Elämän hiilivedyt

Väitätkö, että mustat savuttajat loivat elämän joka loi mustat savuttajat? Mitä muutakaan evosatuun uskovilta voisi odottaa, kuin tyhjänpäiväisiä kehäpäätelmiä :).

Niinpä, siinä olisi luonnollista selitystä tarjolla elämän synnylle, mutta sen kreationistit sivuuttavat sujuvasti, koska se ei auta heitä juonensa toteuttamisessa. Kreationismi, tai ID, ei nimittäin ole mitään muuta kuin juoni jolla uskontoa päästään opettamaan USA:n kouluissa jossa uskonnon opetus on kielletty. On olemassa suunnitelma nimeltä "Wedge", eli kiila. Kiila joka lyödään Yhdysvaltain koulujen oveen ja jolla kammetaan ovi auki uskonnoille. Kreationismi on troijan hevonen, jolla tieteeksi naamioitu uskonto hiipii koulutusjärjestelmän kimppuun. Kreationistejä ei kiinnosta paskankaan vertaan tiede, totuus, tai hiilivedyt. Tärkeintä on saada hihhulismi kouluihin pilaamaan lasten mielet.

Kreationismi ja ID eivät ole mitään muuta kuin sorkkarauta jolla uskonto murtautuu Yhdysvaltain koulujärjestelmään ja korvaa tieteen uskonnolla. Kreationistit täällä Suomessa ovat sokeita ja kuuroja luonnontieteelle ja näkevät vain hyväntahtoiset uskonnolliset esikuvansa, epätietoisina siitä että Yhdysvaltain perustuslaissa Amerikan Yhdysvallat on määritelty sekularistiseksi, ja että uskontojen opetus on kouluissa kielletty hyvästä syystä. He puolustavat sitä kirottua huuhaata viimeiseen asti autuaan tietämättöminä siitä että heitä johdetaan harhaan tahallisesti.

Wedge-suunnitelmasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wedge-strategia
Suunnitelma itse:
http://www.antievolution.org/features/wedge.html

Kretupellet, lukekaa ja ymmärtäkää. Teitä viedään kuin sikaa narussa!

Elämää tosiaan kehittyi ensimmäiseksi maan alla. Se ei ollut hapesta tai auringonvalosta riippuvainen. Elämää löytyy maankuoresta lähes 10 kilometrin syvyyteen saakka.

http://www.lostcity.washington.edu/index.html

Kuolleesta kalliosta elämän keidas


Helle ja Henrik Stubb esittävät maapallon syntymis- ja kehitysteorian oman ja monien tutkijoiden mielen mukaan Tieteen kuvalehden (24.8) artikkelissa.

Artikkelin mukaan Maapallo syntyi noin 20 galaktista vuotta sitten, jolloin tässä linnunradan kolkassa vallitsi kaaos, joka tuhosi ja loi uutta. Galaktinen vuosi on yksi Aurinkokunnan kierros linnunradan ympäri (225 milj. vuotta).Siihen aikaan pöly- ja kaasupilvet tiivistyivät Auringoksi ja planeetoiksi. Alkuaikoina asteroidit pommittivat maata ja sitten se peittyi hehkuvaan laavaan, sitten alkoi miljoonia vuosia kestänyt tauoton sade. Nämä pienimuotoiset koettelemukset kuitenkin mahdollistivat elämän kehittymisen maapallolle.

Yhden galaktisen vuoden ikäisenä Maahan osui noin Marsin kokoinen kappale. Kappale muutti maan muodot kokonaan, kun useiden triljoonien tonnien painoiset kalliot irtosivat Maasta ja sinkoutuivat avaruuteen. Tästä kivimyrskystä jäi maapallon ympärille suuri pölyrengas, josta myöhemmin muodostui meille elintärkeä kuu. Törmäyksen jälkeen Maa oli miljoonien vuosien ajan hehkuva pallo, kunnes se jähmettyi kovaksi palloksi. Tulivuoret syöksivät hehkuvaa laavaa, jonka mukana tulivuorista vapautui hiilidioksidia ja vesihöyryä, joista muodostui ilmakehä.

Kahden galaktisen vuoden ikäisenä Maan ilmakehä oli täynnä vesihöyryä, ja alkoi miljoonia vuosia kestänyt vesisade. Vesi kerääntyi kraattereihin, joista muodostui meriä ja järviä. Maapallolle kerääntyneen veden ansiosta elämän edellytykset olivat olemassa. Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta tutkijat arvioivat elämän syntyneen yli 15 galaktista vuotta sitten.

Artikkelissa oletetaan, että elämä on saanut alkunsa Maan sisässä kovassa paineessa ja lämpötilassa. Ensimmäiset elämän muodot olivat sitkeitä eliöitä, jotka kykenivät elämään ääriolosuhteissa. Vasta 30 viime vuoden aikana tutkijat ovat saaneet selville, miten karuista ja moninaisista paikoista löytyy elämää. Esimerkiksi seitsemän kilometrin syvyydestä otetuista porausnäytteistä on löydetty eliöitä. Näiden eliöiden on todettu selviävän lähes millaisissa olosuhteissa tahansa ja kestävän suolaa, jopa radioaktiivista säteilyä.

Mutta kaikesta huolimatta sitkeinkin eliö tarvitsee hieman apua selvitäkseen hengissä. Tässä ratkaisevaa osaa on näytellyt kuu. Kiertolainen on vakauttanut Maan akselia niin, että vuodenaikojen vaihtelu ei ole ollut niin rajua. Kuulla oli aikoinaan myös voimakkaat vuorovesivoimat jotka vaikuttivat lisäksi Maan ytimeen niin, että Maalle syntyi epätavallisen voimakas magneettikenttä. Tämä kenttä suojelee elämää maapallolla avaruudesta tulevalta säteilyltä ja aurinkotuulelta.

Elämän ensi vaiheet joutuivat kuitenkin kovalle koetukselle Maan rajujen ilmastonmuutosten vuoksi.20 viime vuoden tutkimuksien mukaan Maassa on useampaan kertaan vallinnut erittäin kylmä ilmasto, jolloin vuoden keskilämpötila laski alle 50:een pakkasasteeseen.

Maa pääsi kuitenkin kylmän kourista. Maapallon kuumaa ydintä ympäröi sula magma, jonka päällä mannerlaatat kelluivat. Liikkuvat laatat työnsivät merenpohjaa kohti Maan sisustaa, jolloin aiemmin syntynyt kalkki hajosi ja prosessissa vapautui hiilidioksidia. Kun tulivuoret alkoivat uudelleen tupruttaa hiilidioksidia ilmakehään, kasvihuoneilmiö voimistui ja paksu jää suli 20-50 miljoonan vuoden kuluessa. Näistä huolimatta eliöt säilyivät hengissä. Mutta kohta pian tuli suuri katastrofi, kun jotkin eliöt alkoivat tuottaa happea, mikä tuhosi lähes kaiken sen aikaisen elämän(10-12 galaktista vuotta sitten).

Toisaalta happi loi edellytykset moninaisempien elämänmuotojen kehittymiselle. Monisoluiset eläimet kehittyivät nopeasti kambrikaudella vian kaksi galaktista vuotta sitten. Monisoluiset syntyivät merissä ja lyhyessä ajassa, vain viidessä miljoonassa vuodessa meret täyttyivät erilaisista kasveista ja eläimistä.

Kambrikauden räjähdys tapahtui kuitenkin kauan sen jälkeen, kun happea oli ilmestynyt ilmakehään. Oletetaan, että ennen Kambrikautta jokin katastrofi tuhosi osan monisoluisista eläimistä. Kambrikauden jälkeen maapalloa on ravistellut viisi suurta katastrofia, joista jokainen on tuhonnut suuren osan elämää.

Kambrikauden jälkeen elämällä oli jäljellä enää yksi haaste: maan valtaus. Jälleen ystävämme Kuu auttoi, sillä kuu aiheutti vuoroveden, joka loi yhteyden meren ja mantereen välille. Ainoastaan kaksi Galaktista vuotta ja ensimmäiset pienet eliöt ryömivät mantereelle.

Tekstin mukaan itse elämän kehittyminen ei ole ollut kokoajan kohti älykkäämpää olentoa, vaan selkärangattomat eläimet jatkoivat kehitystään siitä huolimatta, että ne olivat saaneet kilpailijoikseen kaloja ja matelijoita. Samoin kalat jatkoivat kehitystään hirmuliskojen aikakaudella ja jatkavat sitä yhä. Nisäkkäät eivät ilmestyneet hirmuliskojen jälkeen, vaan molempia esiintyi samaan aikaan. Tosin nisäkkäät pääsivät johtoasemaan hirmuliskojen tuhouduttua asteroidi-iskussa 65 miljoonaa vuotta sitten.

Ihmisen kehityshistoria sijoittuu galaktisen vuoden viime sekunteihin ja sen vaikutus ympäristöön on aika mitätön, kun ei oteta huomioon kaikkea tuhoa, hävitystä ja sukupuuttoon tappamista. Maapallon historia osoittaa, että luonto on selvinnyt ihmistä suuremmistakin pahantekijöistä. Silti ihminen voi tuhota itsensä ja monia muitakin lajeja ja jättää jälkeensä moni tavoin häiriintyneitä ekosysteemeitä.

Tutkijat väittävät, että jos ihminen äkkiä katoaisi maapallolta, luonnolta menisi vain muutama galaktinen kuukausi vahinkojen korjaamiseen.

Ihmisellä on kuitenkin edessä suuri ongelma: kuumuus. Jo nyt auringon säteily lisääntyy ja ajan mittaan se nostaa myös maan lämpötilaa. noin viiden galaktisen vuoden kuluttua maapallon meret alkavat vähitellen ja koko Maa muuttuu kuivaksi autiomaaksi.

Maan kuivuminen on kuitenkin vasta alullaan, sillä 15 galaktisen vuoden kuluttua aurinko loistaa 40% kirkkaampana kuin nykyisin. Tuolloin ilmakehässä on paljon hiilidioksidia joka yhdessä paisuvan auringon kanssa muuttaa Maan pinnan 300 asteiseksi. Kehitys huipentuu noin 27 galaktisen vuoden kuluttua, kun aurinko paisuu punaiseksi jättiläiseksi. Tuolloin Auringon pinta ulottuu melkein maan kiertoradalle asti. Tällöin Maan tarinan uskotaan loppuvan.

http://yrttis.pyhajoki.fi/~erkkip/artikkeli.htm