Raamatun antropologia eli oppi ihmisestä kuvaa ihmisen kolmiosaisena: henki, sielu ja ruumis. ”Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne nuhteettomana Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen” (1 Tess 5:23).
Ruumis on ihmisen ulkoisin osa. Sielu (psyke) sisältää ymmärryksen, järjen, tahdon ja tunteet. Sielu ilmentää ihmisen persoonallisuutta ja on ihmisen itsetietoisuuden keskus. Henki (pneuma) on ihmisen uskonnollinen osa, joka erottaa ihmisen muusta luomakunnasta Jumalan kuvaksi. Vain hengen kautta voimme olla yhteydessä Jumalaan. Aistit asuvat ruumiissa, minä asuu sielussa ja Jumala asuu tai ainakin haluaa asua hengessämme.
Ruumis on ihmisen ulkoisin osa. Sielu (psyke) sisältää ymmärryksen, järjen, tahdon ja tunteet. Sielu ilmentää ihmisen persoonallisuutta ja on ihmisen itsetietoisuuden keskus. Henki (pneuma) on ihmisen uskonnollinen osa, joka erottaa ihmisen muusta luomakunnasta Jumalan kuvaksi. Vain hengen kautta voimme olla yhteydessä Jumalaan. Aistit asuvat ruumiissa, minä asuu sielussa ja Jumala asuu tai ainakin haluaa asua hengessämme.
Vastaukset 23
Vanhimmat
heikko pelkää, pelko synnyttä egoa, egon voimalla tullaan saarnaamaan ateismipalstalle.
Kyllä ateistilla on sielu.
MINÄ sanon nyt, miten asiat TODELLA ovat:
Millin Antropologian mukaan meillä ihmisillä on kolmiosainen minuus. Sänki, Lieju ja Ruho.
Sänki mahdollistaa YLILUONNOLLISTEN viestien vastaanottamisen korkeimmalta Sängeltä.
Ilman Sänkeä me olemme ikuisessa hukkapiilossa ja ilman Yli-Sängen suojelusta.
Vain Sentin Sängen kasvattamalla ja uimalla lätäkössä voit pelastua!!! MITÄÄN MUUTA SE EI VAADI.
Lieju mahdollistaa meissä ilmenevän MINÄMINÄMINÄN ja Sängellisen itseriittoisuuden. Mitä sankempi Lieju, sitä upeamman minäminäminämpi sisikunta.
Ruho kantaa sisällään Sänkeä ja Liejua. Mitä rumempi ruho, sitä hohdokkaammat Sänget ja Liejut. Meidän tulee siis pukeutua perunasäkkeihin ja pitää vartalomme karvaisissa paikoissa Sentin Sänkeä.
Mitä aisteihin tulee, niitä EI OIKEASTI OLE vaan ne ovat Epä-Sängen VALHETTA. Se hirvitys koittaa saada meitä epä-sängelliseen elämään viekottelemalla aistiemme kautta nautintoihin! Näistä tulee ehdottomasti kieltäytyä, jos meinaa päästä ikuiseen kultakristallitimanttiblingbling-paratiisiin järkyttävän tuskallisen kuoleman jälkeen. Muuta ei tarvita, kuin että puhkot silmäsi ja taita niskasi (pyörätuoli on hyvä kulkuväline).
Ja se tuska on sen arvoista! Tämän vajavaisen, köyhän, aistinautintoja tunkevan elämän jälkeen PALKINTO odottaa!
Ja jos et minua usko, niin KOKEILE kerran. Se ei ihan oikeasti vaadi juuri mitään ja olen varma, että Sänki vastaa sinulle vielä.
Asetu makaamaan pihallesi lätäkköön (mieluiten liki nollakelillä), kieri ympäri hampaat kalisten pari tuntia niin kauan että ääni alkaa kuulostamaan konekivääriltä ja ala toistamaan SITTEN jumalamme Sängen nimeä. Kiipeä vajan katolle ja hyppää vielä lätäkköön pää edellä (niskan mentävä poikki).
Jos et onnistu saamaan yhteyttä, niin vika on VAIN JA YKSIN sinussa, sinä laiska aistinautintojen turruttama kasa SAVEA!
YRITÄ ENEMMÄN! Vastaus tulee ennen pitkää. Olen 100% varma. Et menetä MITÄÄN, sen sijaan saat palkkioksi jotain aivan ihanaa!
Sänki ilmoittaa olemassa olostaan kaksi tai kolme kertaa ihmiselämän aikana, joten OLKAA NYT 1.Kerran KUULLUT!
Kun kolmas kerta tulee niin muistakaa; ellette ota vastaan Sängen ilmoitusta, niin joudutte ikuiseen kidutukseen Epä-Sängen visvamereen. *Korskuntaa*
Uutisenako kerrot, että atet eivät usko tuohon sinun kertomaan uskon oppiin. Voin valaista sinua ja kertoa, että ei tuohon usko juuri kukaan muukaan lukuunottamatta fundiksia, joita on onneksi vähän.
Jos haluat keskustella aiheesta, voisit kertoa hieman lisää. Tarkoittaako sanomasi sitä, että jos ei usko sieluun eikä henkeen, ei voi myöskään omata järkeä, tunteita, tahtoa, persoonallisuutta eikä ylipäätään itsetietoisuutta? Ollaanko me atet siis sinun mielestä täysin saatanan johdateltavina?
SIELU
Aristoteles määritteli, että sielu on elävän olion muoto ja ruumis sen aine, toisin sanoen sielu on luonnollisen, elimellisen ja potentiaalisesti elävän ruumiin (eli aineellisen muodon) ensimmäinen aktuaalisuus (eli aineeton muoto). Näin ruumista ja sielua ei voi erottaa toisistaan. Hän opetti, että sieluja on kolmen tasoisia, kasvi-, eläin- ja ihmissieluja.
* Kasvisielu eli ravitseva sielu kuului kasveille, eläimille ja ihmisille. Sille ominaisia olivat syntyminen, elämän ja kasvun ylläpitäminen eli ravitseminen ja suvunjatkaminen, sekä kuoleminen.
* Eläinsielu eli aistiva sielu kuului eläimille ja ihmisille. Sille ominaisia olivat aistiminen, reagointi aistittuun, sekä haluaminen ja liikkuminen.
* Ihmissielu eli järjellinen sielu kuului ainoastaan ihmisille. Sille ominainen kyky oli abstrakti ajattelu ja asioiden todellisen olemuksen käsittäminen aistihavaintojen perusteella. Tässä Aristoteles erosi Platonista, jonka mukaan ideoita ei voitu havaita aisteilla. Lähestymistapaa voidaan kutsua aristoteeliseksi realismiksi.
Aristoteles opetti, että juuri sielu on se, mikä tekee ruumiista elävän olennon. Hän vastusti jossain määrin Platonin näkemystä siitä, että sielu olisi kuolematon ja ruumiista täysin erillinen.
MIELI
Aristoteles määritteli mielen (nous, usein myös "järki" tai "äly") siksi sielun osaksi, jolla se tietää ja ymmärtää asioita.[3] Näin sen määrittely oli lähinnä toiminnallinen. Aristoteles erotti käytännöllisen ja teoreettisen järjen toisistaan.[4]
Aristoteleelle kyky tietää ja ymmärtää asioita oli nimenomaan ihmiselle ominainen piirre. Näin järjen omaaminen oli olennaista ihmisenä olemiselle, samoin kuin aistiminen oli oleellista eläimelle ja ravitseminen kasville. Ymmärtämisen lisäksi ihmiselle olivat yhtä oleellisia kaikenlainen suunnittelu ja harkitseminen ennen toimintaa. Näin tutkiessaan mieltä Aristoteles tutki nimenomaan sitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen.
Ajattelun toiminnan Aristoteles kuvasi vertaamalla sitä aistimiseen. Aistittaessa ihminen ottaa ruumiinsa aisteilla vastaan havaintoja, ja muodostaa niistä sielunsa kyvyillä jonkinlaisen järkeävän aistitun muodon. Ajattelussa ihminen vastaavasti ottaa vastaan älyllisen muodon, ja muodostaa niistä älyllisillä kyvyillään järkevän ajatuksen. Ihmisen mieli vastaanottaa siis jonkin ajatellun kohteen vaikutuksen, ja mieli mukautuu tähän kohteeseen tulemalla sen "kaltaiseksi" tai "muotoiseksi".
Jos siis otetaan mikä tahansa ajattelija S ja mikä tahansa ajattelun kohde O, S ajattelee O:ta jos ja vain jos:
1. S:n mielellä on kyky ottaa vastaan O:n ymmärrettävissä oleva muoto,
2. O toimii tämän kyvyn mukaisesti muotoilemalla sen, ja seurauksena
3. S:n kyky muuttuu rakenteeltaan yhtäläiseksi tämän muodon kanssa.
Tv. "Tavis uskova jota ei ole käännytetty :) "
Onhan nuo hienoja filosofioita ja filosofeja.
Kristin usko on täysin dualismin valloissa koska se erottaa mielen ja ruumiin. Mieli on parempi synonyymi kuvaamaan sielua jos sellaisesta halutaan puhua. Tälläinen rankka mustavalkoisuus kuvaa koko kristinuskoa parhaiten: Minä ja sitten Yli minä.
Yli minä pääsee taivaaseen kun kun Minä vaan uskon. En tarvi todisteita koska Minä uskon ja Yli minä saa siitä palkinnon. Yli minä kärsii jos harrastan esiaviollista seksiä.
Tekisi uskovaisille hyvää lukea edes yksi kirja Buddhalaisuudesta niin silmät voisi avautua... jos kerta alatte filosofoimaan.
Aristoteles oli kieltämättä aikanaan etevä ajattelija. Minulla on kuitenkin ikävä tapa perustaa maailmankuvani vähän tuoreempaan tietoon.
Tälläisilla jutuilla ei saa naista. Homma menee pelkäksi jutteluksi ja ystävyydeksi. Parempi puhua vaan Ladasta ja Mersusta.
Ateistien "tiedekatsomuksen" mukaan kaikki sieluttomat olisivat järjellä selitettynä kloonattuja ihmisiä.
ja tsekkaa sitten, mitä sielulle ja hengelle tapahtuu, kun aivosi ovat vähän aikaa vielä enemmän toimintakyvyttämät kuin ne nyt tuntuvat olevan:)
En voi uskoa aloittajaa.''
Syy: Ei uskalla edes nimimerkkiään laittaa juttunsa tueksi.
JeesusMiehet ovat persoonattomia pelkureita!
me voidaankin laittaa
aivot, sielu ja henki narikkaan..
tuohon ei attentaatikot pysty (hi)
Henki sana on tarkoittanut aina, uskonnossakin, hengityksessä tapahtuvaa ilmanvaihtoa keuhkojen ja ulkoilman välillä.
Jeesuksen aikaan uskottiin että rukoukset lähtivät hengen (pneuma) mukana taivaisiin.
Huomaat kun kylmällä ilmalla hönkäset ulospäin, nousevat henkityksen huurut ylöspäin, siis taivaisiin.
Tästä väärinkäsityksestä johtuen vieläkin jotkut hölmöt uskovat henki sanan väärään tulkintaan.
Opiskelen pneumatiikkaa, joten olenko nyt valinnut väärän kurssin, koska en mielestäni ole valmistumassa papiksi? Enkä saan insinöörin papereiden lisäksi pätevyyden saarnata kirkossa, koska olenhan henki-opin moniosaaja. xD
Pneuma on kreikan kieltä ja tarkoittaa henkeä.
Jos pneuma tarkoittaa henkeä, niin miksi ihmeessä te käytätte sitä sanaa kuvaamaan asiaa, jolla ei ole hengen kanssa mitään tekemistä? Henki on kaasua.
Kun Herra(tai Rouva) loi maan,niin Henki(>kaasu) liikkui vetten päällä.
Ei siis Herra tätä maaplättyä ihan "tyhjästä nyhjässyt. Valmiina oli jo vettä ja kaasua(pneumaa).
Jo alkavat raamatun salat aueta minullekin pneumatikolla(henkitietäjälle).
Joo!!! heureka!
Joo ja kun hukkuu (uppoo), niin henki loppuu ja kuolee.
Hukkuvat eivät raamatun mukaan pääse taivaaseen.
Näin Raamattu meitä opettaa.
Pneumatikko
Ihminen on kolminaisuus: "Henki, sielu ja ruumis".
Soul-muusikkokin tietää että hänellä on sielu.
Olen aina tiennytkin, että aivokirurgia on humpuukia. Ihminen pärjää hyvin ilman aivojakin, koska ymmärrys ja ajattelu sijaitsevat muualla.
selittää uskonnottomalta kantilta uudestaan? =)
Näihin järjen jättiläisten sanomiin nyt alkaa yksinkertaisesti kyllästyä...
Siis ei kun jatkamaan verhojen silitys puuhia..
Kyse on itseasiassa jenkkiläisestä miekkosesta, "tohtori" Duncan MacDougallista, joka 100 vuotta sitten oletti, että sielulla on massa; se on materiaa ja siten sen paino on mitattavissa.
MacDougall suoritti kokeen kuolevalla ja syystä tai toisesta sai aikaan tuloksen, jonka mukaan kuoleman jälkeen ruumis tuli kevyemmäksi. Ruumiin paino putosi kokeessa 3/4 unssia eli 21,3 grammaa. Tähän on jälkikäteen keksitty kaikenlaisia syitä, erityisesti skeptisissä piireissä.
Joka tapauksessa, MacDougall oletti keventymisen johtuvan sielun poistumisesta ruumiista. Varmistaakseen asian hän suoritti kokeita myös koirilla, mutta ei saanut samanlaisia tuloksia kuin alkuperäisen kokeensa ihmisellä. Tämä sopi hyvin MacDougalille, joka syvästi uskovaisena miehenä jakoi raamatun näkemyksen, ettei eläimillä ole sielua. Alkuperäisen kokeen keventyminen täytyi siis johtua nimenomaan sielun poistumisesta! Miekkonen raportoi löydöksistään lehdissä ja sai julkisuutta.
Myöhemmin hän jatkoi kokeilujaan ja toivoi etenevänsä niin pitkälle, että saisi valokuvankin sielusta hieman aiemmin keksityn röntgen-kameran avulla. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan tapahtunut ja lopulta MacDougalkin kuoli. Alkuperäisestä kokeesta on kuitenkin jäänyt elämään tarina "sielun paino on 21 grammaa" joka on voimissaan vielä sadan vuodenkin jälkeen.
Tuohon että kuoleman jälkeen ruumis kevenee löytyy kyllä ihan oikea ja paljon raadollisempikin selitys. Ihmisen kuollessa lakkaa näet toimimasta myös tärkeä autonominen hermosto, joka normaalisti säätelee monien tärkeiden elinten toimintaa. Yksi näistä sattuu olemaan tämä peräsuolen sulkijalihas, joka normaalisti estää sen ettei meille tule ns. vetelät pöksyyn.
Kuolleilla ei sulkijalihas enää toimi ja siksi kuolleille yleensä aina tulee housuun (mutta ei tienenkään aina - voihan olla että suoli on tyhjä eikä mitään ulostulevaa ole. Voi myös olla ilman housuja). Määrä ei tietenkään ole aina tuo mainittu 21 gramaa vaan vaihtelee kovasti, tietenkin. Harvapa meistä nyt aina grammalleen samankokoista vääntää.
Mutta jos tämä on siis se "sielu" joka poistuu ihmisestä tämän kuoltua, niin aika paska juttu, etten sanoisi. Taitaa olla paskapuhetta koko sielu? Ihan silkkaa ulostetta?