Eikös ateisti ole tosi uskova kun ei usko mihinkään?..
..että jos ei usko,uskoo kuitenkin siihen ettei usko,niin silloinhan se on tosi vahva usko,
kun ei usko:))
..että jos ei usko,uskoo kuitenkin siihen ettei usko,niin silloinhan se on tosi vahva usko,
kun ei usko:))
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minusta ateistien kohdalla ei pitäisi käyttää sanaa usko sanan "värittyneisyyden" vuoksi. Voisi vaikka sanoa ennemmin niin että ateisti ei OLETA jumalaa eikä väitä jumalasta siten mitään. Mutta kyllähän ateistikin sitten voi muuten "uskoa" - vaikkapa siihen että huomenna ehkä sataa.
>>ateisti ei OLETA jumalaa eikä väitä jumalasta siten mitään
Minä en ainakaan oleta Jumalaa. Mielipiteeni on, että Jumalaa ei tarvita selkeyttämään ymmärrystämme maailmasta ja todellisuudesta.
eli lähteekö selkeä ajatus omasta ymmärryksestäsi
mitä on maailma ja todellisuus?
..tiedostat olemassaolosi todellisuuden itsessäsi?
Mikäli ymmärrän kysymyksenasettelusi niin vastaan kyllä molempiin. Toivoisin kyllä hieman tarkennusta varsinkin ensimmäiseen kysymykseen.
..johonkin kaikki kuitenkin uskoo..
Koska eihän ilman uskoa ole mitään..
ja jos ei ole mitään,on vain tyhjää ja jos päässä tai sydämessä on pelkästään ei mitään,
niin miten sitten siellä voi olla elämää?...
se olisi täällä mikä nytkin on ilman ihmistä, vaikka kaikki uskovat ja usko otettaisiin pois.
Jopa suopursukin kukkisi ilman uskoa.
Käsittämätöntä eikös totta?
Kaikki kaikessa olisi ja kukkisi miten lystää ja tekisi mitä huvittaa ja eihän mitään mihin uskoa,kun ei uskoakaan olisi,koska kaikki
kukkisi kuitenkin ilman mitään:))
ihmeellistä, että luonto toimii ilman uskontoa ja uskoa, paitsi tietysti eräs lauma, joka poukkoilisi hädissään ilman turvaa minne sattuu.
Sen jälkeen kun vain hetken aikaa orientoituisivat ja oppisivat kävelemään omilla jaloillaan. Hetken aikaa varmaan tuntuisi hölmöltä, kun huomaisi että asiat toimivatkin helpommin ilman ristintaakkaa ja että taivas ei putoakaan niskaan kun lakkaa uskomasta siihen.
..ja on se ihmeellistä myös miten yksilöt poukkoilevat yksinään minne sattuu,omassa hienossa viisaudessaan ja järjen kanssa kilpaa juostessaan..miettien taas edelleen että miten sitten jälleen..kun tästä itse selvitään..itsessään:))
että suopursu kukkii ja siitä muodostuu maukas marja, mutta ei kukaan odotakkaan että se ymmärtäisi jotakin.
Ai niin, että kun on vaan kukka, niin ei ymmärrä mitään,kun ei ole aivoja eikä kukaan voi aivopestä,eikä ymmärrä kirjoista mitään..
..mutta entäpä sydän?..jonka sade kastelee ja ravitsee ja aurinko valollaan kasvattaa kukoistamaan:)
sydämmen ihmisellä ja eläimillä, ja se on lihaspummpu jonka tehtävänä on pitää yllä verekiertoa.
Suopursusta en tiedä, ehkä se sitten on kukkiva tyhmyys?
Niin tai sitten se onkin kukkiva viisaus,
kun ei tarvi pumpata verta eikä istua lasit nenällä yliopiston kirjastossa,hyvin tietävän ja asioista kiinnostuneen näköisenä..:)
sehän vai odottaa, että joku "pöllyttäis" että pääsin lakastumaan.
sillai hellästi"pöllyttäis"ettei se säikähtäis ja juoksis karkuun..
..vaan pysähtyis ja miettis että kannattaako mietiä mitään vai jättäskö miettimiset jollekkin"viisammalle"joka osaa lakasta pullanmurutkin pöydän alta:))
kaikki uskoo johonkin,mutta mihin?
siinäpä se!