Eli tarkoitan nyt esiaviollista seksiä tai sinkkuajan seksiä..?
Ketä ja miksi häntä loukkaa jos ajattelen seksiä eri ihmisten kanssa jos en teoillani vahingoita ketään kuitenkaan?
Ketä ja miksi häntä loukkaa jos ajattelen seksiä eri ihmisten kanssa jos en teoillani vahingoita ketään kuitenkaan?
Vastaukset 25
Vanhimmat
sinulla on harhaoppinen syntikäsitys
haureutta vahingoittamatta ketään. Sisin haavoittuu tavalla tai toisella.
vahingoittuu "syntiä omaa ruumista vastaan"...
jos sitä omasta halusta harrastaa ja pienet arvethan kuuluvat elämään, maustavat ja tekevät siitä mitä se on.
Joh. 8
42 Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.
43 Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
http://karimies.uskojarukous.net/Artikkelit/Avoliitto.h tm
Raamatun mukaan avioliiton synnyttävät luopuminen vanhemmista, puolisoon liittyminen ja sukupuoliyhteys. Jos nämä ehdot täyttyvät, asiassa ei ole sinänsä mitään väärää, vaan avopari elää itse asiassa teologisesti tarkasteltuna avioliitossa, vaikka Suomen lainsäädännössä heidän suhdettaan kutsutaankin avoliitoksi. Tämä on täysin selvää luomisoikeudellisen avioliittokäsityksen valossa.
Myöskään häät eivät ole Raamatussa avioliiton edellytys.
On siis olemassa suhteita, jotka ovat Jumalan edessä avioliittoja, vaikka ne yhteiskunnallisen lainsäädännön silmissä olisivatkin vain avoliittoja. Avioliitto perustuu Tunnustuskirjojen ja Lutherin mukaan luonnonoikeuteen eli luomisjärjestykseen. Samaa kantaa edustaa myös Raamattu. Sen lisäksi, että avo- ja avioliittojen välille ei edes ole voitu tehdä eroa monina aikakausina kirkon historiassa, myös osa nykyisistä kirkoista on tullut siihen johtopäätökseen, että avoliittoja voidaan pitää avioliittoina.
Koska ei siis voida perustellusti katsoa, että avoliitossa eläminen olisi itsessään syntiä tai väärin, ei myöskään voida oikeutetusti kieltää kristittyjä elämästä avoliitossa. Tosin avioliiton virallinen rekisteröiminen voi olla hyödyllistä. Häät tai vihkiminen eivät kuitenkaan ole avioliiton kannalta välttämättömiä, vaan ne ovat ehdollinen yhteiskunnallinen tapa, jota voidaan noudattaa tai jättää noudattamatta. Sellaista, mikä ei ole välttämätöntä, ei voida ehdottomana vaatiakaan.
Erityisen ongelman on nyky-Suomessa synnyttänyt suhtautuminen avoliittoihin. Etenkin herätyskristillisissä piireissä on perinteisesti ajateltu, että avoliitto on aina ja välttämättä syntiä. Avoliitto on haluttu nähdä avioliiton vastakohtana. Sellaisen parin asumista yhdessä, jota ei ole laillisesti vihitty avioliittoon, on pidetty automaattisesti syntinä ja kristitylle sopimattomana.
Perinteinen herätyskristillinen avioliittoteoria on muodostunut 1800-luvun käytännön pohjalle. Se voidaan tiivistää käsitykseen, jonka mukaan avioliitto on sama asia kuin lainvoimainen vihkiminen. Jos on vihitty, on avioliitossa, muuten ei. Aviollinen elämä ilman lainvoimaista vihkimistä on määritelty haureudeksi.
Mielenkiintoista on, että missään kohtaa Raamattua ei näytetä edellyttävän häitä, vihkimistä tai jonkinlaista seremoniaa avioliiton syntymisen edellytykseksi. Useista ihmiskunnan kantaisistä ja patriarkoista vain todetaan, että he ottivat itselleen vaimoja tai yhtyivät heihin.39
Keskiajalla ei ollut rekisteriviranomaisia eikä ylipäänsä modernin kaltaista kansallisvaltiota. Monissa maissa avioliitot solmittiin tuolloin ns. tapaoikeuden perusteella. Tapaoikeudella tarkoitetaan ikimuistoisista ajoista periytyneitä kirjoittamattomia oikeussääntöjä, 'maan tapaa'. Tapaoikeuden nojalla riitti, että mies ja nainen olivat sopineet olevansa aviopuolisoita, jotta heidät myös sellaisiksi katsottiin. Tapaoikeus muodosti keskiaikaisen Englannin oikeusjärjestelmän perustan. Siihen perustuva avioliitto, ns. 'common law marriage' on edelleen mahdollinen monissa Yhdysvaltain osavaltiossa.7 Kun avioliitto solmitaan tapaoikeuden mukaan, valtio ei ole siitä millään tavalla tietoinen, eikä ole mitään julkista rekisterinpitäjää, jolta voitaisiin kysyä, onko joku tietty ihminen avioliitossa. Tällä tavoin solmittua avioliittoa ei siis voida tarkastaa henkikirjoittajalta. Kirkollinen vihkiminenkään ei keskiajalla ollut pakollista, kuten se ei tietenkään ole Yhdysvalloissakaan, joten edes kirkonkirjoista ei ole apua henkilön siviilisäädyn selvittämiseksi. Jäljelle jää siis vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täytyy todeta, että suurin osa keskiajan ihmisistä ei ollut avioliitossa, vaikka he itse näin ajattelivat, vaan päinvastoin he elivät koko ikänsä haureudessa, tai sitten täytyy luopua vaatimuksesta, että avioliitto täytyisi voida tarkistaa jostakin rekisteristä.
"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32).
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. (1. Kor. 6:16-17)
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)
Toisin sanoen: Joka yhtyy lihallisesti toiseen ihmiseen, on samaa lihaa hänen kanssaan. Joka yhtyy hengellisesti Jumalaan, on samaa Henkeä hänen kanssaan. Siksi Raamattu antaa avioliitolle tämän määritelmän:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 1:24).
Avioliitto on sitä, että on yhtä lihaa. Se ei ole termi, se ei edes ole vain relaatio, vaan se on entiteetti, toisin sanoen olemistodellisuus. Avioliitto olemistodellisuutena on kenties meidän silmiltämme kätketty, salaisuus, samassa mielessä kuin esimerkiksi Kristuksen reaalinen läsnäolo ehtoollisaineissa tai Pyhän Hengen läsnäolo uskovassa on salaisuus. Olemukseltaan nämä asiat ovat analogisia. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että avioliitossa on läsnä tällainen todellisuus, joka syntyy lihallisen yhtymisen kautta, ja joka on tarkoitettu pysyväksi:
Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Mark. 10:6-9)
Kun siis kysytään, ketkä ovat avioliitossa, on vastaus: Ne kaksi, jotka ovat tulleet yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Jumala on yhdistänyt heidät. Jumalan luomistarkoitukseen sisältyy se, että nämä kaksi pysyvät yhdessä. Liittyminen ja yhdeksi lihaksi tuleminen eivät myöskään ole avioliiton edellytyksiä tai seurauksia, vaan ne ovat sen olemus. Kummankin pitää esiintyä yhdessä. Liittyminen velvoittaa yhdeksi lihaksi tulemisen, sillä puolison ruumis ei kuulu hänelle itselleen,42 yhdeksi lihaksi tuleminen taas velvoittaa liittymisen. Jos näin ei todellisuudessa käy, se ei ole Jumalan vika, vaan ihmisten, jotka käyttävät Jumalan luomistyötä väärin. Haureus on yhdeksi lihaksi tulemista ilman liittymistä, huorintekeminen eli aviorikos taas yhdeksi lihaksi tulemista jonkun muun kanssa kuin sen, johon on jo liittynyt.
Julkisen kihlauksen jälkeen kihlautuminen jonkun muun kanssa on Lutherin mukaan aviorikos.22 Julkisesti kihlattu tyttö on aviovaimo ja mies aviomies.23 Luther lausuu, että avioliitto on yhtä paljon avioliitto kihlauksen jälkeen kuin häidenkin jälkeen.24 Salassa tapahtunut kihlaus ei synnytä avioliittoa, mutta silti sen jälkeen tapahtunut sukupuoliyhteys ei ole haureutta, mikäli tarkoituksena on kuitenkin ollut solmia avioliitto.25 Tässä ajattelussaan Luther liittyykin kirkossa jo vanhan kirkon ajoilta vallinneeseen perusperiaatteeseen, jonka mukaan keskinäinen sopimus luo avioliiton, consensus facit nuptias.26 Kihlakumppanit ovat siis jumalallisen oikeuden mukaan solmineet keskenään avioliiton...
häneen eli meidän yhteiskunnassamme avioliittoon vihkimistä. Avoliittoja ihmiset solmivat siksi, että haluavat jättää takaportin auki, olla vain toistaiseksi yhdessä ja erota, jos sattuu huvittamaan. Kristillinen kirkko on aina pitänyt kiinni siitä, että avioliiton täytyy olla laillisesti vihitty ennen kuin kirkko voi siunata sen.
Avoliitto ei siis ole teologisesti katsottuna avioliitto, vaan jalkavaimon pitoa, minkä kirkko on aina tuominnut. Jalkavaimon pito on haureuden syntiä, samoin kuin esiaviolliset sukupuolisuhteet.
Kirko on yhdessö valtiovallan kanssa estänyt kristillisen avioliiton solmisen.
Avoliitto on paras tapa elää nyky-yhteiskunnassa kristillisessa avioliitossa.
Kirkollinen avioliitto ei ole pätevä.
avioliitto. Voit tietysti olla eri mieltä, jos itse olet lahkolainen. Muista kuitenkin, että lahkot eivät määrittele, mikä on oikeata kristinuskoa ja kristillistä perinnettä.
Avoliitto ei ole mikään avioliitto, koska siitä puuttuu julkinen yhteenliittyminen ja puolison tunnustaminen puolisoksi myös yhteiskunnan silmissä. Avoliitto on haureutta, jalkavaimon pitämistä. Eikä se muuksi muutu, vaikka sinä kuinka kiemurtelisit ja hurskastelisit. Jos elät avoliitossa, niin kipin kapin maistraattiin laillistamaan suhteesi!
Yhteiskunnan tulisi voimakkaasti suosia avioliittoa ja rangaista avoliittolaisia. Sopiva rangaistus avoliitosta olisi yhteishuollon epääminen au-lapsen isältä sekä veron korotukset miehelle jokaisesta au-lapsesta. Aviolasten isille taas pitäisi antaa veron huojennuksia.
Karimiehen kirjoitus on naurettavaa ja ennenkaikkea epäloogista ja Raamatun vastaista puppua. Avoliittoa ei voi missään nimessä pitää Raamatun valossa samana asiana kuin avioliittoa. Lukekaa esimerkiksi seuraavat kirjoitukset:
http://web.archive.org/web/20070810053900/http://users.tkk.fi/~mkolsi/avoliitto.html
http://www.vapaasatama.net/seksi.html
"Yhteiskunnan tulisi voimakkaasti suosia avioliittoa ja rangaista avoliittolaisia. Sopiva rangaistus avoliitosta olisi yhteishuollon epääminen au-lapsen isältä sekä veron korotukset miehelle jokaisesta au-lapsesta."
Tahtoisit siis rankaista lasta vanhempiensa erosta kieltämällä tältä oikeuden toiseen vanhemmistaan, jos vanhemmat ovat eläneet avoliitossa? Miksi? Mitä se lapsi on tehnyt? Yhteiskunnassamme avoliitossa tai kokonaan parisuhteen ulkopuolella syntyneillä lapsilla on samanlainen oikeus kumpaankin vanhempaan kuin aviolapsillakin. Tämän vuoksi lapselle pyritään aina löytämään isä, vaikka äiti olisikin yksin.
"Avoliitto on haureutta, jalkavaimon pitämistä."
Onko avioliitto sitten oikean vaimon pitämistä? Olen aina kuvitellut, että sekä avoliitossa että avioliitossa kaksi ihmistä sitoutuu toisiinsa, eikä ketään vain "pidetä". Tunnen ihmisiä, jotka "pitävät koiraa". En tunne - enkä tahdo tuntea - ihmisiä, jotka "pitävät vaimoa".
Jos AVOliitossa elävät puolisot olisivat henkisesti yhtä sitoutuneita toisiinsa, silloin olisi avoliitto olisi yhtä "painava" elementti kuin AVIOliitto.
Mutta näin ei käytännössä ole, siksi AVOliitto on tietyssä mielessä huoraamista. Oikeastaan, sekä avoliitto että avioliitto, molemmat, ovat nykyaikana enemmän tai vähemmän huoraamista. Itse termillä ei ole puhtaaksi tekevää vaikutusta.
Kirkollinen avioliitto ei ole Raamatullisesti pätevä.
Raamatussa ei ole käsitettä jalkavaimo, mutta sivuvaimo on, ja sivuvaimo ei ole syntiä mm Aabrahamilla oli sivuvaimoja.
Koko jalkavaimon synnillistäminen on kirkon perkeleellistä harhaoppia.
että järkeä käytettäessä rajataan pois sellaiset vaihtoehdot, jotka eivät ole tieteellisesti päteviä (joiden oikeellisuutta ei ole todettu aiemmin) ja keskitytään hakemaan ratkaisuja jäljelle jääneistä 'järkevistä' vaihtoehdoista.
Ymmärtäminen taas eroaa järjen käytöstä siinä, että ymmärtämisessä otetaan huomioon itse kokonaisuus, ei "vain" kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, vaan itse kokonaisuus. Kaukaa voidaan nähdä, mitä ilmiöitä/elementtejä/asioita kannattaa mahdollisesti mennä tarkastelemaan lähempääkin. Sen sijaan jäljelle jääviä elementtejä ei kvalifoida sen kummemmin.
Edellä oleva kuulostaa kuin puhuisin jostain "tieteellisestä" menetelmästä/traditiosta, mutta se onkin tärkeä ymmärtää, että ymmärtäminen ei ole mikään kaavojen mukaan etenevä "sessio". Tuo mitä edellä selitin, se on vain se, miten ymmärtäminen LUONNOSTAAN käyttäytyy.
Muistakaa: viivotin on piru.
Minusta sinun kannattaisi harjoitella järjen käytön sijaan ymmärtämistä, nimim. 'kristillinen näkemys'
>>Kirkollinen avioliito on sama, kuin kristillinen avioliitto. Voit tietysti olla eri mieltä, jos itse olet lahkolainen. Muista kuitenkin, että lahkot eivät määrittele, mikä on oikeata kristinuskoa ja kristillistä perinnettä.
Kirkollinen avioliitto ei ole Raamatullisesti pätevä. Kirkollinen avioliitto on Pyhän kristillisen avioliiton irvikuva.
että koska hänei usko Jumalaan, hän ei tee myöskään syntiä!! itse asiassa se on aivan totta. Se joka ei usko Jumalaan, ei tee myöskään syntiä. Synti ei ole mikään "tekninen asia" vaan se liittyy ainoastaan Jumalan ja ihmisen väliseen suhteeseen, siihen miten Herra antaa arvoa yksittäiselle ihmiselle, lapselleen. Jos lapsi tahtoo noudattaa isänsä tahtoa, silloin isä arvostaa lastaan enemmän kuin sellaista joka ei välitä siitä mitä isänsä tahtoo. Jos ei välitä mitä Hän Tahtoo, mitä sillä on sitten merkitystä tekeekö vai eikö tee jotain joidenkin oppien mukaan? Ei mitään. Mutta joka lastaan isä kuitenkin rakastaa.
Jeesus sanoi: "joka on vähässä uskollinen, on myös paljossa uskollinen". Nimittäin, varsinaisesti se, mitä fyysisesti tekee, ei se ole varsinaisesti SYNTIÄ. Ei ole muuta syntiä kuin ajatuksin tehtävä synti! Mutta harva tekee asioita, joita ei ajattele. Harva käy huorissa ilman että ajatuksin myös tekisi huorin.
Mutta yhtä kaikki: se joka ajattelemattaan tekee "syntiä", ei oikeastaan teekkään niin raskasta syntiä kuin se, joka tekee saman asian, mutta tietäen tekevänsä vääryyttä. Ihmiset (myös uskovaiset!) mielummin olisivat kuulematta heitä, jotka selittävät mitä on synti, sillä ymmärtämättömyys-verukkeella voi tehdä enemmän asioita tekemättä syntiä Herraa vastaan. Taas jos ymmärtää jonkun olevan syntiä, silloin ei voi enää tehdä jotain asiaa rikkomatta Herran Tahtoa, mikä on inhottavaa, koska se rajaa elämistä.
Mutta ei se oikeastaan minusta rajaa, päin vastoin. vapauttaa, koska silloin ei tahdo edes tehdä niitä asioita jotka ovat Herran Tahdon vastaisia. Se on vähän niinkuin paimenlanka. Jotkut lehmät ovat sitä mieltä että se rajaa vapauksia, koska jos yrittää ylittää paimenlangan, saa sätkyn. Toisten lehmien mielestä ei rajaa, koska ei paimenlangan toisella puolella olevassa metikössä ole mitään nähtävää.
Ja kun kuulee ja ymmärtää mitä ei saa tehdä, näkee myös uusia asioita joita ennen ei voinut tehdä koska luuli niiden tekemisen olevan vääryyttä. Kun näkee, missä paimenlanka kulkee, on paljon vapaampi liikkua.
Synti on sitä, että ei tahdo tehdä Herran Tahdon mukaan, synnitön teko on sellainen, jossa ei tehdä Herran Tahtoa vastaan. Se, että ajatuksin rikkoo Herraa vastaan on yhtä lailla synti kuin se että esimerkiksi nai kaverin vaimoa: molemmissa ikäänkuin "kapinoidaan" Herran Tahtoa vastaan. Mutta kumpi on helpompaa: oleminen naimatta jotakuta vai oleminen ajattelematta naimista? -Helpompaa on tietenkin oleminen naimatta.
Onko periaate selvä? Sen takia joka myös mitättömissä asioissa toteuttaa Herran Tahtoa, tekee sitä myös suuremman mittakaavan asioissa.
herran, Isän, Jumalan, Kaikkivaltiaan, Kaikkeuden Tahto. Ei se ole mitään hatusta vedettyjä käskyjä ja kieltoja, vaan kaikelle, mitä Herra Tahtoo, Hän voi antaa selityksen, jota ei edes jenkkiläinen asianajaja pystyy kumoamaan.
Ajatuksin tapahtuva huoraaminen on vääryyttä, koska se on askel kohti huorintekoa. Ei kukaan tee huorin tai murhaa toista ellei ajattele tekevänsä tekoa: jos ei ajattele tekoa, ei tule myöskään toteuttamaan sitä käytännössä. Siksi ajattelu on askel kohti synnin tekoa, askel poispäin Herran Tahdosta. "joka on uskollinen vähässää on uskollinen myös paljossa" - saman asian voisi sanoa toisinkin: "se joka ei ota ensimmäistä askelta, ei juokse pakoon".
Ja usein joka ottaa ensimmäisen askeleen, ottaa myös toisen askeleen.
Huoruus tarkoittaa avionrikkomista, haureus taas muuta avioliiton ulkopuolista seksiä. Kyllä avioliiton ulkopuolinen seksi loukkaa aina kumppania ja asianomaista syntistä itseään sekä Jumalaa.
Miten se loukkaa jumalaa joka on luonut ihmisestä sellaisen että se saa yhden suurimmista kikseistään seksistä?
Miten se loukkaa kumppania jos molemmilla on peli selvä?
Elämä koostuu eräänlaisista elementeistä, joilla kaikilla on omat ominaisuutensa. Mitä enemmän nuo eri elementit eroavat toisistaan, sitä helpompi on ymmärtää asioiden päälle. Se harmonia, jota ihmiset etsivät, kulkee siellä.
'Synnin' tekeminen tekee ihmisen 'Tyhmäksi'.
ympäripyöreämmäksi on enää paha mennä.
Vai oliko toi suomeksi että mitä enemmän ihminen keskittyy aistinautintoihin niin sitä enemmän unohtuu henkinen puoli?
Musta asia ei mene ollenkaan noin, ihminen kun voi samaan aikaan olla seksihirviö että äärimmäisen henkistynyt...
no otetaan esimerkiksi ihastuminen, se on eräs elementti, siis asia, jolla on tietyt "perusominaisuudet". No mitä siihen nyt kuuluu, yhdessäolon ajattelu, millaista olisi perustaa perhe / elää arkea ihastuksen kohteen kanssa jne asioita joita vaistomaisesti alkaa miettimään kun ihastuu.
Tuo seksi on sellainen asia, jonka ei minusta
pitäisi olla ollenkaan pääelementti(-mitä se nykyisessä yhteiskunnassamme kylläkin on!), vaan seksi on pääelementin nimeltä rakastelu, eräs sivuhaara vain. Minusta sen oletuksen, että seksin funktio olisi lisääntyminen, voimme me ihmiset jo unohtaa, myös lestadiolaiset.
Seksuaalisuus taas on luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden kannalta hyvin hyvin olennainen tekijä: ei olisi talitintilläkään keltaista kupua ilman seksuaalisuutta [Judson, Olivia, 2002]
Rakastelu taas, mitä se on...? Hmmm, meneekö käsitteen raiskaamiseksi jos heitän että sellaista elämänkumppanien välistä henkisellä tasolla tapahtuvaa mutta teknisesti ottaen fyysistä kanssakäymistä, missä osapuolien verenkiertoon erittyy endorfiineja sekä joko estrogeeneja tai testosteronia - minkä huom: ei tarvitse liittyä millään lailla seksiin! ?
ks.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000028619592#22000000028619592
Edellinen linkki ei johtanut oikeaan tekstiin, serveri tms näsä näköjään manipuloinut "pehmeämmäksi" sitä alkuperäisen linkin tekstiä, tässä alkuperäinen versio, joka löytyy mm. täältä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000031101267#22000000031101267
_________________________________________________
Ongelmia aiheuttaa se, jos oma väestö pitää ulkomaalaisia ongelmana. Jos ulkomaalaiset otetaan rehdisti vastaan, he suhtautuvat meihin samoin. Mutta kuten palstalaiset tiedämme: jos myönteinen ilmapiiri kadotetaan, silloin tilanne on eri.
Rakkaus on hiili joka ei puhaltamatta hehku.
Elän siinä uskossa että rakkaus säilyy vaikka tiedän kuinka helposti se voi kadota.
Rakkaus ei ole pelkästään spontaani tunnetila. Rakkaus pitää mieltää uskontona. Nykyaikana rakkautta pidetään pelkästään spontaanina ilmiönä. Tuo on saanut aikaan kestämättömiä avioliittoja, itsemurhia, nuorison pahoinvointia jne, ymmärtääkseni TUO on saanut aikaan kaiken pahan mitä esimerkiksi länsimaat suoltavat maailmaan.
Rakkaus uskontona tarkoittaa sitä, että halutaan oppia tuntemaan rakkauden kohde, ihminen tai asia - sitten kun tuntee ("sisäistää")toisen (ihmisen tai asian), oppii ymmärtämään toista, silloin myös oppii rakastamaan toista! Ihmisten välinen rakkaus on täydellistä silloin kun molemmat tuntevat toisensa, epätäydellinen rakkaus on sitä kun kaksi ihmistä tuntevat eri tavalla toisiaan kohtaan tai tuntevat "eri henkilön" kuin rakkauden kohde tosiasiassa on. Tällaisia suhteita on paljon, esimerkiksi kulissisuhteet. Raiskaajat ja pedofiilit kuuluvat tähän samaan kategoriaan(vaikkakin astetta vakavemmin).
Elämän tarkoitus on olla onnellinen. Onnellisuutta ei ole olemassa ilman rakkautta: Jumalaan, toiseen ihmiseen, työhön, paikkaan tai johonkin muuhun asiaan. ELÄMÄN TARKOITUS on siis RAKASTAA. Elämä ilman rakkautta merkitsee hukkaan heitettyjä vuosia. Hukkaan valunutta verta. Elämä rakkaudessa on taivas, elämä ilman rakkautta on helvetti. Helvetti on kärsimystä ilman päämäärää.
Jos me ihmiset uskomme, että elämä on kärsimystä, silloin ei olla matkalla mihinkään. Jos me ihmiset uskomme, että elämä on Jumalan lahja, niin eikö silloin kaikki mitä täällä on, ole meille lahjana annettu - jotain, mikä ei ole oletusarvoisesti meidän? Eikö tässä tapauksessa meidän siis tule osoittaa rakkautta kaikkea kohtaan, ei pitää kaikkeutta itsestäänselvyytenä, pakollisena paskana ja vihata sitä?
Rakkaus uskontona ei tarkoita sitä, että tunnettaisiin pettymystä, suuttumusta tai vihaa mutta näytettäisiin se ulospäin ikäänkuin rakkautena. Sellainen saa aikaan sisäistä levottomuutta, katkeruutta, joka alkaa pikku hiljaa, huomaamatta, tihkumaan ulospäin. Pysähtymällä ja rauhoittumalla, ja ajattelemalla, oppii ymmärtämään kielteisiä tunteita. Ymmärrys tarkoittaa objektiivisuutta. Objektiivisuuteen pyrkimisessä on oltava peräänantamaton, muuten kielteinen tunne voi jäädä yhä kytemään ja saattaa myöhemmin leimahtaa, roihahtaa, jopa räjähtää.
Minäkin pystyn tuntemaan rakkautta, mutta - ihmisenä - pystyn myöskin tuntemaan pettymystä, suuttumusta ja vihaa.
Ei ole olemassa 'sallittua' ja 'kiellettyä' rakkautta, on elämälle ominainen piirre, että kaikki on sallittua. Tämän sanon siitä syystä, ettei syntyisi "kielletyn hedelmän kaipuuta": kaikki on sallittua. On kuitenkin olemassa oikeaa ja väärää, oikeamielisyyttä ja väärämielisyyttä.
Väärä on sitä, mikä johtaa epäjärjestykseen. Oikea on sitä, mikä johtaa harmoniaan.
Kuri.
Elämä koostuu "olemuksista", jokaisella asialla on olemus, "sielu": joka ikinen asia on kytköksissä joihinkin toisiin asioihin. Jos noita tiettyjä järjestäytyneitä kytköksiä ei olisi, emme erottaisi asioita toisistaan - asioiden olemukset alkaisivat muistuttaa vähitellen toisiaan. Asioiden "sielut" olisivat rikki. Ehjät kytkökset luovat järjestyksen, selkeän mielentilan, rikotut kytkökset saavat aikaan hulluutta, mielettömiä tekoja, henkistä pahoinvointia, mielisairautta.
Esimerkiksi rakkaus on kytköksissä turvallisuuteen ja varmuuteen, mutta ei ole kytköksissä irtosuhteisiin, lihanhimoon.
Kytköksien pitämisessä ehjänä on oltava peräänantamaton itseä kohtaan, tässä asiassa ei pysty huijaamaan. Kytköksien repiminen on se mikä on syntiä. Synti on luonnollisten kytköksien rikki repimistä.
Minulle Jeesus merkitsee ennen kaikkea Opettajaa. Vaikka kristinuskon Raamattu on pysynyt samana halki vuosituhansien, se, miten sitä on tulkittu, mukailee kullekkin ajalle ominaista tyyliä: Omia pyrkimyksiä on tavallaan tulkittu Raamatun valossa, toteutettu omaa politiikkaa Raamattu taskussa. Sama paradoksi kuin oikeussalissa vannotaan toinen käsi Raamatulla (Jeesus kieltää ehdottomasti vannomisen). On uskonlahkoja, minusta lahkot ovat hyvin vahvasti sidoksissa aikaan jota eletään: Mene nykyajan uskovainen tuhat vuotta ajassa taaksepäin opettamaan kristityille, niin oikeaoppisessa uskossaa olevat ihmiset vetävät kaikessa rauhassa sinut hirteen - kulttuuriolot olivat sen verran erit kuin nykyään. Uskon, että se mitä Jeesus pyrki meille ihmisille opettamaan, oli jotain, mikä ei muutu sen mukaan, millä aikakaudella satutaan elelemään. Uskon, että SE on - hyvät naiset ja herrat - kaikessa yksinkertaisuudessaan, että kaikki, kaikki perustuu rakkauteen.
Ja:
En halua huutaa metsässä puille ja kiville asioita. Minä en ole mikään maailmanpyörän kannattelija, sinä olet.
-Asiasta edelliseen: minusta maahanmuuttajia ei pidä pitää uhkana vaan täysipainoisina kansalaisina. Ihminen on ihmiselle ihminen, siitä syystä ne joilla on, antavat niille joilta puuttuu.
_________________________________________________
PS: älkää yrittäkö manipuloida historiaa toiseksi.
tämä aihe herättää aina paljon keskustelua. Tästä on jauhettukin jo monta tällaista ketjua, mutta mihinkään tulokseen ei olla tultu. Toisten mielestä seksi on vain syntiä (ellei se tapahdu säkkipimeässä vihityn puolison kanssa ja kiihottumatta), toisten mielestä ei. Kovin paljon tuo toisten seksielämä jaksaa ihmisten mieliä kuohuttaa. Jos vielä nyt haluat kuulla minun mielipiteeni, joka en ole lakiuskovainen, niin "suurin on rakkaus". Tärkeintä on siis keskinäinen sitoutuminen ja kunnioitus. Jos tunnet kumppanisi, tiedät hanen tahtonsa ja olet sitoutunut häneen, et loukkaa etkä vahingoita häntä etkä itseäsi. Irtosuhteet voivat kuitenkin olla repiviä ja vaarallisiakin. Ajattele esimerkiksi sukupuolitauteja ja mahdollista lapsiraukkaa, joka saa alkunsa kännisestä puskapanosta ja jotlta mahdollisesti evätään oikeus toiseen vanhempaan ja elämään haluttuna ja rakastettuna lapsena.
Kymmenessä käskyssä oleva, käsky älä tee huorin tarkoittaa aviorikosta ja kaikenlaista haureutta ja huorintekemistä. Huorin sanan on hebr. naaf = aviorikos, avionrikkominen. Avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä. Raamattu käyttää sanaa naaf myös epäjumalan palvelemisesta. Täten sana naaf tarkoittaa myös kaikkea sitä, mikä on vastoin Jumalan liiton käskyjä.