan hyvin käsitellä myös moraalin, etiikan, tunteiden, sosiologisen merkityksen ja luovuuden näkökulmasta. Päähuomio on kuitenkin silloin uskonnollisten tekstien sisällössä, merkityksessä ja tematiikassa - ei historiallisessa kontekstissa." Eli erotetaan jumalat heidän määräyksistään,kirjoitukset ajastaan ja yhteydestään, mihin "totuudellisuuteen" siinä päästään mihin muuten ei päästä? Edes näin ajatellen:
"Semminkin kun tieteellisen tiedon yksi ominaispiirre on se, että "tieteellinen tieto ei ole totuus". " Hyvin moni tieto on totuus, eikä enää muutu, yksikään uskontojen teksteistä ei ole pystynyt siihen mihin tiede pystyy, ei alkuunkaan.
>>Eli erotetaan jumalat heidän määräyksistään,kirjoitukset ajastaan ja yhteydestään, mihin "totuudellisuuteen" siinä päästään mihin muuten ei päästä?>Hyvin moni tieto on totuus, eikä enää muutu, yksikään uskontojen teksteistä ei ole pystynyt siihen mihin tiede pystyy, ei alkuunkaan.
joka pystyy vastaamaan siihen miksi jotkut kirjoitukset on kirjoitettu koska vain se panemaan kirjoitukset ajallisesti, kultuurisesti ja maantieteellisesti oikeaan yhteyteensä. kirjoitusten opetukset voidaan usein johtaa vanhempiin uskontoihin, johonkin kriisiin joka on kohdannut yhteisöä tai vastaavaa. Ateistille uskontojen kirjoitukset eivät merkitse muuta kuin joillekin tutkimuskohdetta.
"Kuka uskonnosta hyötyy"?, pitää myös muistaa kysyä keille ja mitä haittaa uskonnoista on.
Jeesuksen faijan ammatti ei moniakaan kiinosta, mutta entä kristinuskon oma väite ettei hänellä ole ihmisisää lainkaan, vaan kyseessä onkin inkarnoitunut jumala, joka on syntynyt neitseestä, jotta Aatamin käytöksestä lähtöisin oleva perisynti ei pääsisi pilaamaan syntien sovitusta?
"Tiede perustuu siihen, että se on itseään korjaavaa." näin on, mutta sehän ei tarkoita etteikö olisi vaikka kuinka paljon asioita jotka jo tiedetään ja jotka eivät muutu, vaikka uutta tietoakin koko ajan tulee.
Uskovat vetoavat usein tieteen itseään korjaavuuteen, ainakin aina silloin kun tiede osoittaa jonkin uskonnon väitteen vääräksi:"mutta asiahan voi muuttua vielä, ei tieteellä ole lopullisia totuuksia!", mutta toisaalta "tiedekin on osoittanut että tämä raamatun kohta pitää paikkansa"!
Uskonto ei vain lohduta, vaan myös pelottaa, jos taas uskonnon arvo on sen antamassa inspiraatiossa luomistyölle tai eskapismiväylänä sellaista kaipaavalle, tuon kaiken voi saada turvallisemmin muualta.Monet uskontojen elämänohjeetkin ovat turhia tai jopa vahingollisia, jotkut ovat saattaneet olla toimivia syntyaikanaan mutta eivät enää.
Aloit nyt käydä sitä dialogia, jota peräänkuulutinkin. Hyvä.
>>miksi jotkut kirjoitukset on kirjoitettu koska vain se panemaan kirjoitukset ajallisesti, kultuurisesti ja maantieteellisesti oikeaan yhteyteensä>Ateistille uskontojen kirjoitukset eivät merkitse muuta kuin joillekin tutkimuskohdetta.>"Kuka uskonnosta hyötyy"?, pitää myös muistaa kysyä keille ja mitä haittaa uskonnoista on.>entä kristinuskon oma väite ettei hänellä ole ihmisisää lainkaan, vaan kyseessä onkin inkarnoitunut jumala, joka on syntynyt neitseestä, jotta Aatamin käytöksestä lähtöisin oleva perisynti ei pääsisi pilaamaan syntien sovitusta?>sehän ei tarkoita etteikö olisi vaikka kuinka paljon asioita jotka jo tiedetään ja jotka eivät muutu, vaikka uutta tietoakin koko ajan tulee.>Uskonto ei vain lohduta, vaan myös pelottaa, jos taas uskonnon arvo on sen antamassa inspiraatiossa luomistyölle tai eskapismiväylänä sellaista kaipaavalle, tuon kaiken voi saada turvallisemmin muualta. >Monet uskontojen elämänohjeetkin ovat turhia tai jopa vahingollisia, jotkut ovat saattaneet olla toimivia syntyaikanaan mutta eivät enää.
Sikiö aikana kuultuihin ja koettuihin tuntmuksiin? Jo äidin kohdussa ollessaan lapsi reagoi ympäriltä kuuluviin ääniin ja jossain vaiheessa myös silmät kykenevät näkemään valoa ainakin kirkkaalla auringon paisteella ulkona jos ei olla pukeutuneena valoa läpäisemättömiin asusteisiin. Sikiö oletettavasti reagoi äidin verenkierossa oleviin kemikaaleihin ja ulkoa päin tuleviin ääniin ja sitäkautta jo valmistautuu kohtaamaan ja kokemaan erilaisia tilanteita oman kehitys asteensa mukaisesti. Tämä nyt menee hieman ulos teidän aiheestanne, mutta tulipa nyt jostain yhtäkkiä päähäni...