miten jaksavat kääntäjäopiskelijat

Opiskelen ensimmäistä vuotta saksan kääntäjäksi. Syksyn kävimme opintoja, joiden oli tarkoitus valmentaa koko ryhmän kielitaito samalle tasolle, mutta jossa käytännössä opittiin vähemmän kuin yhden lukion kurssin aikana. Kirjoitimme kyllä paljon kirjoitelmia ja keskustelimme, mutta harjoituksia emme tehneet, emme lukeneet tekstejä tai tehneet muutakaan "koulumaista". Teemme edelleen samoja virheitä kuin jo ennen ylioppilaskirjoituksia.

Nyt keväällä meiltä odotetaan täydellistä kielen hallintaa. Vaatimustaso on todella korkea siihen nähden, kuinka kehnoa opetus oli syyslukukaudella. Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin se, miten opettajat suhtautuvat meihin. Tehtäviä ei selitetä kunnolla, mikäli apua pyytää, ei sitä varmasti saa. Ellei esitettävä asia tule kielellisesti täydellisen oikein, saattaa opettaja kieltäytyä ymmärtämästä. Voittajia ovat tietysti ne onnekkaat, jotka ovat joko kaksikielisiä tai asuneet kyseisessä maassa. Me muut emme tunnu opettajille olevan juuri olemassa.

Kuullostaako tutulta? Ovatko muutkin kokeneet opetusta tehottomaksi ja epämiellyttäväksi? Meidän ryhmässämme uupumus on päivittäistä ja suurin osa opiskelijoista on pohtinut pääaineen vaihtoa.

Itsenäinen opiskelu ei tule kysymykseen, sillä laitoksellamme on paikallaolopakko. Mikään ei ole rentoa ja kiinnostus koko kieleen alkaa vähitellen kaikota kun koko ajan puurtaa veren maku suussa.

Mitä asialle voisi tehdä?