Keskustan rivejä suoraksi. Taitaa ennakoida Matti Vanhaselle aseman vaihtumista, vanhakeskustalaisten mitta on täynnä!
Jännitteitä keskustan ja kokoomuksen välillä
23.2.2008 00:02
Erkki Laatikainen
Keskustaoikeistolainen Matti Vanhasen hallitus on vallinnut isänmaata puolitoista vuotta.
Yleisprofiili on harmaa ja puurtavainen. Suuret näyt ja jykevät teot puuttuvat, mutta asioita hoidetaan vastuuntuntoisuuteen eleettömästi pyrkien.
Kokoomuksen kirkkaus kimmeltää
Hallituksen kirkkaimman osan on rouhaissut kokoomus.
Valtiovarainministeriksi edennyt puheenjohtaja Jyrki Katainen maalaili terveydenhuoltoalalle mahtikorotuksia eduskuntavaalien viikkoina. Puheet kohottivat kokoomuksen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja valtaan. Sanojen lunastuksesta kiistellään lähivuodet.
Puolustusministeri Jyri Häkämies hehkui ensiaikansa ulkopolitiikkamme tuorekykynä. Hänen ennenkuulumattoman reteä puheensa mahtavan Yhdysvaltain Washingtonissa, tuhansien kilometrien päässä Venäjän kupeessa sijaitsevasta pienestä Suomesta, upposi aikakirjoihin varoituksena esiintymisestä, jota taitava poliitikko aina välttää.
Sittemmin Häkämies on ohjastanut valtionomistajuutta. Valtion paljolti isännöimä Stora Enso sulkee tehtaita. Vastuuministeri on kovemmilla kuin kohtuus edellyttäisi.
Häkämies on laittanut liiketoiminnoissaan koheltaneen ja runsaat vahingot tuottaneen vuorineuvos Jukka Härmälän ojennukseen. Ministeri on niittänyt pisteitä.
Opetusministeri Sari Sarkomaa lyö yliopistoja ja ammattikorkeakouluja yhteen samalla kun valtion ja suuryritysten hulppeat varat keskitetään Helsingin seudun huippuyliopistoon. Se imee erikoisehdoillaan parhaat professorit maan eri puolilta.
Maakuntien yliopistojen rehtorit hoitelevat suhteitaan, käyttäytyvät sopuisina ja mukavina naisina ja miehinä. He eivät jylise järjettömyyden teilaamiseksi.
Korkeakoulupolitiikassa tarvitaan muutoksia, asetelmien uudistamista. Tämä ei saa tarkoittaa hajautetun koulutuspolitiikan heikentämistä, maakuntien yliopistojen suistamista lammastelun karsinoiksi.
Mielekästä olisi nimetä ehkä viisi johtavaa yliopistoa, joita ylläpitäviin säätiöihin keskitetään pääomia oikeudenmukaisesti. Tuijottaminen silkkaan Helsingin tienooseen on henkisen tukoksen tuotos.
Ulkoministeri Ilkka Kanervan vauhdikkuutta ajoittain kiitellään. Väliin sille hymyillään.
Kuusikymppisyytensä ohittanut Kanerva tempoo elämänsä vauhdissa. Puhumisen aiheita ilmaantuu viikoittain. Valikoima on laajentunut viehkeistä tekstiviesteistä turvallisuuspolitiikan olennaisuuksiin.
Ärähtelevää Korhosta ymmärretään
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen ärähdykset ovat ymmärrettäviä.
Puoluesihteerin sanotaan puhuvan mitä sattuu.
Korhonen tuntuu arvioivan hallituksen elelevän lötkötellen, lujaa pyrkimystä kaihtavaisena. Maakunnat kärsivät. Ne ovat keskustan elinsuonistoa. Kemijärven kapinaliike symboloi kipeyttä.
Puoluesihteeri Korhosta passaa vähätellä.
Tosiasia on, että ilman jykevän ja topakan Korhosen työtä keskusta olisi juuttunut viime eduskuntavaaleissa kakkoseksi, kenties kolmoseksi. Jälkimmäinen olisi suistanut keskustan oppositioon.
Matti Vanhanen on pääministeriydestään paljosta kiitollinen jurisevalle puoluesihteerilleen.
Pekkarinen aistii oikein
Kokoomuksen ministerit ovat kunnostautuneet aidosti.
Reunahuomautukset kääntyvät kokoomuksen plussaksi. Parempi on liioitella kuin nuukailla ahkeruudessa. Keskustan ketju on painunut lähes elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen varaan.
Pekkarinen on aikaansaapa, maakuntien ja koko tasapainoisen isänmaan eteen uurastava valtiollinen vaikuttaja. Hänen aistimuksensa maakuntien ihmisten mielialoista ovat luotettavia.
Keskusta on uppoamassa kakkostilan toimijaksi. Se tarjoaa ilmaiseksi pääkumppanilleen kokoomukselle mahdollisuuden loistamiseen ja kasvamiseen.
Jännitteitä keskustan ja kokoomuksen välillä
23.2.2008 00:02
Erkki Laatikainen
Keskustaoikeistolainen Matti Vanhasen hallitus on vallinnut isänmaata puolitoista vuotta.
Yleisprofiili on harmaa ja puurtavainen. Suuret näyt ja jykevät teot puuttuvat, mutta asioita hoidetaan vastuuntuntoisuuteen eleettömästi pyrkien.
Kokoomuksen kirkkaus kimmeltää
Hallituksen kirkkaimman osan on rouhaissut kokoomus.
Valtiovarainministeriksi edennyt puheenjohtaja Jyrki Katainen maalaili terveydenhuoltoalalle mahtikorotuksia eduskuntavaalien viikkoina. Puheet kohottivat kokoomuksen toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja valtaan. Sanojen lunastuksesta kiistellään lähivuodet.
Puolustusministeri Jyri Häkämies hehkui ensiaikansa ulkopolitiikkamme tuorekykynä. Hänen ennenkuulumattoman reteä puheensa mahtavan Yhdysvaltain Washingtonissa, tuhansien kilometrien päässä Venäjän kupeessa sijaitsevasta pienestä Suomesta, upposi aikakirjoihin varoituksena esiintymisestä, jota taitava poliitikko aina välttää.
Sittemmin Häkämies on ohjastanut valtionomistajuutta. Valtion paljolti isännöimä Stora Enso sulkee tehtaita. Vastuuministeri on kovemmilla kuin kohtuus edellyttäisi.
Häkämies on laittanut liiketoiminnoissaan koheltaneen ja runsaat vahingot tuottaneen vuorineuvos Jukka Härmälän ojennukseen. Ministeri on niittänyt pisteitä.
Opetusministeri Sari Sarkomaa lyö yliopistoja ja ammattikorkeakouluja yhteen samalla kun valtion ja suuryritysten hulppeat varat keskitetään Helsingin seudun huippuyliopistoon. Se imee erikoisehdoillaan parhaat professorit maan eri puolilta.
Maakuntien yliopistojen rehtorit hoitelevat suhteitaan, käyttäytyvät sopuisina ja mukavina naisina ja miehinä. He eivät jylise järjettömyyden teilaamiseksi.
Korkeakoulupolitiikassa tarvitaan muutoksia, asetelmien uudistamista. Tämä ei saa tarkoittaa hajautetun koulutuspolitiikan heikentämistä, maakuntien yliopistojen suistamista lammastelun karsinoiksi.
Mielekästä olisi nimetä ehkä viisi johtavaa yliopistoa, joita ylläpitäviin säätiöihin keskitetään pääomia oikeudenmukaisesti. Tuijottaminen silkkaan Helsingin tienooseen on henkisen tukoksen tuotos.
Ulkoministeri Ilkka Kanervan vauhdikkuutta ajoittain kiitellään. Väliin sille hymyillään.
Kuusikymppisyytensä ohittanut Kanerva tempoo elämänsä vauhdissa. Puhumisen aiheita ilmaantuu viikoittain. Valikoima on laajentunut viehkeistä tekstiviesteistä turvallisuuspolitiikan olennaisuuksiin.
Ärähtelevää Korhosta ymmärretään
Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen ärähdykset ovat ymmärrettäviä.
Puoluesihteerin sanotaan puhuvan mitä sattuu.
Korhonen tuntuu arvioivan hallituksen elelevän lötkötellen, lujaa pyrkimystä kaihtavaisena. Maakunnat kärsivät. Ne ovat keskustan elinsuonistoa. Kemijärven kapinaliike symboloi kipeyttä.
Puoluesihteeri Korhosta passaa vähätellä.
Tosiasia on, että ilman jykevän ja topakan Korhosen työtä keskusta olisi juuttunut viime eduskuntavaaleissa kakkoseksi, kenties kolmoseksi. Jälkimmäinen olisi suistanut keskustan oppositioon.
Matti Vanhanen on pääministeriydestään paljosta kiitollinen jurisevalle puoluesihteerilleen.
Pekkarinen aistii oikein
Kokoomuksen ministerit ovat kunnostautuneet aidosti.
Reunahuomautukset kääntyvät kokoomuksen plussaksi. Parempi on liioitella kuin nuukailla ahkeruudessa. Keskustan ketju on painunut lähes elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen varaan.
Pekkarinen on aikaansaapa, maakuntien ja koko tasapainoisen isänmaan eteen uurastava valtiollinen vaikuttaja. Hänen aistimuksensa maakuntien ihmisten mielialoista ovat luotettavia.
Keskusta on uppoamassa kakkostilan toimijaksi. Se tarjoaa ilmaiseksi pääkumppanilleen kokoomukselle mahdollisuuden loistamiseen ja kasvamiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.