Neitsytuhri Jumalalle!
Tuomarien kirja 11 luku, jakeet 29-39:
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Mannassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonialaisille." Hän jatkoi. "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: Suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."
Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni."
Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä.
Tämä on kaunis kirjoitus Raamatusta. Itse luen sitä iltasatuna pienelle tyttärelleni. Jefta teki ainoan oikean teon mielestäni, hän oli Herralle luvannut polttaa ensimmäisen vastaan tulijan, ja jos se nyt sattui olemaan oma tytär, niin ei voi mitään. Herralle annetut lupaukset on pidettävä.
Herra on suuri ! Allah akbar ! ja kaikkea muuta sontaa teille idiootti fundamentalisteille.
Tuomarien kirja 11 luku, jakeet 29-39:
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Mannassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonialaisille." Hän jatkoi. "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: Suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."
Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni."
Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä.
Tämä on kaunis kirjoitus Raamatusta. Itse luen sitä iltasatuna pienelle tyttärelleni. Jefta teki ainoan oikean teon mielestäni, hän oli Herralle luvannut polttaa ensimmäisen vastaan tulijan, ja jos se nyt sattui olemaan oma tytär, niin ei voi mitään. Herralle annetut lupaukset on pidettävä.
Herra on suuri ! Allah akbar ! ja kaikkea muuta sontaa teille idiootti fundamentalisteille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää on yksi parhaista mun mielestä! Lue tämä kanssa:
"23 Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle: "Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!" 24 Hän kääntyi katsomaan pilkkaajiaan ja kirosi heidät Herran nimeen. Heti tuli metsästä kaksi karhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi. 25 Elisa jatkoi matkaansa Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan."
Kyseessä oli toinen kuninkaiden kirja 2:23-24.
Toimii loistavana iltasatuna!
Ja sitten olis hei vielä vaikkapa Sefanjan kirja.
Se on leppoisa kirja, alkaakin loistavasti:
"2 -- Minä tuhoan kaiken,
tempaan kaiken pois maan päältä,
sanoo Herra.
3 Minä tuhoan ihmiset ja eläimet,
teen lopun taivaan linnuista
ja meren kaloista,
minä kaadan jumalattomat
ja hävitän ihmiset maan päältä,
sanoo Herra."
"7 Hiljaa Herran Jumalan edessä! Lähellä on Herran päivä, hän on valmistanut teurasuhrinsa, pyhittänyt kutsuvieraansa." Sef 1:7
Lapsia naurattaa kovasti myös tää Toinen mooseksen kirja:
...Puolen yön aikaan herra surmasi jokaisen esikoisen
valtaistuimella istuvan faaraon esikoisesta vankiluolassa
istuvan vangin esikoiseen, sekä kaikki karjan esikoiset...
Tää käy myös hyvin iltasaduksi.