Eilen jäi minulta lompakko pöydälle, siinä oli viisikymppiä. Neljä tuntia myöhemmin lompakossa ei enää sitä ollut. Kysyn mieheltä, onko ottanut käteistä mun lompsasta? Ei ole. Sitten joku lapsista on, joudun toteamaan. Miehellä kolme teinikäistä, mulla 2 vuotias.
"Olen sanonut sulle ennenkin, ettet saa jättää lompakkoa näkyville," tiuskasee mies.
...Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta kun rahaa puuttuu.
Päivä jatkuu normaalisti. Nuoret laittautuvat lauantaikuntoon. Mainitsen teineille, että rahaa puuttuu lompsasta. Etten voi antaa viikkorahaa kellekkään, kun ei käteistä ole, on hävinnyt lompsasta. Yksi vastaa, ettei ole ottanut, ja toinen, että varmaan pikkunen sen vienyt. (Pikkunen se ei ole voinut olla koska lompsa oli korkealla hyllyllä, samassa paikassa kuin ennen, eikä mitään muuta ole sieltä otettu, kuittia tai korttia. Kaksivuotias on kerran ottanut lompsan käsilaukusta ja tyhjentänyt koko sisällön lattialle, rahoineen, kuitteineen kaikkineen - kaksivuotiaan touhun näköistä oli silloin, eikä rahaa puuttunut.)
Nuoret lähtee ja kysyn isältä, aikooko mitenkään puuttua. "Mitä ihmettä sä tahdot mun tekevän, sanonko, että jää kotiin vain? No on jo kysyttäessä sanonu, ettei ne ole sitä rahaa ottaneet."
Ei siis puutu, eikä ole ensimmäinen kerta, kun ei puutu asiaan. Ja aina on vastaus sama "älä jätä lompakkoa näkyville".
Tässä varastelussa ei ole kyse rahan puutteesta missään tarpeen merkeissä. Jouluna on kaupasta valittu kalleimmat kännykät, viimeisen kahden kuukauden sisään on ostettu 3 merkkikengät (jokaiselle), 4 takkia, kymmeniä paitoja jne. Lapsilla on kaikkea - ja kaikki merkkikamaa. Roskikseen heitetään vuoden vanhoja vaatteita, koska ne "on niin vanhoja" (minä niitä pelastelen uffiin). Viikkoraha on vain hurvittelua varten. Kummankin käyttötilillä on 5-6 tuhatta rahaa, mutta siihen ei juuri kosketa, koska kaiken suuremman tarvittavan (matkat, mottoripyörät jne) ostaa isä.
Kun me muutimme yhteen ja seurusteluaikoina katsoin touhua, laitoin yhteenmuuttamiselle muutaman ehdon. Lauantait olivat nimittäin tätä:
"Mä lähen kohta. Anna rahaa," sanoo teini.
"Paljonko? No joku pari kolme kymppiä."
Mies katsoo lompakkoonsa. "Ei oo ku 15 euroa käteistä."
"No vittu, anna tänne se lompakko." Teini nappaa isän kädestä lompakon ja tutkii sen syöverit. "Eiks sulla vittu tosiaankaan oon enempää fyffee."
"En oo käyny automaatilla."
"No, mut käy nyt. Tai hei, vie mut Annalle, ja voit pysähtyä sillä matkalla tomaatille."
"Ok."
Isä vie teinin kaverinsa luo.
"Mä soitan sulle milloin sä voit tulla mut hakeen ja mistä."
"Ok."
Ehdot yhteenmuuttamiselle olivat suunnilleen nämä:
- En tahdo, että kotona kiroillaan.
- En halua viettää viikonloppujani puhelimen äärellä odottaen, milloin soittavat isänsä hakemaan. Me emme voineet minnekkään koskaan mennä kun piti puhelimen äärellä vahdata. Ja meilläkin päin bussit kulkee - ei vaan ollut teinien mieleen kulkea. Isä toimi taksina.
- Ja joku järki rahankäyttöön ja vanhempiensa lompakon tyhjennyksiin.
Kun muutimme sitten yhteen, yksi ensimmäisiä tekoja (rahan pihistelyn lisäksi), minkä tekivät, oli varastaa mun hajuvedet. Tässäkään ei kyse ollut puutteesta, olin teinille ostanut kaksi hajuvettä (toiveitten mukaiset) lyhyen ajan sisään.
Hajuvedet hävisivät perjantai iltana, ja kun sunnuntaina pyysin isää puuttumaan asiaan oli vastaus ensimmäinen.
"En nyt jaksaisi riidellä. Myöhemmin."
Vaadin, että isä puuttuu asiaan.
"Lapsi väittää, että siivooja kähveltänyt. Ja se on varmaan totta." (Vakiovastaus myös rahan suhteen tuohon aikaan. Lopulta annoin siivojan mennä. En sen takia, että varasteli, vaan sen takia että lapset kohtelivat niin törkeästi aikuista ihmistä. Käskyttivät petaamaan sänkynsä tai nostamaan tippuneita vaatteita. Päätin, että saavat itse pedata sänkynsä ja korjata jälkensä.)
"Hajuvedet hävinneet perjantaina, siivoojan LÄHDÖN jälkeen. Eikä meillä ole käynyt ketään koko viikonloppuna."
Kolme tuntia myöhemmin, kun tyttö oli itkenyt ja vannonut isälleen, ettei ole niitä ottanut, isä lopulta tutkii vaatekaapin. Ja siellähän ne olivat, kaikki minun hajuveteni.
Isä kielsi silloin minua torumasta tyttöä, kun tällä oli jo niin paha mieli. Oli itekenyt ja kaikkea. Mitään rangaistusta tai seuraamustakaan ei olisi saanut olla. Riitelimme miehen kanssa asiasta monta päivää. Sanoin, että lapsi menee totaalihunningolle, jollei isä millään lailla puutu käytökseen ja ilmaise, ettei sitä hyväksy. Ties minne vielä päätyy ja keneltä varastaa. Teini sai lopulta kotiarestia. Asiaan ei koskaan palattu ja siitä puhuttu, ja kaikille sukulaisille ja kavereille sanottiin, että kotiaresti johtuu huonosta todistuksesta (oli niitä nelosia sopivasti todistuksessa).
Nämä raha jutut on vaikeampi selvittää. En voi mennä vaatimaan, että tutkii kaaapit ja yllättäen huomataan, että juuri MINUN viisikymppisenihän se siellä komerossa luuraa. En siis tiedä mikä avuksi. Olen yrittänyt laskea teinien rahat (puheitten perusteella) ja siten "käräyttää", mutta se on ollut aika turhaa. Meillä on ollut näinkin absurdeja keskusteluja.
"Ostin eilen uuden laukun."
"Paljonko maksoi"
"30".
"Viimeviikolla sanoit, että olit tuhlannut kaikki rahasi, eikä sinulla ollut enään käteissäästöjä kotona. Olen antanut sinulle tuon jälkeen vain 10 euroa, ja olet eilen myös käynyt syömässä ja leffassa. Ei kai tällä ole mitään tekemistä sen 50€ kanssa, joka multa hävisi toissapäivänä?"
Teini katsoo mua hämillään, miettii hetken huultaan purren ja vastaa sitten:
"Kato mä en muistatut, että mulla olikin synttärirahoja säästössä."
"Kehuit synttärien jälkeen tuhlanneesi KAIKEN, ja pyysit, että minä silloin maksaisin sen uuden paidan. Muistatko?"
Teini on taas hiljaa hetken ja puree huulta.
"Mä sain mun toiselta ukilta sit vielä viiskymppiä."
"Olin ukkisi seurassa, kun antoi sinulle korvikset, ja sanoi ettei muuta sulle tipu."
Teini on hiljaa ja katsoo ruokalautastaan avuttomana. Miettii pitkään, muttei keksi mitään.
"No en mä sit oikeastaan tiedä miks mulla oli niin paljon rahaa. Mulla vaan on näitä säästöjä."
Kysyn isältä illalla, mitä mieltä se on tästä mainiosta selityksestä.
"Se on varmaan totta. En jaksa riidellä viiskymppisen takia. Oon sulle ennenkin sanonut, että älä jätä sitä lompakkoa näkyville."
Pitääkö näin siis elää omassa kodissa, piilotellen omaa lompakkoaan lapsilta?
Ai niin, ja isä toimii edelleen taksikuskina. Eilen isä ajaa 400 metriä lapsen leffaan, ja illalla saamme tietää, ettei tarvitse hakea, kun menee kaverille yöksi.
Tiedän, että isästä on EPÄMIELLYTTÄVÄÄ ajatella, että oma lapsi varastaa - ja on siksi sitä ajattelematta. Mutta jotakin tässä on tehtävä, jo lasten parhaaksi.
En vain tiedä mitä. Epämiellyttävää tämä on minustakin.
Varastelu
10
1098
Vastaukset
- Ti-ti-tyy-tyy-tyy-tyy
...ja munattomat vanhemmat.
Mihinkään ei puututa, lapselle ei mitään opeteta.
On vaan oltava lapselle mielinkielin, jotta tämän olisi "kiva tulla etävanhemman luo viikonlopun viettoon" eikä tulisi lapselle pahamieli...
...entäpä muiden perheenjäsenten pahamieli?
Huh huh...
Kyllä mun mielestä tuohon on PAKKO puuttua. Ei kenenkään tartte kotonaan tavaroita piilotella. Kyllä omiin perheenjäseniin on voitava luottaa!
Meillä (miehellä)vasta 10v tyttö, mutta isiltä saa kaiken tavaran ja rahan mitä vaan älyää pyytää-
saa myös anteeksi kaiken, ilman että asioista edes mainitaan.
Ja kun minä mainitsen, mies toteaa että mä en hyväksy sen lasta ja vaan arvostelen koko ajan, kun tyttö on meillä.
Tuota sun tarinaa lukiessa tuli mieleen, että tohonkin pitänee jo kohta varautua..
..mä en kyllä varmaan vaan osaa hoitaa sitä noin "coolisti" kuin sä.
Mä luultavasti saan/saisin raivarin. - hallooo
Myötätuntoni sinulle, miehen lapset kuulostavat kamalilta.
En vain oikein jaksa ymmärtää, miksi menit miehen kanssa yhteisen lapsen hankkimaan?
Kun teillä kerran noin eriävät mielipiteet hänen lapsistaan, heidän kasvatuksestaan ja rahankäytöstään JO ENNEN yhteistä lastanne. Ennen yhteistä lasta olisit niin paljon helmpommin voinut päästä eroon miehestä ja samalla hänen lapsistaan. Nyt se ei oikein onnistu samalla tavalla. - takaisin.........
En tarkoita että varastaisit heiltä :-D
Mutta mitäpä jos hankkisit teille lukollisen kaapin, kassakaapin tms, jonne jemmaisit oikeasti tärkeät tavarat ja rahat? Jos ei ukkos kerran puutu ja sinun sana ei kuulu, tee heille ainakin todella vaikeaksi kähveltää sinun henkilökohtaisia tavaroitasi. Paras olisi kun keksisit jemman, jota edes isukki ei tietäisi. Voisit sitten jättää lompakkosi ilman mitään oikeaa sisältöä vaikkapa monopolirahoilla täytettynä siihen näkyvälle hyllylle. Jo voisi suut loksahtaa auki...
Toinen keino käräyttää varastelusta on merkitä huomaamattomasti jollakin esim. punakynällä piste jokaiseen omaan rahaasi. Siitäpä erottaisit mikä seteleistä on juuri sinun, jos se sinulta viedään. Hajuvesien suhteen tekisin niin, että täyttäisin pari vanhaa hyvämerkkistä pulloa jollain kalanmaksaöljyn tapaisella.
Iltasaduksi voisitkin sitten lukea tarinan hyppeli hiirestä ja piparivarkaista, miten sokeripiparit muuttuivat pahan makuisiksi koska ne varastettiin. Kovaan ääneen, niin että teinitkin kuulevat.
Omilta vanhemmilta varastamisen psykologinen tausta on varastaa rakkautta ja hyväksyntää itselleen. Mielihyvä kun sen rahan käyttää, täyttää sen välittämisen tunteen aukon, joka on muodostunut. Jos lasten isä on noin välinpitämätön selvästi sosiaalisesti haitallisen käyttäytymisen suhteen, en yhtään ihmettele, että lapset pyrkivät korvaamaan välittämisen tunteen rahalla. Niin se isä on heille opettanut. Sinulta varastaminen... onko se sitten isän rakkauden varastamista pois sinulta vai sinun rakkautesi epäsosiaalinen etsintä? - kuri peliin
Miehesi lasten käytös on sanalla sanoen hävytöntä. Eikö heitä ole kukaan koskaan kasvattanut? Eivätkö he tiedä että varastaminen on rikos?
Teillä ei ilmeisesti ole kuitenkaan rahasta kiinni päätellen lasten käyttötileistä ja heille ostetuista lahjoista. Mikäs siinä, jos haluatte syytää rahanne noin. Mutta onko se oikein teinien tulevaisuutta ajatellen? Saattaa tulla kylmää kyytiä sitten kun pitäisi niillä omilla tienesteillä hankkia merkkivaatteet ja hajuvedet!
Onko teineillä äitinsä luona meno samanlaista? Kunka usein nämä ihanuudet käyvät tapaamassa isukkiansa?
Kuten joku sanoi, saisin raivarin, jos mieheni lapset edes yrittäisivät teidän nuorten linjaa. Ja se loppuisi lyhyeen - keinoja kyllä löytyy. Minua oikeasti säälittävät sinä ja lapsesi. Etkö saa puhuttua järkeä miehellesi? Tekee taksikuskina ja rahoittajana mahtavan karhunpalveluksen omille lapsilleen.
Sorry tiukkasanainen viestini, mutta minusta teidän tilanteenne on niin paha, että vakava kurinpalautus olisi tarpeen. Ja sen voi tehdä vain miehesi.- sama tilanne kuin ap
Meillä vaan se varas oli oma, yhteinen tyttö. Sain appivanhempien vihat puhuessani asiasta ja mummo kuittasi kaikki tytön häneltä varastamat tavarat sillä, että hänpä antoi. (mm 14 vuotiaalle isoäitinsä rubiinisormuksen!) En uskonut, mutta anoppi sanoi, ettei "mikään lintu likaa omaa pesää".
Mies oli vihainen minulle, koska en suostunut sulkemaan silmiäni näpistyksiltä. Lopulta homma oli levitä käsiin, tyttö ja kaverinsa pikkusisarineen jäivät kiinni kun varastivat eläinkaupasta koiran kaulapantoja, kissanleluja ja koiran nameja. Eikä kummallakaan edes ole koiraa! Selitys oli tytöiltä, että eläinkaupan omistaja harjoitti epäeettistä toimintaa! Mies kävi maksamassa tyttöjen rötökset, minä nostin kotona hirveän metelin välittämättä anopeista ja puolisosta. Haukuin tytöt, kerroin heille heidän päätyvänsä vielä vankilaan tai ainakin menettävät rikosrekisterin takia tulevaisuutensa.
Mies yritti syyttää hommasta sitä, että tyttö on epävarma roolistaan uusioperheessä ja isoveljet sitä tätä tota. Oli pakko olla tiukka ja ilkeä. Nyt jälkeenpäin tyttäreni on työssä, missä vaaditaan nuhteeton tausta ja kun tästä vanhasta jutusta on puhuttu, hän sanoo, että onneksi olin ilkeä ja raivostuin koska muuten homma olisi jatkunut vielä pitempään. Heillä oli ollut vain ajatus, ettei kukaan mitään mahda.
- Roseanne
jos oltais niin rikkaita että meidän lapset pöllis mun lompakosta niin voin vannoa että menisin ostaan lähimmästä eläinkaupasta jonkun ötökän tai vastaavan ja laittaisin lompakkoon sen sillain ettei pääsis ulos sieltä kun avatessa ja sitten vaan odottasin kun kakrut kävis lompakolla kiljasemassa huonosti onnistuneella varastuskeikallaan
Ei kannata hommata lapsia jos ei muista millanen ite on ollu nuorempana. Ei vaan kannata. - äitipuoli kauhuissaa
Joo meillä kanssa miehen lapset varastaa aina. Kaikki rahat multa aina, kaupasta jopa mummoltaan. Mun vaatteita on hävinny kauheat kasat kaikki miekit... naapureilta on tavaraa hävinny. En ymmärrä, ettei heidän äiti ole opettanut ettei toisten tavaroita saa ottaa.
Minä olenomani opettanut niin että kysyä pitää aina, siksi minun lapset eivät osaa edes varastaa. Ovat erittäin rehellisiä, en edes osaa epäillä heitä, mutta nämä miehen lapset vievät kaiken. Kiski oelnkin kotiäiti jotta voin joka hetki tarkkailla, ja mulla on kännykkä aina kädessä jotta voin kuvata epäilyttäviä tilanteita.
Nytkin on 600 e kateissa, ja miehen lapset eivät tunnusta mitenkään vaikka kuinka utelen, ja uutta vaatetta on ilmaantunut.
Sanoinkin omille lapsille, ettei kannata kaveerata miehenlasten kanssa, ettei tuommonen käytös tartu, aivan kauheita kakaroita.
Yritän ioitää omat kiltteinä ja hyvällä tiellä, mutta nämä miehenlapset, hävettää että ylipäätään ovat meillä
En puutu, kunhan pysyvät minun lapsistani erossa, minun ei ikinä varastelisi keneltäkään. - heitä on paljon
semmoisia ne ovat, tuttavaperheessäkin miehenl apset varastaa ja rikkoo kaikki isin uuden naisen ja lasten tavaroita ja rhat.. ei mitään kasvatusta ole ollut. Uusi äiti joutuu tosi koville, kun yrittää saada normaleiksi lapset jotka ei muuta kun riehuu ja sotkee.
Aina on heillä raht varastettu kun rahaa on laitettu säästöön. Nettiostotksia uuden äidin laksuun, ilman kysymättä.
eivät hekään ymmärrä mitä pitää tehdä, lasten isä vaan sanoo, että mitä tuosta, lapset ovat lapsia. Mutta nämä ovat kuin kauhukakaroita. Varastelu vaan jatkuu.. isoina sitten enempi.
Jos omat lapset eivät sorru moiseen, niin onhan sitä vaikea ymmärtää muidenkaan osalta, käsittämötntä. - Pohjaton suo
Meillä on muuten aivan samanlaista kuin avauksessa, mutta emme ole uusperhe, meillä ei tarvitse varastaa, emme kiroile eikä tarvitse valehdella. Taksikuskina toimimme mielellään, sillä huoli olisi kova, jos teinit olisivat yöselässä yksinään.
"Pitääkö näin siis elää omassa kodissa, piilotellen omaa lompakkoaan lapsilta?"
Mielestäni ei pidä. Sinä et voi parantaa kleptomaanilasta, hän on sairas, mutta voit pelastaa itsesi ja 2-vuotiaasi ja lähteä. Miksi moiseen kuvioon edes sekaanuit? - kumma laji
No eihän muut niin teekkään, mutta yleensä ne on eroperheen lapset joilla on elämä sekaisin, kun ei ole isää joka heistä huolehtii ja jos äitikin juoskee kapakoissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t734416- 332511
- 402324
Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin211815Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐401672Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?251552- 811536
- 1491346
Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..221243Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät901145