Opiskelen ensimmäistä vuotta saksan kääntäjäksi. Syksyn kävimme opintoja, joiden oli tarkoitus valmentaa koko ryhmän kielitaito samalle tasolle, mutta jossa käytännössä opittiin vähemmän kuin yhden lukion kurssin aikana. Kirjoitimme kyllä paljon kirjoitelmia ja keskustelimme, mutta harjoituksia emme tehneet, emme lukeneet tekstejä tai tehneet muutakaan "koulumaista". Teemme edelleen samoja virheitä kuin jo ennen ylioppilaskirjoituksia.
Nyt keväällä meiltä odotetaan täydellistä kielen hallintaa. Vaatimustaso on todella korkea siihen nähden, kuinka kehnoa opetus oli syyslukukaudella. Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin se, miten opettajat suhtautuvat meihin. Tehtäviä ei selitetä kunnolla, mikäli apua pyytää, ei sitä varmasti saa. Ellei esitettävä asia tule kielellisesti täydellisen oikein, saattaa opettaja kieltäytyä ymmärtämästä. Voittajia ovat tietysti ne onnekkaat, jotka ovat joko kaksikielisiä tai asuneet kyseisessä maassa. Me muut emme tunnu opettajille olevan juuri olemassa.
Kuullostaako tutulta? Ovatko muutkin kokeneet opetusta tehottomaksi ja epämiellyttäväksi? Meidän ryhmässämme uupumus on päivittäistä ja suurin osa opiskelijoista on pohtinut pääaineen vaihtoa.
Itsenäinen opiskelu ei tule kysymykseen, sillä laitoksellamme on paikallaolopakko. Mikään ei ole rentoa ja kiinnostus koko kieleen alkaa vähitellen kaikota kun koko ajan puurtaa veren maku suussa.
Mitä asialle voisi tehdä?
Nyt keväällä meiltä odotetaan täydellistä kielen hallintaa. Vaatimustaso on todella korkea siihen nähden, kuinka kehnoa opetus oli syyslukukaudella. Kaikkein eniten ärsyttää kuitenkin se, miten opettajat suhtautuvat meihin. Tehtäviä ei selitetä kunnolla, mikäli apua pyytää, ei sitä varmasti saa. Ellei esitettävä asia tule kielellisesti täydellisen oikein, saattaa opettaja kieltäytyä ymmärtämästä. Voittajia ovat tietysti ne onnekkaat, jotka ovat joko kaksikielisiä tai asuneet kyseisessä maassa. Me muut emme tunnu opettajille olevan juuri olemassa.
Kuullostaako tutulta? Ovatko muutkin kokeneet opetusta tehottomaksi ja epämiellyttäväksi? Meidän ryhmässämme uupumus on päivittäistä ja suurin osa opiskelijoista on pohtinut pääaineen vaihtoa.
Itsenäinen opiskelu ei tule kysymykseen, sillä laitoksellamme on paikallaolopakko. Mikään ei ole rentoa ja kiinnostus koko kieleen alkaa vähitellen kaikota kun koko ajan puurtaa veren maku suussa.
Mitä asialle voisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitkeimmät opiskelevat illat, yöt ja viikonloput pari ensimmäistä vuotta. Ne, joilta puhti loppuu, lähtevät pois. Minun vuosikurssillani aikoinaan aloittaneista vajaasta kahdestakymmenestä opiskelijasta taisi kourallinen kadota ensimmäisen vuoden jälkeen.
On vaikea sanoa asiasta mitään lohduttavaa. Huonomminkin voisi kyllä olla: me sivuaineopiskelijat olimme monille opettajille tyhjää ilmaa valmistumiseemme asti, eikä olisi auttanut yhtään, vaikka olisi mätkinyt opea Dudenilla päähän. Opittavaa on viidessä vuodessa niin paljon, ettei opiskelu voi olla hauskaa edes teoriassa.
(Minun mielestäni se kuitenkin oli hauskaa. Suurimmaksi osaksi.)
Missä päin Suomea opetus on tällä tasolla, jotta tietäisin kevään haussa ottaa huomioon eri opiskelupaikkakunnat ?
No huh huh! Meillä ei vielä edes aineopinnoista odoteta mitään täydellistä saksan kielen hallintaa, eihän sitä ole oikein mahdollistakaan koulunpenkillä hankkia, kyllä siihen tarvitaan käytännön harjoittelua. Jos tunnet noin niin olisiko mahdollista vaihtaa opinahjoa? Kyllä meilläkin saa tietyillä kursseilla töitä tehdä, mutta ei minusta koskaan tunnu noin pahalta.
Muakin kiinnostaisi mistä yliopistosta on kyse? Itsekin tässä suunnittelen juuri saksan kääntämisen opintoja...
Kaikki kirjoitettu sopii saksan kielen opiskeluun kys. yo:ssa.
Ei ainakaan mun kokemuksen mukaan Vaasassa tuollaista ollut...