äärettömän kiinnostavaa

Raamattu sanoo: ajatonta, ikuista, loputonta, katoamatonta, ääretöntä. Ei kuitenkaan tarkoita rajatonta. kaikella täydellisellä kun on rajansa, se raja on totuus, = täydellisyyden huippu. Myös kärsimyksellä ja väärällä on rajansa, se on kestokyky. Jeesus nimessä terv. Puolustaja Pyhä Henki joka totuuden Henki / E H.

Täytyy sanoa, että aika käsittämätöntä ja ihmeellistä ääretön on. Eikä minun käsitys tai uskovaisten käsitys varmaan paljoa eroa äärettömästä, verrattuna ateistin käsitykseen, onhan ääretön aika uskomaton asia. Eihän ainakaan tieteellisesti ajateltuna voi olla mitään mikä ei koskaan päättyisi. Mutta maailma tai universumi on sellainen ja vielä ihmeellisempää on se, miten periaatteessa tieteeellisesti ajateltuna esim. tuolikin menee äärettömyyksiin. Tätä väitettä täytyy varmaan enemmän perustella, tarkoitan sitä, että tuolihan tieteen mukaan koostuu atomeista, atomit taas koostuvat jostain vielä pienemmästä. Ja se mikä nyt teoriassa on pienin, loogisesti ajateltuna on oikeilla välineillä jaettavissa kahtia ja jos tämän pienimän voi jakaa kahtia täytyy sen koostua jostain vielä pienemmästä. Tästä seuraa loputon eli ääretön ketju ja tällä perusteella voisi ajatella kaiken koostuvan äärettömän pienestä.
Niin, että täytyy sanoa maailman olevan aika mahdoton paikka tieteellä selitettäväksi ja järjellä ymmärrettäväksi. Ja Jumalaan uskovana en voi muuta kuin ihmetellä, miten Jumala tämän kaiken loi.

jeesusteleva hihhuli saarnaaja kirjoitti:

Täytyy sanoa, että aika käsittämätöntä ja ihmeellistä ääretön on. Eikä minun käsitys tai uskovaisten käsitys varmaan paljoa eroa äärettömästä, verrattuna ateistin käsitykseen, onhan ääretön aika uskomaton asia. Eihän ainakaan tieteellisesti ajateltuna voi olla mitään mikä ei koskaan päättyisi. Mutta maailma tai universumi on sellainen ja vielä ihmeellisempää on se, miten periaatteessa tieteeellisesti ajateltuna esim. tuolikin menee äärettömyyksiin. Tätä väitettä täytyy varmaan enemmän perustella, tarkoitan sitä, että tuolihan tieteen mukaan koostuu atomeista, atomit taas koostuvat jostain vielä pienemmästä. Ja se mikä nyt teoriassa on pienin, loogisesti ajateltuna on oikeilla välineillä jaettavissa kahtia ja jos tämän pienimän voi jakaa kahtia täytyy sen koostua jostain vielä pienemmästä. Tästä seuraa loputon eli ääretön ketju ja tällä perusteella voisi ajatella kaiken koostuvan äärettömän pienestä.
Niin, että täytyy sanoa maailman olevan aika mahdoton paikka tieteellä selitettäväksi ja järjellä ymmärrettäväksi. Ja Jumalaan uskovana en voi muuta kuin ihmetellä, miten Jumala tämän kaiken loi.

Niin kaikki näkyväinenhän on luotu sanalla, eli on perisin Hengestä, jota on koko ikuinen kaikkeus = ELÄVÄ Jumala = luoja = elämä = kaikkialla läsnä oleva, "MINÄ OLEN, Minä olen se joka olen, ja minä osoitan olevani se joka minä olen", sanoo Jumalan sana Raamatussa. Näin Hän on myös osoittanut. Hänen viisautensa, voimansa, suuruutensa, kaikkivaltiutensa, hedelmää on koko luomakunta täynä ja nähtävissä. "totisesti" / E H.

jeesusteleva hihhuli saarnaaja kirjoitti:

Täytyy sanoa, että aika käsittämätöntä ja ihmeellistä ääretön on. Eikä minun käsitys tai uskovaisten käsitys varmaan paljoa eroa äärettömästä, verrattuna ateistin käsitykseen, onhan ääretön aika uskomaton asia. Eihän ainakaan tieteellisesti ajateltuna voi olla mitään mikä ei koskaan päättyisi. Mutta maailma tai universumi on sellainen ja vielä ihmeellisempää on se, miten periaatteessa tieteeellisesti ajateltuna esim. tuolikin menee äärettömyyksiin. Tätä väitettä täytyy varmaan enemmän perustella, tarkoitan sitä, että tuolihan tieteen mukaan koostuu atomeista, atomit taas koostuvat jostain vielä pienemmästä. Ja se mikä nyt teoriassa on pienin, loogisesti ajateltuna on oikeilla välineillä jaettavissa kahtia ja jos tämän pienimän voi jakaa kahtia täytyy sen koostua jostain vielä pienemmästä. Tästä seuraa loputon eli ääretön ketju ja tällä perusteella voisi ajatella kaiken koostuvan äärettömän pienestä.
Niin, että täytyy sanoa maailman olevan aika mahdoton paikka tieteellä selitettäväksi ja järjellä ymmärrettäväksi. Ja Jumalaan uskovana en voi muuta kuin ihmetellä, miten Jumala tämän kaiken loi.

atomit ja neutroonit kyllä koostuvat jostakin, eli kvarkeista ja leptoneista, mutta ei kaikkia voi silti jakaa, koska niitä on mahdoton tavoittaa ja niiden rajat ovat epämääräisiä.
Toisekseen on aineita joita ei voi nähdä eli jakaminen on myös mahdotonta.
Se että maailma on sinulle mahdoton ymmärtää, ei tee sitä viellä mahdottomaksi tieteelle selvittää.
Maailma onkin aivan liian suuri ja monimutkainen Jumalan luomaksi, ainakin jos uskotaan luomiskertomukseen, joka valehtelee jo ensinmäisessä lauseessaan.
Mutta sitähän uskovainen ei ihmettele ollenkaan, vai mitä?

E H. kirjoitti:

Niin kaikki näkyväinenhän on luotu sanalla, eli on perisin Hengestä, jota on koko ikuinen kaikkeus = ELÄVÄ Jumala = luoja = elämä = kaikkialla läsnä oleva, "MINÄ OLEN, Minä olen se joka olen, ja minä osoitan olevani se joka minä olen", sanoo Jumalan sana Raamatussa. Näin Hän on myös osoittanut. Hänen viisautensa, voimansa, suuruutensa, kaikkivaltiutensa, hedelmää on koko luomakunta täynä ja nähtävissä. "totisesti" / E H.

"luojan" luoja on paha valehtelemaan.

.pp.. kirjoitti:

atomit ja neutroonit kyllä koostuvat jostakin, eli kvarkeista ja leptoneista, mutta ei kaikkia voi silti jakaa, koska niitä on mahdoton tavoittaa ja niiden rajat ovat epämääräisiä.
Toisekseen on aineita joita ei voi nähdä eli jakaminen on myös mahdotonta.
Se että maailma on sinulle mahdoton ymmärtää, ei tee sitä viellä mahdottomaksi tieteelle selvittää.
Maailma onkin aivan liian suuri ja monimutkainen Jumalan luomaksi, ainakin jos uskotaan luomiskertomukseen, joka valehtelee jo ensinmäisessä lauseessaan.
Mutta sitähän uskovainen ei ihmettele ollenkaan, vai mitä?

Niin ihminen ei tosiaankaan kaikkea pysty jakamaan, koska ei ole vielä mitään millä sen tekisi tai näkisi kunnolla. Mutta oletko tosissasi sitä mieltä, että ihminen voi löytää/nähdä erittäin pienen hiukkasen ja sanoa, tätä ei nyt sitten enää kukaan ikinä mitenkään saa pienemmäksi? Minun mielestäni se ei kuulosta tieteellisesti kovin järkevälle. Todennäköistä on kyllä, että ihminen ei pysty kätännössä siihen, mutta teoriassa ei voi olla mitään mitä ei voisi puolittaa. Jos kuitenkin haluat niin voidaan sopia, että vaikka leptoni on kaikista pienin, koska ei sillä minulle ole mitään merkitystä.

En myöskään ymmärrä miten kuvittelet tieteen ikinä kokonaan selvittävän totuuden maailmasta, koska jos ajatellaan esim. universumia joka on joko ääretön tai niinkuin jotkut tiedemiehet väittävät, esim. satulan muotoinen systeemi. No kuitenkin, jos universumi ei ole ääretön, täytyy loogisesti ajateltuna olla paikka jossa tämä universumi on. Tästä taas seuraa se, että jos tämä paikka jossa universumi on ei ole ääretön täytyy olla viellä toinen paikka jne. Eli on joko äärettömästi universumeja tai ääretön universumi. (Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi). Tämä ajatus todistaa, että ihminen ei tieteellä voi lopullisesti maailmaa koskaan selittää.

"Maailma onkin aivan liian suuri ja monimutkainen Jumalan luomaksi, ainakin jos uskotaan luomiskertomukseen, joka valehtelee jo ensinmäisessä lauseessaan."

Tähän sanoisin, että Jumala on aivan liian suuri ja monimutkainen tieteen ymmärrettäväksi, eikä sitä periaatteessa "järjellä" pitäisi yrittääkkään ymmärtää, koska siinä helposti sokaistuu omasta "viisaudesta", niinkuin minullekkin ehkä tässä pienin/suurin jutussa kävi.
Kiinnostaisi tietää mitä luomiskertomus ekassa lauseessa valehtelee?

jeesusteleva hihhuli saarnaaja kirjoitti:

Niin ihminen ei tosiaankaan kaikkea pysty jakamaan, koska ei ole vielä mitään millä sen tekisi tai näkisi kunnolla. Mutta oletko tosissasi sitä mieltä, että ihminen voi löytää/nähdä erittäin pienen hiukkasen ja sanoa, tätä ei nyt sitten enää kukaan ikinä mitenkään saa pienemmäksi? Minun mielestäni se ei kuulosta tieteellisesti kovin järkevälle. Todennäköistä on kyllä, että ihminen ei pysty kätännössä siihen, mutta teoriassa ei voi olla mitään mitä ei voisi puolittaa. Jos kuitenkin haluat niin voidaan sopia, että vaikka leptoni on kaikista pienin, koska ei sillä minulle ole mitään merkitystä.

En myöskään ymmärrä miten kuvittelet tieteen ikinä kokonaan selvittävän totuuden maailmasta, koska jos ajatellaan esim. universumia joka on joko ääretön tai niinkuin jotkut tiedemiehet väittävät, esim. satulan muotoinen systeemi. No kuitenkin, jos universumi ei ole ääretön, täytyy loogisesti ajateltuna olla paikka jossa tämä universumi on. Tästä taas seuraa se, että jos tämä paikka jossa universumi on ei ole ääretön täytyy olla viellä toinen paikka jne. Eli on joko äärettömästi universumeja tai ääretön universumi. (Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi). Tämä ajatus todistaa, että ihminen ei tieteellä voi lopullisesti maailmaa koskaan selittää.

"Maailma onkin aivan liian suuri ja monimutkainen Jumalan luomaksi, ainakin jos uskotaan luomiskertomukseen, joka valehtelee jo ensinmäisessä lauseessaan."

Tähän sanoisin, että Jumala on aivan liian suuri ja monimutkainen tieteen ymmärrettäväksi, eikä sitä periaatteessa "järjellä" pitäisi yrittääkkään ymmärtää, koska siinä helposti sokaistuu omasta "viisaudesta", niinkuin minullekkin ehkä tässä pienin/suurin jutussa kävi.
Kiinnostaisi tietää mitä luomiskertomus ekassa lauseessa valehtelee?

Sinä kuvittelet että pienimmät hiukkaset ovat kappaleita joilla on jokin muoto ja kun sen pysyy näkemään sen voi halkaista.
pienimmät "hiukkaset voivat annihiloitua ja muuttua säteilyksi.
Milläs halkaiset säteilyn?
Toisekseen auringosta purkautuu hiukkasia jatkuvasti, jotka lentävät sinun, minun ja jopa maapallon läpi kuin tyhjää vaan, mitenkähän kuvittelist halkaisevan tuollaisen?
Se että joku ei kuulosta todelliselta ja järkevältä on kuitenkin todellista ja järkevää sekä todistettua ja joiden tutkimuksista on palkittu Noopel palkinnolla.
Tämä taasen todistta, että havainto on tosi joka on voitu toisintaa.
Niin siis tälläinen ei ole mielestäsi todellista, mutta mielestäsi todellista on se mihin sinä uskot, vaikka et pysty esittämään siitä ainuttakaan todennettua todistetta, pelkän uskon vain.Aika erikoinen loogisuus sinulla.

Universumi ei ole ääretön, vaan se laajenee koko ajan.
Juuri äskettäin sen mittasi WMAP- luotain joka sai sen iäksi n. 13.7 miljardia vuotta, se tarkoittaa että kauimpien kappaleiden mikroaaltosäteily on taivaltanut havaintovälineeseen niin monta vuotta.
Näin ihminen on voinnut katsoa niin kauas.
Se näki myös, että maailmankaikkeuden kokonaisenergia- sen massa ja säteilyn summa- vastaa tarkasti Einsteinin suhteellisuusteorian ns. kriittistä arvoa.
Näin koko universisumi on periaatteessa punnittu.
Havainto myös näyttää todistavan, että maailmankaikkeus laajenee ikuisesti.

V2007 on tarkoitus lähettää uusi ja viellä tarkempi luotain Planck joka antaa taas ehkä uutta ja tarkempaa tietoa ja kenties kohta on mahdollista tarkastella jopa alkuräjähdyksen syytä?
Eikös ole käsittämätöntä tuo tiede?
Siis sinun ajatuksesi ei taidakkaan todistaa mitään?
Mutta minun piti todistaa luomiskertomuksen valhe.
Kun avaat Raamatun, sen ensinmäinen lause on, "alussa Jumala loi taivaan ja maan".
Maa on todistettavasti syntynyt n. 8 miljaardiavuotta ensinmäisten tähtien jälkeen, siinä sinulle valhe.
Mutta sinhän uskot tietysti mielummin valheisiin, kuin todistettuihin asioihin, sehän näissä teidän jutuissa onkin niin ukomatonta.

.pp.. kirjoitti:

Sinä kuvittelet että pienimmät hiukkaset ovat kappaleita joilla on jokin muoto ja kun sen pysyy näkemään sen voi halkaista.
pienimmät "hiukkaset voivat annihiloitua ja muuttua säteilyksi.
Milläs halkaiset säteilyn?
Toisekseen auringosta purkautuu hiukkasia jatkuvasti, jotka lentävät sinun, minun ja jopa maapallon läpi kuin tyhjää vaan, mitenkähän kuvittelist halkaisevan tuollaisen?
Se että joku ei kuulosta todelliselta ja järkevältä on kuitenkin todellista ja järkevää sekä todistettua ja joiden tutkimuksista on palkittu Noopel palkinnolla.
Tämä taasen todistta, että havainto on tosi joka on voitu toisintaa.
Niin siis tälläinen ei ole mielestäsi todellista, mutta mielestäsi todellista on se mihin sinä uskot, vaikka et pysty esittämään siitä ainuttakaan todennettua todistetta, pelkän uskon vain.Aika erikoinen loogisuus sinulla.

Universumi ei ole ääretön, vaan se laajenee koko ajan.
Juuri äskettäin sen mittasi WMAP- luotain joka sai sen iäksi n. 13.7 miljardia vuotta, se tarkoittaa että kauimpien kappaleiden mikroaaltosäteily on taivaltanut havaintovälineeseen niin monta vuotta.
Näin ihminen on voinnut katsoa niin kauas.
Se näki myös, että maailmankaikkeuden kokonaisenergia- sen massa ja säteilyn summa- vastaa tarkasti Einsteinin suhteellisuusteorian ns. kriittistä arvoa.
Näin koko universisumi on periaatteessa punnittu.
Havainto myös näyttää todistavan, että maailmankaikkeus laajenee ikuisesti.

V2007 on tarkoitus lähettää uusi ja viellä tarkempi luotain Planck joka antaa taas ehkä uutta ja tarkempaa tietoa ja kenties kohta on mahdollista tarkastella jopa alkuräjähdyksen syytä?
Eikös ole käsittämätöntä tuo tiede?
Siis sinun ajatuksesi ei taidakkaan todistaa mitään?
Mutta minun piti todistaa luomiskertomuksen valhe.
Kun avaat Raamatun, sen ensinmäinen lause on, "alussa Jumala loi taivaan ja maan".
Maa on todistettavasti syntynyt n. 8 miljaardiavuotta ensinmäisten tähtien jälkeen, siinä sinulle valhe.
Mutta sinhän uskot tietysti mielummin valheisiin, kuin todistettuihin asioihin, sehän näissä teidän jutuissa onkin niin ukomatonta.

Hiukkasista vielä vähän, eli pienemmät hiukkaset voivat siis tavallaan "haihtua" ja muuttua säteilyksi. Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta mitä säteily on tai mistä se koostuu? Ja tarkennan sen verran, että en tosiaankaan kuvitellut pystyväni keksimään miten näitä minikappaleita halkastaisiin, jos sellaista luulit, eikä se ole tämän ajatuksen kannalta merkityksellistä.

Niin olen kuullut vähän juttuu, ettei maailmankaikkeus olisi ääretön vaan laajenee koko ajan. Mutta jätit vastaamatta siihen, että missä tämä laajeneminen tapahtuu, vai tapahtuuko se ei missään?

Et taida ymmärtää lausetta "alussa Jumala loi taivaan ja maan" oikein, jos väität "Maa on todistettavasti syntynyt n. 8 miljaardiavuotta ensinmäisten tähtien jälkeen" tekevän sen valheeksi. Koska Raamatun lauseessa ei sanota maan syntyneen/loituneen ennen tähtiä vaan taivaan (johon voisi ajatella kuuluvan tähdet ym.) ja maan. Lisäksi täytyy sanoa, että voihan olla tietenkin, että nämä vuosiluvut (8 miljardia) pitävät paikkansa, ainakin ne pitävät paikkansa tämän hetkisen tiedon kanssa, mutta en nyt välttämättä hyppisi rieumusta sen tiedon takia. Ihmisellä on kuitenkin aika vähän todellista tietoa maailmankaikkeudesta, suurin osa ihmisen maailmankaikkeustiedostahan on pääteltyä. Ihminen näkee kuitenkin maailmankaikkeuden vielä vähän niinkuin filosofin kertomuksessa luolassa olleista ihmisistä, joiden todellisuus muodostui luolan aukosta näkyvistä varjoista.

jeesusteleva hihhuli saarnaaja kirjoitti:

Hiukkasista vielä vähän, eli pienemmät hiukkaset voivat siis tavallaan "haihtua" ja muuttua säteilyksi. Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta mitä säteily on tai mistä se koostuu? Ja tarkennan sen verran, että en tosiaankaan kuvitellut pystyväni keksimään miten näitä minikappaleita halkastaisiin, jos sellaista luulit, eikä se ole tämän ajatuksen kannalta merkityksellistä.

Niin olen kuullut vähän juttuu, ettei maailmankaikkeus olisi ääretön vaan laajenee koko ajan. Mutta jätit vastaamatta siihen, että missä tämä laajeneminen tapahtuu, vai tapahtuuko se ei missään?

Et taida ymmärtää lausetta "alussa Jumala loi taivaan ja maan" oikein, jos väität "Maa on todistettavasti syntynyt n. 8 miljaardiavuotta ensinmäisten tähtien jälkeen" tekevän sen valheeksi. Koska Raamatun lauseessa ei sanota maan syntyneen/loituneen ennen tähtiä vaan taivaan (johon voisi ajatella kuuluvan tähdet ym.) ja maan. Lisäksi täytyy sanoa, että voihan olla tietenkin, että nämä vuosiluvut (8 miljardia) pitävät paikkansa, ainakin ne pitävät paikkansa tämän hetkisen tiedon kanssa, mutta en nyt välttämättä hyppisi rieumusta sen tiedon takia. Ihmisellä on kuitenkin aika vähän todellista tietoa maailmankaikkeudesta, suurin osa ihmisen maailmankaikkeustiedostahan on pääteltyä. Ihminen näkee kuitenkin maailmankaikkeuden vielä vähän niinkuin filosofin kertomuksessa luolassa olleista ihmisistä, joiden todellisuus muodostui luolan aukosta näkyvistä varjoista.

siinä ajatella kuuluvan tähdet, mutta kun ne luotiin neljäntenä päivänä tarinan mukaan.
Täytyy sanoa, että noin uskovaiseksi, monet ei edes tunne alkeitakaan Raamatusta, mutta pystyvät näköjään selittelemään sitä.
Mutta sitähän uskovaiset on tehneet kokoajan sen jälkeen, kun tiede on alkanut todistamaan maailmankaikkeuden koostumusta, et tee mitenkään pokkeusta joukossa.
Se että sinulla voi olla aika vähän todellista tietoa maailmankaikkeudesta, ei merkitse sitä että tietoa ei olisi, koska olet tutustunut tietomäärään mikä siitä on, kun esität tuollaisen väitteen?
Taidat heitellä päätelmiäsi vähän samaan tapaan kuin uskonnostasikin?

.pp.. kirjoitti:

siinä ajatella kuuluvan tähdet, mutta kun ne luotiin neljäntenä päivänä tarinan mukaan.
Täytyy sanoa, että noin uskovaiseksi, monet ei edes tunne alkeitakaan Raamatusta, mutta pystyvät näköjään selittelemään sitä.
Mutta sitähän uskovaiset on tehneet kokoajan sen jälkeen, kun tiede on alkanut todistamaan maailmankaikkeuden koostumusta, et tee mitenkään pokkeusta joukossa.
Se että sinulla voi olla aika vähän todellista tietoa maailmankaikkeudesta, ei merkitse sitä että tietoa ei olisi, koska olet tutustunut tietomäärään mikä siitä on, kun esität tuollaisen väitteen?
Taidat heitellä päätelmiäsi vähän samaan tapaan kuin uskonnostasikin?

Totta puhut en ole luomiskertomus spesialisti, syy on se, että minusta Raamatussa on tärkeämpääkin tekstiä kuin se. Muutenkaan maailman syntymisestä ei ole kovin hyödyllistä puhua, kun kukaan meistä ei sitä tapahtumaa ole nähnyt, enkä kuitenkaan ole vaihtamassa uskoani.

Jokatapauksessa olisi ollut kiva jos olisit vastannut myös näihin:

"Hiukkasista vielä vähän, eli pienemmät hiukkaset voivat siis tavallaan "haihtua" ja muuttua säteilyksi. Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta mitä säteily on tai mistä se koostuu? Ja tarkennan sen verran, että en tosiaankaan kuvitellut pystyväni keksimään miten näitä minikappaleita halkastaisiin, jos sellaista luulit, eikä se ole tämän ajatuksen kannalta merkityksellistä."

"Niin olen kuullut vähän juttuu, ettei maailmankaikkeus olisi ääretön vaan laajenee koko ajan. Mutta jätit vastaamatta siihen, että missä tämä laajeneminen tapahtuu, vai tapahtuuko se ei missään?"

jeesusteleva hihhuli saarnaaja kirjoitti:

Totta puhut en ole luomiskertomus spesialisti, syy on se, että minusta Raamatussa on tärkeämpääkin tekstiä kuin se. Muutenkaan maailman syntymisestä ei ole kovin hyödyllistä puhua, kun kukaan meistä ei sitä tapahtumaa ole nähnyt, enkä kuitenkaan ole vaihtamassa uskoani.

Jokatapauksessa olisi ollut kiva jos olisit vastannut myös näihin:

"Hiukkasista vielä vähän, eli pienemmät hiukkaset voivat siis tavallaan "haihtua" ja muuttua säteilyksi. Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta mitä säteily on tai mistä se koostuu? Ja tarkennan sen verran, että en tosiaankaan kuvitellut pystyväni keksimään miten näitä minikappaleita halkastaisiin, jos sellaista luulit, eikä se ole tämän ajatuksen kannalta merkityksellistä."

"Niin olen kuullut vähän juttuu, ettei maailmankaikkeus olisi ääretön vaan laajenee koko ajan. Mutta jätit vastaamatta siihen, että missä tämä laajeneminen tapahtuu, vai tapahtuuko se ei missään?"

on energiaa, eli on erilaisia säteilyjä, kuten lämpösäteilyä, röngtensäteilyä, radioaktiivista säteilyä jne jne.
Hiukkaset eivät haihdu vaan aine muuttaa muotoaan, aine on energiaa ja energia on ainetta.
Kuuluisa suhteelisuusteoria, jos muistat.
Totta kait laajenemin tapahtuu, olemassa olevassa maailmankaikkeudessa tietenkin, katso ympärillesi, katso taivaalle ja ota viellä kaukoputki avuksi, näät jonkinmatkaa menneisyyteen, katsos valon tai kirkkauden jonka näät on jo menneisyyttä, koska senverran sillä on mennyt aikaa ennenkuin se ehtii silmiisi, auringosta n. 8 sekunttia.
Hyvää yötä.

jeesusteleva hihhuli saarnaaja kirjoitti:

Totta puhut en ole luomiskertomus spesialisti, syy on se, että minusta Raamatussa on tärkeämpääkin tekstiä kuin se. Muutenkaan maailman syntymisestä ei ole kovin hyödyllistä puhua, kun kukaan meistä ei sitä tapahtumaa ole nähnyt, enkä kuitenkaan ole vaihtamassa uskoani.

Jokatapauksessa olisi ollut kiva jos olisit vastannut myös näihin:

"Hiukkasista vielä vähän, eli pienemmät hiukkaset voivat siis tavallaan "haihtua" ja muuttua säteilyksi. Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta mitä säteily on tai mistä se koostuu? Ja tarkennan sen verran, että en tosiaankaan kuvitellut pystyväni keksimään miten näitä minikappaleita halkastaisiin, jos sellaista luulit, eikä se ole tämän ajatuksen kannalta merkityksellistä."

"Niin olen kuullut vähän juttuu, ettei maailmankaikkeus olisi ääretön vaan laajenee koko ajan. Mutta jätit vastaamatta siihen, että missä tämä laajeneminen tapahtuu, vai tapahtuuko se ei missään?"

Jäi senverran vaivaamaan tuo kysymyksesi, että piti palata viellä.

Ensin tuo Raamattu, siis siellä on tärkeäpää tekstiä, kuin tuo uskonnon perusta, että Jumala on luoja, jos luomiskertomus on jo valhetta, mitä jää jäljelle koko Jumalasta?

Toiseksi esimerkki säteilystä ja aineesta.
Pistä valumaton kynttilä palamaan, katso kuinka kynttilä "häipyy", kun pidät kättä liekin päällä tunnet säteily, tässä tapauksessa lämpösäteilyn.
Mutta se opettamisesta, minähä olen täällä vai piruilemassa.

.pp.. kirjoitti:

Jäi senverran vaivaamaan tuo kysymyksesi, että piti palata viellä.

Ensin tuo Raamattu, siis siellä on tärkeäpää tekstiä, kuin tuo uskonnon perusta, että Jumala on luoja, jos luomiskertomus on jo valhetta, mitä jää jäljelle koko Jumalasta?

Toiseksi esimerkki säteilystä ja aineesta.
Pistä valumaton kynttilä palamaan, katso kuinka kynttilä "häipyy", kun pidät kättä liekin päällä tunnet säteily, tässä tapauksessa lämpösäteilyn.
Mutta se opettamisesta, minähä olen täällä vai piruilemassa.

Ensinnäkin kiitos tässä vaiheessa jo tästä keskustelusta. Toivottavasti ymmärrät, ettei tämän keskustelun tarkoituksena ole Jumalan tieteellinen tai "järjellinen" selittäminen, koska Jumalaa ei kuitenkaan "järjellä" voi selittää. Jos Jumala suo, niin ehkä saat vielä tietää mikä tarkoitus tällä oli.

En suinkaan tarkoittanut, että luomiskertomus olisi turha tai etten sitä uskoisi, vaan siellä Raamatussa on kohtia joilla on minulle suurempi merkitys. Pidät varmaan minua idioottina kun en pidä tieteen "luomiskertomusta" totena. Olen kuitenkin sitä mieltä, että maailma voi näyttää siltä kuin tiede miehet sen näkevät, mutta se ei välttämättä ole totuus.

Oli hyvä esimerkki tuo kynttilä juttu, mutta et varmaan kuitenkaan luule, että kynttilän ainetta ei ole enään olemassa? Olen ainakin luullut, että kemian mukaan palava aine ei haihdu vaan muuttaa muotoa esim. hiilidioksidiksi.

Jos sopii niin haluaisin vielä keskustella annihiloitumisesta.
"Hiukkaset voivat annihiloitua ja muuttua säteilyksi.
Milläs halkaiset säteilyn"
Olit sanonut näin aikaisemmassa viestissä, ja tästä tuli mieleen semmoinen juttu, että se annihiloituminen ei siis aina tapahdu, eli TEORIASSA hiukkasta voisi OIKEILLA välineillä puolittaa loputtomiin. Jos tämä annihiloituminen tapahtuisi aina voisi taas luulla, että kaikki kasaantuu oikeasti säteilystä.
Edelleen haluaisin tietää mistä säteily tieteen mukaan koostuu? Tämä taitaa olla kyllä väärä paikka näiden kysymiseen, mutta vaikuttaisi siltä, että tiedät tieteestä enemmän kuin minä.

Haluaisin myös vielä vähän keskustella maailmankaikkeuden laajenemisesta jos sopii.
Itse asiassa olen rakentanut kaukoputken ja tiiraillut tähtiä, mutta sillä ei ikävä kyllä näe maailmankaikkeuden reunalle. Ja juuri tämä minua kiinnostaa missä tieteen mukaan universumi laajenee tai mihin, vai onko edes mitään mihin se laajenisi? Ymmärrän kyllä jos et tähän osaa vastata, mutta olisi kiva tietää tieteen kanta tähän.

j. h. s. kirjoitti:

Ensinnäkin kiitos tässä vaiheessa jo tästä keskustelusta. Toivottavasti ymmärrät, ettei tämän keskustelun tarkoituksena ole Jumalan tieteellinen tai "järjellinen" selittäminen, koska Jumalaa ei kuitenkaan "järjellä" voi selittää. Jos Jumala suo, niin ehkä saat vielä tietää mikä tarkoitus tällä oli.

En suinkaan tarkoittanut, että luomiskertomus olisi turha tai etten sitä uskoisi, vaan siellä Raamatussa on kohtia joilla on minulle suurempi merkitys. Pidät varmaan minua idioottina kun en pidä tieteen "luomiskertomusta" totena. Olen kuitenkin sitä mieltä, että maailma voi näyttää siltä kuin tiede miehet sen näkevät, mutta se ei välttämättä ole totuus.

Oli hyvä esimerkki tuo kynttilä juttu, mutta et varmaan kuitenkaan luule, että kynttilän ainetta ei ole enään olemassa? Olen ainakin luullut, että kemian mukaan palava aine ei haihdu vaan muuttaa muotoa esim. hiilidioksidiksi.

Jos sopii niin haluaisin vielä keskustella annihiloitumisesta.
"Hiukkaset voivat annihiloitua ja muuttua säteilyksi.
Milläs halkaiset säteilyn"
Olit sanonut näin aikaisemmassa viestissä, ja tästä tuli mieleen semmoinen juttu, että se annihiloituminen ei siis aina tapahdu, eli TEORIASSA hiukkasta voisi OIKEILLA välineillä puolittaa loputtomiin. Jos tämä annihiloituminen tapahtuisi aina voisi taas luulla, että kaikki kasaantuu oikeasti säteilystä.
Edelleen haluaisin tietää mistä säteily tieteen mukaan koostuu? Tämä taitaa olla kyllä väärä paikka näiden kysymiseen, mutta vaikuttaisi siltä, että tiedät tieteestä enemmän kuin minä.

Haluaisin myös vielä vähän keskustella maailmankaikkeuden laajenemisesta jos sopii.
Itse asiassa olen rakentanut kaukoputken ja tiiraillut tähtiä, mutta sillä ei ikävä kyllä näe maailmankaikkeuden reunalle. Ja juuri tämä minua kiinnostaa missä tieteen mukaan universumi laajenee tai mihin, vai onko edes mitään mihin se laajenisi? Ymmärrän kyllä jos et tähän osaa vastata, mutta olisi kiva tietää tieteen kanta tähän.

..keskusteluun, jos sopii.

Tässä maallikot vastaavat teoreettisen fysiikan kysymyksiin :)

Olet oikeassa, että kynttilän kiinteän aineen massa ei _täysin_ katoa kynttilän palaessa, vaan se muuttuu palamiskaasuiksi. Reaktiossa kuitenkin vapautuu energiaa (lämpö/valo) ja katoaa hyvin pieni määrä massaa. Massaa katoaa atomien luovuttaessa energiaansa muodostaessaan alhaisemman energiatason sidoksia toistensa kanssa. Yksi molekyyli painaa vähemmän kuin sen muodostaneet atomit yhteensä. Eli tässäkin yhteydessä ainetta muuttuu energiaksi, tosin hyvin pieni määrä.

Annihilaatiolla ja hiukkasten puolittamisella ei mielestäni ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos hiukkanen ja sen antihiukkanen tormäävät, hiukkasten koko massa muuttuu energiaksi kaavan E=mc2 mukaisesti. Jos vetyatomi (yksi protoni jota kiertää elektroni) törmää antivetyatomiin (yksi antiprotoni jota kiertää positroni), molemmat muuttuvat energiaksi. Samoin tapahtuu vesimolekyylin ja antivesimolekyylin (antihappiatomi ja kaksi antivetyatomia muodostavat sidoksen) törmäyksessä. Tai jos vaikka nuppineula ja antinuppineula törmäävät, niin molemmat katoavat ja syntyy energiaa.
Ei ole olemassa varmaa tietoa ovatko nykyisin tunnetut alkeishiukkaset todella alkeishiukkasia, vai koostuvatko ne vieläkin pienemmistä osista.

Säteily ajatellaan koostuvan hiukkasista. Sähkömagneettinen säteily (kuten näkyvä valo, gamma-, röntgen-, uv-, infrapunasäteily,..) koostuu fotoneista, betasäteily on elektroni suihkua, jne. Nämä pienet hiukkaset ovat kuitenkin sikäli hankalia ymmärtää, että ne ovat periaatteessa yhtäaikaa sekä hiukkasia että aaltoja. Ne voivat saavuttaa superpositiotilan eli voivat olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Nämä hiukkaset eivät siis ole tiukasti sidottu meitä sitovaan kolmiulotteiseen aika-avaruuteen.

En tiedä minkä muotoinen maailmankaikkeus on. Yhden mielenkiintoisen teorian mukaan maailmankaikkeus on neliulotteinen pallo, jossa kolmiulotteinen maailma on kuin ilmapallon sisäpinta. Siinä tapauksessa periaatteessa voisimme nähdä edessämme oman selän, jos näkisimme kaukoputkella riittävän kauas. Teorioita maailmankaikkeuden muodosta ja rakenteesta on monia, ei ole olemassa varmaa tietoa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

En tiedä sitäkään mihin maailmankaikkeus laajenee. Mielestäni aivan samoin voisi kysyä mihin Jumala loi maailmankaikkeuden. Jos koko kolmiulotteinen maailmankaikkeutemme ja sen mukana aika alkoi alkuräjähdyksestä (ehkä Jumala sai sen aikaa, ehkä ei), niin ei meille mielestäni ole olemassa realistista käsitettä "ennen alkuräjähdystä" tai "paikka" jossa alkuräjähdys tapahtui ja jossa maailmankaikkeus laajenee. Ihmismieli vaan on niin sidottu tähän kolmiulotteiseen aika-avaruuteen, että sen on vaikea käsittää jotain, joka ei istu siihen muottiin.

Antimateria kirjoitti:

..keskusteluun, jos sopii.

Tässä maallikot vastaavat teoreettisen fysiikan kysymyksiin :)

Olet oikeassa, että kynttilän kiinteän aineen massa ei _täysin_ katoa kynttilän palaessa, vaan se muuttuu palamiskaasuiksi. Reaktiossa kuitenkin vapautuu energiaa (lämpö/valo) ja katoaa hyvin pieni määrä massaa. Massaa katoaa atomien luovuttaessa energiaansa muodostaessaan alhaisemman energiatason sidoksia toistensa kanssa. Yksi molekyyli painaa vähemmän kuin sen muodostaneet atomit yhteensä. Eli tässäkin yhteydessä ainetta muuttuu energiaksi, tosin hyvin pieni määrä.

Annihilaatiolla ja hiukkasten puolittamisella ei mielestäni ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos hiukkanen ja sen antihiukkanen tormäävät, hiukkasten koko massa muuttuu energiaksi kaavan E=mc2 mukaisesti. Jos vetyatomi (yksi protoni jota kiertää elektroni) törmää antivetyatomiin (yksi antiprotoni jota kiertää positroni), molemmat muuttuvat energiaksi. Samoin tapahtuu vesimolekyylin ja antivesimolekyylin (antihappiatomi ja kaksi antivetyatomia muodostavat sidoksen) törmäyksessä. Tai jos vaikka nuppineula ja antinuppineula törmäävät, niin molemmat katoavat ja syntyy energiaa.
Ei ole olemassa varmaa tietoa ovatko nykyisin tunnetut alkeishiukkaset todella alkeishiukkasia, vai koostuvatko ne vieläkin pienemmistä osista.

Säteily ajatellaan koostuvan hiukkasista. Sähkömagneettinen säteily (kuten näkyvä valo, gamma-, röntgen-, uv-, infrapunasäteily,..) koostuu fotoneista, betasäteily on elektroni suihkua, jne. Nämä pienet hiukkaset ovat kuitenkin sikäli hankalia ymmärtää, että ne ovat periaatteessa yhtäaikaa sekä hiukkasia että aaltoja. Ne voivat saavuttaa superpositiotilan eli voivat olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Nämä hiukkaset eivät siis ole tiukasti sidottu meitä sitovaan kolmiulotteiseen aika-avaruuteen.

En tiedä minkä muotoinen maailmankaikkeus on. Yhden mielenkiintoisen teorian mukaan maailmankaikkeus on neliulotteinen pallo, jossa kolmiulotteinen maailma on kuin ilmapallon sisäpinta. Siinä tapauksessa periaatteessa voisimme nähdä edessämme oman selän, jos näkisimme kaukoputkella riittävän kauas. Teorioita maailmankaikkeuden muodosta ja rakenteesta on monia, ei ole olemassa varmaa tietoa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

En tiedä sitäkään mihin maailmankaikkeus laajenee. Mielestäni aivan samoin voisi kysyä mihin Jumala loi maailmankaikkeuden. Jos koko kolmiulotteinen maailmankaikkeutemme ja sen mukana aika alkoi alkuräjähdyksestä (ehkä Jumala sai sen aikaa, ehkä ei), niin ei meille mielestäni ole olemassa realistista käsitettä "ennen alkuräjähdystä" tai "paikka" jossa alkuräjähdys tapahtui ja jossa maailmankaikkeus laajenee. Ihmismieli vaan on niin sidottu tähän kolmiulotteiseen aika-avaruuteen, että sen on vaikea käsittää jotain, joka ei istu siihen muottiin.

Hieno juttu, että osallistut keskusteluun fysiikan antimaalikko :)

Mitä mieltä sinä olet, voisiko atomin osan puolittamista jatkaa ikuisesti vai tulisiko siinä jokin este? Jos oletetaan, että kappaleen koolla ei olisi merkitystä tai oikeastaan, että olisi oikeat välineet tähän pilkkomiseen.

Sitten tästä vapautuvasta energiasta, mietin sitä mitä energia oikeastaan mahtaa olla? Käsittääkseni energia voi olla valoa ja valo taas on jollain tavalla hiukkastyylistä, aaltomaisesti liikkuvaa hiukkasvirtaa. Jos näin on hiukkas määrä pysyy periaatteessa samana koko ajan, muuten voisi ymmärtää kaiken vähenevän pikkuhiljaa.

Puhuit myös aineesta ja antiaineesta ja siitä, että näiden törmätessä syntyy energiaa. Tästä tuli mieleen kysymys, että miksi maailma ei sitten ole pelkkää energiaa. Mikä estää kaikkea törmäämästä antikaiken kanssa ja muodostamasta energiaa?

Mitäs veikkaat, voiko tiede saada selville vastauksen siihen mihin maailmankaikkeus leviää tai missä se syntyi? Ja onko mielestäsi mahdoton ajatus, että tämä maailmankaikkeus olisi toisessa vielä isommassa kokonaisuudessa, joka olisi ääretön tai jossain vielä suuremmassa
"paikassa"? (Varmuuden vuoksi sanon, että en tarkoita näin olevan. Olen vain kiinnostunut mitä tiede tästä sanoo).

j. h. s. kirjoitti:

Hieno juttu, että osallistut keskusteluun fysiikan antimaalikko :)

Mitä mieltä sinä olet, voisiko atomin osan puolittamista jatkaa ikuisesti vai tulisiko siinä jokin este? Jos oletetaan, että kappaleen koolla ei olisi merkitystä tai oikeastaan, että olisi oikeat välineet tähän pilkkomiseen.

Sitten tästä vapautuvasta energiasta, mietin sitä mitä energia oikeastaan mahtaa olla? Käsittääkseni energia voi olla valoa ja valo taas on jollain tavalla hiukkastyylistä, aaltomaisesti liikkuvaa hiukkasvirtaa. Jos näin on hiukkas määrä pysyy periaatteessa samana koko ajan, muuten voisi ymmärtää kaiken vähenevän pikkuhiljaa.

Puhuit myös aineesta ja antiaineesta ja siitä, että näiden törmätessä syntyy energiaa. Tästä tuli mieleen kysymys, että miksi maailma ei sitten ole pelkkää energiaa. Mikä estää kaikkea törmäämästä antikaiken kanssa ja muodostamasta energiaa?

Mitäs veikkaat, voiko tiede saada selville vastauksen siihen mihin maailmankaikkeus leviää tai missä se syntyi? Ja onko mielestäsi mahdoton ajatus, että tämä maailmankaikkeus olisi toisessa vielä isommassa kokonaisuudessa, joka olisi ääretön tai jossain vielä suuremmassa
"paikassa"? (Varmuuden vuoksi sanon, että en tarkoita näin olevan. Olen vain kiinnostunut mitä tiede tästä sanoo).

Olen kyllä edelleenkin vain maallikko, mutta yritän vastata sen minkä pystyn ja kykenen.

> Mitä mieltä sinä olet, voisiko atomin osan puolittamista
> jatkaa ikuisesti vai tulisiko siinä jokin este?

Jos oletetaan että atomin osilla on edelleen kolmiulotteiset mitat eli sijaitsevat fyysisinä massahiukkasina tässä kolmiulotteisessa maailmassa, niin periaatteessa miksikäs ei voisi pilkkoa pienemmiksi, jos ne kerran todella koostuisivat vielä pienemmistä osista. Ongelma vain tulee vastaan siinä jos hiukkasella ei enää ole lepomassaa. Mitä silloin pilkotaan kun ei ole mitä pilkkoa? Esimerkiksi valo kvantilla eli fotonilla ei ole lepomassaa, mutta niillä on pienen pieni massa liikkuessaan valon nopeudella. Toisin sanoen fotoneja ei ole meidän näkökulmasta katsottuna enää olemassa, kun ne pysähtyvät.

> Sitten tästä vapautuvasta energiasta, mietin sitä mitä
> energia oikeastaan mahtaa olla?

Energia voi esiintyä eri muodoissa, kuten vaikkapa kineettisenä energiana (liike-energia).
Kun esimerkiksi elektronin nopeus hidastuu se säteilee fotoneja. Elektroni siis luovuttaa osan liike-energiastaan sähkömagneettiseksi säteilyksi. Kun fotoni taas törmää elektroniin, se luovuttaa kadotessaan energiansa elektronille lisäten tämän liike-energiaa. Fotonin kuljettama energiamäärä riippuu fotonin aallonpituudesta eli säteilyn taajuudesta. Energia ei itsessään ole mitään hiukkasia, vaan hiukkaset toimivat energian välittäjinä.

> Käsittääkseni energia voi olla valoa ja valo taas on
> jollain tavalla hiukkastyylistä, aaltomaisesti liikkuvaa
> hiukkasvirtaa. Jos näin on hiukkas määrä pysyy
> periaatteessa samana koko ajan, muuten voisi ymmärtää
> kaiken vähenevän pikkuhiljaa.

Ei hiukkasmäärän tarvitse pysyä samana, vain energian täytyy säilyä. Yksi kvantti voi kuljettaa valtavan määrän energiaa, energiamäärä riippuu kvantin värähtelytaajuudesta. Miljardi kvanttia taas voi kuljettaa vähäisen määrän energiaa jos niiden värähtelytaajuus on pieni.

> Mikä estää kaikkea törmäämästä antikaiken kanssa ja
> muodostamasta energiaa?

Muun muassa juuri tätä nykytiede parhaillaan tutkii. Ei tiedetä mihin mahdollinen antimateria on kadonnut.
(täällähän minä kirjoittelen Suomi24:n keskustelupalstalla.. :)
Korkeaenergisesta säteilystä voi syntyä voimakkaassa sähkökentässä hiukkanen ja antihiukkanen, tätä kutsutaan parinmuodostukseksi joka on annihilaation käänteinen tapahtuma. Tietääkseni ei ole onnistuttu luomaan energiasta esimerkiksi elektronia ilman että syntyisi myös positroni (anti-elektroni). Tämän tiedon pohjalta alkuräjähdyksessä olisi pitänyt syntyä myös oman maailmankaikkeutemme näkyvää massaa vastaava määrä antimateriaa. Sitä ei olla kuitenkaan havaittu. Missä lie piilossa luuraa, jos sitä ylipäätään on edes syntynyt. Ehkä joku joskus keksi jipon jolla saa energiaa muutettua pelkästään joko "tavalliseksi" materiaksi tai antimateriaksi.
Nykysessä alkuräjähdysteoriassa on paljon muitakin ongelmia, joita ei ole selvitetty. En usko alkuunkaan että nykyinen alkuräjähdysteoria pitäisi sellaisenaan paikkansa.

> Mitäs veikkaat, voiko tiede saada selville vastauksen
> siihen mihin maailmankaikkeus leviää tai missä se syntyi?

Uskon että tiede tulee saamaan koko ajan tarkempaa tietoa maailmankaikkeuden synnystä ja olemuksesta. Luulen että maailmasta löytyy aina uutta ja ihmeellistä tutkittavaa, tuskin tulee sellaista päivää että tiedeyhteisö voi todeta selvittäneensä kaiken maailmankaikkeudesta ja voivat sulkea labransa ja observatorionsa tarpeettomina.

> Ja onko mielestäsi mahdoton ajatus, että tämä
> maailmankaikkeus olisi toisessa vielä isommassa
> kokonaisuudessa, joka olisi ääretön
> tai jossain vielä suuremmassa "paikassa"?

Jo tieteen tämän hetken käsitys kvanttifysiikasta saa uskomaan että maailma on paljon ihmeellisempi kuin mitä voi pieni ihminen ymmärtää. Siksi en suoraan sulje pois mitään mahdollista teoriaa maailmankaikkeuden rakenteesta.

.pp.. kirjoitti:

Sinä kuvittelet että pienimmät hiukkaset ovat kappaleita joilla on jokin muoto ja kun sen pysyy näkemään sen voi halkaista.
pienimmät "hiukkaset voivat annihiloitua ja muuttua säteilyksi.
Milläs halkaiset säteilyn?
Toisekseen auringosta purkautuu hiukkasia jatkuvasti, jotka lentävät sinun, minun ja jopa maapallon läpi kuin tyhjää vaan, mitenkähän kuvittelist halkaisevan tuollaisen?
Se että joku ei kuulosta todelliselta ja järkevältä on kuitenkin todellista ja järkevää sekä todistettua ja joiden tutkimuksista on palkittu Noopel palkinnolla.
Tämä taasen todistta, että havainto on tosi joka on voitu toisintaa.
Niin siis tälläinen ei ole mielestäsi todellista, mutta mielestäsi todellista on se mihin sinä uskot, vaikka et pysty esittämään siitä ainuttakaan todennettua todistetta, pelkän uskon vain.Aika erikoinen loogisuus sinulla.

Universumi ei ole ääretön, vaan se laajenee koko ajan.
Juuri äskettäin sen mittasi WMAP- luotain joka sai sen iäksi n. 13.7 miljardia vuotta, se tarkoittaa että kauimpien kappaleiden mikroaaltosäteily on taivaltanut havaintovälineeseen niin monta vuotta.
Näin ihminen on voinnut katsoa niin kauas.
Se näki myös, että maailmankaikkeuden kokonaisenergia- sen massa ja säteilyn summa- vastaa tarkasti Einsteinin suhteellisuusteorian ns. kriittistä arvoa.
Näin koko universisumi on periaatteessa punnittu.
Havainto myös näyttää todistavan, että maailmankaikkeus laajenee ikuisesti.

V2007 on tarkoitus lähettää uusi ja viellä tarkempi luotain Planck joka antaa taas ehkä uutta ja tarkempaa tietoa ja kenties kohta on mahdollista tarkastella jopa alkuräjähdyksen syytä?
Eikös ole käsittämätöntä tuo tiede?
Siis sinun ajatuksesi ei taidakkaan todistaa mitään?
Mutta minun piti todistaa luomiskertomuksen valhe.
Kun avaat Raamatun, sen ensinmäinen lause on, "alussa Jumala loi taivaan ja maan".
Maa on todistettavasti syntynyt n. 8 miljaardiavuotta ensinmäisten tähtien jälkeen, siinä sinulle valhe.
Mutta sinhän uskot tietysti mielummin valheisiin, kuin todistettuihin asioihin, sehän näissä teidän jutuissa onkin niin ukomatonta.

"Alussa Jumala loi..." Alku ei tarkoita välttämättä maailmankaikkeuden alkupistettä (räjähdystä), jolloin edellytyksiä millekään "luomiselle" ei liene ollut olemassa.
Taivaan ja maan luominen on edellyttänyt jo melkoista kosmista tasapainotilaa, vakiintunutta järjestelmää, jossa ovat vallinneet selvät lainalaisuudet (maa kiertää aurinkoa suht. vakionopeudella vakioetäisyydellä, planeettojen väliset suhteet, vetovoimat, ovat vakioita).



Jumalan luomistyö koskee meidän kannaltamme ajateltuna oman aurinkokuntamme ja lähinnä maapallon elollistumista. Voisivathan asiat olla
täällä toisinkin: ilmakehä sinänsä luo mahdollisuuden elämälle tässä muodossa. Muitakin muotoja löytynee?

Antimateria kirjoitti:

..keskusteluun, jos sopii.

Tässä maallikot vastaavat teoreettisen fysiikan kysymyksiin :)

Olet oikeassa, että kynttilän kiinteän aineen massa ei _täysin_ katoa kynttilän palaessa, vaan se muuttuu palamiskaasuiksi. Reaktiossa kuitenkin vapautuu energiaa (lämpö/valo) ja katoaa hyvin pieni määrä massaa. Massaa katoaa atomien luovuttaessa energiaansa muodostaessaan alhaisemman energiatason sidoksia toistensa kanssa. Yksi molekyyli painaa vähemmän kuin sen muodostaneet atomit yhteensä. Eli tässäkin yhteydessä ainetta muuttuu energiaksi, tosin hyvin pieni määrä.

Annihilaatiolla ja hiukkasten puolittamisella ei mielestäni ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos hiukkanen ja sen antihiukkanen tormäävät, hiukkasten koko massa muuttuu energiaksi kaavan E=mc2 mukaisesti. Jos vetyatomi (yksi protoni jota kiertää elektroni) törmää antivetyatomiin (yksi antiprotoni jota kiertää positroni), molemmat muuttuvat energiaksi. Samoin tapahtuu vesimolekyylin ja antivesimolekyylin (antihappiatomi ja kaksi antivetyatomia muodostavat sidoksen) törmäyksessä. Tai jos vaikka nuppineula ja antinuppineula törmäävät, niin molemmat katoavat ja syntyy energiaa.
Ei ole olemassa varmaa tietoa ovatko nykyisin tunnetut alkeishiukkaset todella alkeishiukkasia, vai koostuvatko ne vieläkin pienemmistä osista.

Säteily ajatellaan koostuvan hiukkasista. Sähkömagneettinen säteily (kuten näkyvä valo, gamma-, röntgen-, uv-, infrapunasäteily,..) koostuu fotoneista, betasäteily on elektroni suihkua, jne. Nämä pienet hiukkaset ovat kuitenkin sikäli hankalia ymmärtää, että ne ovat periaatteessa yhtäaikaa sekä hiukkasia että aaltoja. Ne voivat saavuttaa superpositiotilan eli voivat olla kahdessa paikassa yhtäaikaa. Nämä hiukkaset eivät siis ole tiukasti sidottu meitä sitovaan kolmiulotteiseen aika-avaruuteen.

En tiedä minkä muotoinen maailmankaikkeus on. Yhden mielenkiintoisen teorian mukaan maailmankaikkeus on neliulotteinen pallo, jossa kolmiulotteinen maailma on kuin ilmapallon sisäpinta. Siinä tapauksessa periaatteessa voisimme nähdä edessämme oman selän, jos näkisimme kaukoputkella riittävän kauas. Teorioita maailmankaikkeuden muodosta ja rakenteesta on monia, ei ole olemassa varmaa tietoa mikä niistä on oikea vai onko mikään.

En tiedä sitäkään mihin maailmankaikkeus laajenee. Mielestäni aivan samoin voisi kysyä mihin Jumala loi maailmankaikkeuden. Jos koko kolmiulotteinen maailmankaikkeutemme ja sen mukana aika alkoi alkuräjähdyksestä (ehkä Jumala sai sen aikaa, ehkä ei), niin ei meille mielestäni ole olemassa realistista käsitettä "ennen alkuräjähdystä" tai "paikka" jossa alkuräjähdys tapahtui ja jossa maailmankaikkeus laajenee. Ihmismieli vaan on niin sidottu tähän kolmiulotteiseen aika-avaruuteen, että sen on vaikea käsittää jotain, joka ei istu siihen muottiin.

Onko maailma kolmiulotteinen ihan oikeasti? Vai onko kysymyksessä "harha", jonka silmäparin tuottamat kuvat saavat aivoissa aikaan, kun kaksi hieman eri suunnista tulevaa kuvaa lankeavat yhdeksi kuvaksi? Todellisuus voidaan toki havaita muillakin aisteilla, esim. käsin koskettelemalla. Näköaisti voi valehdella enemmän kuin tuntoaisti. Kuuloaistiin ei juuri ole mitään luottamista.

Teresia kirjoitti:

"Alussa Jumala loi..." Alku ei tarkoita välttämättä maailmankaikkeuden alkupistettä (räjähdystä), jolloin edellytyksiä millekään "luomiselle" ei liene ollut olemassa.
Taivaan ja maan luominen on edellyttänyt jo melkoista kosmista tasapainotilaa, vakiintunutta järjestelmää, jossa ovat vallinneet selvät lainalaisuudet (maa kiertää aurinkoa suht. vakionopeudella vakioetäisyydellä, planeettojen väliset suhteet, vetovoimat, ovat vakioita).



Jumalan luomistyö koskee meidän kannaltamme ajateltuna oman aurinkokuntamme ja lähinnä maapallon elollistumista. Voisivathan asiat olla
täällä toisinkin: ilmakehä sinänsä luo mahdollisuuden elämälle tässä muodossa. Muitakin muotoja löytynee?

nyt alkupiste mikä hyväänsä, eikö tuossa selvästi sanota maa luotiin alussa ja jatkuu ensinmäisestä päivästä...

Neljäntenä päivänä luotiin tähdet, ja tuossa annetaan ymmärtää, että myös aurinko ja kuu luotiin silloin?
Muuten Aurinkokin on tähti.
toisekseen tuon tarun mukaan kolmantena päivänä luotiin kasvit, puut jne, eivätkö nuo ole elämää?
Ei tuo selittelysi oikein mahdu tuohon kertomukseen, eli valhe mikä valhe.

Jos luomistyö koskee vain maapallon elollistumista, kirjoittakoon luomisoppinsa uudestaan, menee muuten naurettavaksi.
Niinkuin tuo selityksesikin meni.

Mithä mahdat tarkoitta tuolla "muitakin muotoja löytynee"?

.pp.. kirjoitti:

nyt alkupiste mikä hyväänsä, eikö tuossa selvästi sanota maa luotiin alussa ja jatkuu ensinmäisestä päivästä...

Neljäntenä päivänä luotiin tähdet, ja tuossa annetaan ymmärtää, että myös aurinko ja kuu luotiin silloin?
Muuten Aurinkokin on tähti.
toisekseen tuon tarun mukaan kolmantena päivänä luotiin kasvit, puut jne, eivätkö nuo ole elämää?
Ei tuo selittelysi oikein mahdu tuohon kertomukseen, eli valhe mikä valhe.

Jos luomistyö koskee vain maapallon elollistumista, kirjoittakoon luomisoppinsa uudestaan, menee muuten naurettavaksi.
Niinkuin tuo selityksesikin meni.

Mithä mahdat tarkoitta tuolla "muitakin muotoja löytynee"?

Me elämme tällaisessa maailmassa, todellisuudessa, jossa vety ja happi yhtyessään muodostuvat vedeksi. Meidän maailmassamme eletään näkyvällä, kuuluvalla ja tuntuvalla tavalla, me tarvitsemme käsitteet aika ja paikka, ennen ja jälkeen.

Jossain toisessa todellisuudessa voisi olla muita alkuaineita, muunlaisia asetelmia ajan ja paikan suhteen, muunlaista älykkyyttä, erilaista kommunikointia, erilaista energiaa, erilaista teknologiaa. Meillä ei vain ole vielä keinoja tavoittaa muita todellisuuksia, kun olemme omaan materiaamme sidottuja.

Teresia kirjoitti:

Onko maailma kolmiulotteinen ihan oikeasti? Vai onko kysymyksessä "harha", jonka silmäparin tuottamat kuvat saavat aivoissa aikaan, kun kaksi hieman eri suunnista tulevaa kuvaa lankeavat yhdeksi kuvaksi? Todellisuus voidaan toki havaita muillakin aisteilla, esim. käsin koskettelemalla. Näköaisti voi valehdella enemmän kuin tuntoaisti. Kuuloaistiin ei juuri ole mitään luottamista.

Niin, tuskin tämä maailma sentään kaksiulotteinen on. Eli että me vain näkisimme sen mainitsemanasi kolmiulotteisena aistiharhana, joka syntyy kun molemmille silmille esitetään kaksi kaksiulotteista kuvaa.

Mutta ei maailma välttämättä ole kolmiulotteinen, ulottuvuuksia voi olla (ja hyvin todennäköisesti onkin) paljon enemmän. Me vain aistimme maailman kolmiulotteisena.

Toisaalta mistä voit tietää ettei koko tämä maailma ole vain sinun aivojesi luomaa harhaa? Etteivät kaikki ympärilläsi olevat ihmisetkin ole vain aivojesi luomia hahmoja pääsi sisällä? Kaikki aistithan perustuvat vain sähköisiin impulsseihin hermoradoilla, joten miksi ei aivot voisi luoda itse nuo impulssit? Mihin ylipäätään voi varmasti luottaa? Suurin osa meistä (minä mukaan lukien) vain uskoo että maailma on oikeasti olemassa. Hyvä niin :)

Antimateria kirjoitti:

Niin, tuskin tämä maailma sentään kaksiulotteinen on. Eli että me vain näkisimme sen mainitsemanasi kolmiulotteisena aistiharhana, joka syntyy kun molemmille silmille esitetään kaksi kaksiulotteista kuvaa.

Mutta ei maailma välttämättä ole kolmiulotteinen, ulottuvuuksia voi olla (ja hyvin todennäköisesti onkin) paljon enemmän. Me vain aistimme maailman kolmiulotteisena.

Toisaalta mistä voit tietää ettei koko tämä maailma ole vain sinun aivojesi luomaa harhaa? Etteivät kaikki ympärilläsi olevat ihmisetkin ole vain aivojesi luomia hahmoja pääsi sisällä? Kaikki aistithan perustuvat vain sähköisiin impulsseihin hermoradoilla, joten miksi ei aivot voisi luoda itse nuo impulssit? Mihin ylipäätään voi varmasti luottaa? Suurin osa meistä (minä mukaan lukien) vain uskoo että maailma on oikeasti olemassa. Hyvä niin :)

tässä mietinkin, että todellisuuksia on niin monta kuin kokijaakin. Jokaisen maailma on olemassa vain hermoimpulssitasolla. Descartes oli siis oikeassa: "Ajattelen, olen siis olemassa."

Entäs kommunikointi muiden yksilöiden kanssa? Vai onko muita yksilöitä olemassakaan? Yksinäni tässä rupattelen itseni kanssa, kun oman minäni eri ulottuvuudet ja kerrostumat ovat keksineet vastauksia ja kysymyksiä olemassaolon(i) ongelmiin. Onko tuo Descarteskin vain yksi nimi minun laajassa luettelossani?

Teresia kirjoitti:

Me elämme tällaisessa maailmassa, todellisuudessa, jossa vety ja happi yhtyessään muodostuvat vedeksi. Meidän maailmassamme eletään näkyvällä, kuuluvalla ja tuntuvalla tavalla, me tarvitsemme käsitteet aika ja paikka, ennen ja jälkeen.

Jossain toisessa todellisuudessa voisi olla muita alkuaineita, muunlaisia asetelmia ajan ja paikan suhteen, muunlaista älykkyyttä, erilaista kommunikointia, erilaista energiaa, erilaista teknologiaa. Meillä ei vain ole vielä keinoja tavoittaa muita todellisuuksia, kun olemme omaan materiaamme sidottuja.

että niitä löytynee, oletko varma?
Tuo luomiskertomus ei siis koskenut tätä todellisuutta?
Onko tuo jotain uutta kristillistä opetusta, vai mistä on kysymys?
Mitkähän Raamatuntapahtumat ovat tuolta toiselta todellisuudesta, ja mitkä täältä?
Täytyykö uskovaisen noudattaa toisen todellisuuden oppeja myös tässä todellisuudessa?
Hyppeleekö sielut todellisuuksien välillä?

Keksitään lisää kun vastailet noihin?

Teresia kirjoitti:

tässä mietinkin, että todellisuuksia on niin monta kuin kokijaakin. Jokaisen maailma on olemassa vain hermoimpulssitasolla. Descartes oli siis oikeassa: "Ajattelen, olen siis olemassa."

Entäs kommunikointi muiden yksilöiden kanssa? Vai onko muita yksilöitä olemassakaan? Yksinäni tässä rupattelen itseni kanssa, kun oman minäni eri ulottuvuudet ja kerrostumat ovat keksineet vastauksia ja kysymyksiä olemassaolon(i) ongelmiin. Onko tuo Descarteskin vain yksi nimi minun laajassa luettelossani?

Mietippä sitä :)
Vaan onko sillä loppujen lopuksi edes mitään merkitystä? Samalla tavalla se elämä menee eteenpäin kuin tähänkin asti.

Taidan tästä poistua maallisempien asioiden pariin..

Teresia kirjoitti:

tässä mietinkin, että todellisuuksia on niin monta kuin kokijaakin. Jokaisen maailma on olemassa vain hermoimpulssitasolla. Descartes oli siis oikeassa: "Ajattelen, olen siis olemassa."

Entäs kommunikointi muiden yksilöiden kanssa? Vai onko muita yksilöitä olemassakaan? Yksinäni tässä rupattelen itseni kanssa, kun oman minäni eri ulottuvuudet ja kerrostumat ovat keksineet vastauksia ja kysymyksiä olemassaolon(i) ongelmiin. Onko tuo Descarteskin vain yksi nimi minun laajassa luettelossani?

Avaa Filosofian hakuteoksesi kohdasta solipsismi.

Antimateria kirjoitti:

Olen kyllä edelleenkin vain maallikko, mutta yritän vastata sen minkä pystyn ja kykenen.

> Mitä mieltä sinä olet, voisiko atomin osan puolittamista
> jatkaa ikuisesti vai tulisiko siinä jokin este?

Jos oletetaan että atomin osilla on edelleen kolmiulotteiset mitat eli sijaitsevat fyysisinä massahiukkasina tässä kolmiulotteisessa maailmassa, niin periaatteessa miksikäs ei voisi pilkkoa pienemmiksi, jos ne kerran todella koostuisivat vielä pienemmistä osista. Ongelma vain tulee vastaan siinä jos hiukkasella ei enää ole lepomassaa. Mitä silloin pilkotaan kun ei ole mitä pilkkoa? Esimerkiksi valo kvantilla eli fotonilla ei ole lepomassaa, mutta niillä on pienen pieni massa liikkuessaan valon nopeudella. Toisin sanoen fotoneja ei ole meidän näkökulmasta katsottuna enää olemassa, kun ne pysähtyvät.

> Sitten tästä vapautuvasta energiasta, mietin sitä mitä
> energia oikeastaan mahtaa olla?

Energia voi esiintyä eri muodoissa, kuten vaikkapa kineettisenä energiana (liike-energia).
Kun esimerkiksi elektronin nopeus hidastuu se säteilee fotoneja. Elektroni siis luovuttaa osan liike-energiastaan sähkömagneettiseksi säteilyksi. Kun fotoni taas törmää elektroniin, se luovuttaa kadotessaan energiansa elektronille lisäten tämän liike-energiaa. Fotonin kuljettama energiamäärä riippuu fotonin aallonpituudesta eli säteilyn taajuudesta. Energia ei itsessään ole mitään hiukkasia, vaan hiukkaset toimivat energian välittäjinä.

> Käsittääkseni energia voi olla valoa ja valo taas on
> jollain tavalla hiukkastyylistä, aaltomaisesti liikkuvaa
> hiukkasvirtaa. Jos näin on hiukkas määrä pysyy
> periaatteessa samana koko ajan, muuten voisi ymmärtää
> kaiken vähenevän pikkuhiljaa.

Ei hiukkasmäärän tarvitse pysyä samana, vain energian täytyy säilyä. Yksi kvantti voi kuljettaa valtavan määrän energiaa, energiamäärä riippuu kvantin värähtelytaajuudesta. Miljardi kvanttia taas voi kuljettaa vähäisen määrän energiaa jos niiden värähtelytaajuus on pieni.

> Mikä estää kaikkea törmäämästä antikaiken kanssa ja
> muodostamasta energiaa?

Muun muassa juuri tätä nykytiede parhaillaan tutkii. Ei tiedetä mihin mahdollinen antimateria on kadonnut.
(täällähän minä kirjoittelen Suomi24:n keskustelupalstalla.. :)
Korkeaenergisesta säteilystä voi syntyä voimakkaassa sähkökentässä hiukkanen ja antihiukkanen, tätä kutsutaan parinmuodostukseksi joka on annihilaation käänteinen tapahtuma. Tietääkseni ei ole onnistuttu luomaan energiasta esimerkiksi elektronia ilman että syntyisi myös positroni (anti-elektroni). Tämän tiedon pohjalta alkuräjähdyksessä olisi pitänyt syntyä myös oman maailmankaikkeutemme näkyvää massaa vastaava määrä antimateriaa. Sitä ei olla kuitenkaan havaittu. Missä lie piilossa luuraa, jos sitä ylipäätään on edes syntynyt. Ehkä joku joskus keksi jipon jolla saa energiaa muutettua pelkästään joko "tavalliseksi" materiaksi tai antimateriaksi.
Nykysessä alkuräjähdysteoriassa on paljon muitakin ongelmia, joita ei ole selvitetty. En usko alkuunkaan että nykyinen alkuräjähdysteoria pitäisi sellaisenaan paikkansa.

> Mitäs veikkaat, voiko tiede saada selville vastauksen
> siihen mihin maailmankaikkeus leviää tai missä se syntyi?

Uskon että tiede tulee saamaan koko ajan tarkempaa tietoa maailmankaikkeuden synnystä ja olemuksesta. Luulen että maailmasta löytyy aina uutta ja ihmeellistä tutkittavaa, tuskin tulee sellaista päivää että tiedeyhteisö voi todeta selvittäneensä kaiken maailmankaikkeudesta ja voivat sulkea labransa ja observatorionsa tarpeettomina.

> Ja onko mielestäsi mahdoton ajatus, että tämä
> maailmankaikkeus olisi toisessa vielä isommassa
> kokonaisuudessa, joka olisi ääretön
> tai jossain vielä suuremmassa "paikassa"?

Jo tieteen tämän hetken käsitys kvanttifysiikasta saa uskomaan että maailma on paljon ihmeellisempi kuin mitä voi pieni ihminen ymmärtää. Siksi en suoraan sulje pois mitään mahdollista teoriaa maailmankaikkeuden rakenteesta.

Jos vielä jaksat jatkaa tätä juttua niin minulla olisi pari epäselvää asiaa.

"Toisin sanoen fotoneja ei ole meidän näkökulmasta katsottuna enää olemassa, kun ne pysähtyvät"

Jäi mietittyttämään, jos fotonin mitätön massa häviää sen pysähdyttyä niin, eikö se ole aika omituista jos pienikin massa vain katoaa. Minun tieteellinen logiikka taitaa olla pieleen säädetty, mutta kuulostaa aika antijärkevälle jos pienikin massa vain häviää. Toisaalta jos aurinkon lähettämä fotoni määrä jäisi painamaan maapalloa niin maapallon massa kasvaisi jatkuvasti.

"Ei hiukkasmäärän tarvitse pysyä samana, vain energian täytyy säilyä."

Tässä ajatuksessa minua vaivaa se, että jos hiukkas määrän ei tarvitse pysyä samana ja hiukkas määrä voi pienentyä niin silloinhan kaikki vähenesi pikkuhiljaa tai jostain pitäisi syntyä lisää hiukkasia tavallaan tyhjästä? Voiko pelkkä energia muuttua hiukkasiksi?

j. h. s. kirjoitti:

Jos vielä jaksat jatkaa tätä juttua niin minulla olisi pari epäselvää asiaa.

"Toisin sanoen fotoneja ei ole meidän näkökulmasta katsottuna enää olemassa, kun ne pysähtyvät"

Jäi mietittyttämään, jos fotonin mitätön massa häviää sen pysähdyttyä niin, eikö se ole aika omituista jos pienikin massa vain katoaa. Minun tieteellinen logiikka taitaa olla pieleen säädetty, mutta kuulostaa aika antijärkevälle jos pienikin massa vain häviää. Toisaalta jos aurinkon lähettämä fotoni määrä jäisi painamaan maapalloa niin maapallon massa kasvaisi jatkuvasti.

"Ei hiukkasmäärän tarvitse pysyä samana, vain energian täytyy säilyä."

Tässä ajatuksessa minua vaivaa se, että jos hiukkas määrän ei tarvitse pysyä samana ja hiukkas määrä voi pienentyä niin silloinhan kaikki vähenesi pikkuhiljaa tai jostain pitäisi syntyä lisää hiukkasia tavallaan tyhjästä? Voiko pelkkä energia muuttua hiukkasiksi?

> Jäi mietittyttämään, jos fotonin mitätön massa häviää sen
> pysähdyttyä niin, eikö se ole aika omituista jos pienikin
> massa vain katoaa

Fotonin massa katoaa, mutta fotoni vapauttaa samalla massansa energian (E=mc2). Fotoni ei pysähdy, jos mikään ei estä sitä liikkumasta. Mutta jos se esim törmää johonkin, se luovuttaa energiansa törmäämäänsä kohteeseen.
Suhteellisuusteorian mukaan kappaleen massa kasvaa mitä lähemmäs valon nopeutta sen nopeus kiihtyy. Lorenzin muunnos kaavan mukaisesti kappale ei voi saavuttaa valon nopeutta ilman että sen massa kasvaisi äärettömän suureksi.
Koska fotonilla ei ole lepomassaa, sen massa ei ole äärettömän suuri liikkuessaan valon nopeudella.

> Voiko pelkkä energia muuttua hiukkasiksi?

Kyllä. Edellisessä viestissä mainitsin ilmiön nimeltä parinmuodostus: "Korkeaenergisesta säteilystä voi syntyä voimakkaassa sähkökentässä hiukkanen ja antihiukkanen".
Samassa viestissä mainitsin myös että jos elektronin nopeutta hidastetaan (voimakkaalla sähkökentällä) niin elektroni säteilee fotoneja. Liike-energia siis muuttuu säteilyhiukkasiksi, fotoneiksi. Massa (hiukkaset) ovat siis vain energiaa eri muodossa.

Antimateria kirjoitti:

> Jäi mietittyttämään, jos fotonin mitätön massa häviää sen
> pysähdyttyä niin, eikö se ole aika omituista jos pienikin
> massa vain katoaa

Fotonin massa katoaa, mutta fotoni vapauttaa samalla massansa energian (E=mc2). Fotoni ei pysähdy, jos mikään ei estä sitä liikkumasta. Mutta jos se esim törmää johonkin, se luovuttaa energiansa törmäämäänsä kohteeseen.
Suhteellisuusteorian mukaan kappaleen massa kasvaa mitä lähemmäs valon nopeutta sen nopeus kiihtyy. Lorenzin muunnos kaavan mukaisesti kappale ei voi saavuttaa valon nopeutta ilman että sen massa kasvaisi äärettömän suureksi.
Koska fotonilla ei ole lepomassaa, sen massa ei ole äärettömän suuri liikkuessaan valon nopeudella.

> Voiko pelkkä energia muuttua hiukkasiksi?

Kyllä. Edellisessä viestissä mainitsin ilmiön nimeltä parinmuodostus: "Korkeaenergisesta säteilystä voi syntyä voimakkaassa sähkökentässä hiukkanen ja antihiukkanen".
Samassa viestissä mainitsin myös että jos elektronin nopeutta hidastetaan (voimakkaalla sähkökentällä) niin elektroni säteilee fotoneja. Liike-energia siis muuttuu säteilyhiukkasiksi, fotoneiksi. Massa (hiukkaset) ovat siis vain energiaa eri muodossa.

Sori olin lukenut huolimattomasti.

"Massa (hiukkaset) ovat siis vain energiaa eri muodossa."

Ymmärsinköhan nyt oikein, voiko tuon perusteella sanoa energian olevan hiukkasia?

Ja muuten kiitos hyvistä vastauksista, kannattais varmaan harkita hiukkastohtoriksi ryhtymistä :)

Minäkin... kirjoitti:

Avaa Filosofian hakuteoksesi kohdasta solipsismi.

joka muotoilee olemassaolonsa tällaiseksi. Että tälle ajattelutavalle on oikein nimikin, sitä en tiennyt. Pitää vissiin lähteä kirjastoon.

.pp.. kirjoitti:

että niitä löytynee, oletko varma?
Tuo luomiskertomus ei siis koskenut tätä todellisuutta?
Onko tuo jotain uutta kristillistä opetusta, vai mistä on kysymys?
Mitkähän Raamatuntapahtumat ovat tuolta toiselta todellisuudesta, ja mitkä täältä?
Täytyykö uskovaisen noudattaa toisen todellisuuden oppeja myös tässä todellisuudessa?
Hyppeleekö sielut todellisuuksien välillä?

Keksitään lisää kun vastailet noihin?

Kaikki uskovaiset tuntevat ainakin yhden "toisen todellisuuden". Se on Jumalan valtakunta. "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, se on sisällisesti teissä". (Vuoden 1938 käännös). Nämä ovat Jeesuksen sanat opetuslapsilleen, kun he kyselivät, mistä he tunnistavat Jumalan valtakunnan sitten, kun se tulee. Lisäksi Jeesus varoitti heitä liittymästä niihin, jotka toitottavat Jumalan valtakunnan olevan siellä tai tuolla. "Sillä Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä, Hänessä me olemme ja elämme ja liikumme." Panteistinen ajatus?

Kristityn täytyy tosiaankin tuntea myös tuon toisen todellisuuden asiat tässä todellisuudessa. Ja vieläpä pitää ne erillään toisistaan. Me elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Kristityllä on tietoisuus kaksoiskansalaisuudestaan, hän on maallinen henkilö kuten muutkin, mutta vielä enemmän: hän on myös Taivaan kansalainen, kuolematon, pyhitetty, lunastettu. Tässä tietoisuudessa kristityn on noudatettava (niin paljon kuin pystyy) toisen todellisuuden oppeja tässä todellisuudessa. Jeesus sanoo, että "tästä he tuntevat teidät minun opetuslapsikseni".

En osaa sanoa, "hyppelevätkö" sielut todellisuuksien välillä; ehkä sen voisi näinkin ilmaista.

Olen kyllä ajatellut luomiskertomuksen koskevan tätä maailmaa, kaikessa allegorisuudessaan. Eihän siitä ole tieteelliseksi todistusaineistoksi, tiedettä kun varmaan vielä ollut keksitty silloin. Mutta Raamatussa puhutaan myös seuraavasta kehitysvaiheesta, siitä, jolloin "luodaan uudet taivaat ja uusi maa", kun entinen maa tuhoutuu/tuhotaan?

j. h. s. kirjoitti:

Sori olin lukenut huolimattomasti.

"Massa (hiukkaset) ovat siis vain energiaa eri muodossa."

Ymmärsinköhan nyt oikein, voiko tuon perusteella sanoa energian olevan hiukkasia?

Ja muuten kiitos hyvistä vastauksista, kannattais varmaan harkita hiukkastohtoriksi ryhtymistä :)

Mielestäni energia ei ole hiukkasia, vaan energiaa. Se voi esiintyä massana tai vaikkapa liikkeenä. Ainakin minusta liike on aika vaikea mieltää hiukkasiksi..
Energia on se mihin kaikki perustuu. Jos on olemassa energiaa, siitä voi syntyä mitä tahansa. Koko maailma koostuu energiasta: Tähdet ja planeetat ovat massaa joka on energiaa, taivaankappaleiden liike on energiaa, tähtien valo/lämpö on energiaa,...
Koska energia ei (tämän hetken tietämyksen perusteella) katoa, se on ikuista.

Energia on ainakin minulle jollakin tavalla vastine uskovaisten jumalalle/jumalille (tosin sillä erotuksella että en palvo sitä :). Energia on tavallaan kaikkivaltias, se on kaiken "luonut" ja se on kaikkialla, ja ohjaa kaikkea mikä tässä maailmassa on.
Ihminen taas voi ohjata energian käyttäytymistä, tosin ainakin tällä hetkellä vain osittain ja rajoitetusti. Mutta ihminenkin on samaa energiaa, joten voisi ajatella että siinä energia eräässä olomuodossaan ohjaa itseään.

Tietoni hiukkasfysiikasta tuskin sentään riittää tohtorin tutkintoon, tai edes mihinkään korkea-asteen tutkintoon. Ehkä on parempi pysytellä vain maallikkona :)

Teresia kirjoitti:

Kaikki uskovaiset tuntevat ainakin yhden "toisen todellisuuden". Se on Jumalan valtakunta. "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, se on sisällisesti teissä". (Vuoden 1938 käännös). Nämä ovat Jeesuksen sanat opetuslapsilleen, kun he kyselivät, mistä he tunnistavat Jumalan valtakunnan sitten, kun se tulee. Lisäksi Jeesus varoitti heitä liittymästä niihin, jotka toitottavat Jumalan valtakunnan olevan siellä tai tuolla. "Sillä Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä, Hänessä me olemme ja elämme ja liikumme." Panteistinen ajatus?

Kristityn täytyy tosiaankin tuntea myös tuon toisen todellisuuden asiat tässä todellisuudessa. Ja vieläpä pitää ne erillään toisistaan. Me elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Kristityllä on tietoisuus kaksoiskansalaisuudestaan, hän on maallinen henkilö kuten muutkin, mutta vielä enemmän: hän on myös Taivaan kansalainen, kuolematon, pyhitetty, lunastettu. Tässä tietoisuudessa kristityn on noudatettava (niin paljon kuin pystyy) toisen todellisuuden oppeja tässä todellisuudessa. Jeesus sanoo, että "tästä he tuntevat teidät minun opetuslapsikseni".

En osaa sanoa, "hyppelevätkö" sielut todellisuuksien välillä; ehkä sen voisi näinkin ilmaista.

Olen kyllä ajatellut luomiskertomuksen koskevan tätä maailmaa, kaikessa allegorisuudessaan. Eihän siitä ole tieteelliseksi todistusaineistoksi, tiedettä kun varmaan vielä ollut keksitty silloin. Mutta Raamatussa puhutaan myös seuraavasta kehitysvaiheesta, siitä, jolloin "luodaan uudet taivaat ja uusi maa", kun entinen maa tuhoutuu/tuhotaan?

minusta tunteminen on aika vahva sana tuosta Jumalan valtakunnasta, eiköhän se ole enemmänkin uskomusta vielläkin?
Tuo väite Jumalasta ja sen olemuksesta meissä itsessämme toisttuu aika useinkin, samoinkun ihmisen samankaltaisuus hänen kanssaan, sekä ykseys, ei kait niin suuri mysreeriö jos ihminen on luonnut jumalansa?
"Hänessä me olemme ja liikumme"
No ainakin ajatukset ja mielikuvitus liikkuu mukanamme?

Kristityllä varmaan on usko, mutta tuskin muuta tietoa, mikä voitaisiin todentaa?

Kun luomiskertomus näyttäisi kuitenkin koskevan tätä maailmaa, voidaan kait silloin olla yhtä mieltä sen valheellisuudesta?

Jumalalla on siis tarve luoda viellä kolmaskin kaikkeus?
Tuohotaanko molemmat aikaisemmat, vai vain tämä, ei oikeastaan todellinen maailmankaikkeus?
No kumminkin hirveää tuhlausta, olisi luullut että tälle elämälle olisi löytynyt näin suuresta kaikkeudesta yksi sopiva uusi tellus?
Varsinkin kun "etsijän"pitäisi olla kaikkivaltias?

.pp.. kirjoitti:

minusta tunteminen on aika vahva sana tuosta Jumalan valtakunnasta, eiköhän se ole enemmänkin uskomusta vielläkin?
Tuo väite Jumalasta ja sen olemuksesta meissä itsessämme toisttuu aika useinkin, samoinkun ihmisen samankaltaisuus hänen kanssaan, sekä ykseys, ei kait niin suuri mysreeriö jos ihminen on luonnut jumalansa?
"Hänessä me olemme ja liikumme"
No ainakin ajatukset ja mielikuvitus liikkuu mukanamme?

Kristityllä varmaan on usko, mutta tuskin muuta tietoa, mikä voitaisiin todentaa?

Kun luomiskertomus näyttäisi kuitenkin koskevan tätä maailmaa, voidaan kait silloin olla yhtä mieltä sen valheellisuudesta?

Jumalalla on siis tarve luoda viellä kolmaskin kaikkeus?
Tuohotaanko molemmat aikaisemmat, vai vain tämä, ei oikeastaan todellinen maailmankaikkeus?
No kumminkin hirveää tuhlausta, olisi luullut että tälle elämälle olisi löytynyt näin suuresta kaikkeudesta yksi sopiva uusi tellus?
Varsinkin kun "etsijän"pitäisi olla kaikkivaltias?

Ymmärtäisin, ettei Jumalalla ole tarkoitus luoda mitään "kolmatta valtakuntaa", vaan että tämä näkymätön "toinen todellisuus" muuttuu näkyväksi ja nykyinen "paha maailma" saa väistyä.

Miten tämä muutos tapahtuu, siitä ei ole tarkempaa selkoa. Nuorempana ajattelin, että kaikki tapahtuu yhdessä rysäyksessä, nyt vanhempana olen alkanut käsittää, että Luojamme toimii useinkin sen verran hitaasti, etteivät luodut aina edes huomaa muutoksia, kun niihin kuluu useamman sukupolven elinikä. Maailma ikäänkuin korjaantuu itsestään. Pahat ihmiset häviävät luonnollisen poistuman kautta, hyvien määrä lisääntyy pikkuhiljaa. Sillä tavoin kenenkään ei tarvitse ottaa henkilökohtaista murhetta ekokatastrofista ja sen estämisestä, muutos on globaali. Jumalalla on vastuu luomakunnastaan.

Teresia kirjoitti:

Ymmärtäisin, ettei Jumalalla ole tarkoitus luoda mitään "kolmatta valtakuntaa", vaan että tämä näkymätön "toinen todellisuus" muuttuu näkyväksi ja nykyinen "paha maailma" saa väistyä.

Miten tämä muutos tapahtuu, siitä ei ole tarkempaa selkoa. Nuorempana ajattelin, että kaikki tapahtuu yhdessä rysäyksessä, nyt vanhempana olen alkanut käsittää, että Luojamme toimii useinkin sen verran hitaasti, etteivät luodut aina edes huomaa muutoksia, kun niihin kuluu useamman sukupolven elinikä. Maailma ikäänkuin korjaantuu itsestään. Pahat ihmiset häviävät luonnollisen poistuman kautta, hyvien määrä lisääntyy pikkuhiljaa. Sillä tavoin kenenkään ei tarvitse ottaa henkilökohtaista murhetta ekokatastrofista ja sen estämisestä, muutos on globaali. Jumalalla on vastuu luomakunnastaan.

luomistyökö saa luojan luomaan tai muuttamaan tämän todellisuuden?
Senkököhän takia 99,9 % kaikista maapallolla eläneistä olioista on kuollut sukupuuttoon?
Surkeeta työtä alusta asti sanoisin.
Eikä ennuste näytä paljonkaa paremmalta.
On ollut vähän löysä vastuu "luomakunnastaan".

.pp.. kirjoitti:

luomistyökö saa luojan luomaan tai muuttamaan tämän todellisuuden?
Senkököhän takia 99,9 % kaikista maapallolla eläneistä olioista on kuollut sukupuuttoon?
Surkeeta työtä alusta asti sanoisin.
Eikä ennuste näytä paljonkaa paremmalta.
On ollut vähän löysä vastuu "luomakunnastaan".

Eihän tässä kukaan väitä, että kaikki pysyisi samana vuosimiljardista toiseen. Eipä ole ihminenkään kovin vanha luomakunnan eliölaji. Vanha maapallo sentään jaksaa nippa nappa elättää meidät ihmiset, mutta tiukkaa tekee. Tulevaisuus ei näytä ihmisen kannalta mitenkään ruusuiselta. Jokin romahdus on vääjäämätön, ihmisten on pakko vähentyä.

Mikä sinä olet sanomaan, mikä on "löysä" tai "tiukka" vastuu, kun puhutaan Jumalasta. Tehkäämme me vain parhaamme omassa ympäristössämme. Se on osa sitä vastuuta.

Teresia kirjoitti:

Eihän tässä kukaan väitä, että kaikki pysyisi samana vuosimiljardista toiseen. Eipä ole ihminenkään kovin vanha luomakunnan eliölaji. Vanha maapallo sentään jaksaa nippa nappa elättää meidät ihmiset, mutta tiukkaa tekee. Tulevaisuus ei näytä ihmisen kannalta mitenkään ruusuiselta. Jokin romahdus on vääjäämätön, ihmisten on pakko vähentyä.

Mikä sinä olet sanomaan, mikä on "löysä" tai "tiukka" vastuu, kun puhutaan Jumalasta. Tehkäämme me vain parhaamme omassa ympäristössämme. Se on osa sitä vastuuta.

juu kun 99,9 % on kuollut sukupuuttoon, voidaan tietysti sanoa ettei Ihan kaikki ole pysynyt samana, ja tuolla prosentiilla ei yhdenkään lajin ennuste ole kovin hyvä, pikemminkin sanoisin sen olevan toivoton.
Eikös luomistarinan mukaan kuitenkin ihmisenkin pitäisi kuulua sinne "lähes" yhtä vanhoihin?

Niin mikäs minä olen sanomaa, puhukoot prosentit puolestaan "Jumalan" vastuusta luomistaan, ken uskoo.

Mat. 5:48 "olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivallinen isänne on täydellinen".

..mahdoton kyllä mahdollistaa mahdottoman,
muuttamalla mahdottoman mahdolliseksi,
sillä äärettömällä voimallaan mitä mahdoton ei pysty pitämään enää, koska se muuttuu äärettömän mahdolliseksi:))

suopursu kirjoitti:

..mahdoton kyllä mahdollistaa mahdottoman,
muuttamalla mahdottoman mahdolliseksi,
sillä äärettömällä voimallaan mitä mahdoton ei pysty pitämään enää, koska se muuttuu äärettömän mahdolliseksi:))

Y = Z * X

Z = ääretön.

jos X > 0 seuraa että Y = ääretön.
Eli oli X:n arvo miten pieni tahansa kunhan ei nolla, on tulos ääretön, eli tapahtuma vääjäämätön.
Jos X = 0, on myös Y nolla, eli mahdoton ei muutu mahdolliseksi.

Hulk kirjoitti:

Y = Z * X

Z = ääretön.

jos X > 0 seuraa että Y = ääretön.
Eli oli X:n arvo miten pieni tahansa kunhan ei nolla, on tulos ääretön, eli tapahtuma vääjäämätön.
Jos X = 0, on myös Y nolla, eli mahdoton ei muutu mahdolliseksi.

eli pieni mikä ei ole vielä nolla,on vääjäämätön
tulos äärettömästä, mikä muuttaa mahdottoman mahdolliseksi, sillä että se on tapahtuma:))