Joskus, aivan vieraan ihmisen kanssa... katseet kohtaavat. Tuntuu, kuin kaikki muu katoaisi hetkeksi ympäriltä... Siitä jää vain lämmin tunne sisimpään. Ehkä jonakin päivänä voi kohdata tämän ihmisen... Kuka tietää..???
Mitä silloin tapahtuu, kun....
Katseet kohtaavat
81532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kun sellaisen ihmisen kohtaa,silloin siihen ei tarvita edes sanoja ja tuntuu kuin liitelisi toiseen ulottuvuuteen :)
Entäs sitten sellainen kun katseet kohtaa ihanan laulajan kanssa juuri kun hänen laulamassaan laulussa lauletaan "katseet kohtaa"..se se vasta sillai vähä säväyttääki!
Tuo on ihmeellinen kokemus. Niitä todellisia, hetkeksi elämän täydellisesti pysäyttäviä katseita ei monta elämään mahdu, vaikka vuosia on enemmänkin. Vain kaksi tapausta muistan kohdaltani ja ikää nelisenkymmentä.
Se ei katso aikaa, ei paikkaa. Kolahtaa vain sieluun asti, pysäyttää hetkeksi molemmat katsojansa, jättää ikuisen muiston tuosta kohtaamisesta sydämeen, vaikkei sanoja vaihdetakaan. Ja vaikka työni puolesta nään satoja ihmisiä päivittäin, ei näitä todellisia pysäyttäviä katseita ole kohdalle sattunut kuin kaksi, eikä kumpikaan niistä työn puitteissa.Toinen näistä kokemuksistani tapahtui kaupan kassajonossa. Hän oli toisella kassalla. Hän pääsi poistumaan kaupasta ennen minua, mutta huomasin hänen seisovan lähellä kaupan oven parkkiruutuja kuin odottaen. En kuitenkaan rohjennut juttusille.
Mitähän menetinkään? No, sillä hetkellä olin kihloissa ja nyttemmin kihlattuni kanssa viettänyt yhteiseloa jo parisenkymmentä vuotta. Täysin onnellisena. Mutta niin koskettava tuo kohtaaminen oli, että se jäi ikuisiksi ajoiksi mieltäni lämmittämään.
tuo tapaus oli kuin suoraan minun elämästäni...tapasin tänä kesänä erään pojan lomakeskuksessa katselin häntä salaa melkein viikon useasti katseemme kohtasivat ja tunsin kuinka sydämmeni alkoi sykkiä kovemmin kun hän hymyili ja katsoi minua..viikon viimeisenä iltana hän istui kivellä yksin aivan kuin odottaen...ehkäpä sanoja...olen ujo ihminen siksi vain kävelin ohi ja hymyilin hänelle myöhemmin samana iltana hän seisoi metsän reunalla kun olin ulkoiuttamassa koiraani...minua pelotti koska pidin jo hänestä enkä tiennyt mitä sanoa nolaamatta itseäni...ja kävelin vain pois aivan kuin en olisi huomannutkaan häntä...aamulla näin hänet viimeisen kerran enkä saannut silloinkaan sanaa suustani...se katse minkä sain häneltä jäi syvälle mieleeni se tuli mieleeni jäädäkseen...kaipaan tätä ihmistä ja toivon että vielä kohtaamme ja saan sanotuksi jotain...kuka tietää jos toivoo oiken kovasti niin ehkä sen toteutumisen mahdollisuus kasvaa...
olen yrittänyt etsiä erästä miespuolista henkilöä johon silmäni kiinnittyivät huhmarin lomakeskuksessa kadotin hänet omaatyhmyyttäni ja kadun sitä enemmän kuin paljon.haluaisin tavata hänet uudelleen ja tekisin kaiken aivan toisin.en tiedä hänestä juuri mitään muistan vain komean ulkonäön ja suloisen hymyn...
Hän tuli kauppaan, minä poistuin sieltä... Lasiseinän läpi... Mutta siitä katseesta jäi hyvä mieli. Luultavasti neljän lapsen isä, joka on onnellisesti naimisissa... Mutta se hetki oli jotakin.
hämmentyy...)
Kyllä välillä, kerran kaks elämässä tulee näitä
katseidenkohtaamisia..
Vaan eipä niitä ihmisiä taida enää uudestaan löytää.
On otettava siitä hetkestä kiinni .
Ja mentävä ´tykö ´. Muuten sitä katuu viel pitkään .
No ei kai lopunikäänsä, mut muistaa kyllä sen hetken ja tunnelman...