"Miksi siis tyytyä vain Tuomiojan ehdottamaan bensakorttiin. Vanhempi väki, nykykielellä seniorit, kyllä muistaa, että sota-aikana 1940-luvulla kortilla olivat niin sokeri, viina, kahvi, liha kuin vehnäjauhot. Kortit oli vielä aakkostettu kansan tarpeiden mukaan. Annosten koko riippui henkilölle arvioidusta energiantarpeesta eli käytännössä ne jaettiin iän, sukupuolen ja työn raskauden mukaan.
Näinhän voitaisiin tehdä tänäkin päivänä. Luotaisiin korttitalous hiilidioksidipäästöjen perusteella. Jokainen ihminen kantaisi vastuun tekemisistään. Korttitaloudessa tulisi arvioitua jokainen tuote ja palvelu niiden aiheuttaman hiilijäljen perusteella. Mitä enemmän tuotteen valmistus vaatii energiaa, sitä harvemmin sitä kortilla saa.
Mitä maksaa ilmastolle Närpiön tomaattien kasvattaminen? Kuinka suuret ovat Suomen lehmien metaanikaasupäästöt? Onko jokainen taulutelevisio tarpeellinen? Mikä on asuntoni hiilijälki, käytetäänkö lämmittämiseen sähköä, puuta vai jotain muuta?
Tuomiojakin olisi valmis tuomaan markkinaehtoisuutta korttitalouteen. Hänen mukaansa ne jotka bensakortteja eivät tarvitsisi, voisivat myydä niitä eteenpäin vapailla markkinoilla.
Näin juuri. Koska ihmisten tarpeet poikkeavat huomattavasti toisistaan, kortteja myymällä, ostamalla ja vaihtamalla ihmiset voivat hankkia sitä mitä eniten tarvitsevat. Korttien arvo vaihtelisi kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan - aivan kuten nyt osakkeiden arvo maailman pörsseissä.
Korttikapitalismi olisi kansankapitalismia
Koska lähes kaikki olisi kortilla, korttien hallinnointi olisi tietenkin monimutkaista. Mutta ei se ylitsepääsemätöntä olisi. Sota-aikanakin suomalaisten kaupassakäynti oli oikeaa korttipeliä. Ihmisillä oli silloin enimmillään 51 voimassaolevaa ostokorttia, esimerkiksi yleisosto-, leipä- ja sokerikortit.
Nyt vain vähemmistö kansasta on mukana kansankapitalismissa. Korttitaloudessa koko kansa olisi osa suurta korttikapitalismia. Kuluttaminen vain kuluttamisen vuoksi olisi vaikeaa ja ainakin kallista. Jokainen ihminen olisi tietoinen omasta ekologisesta jalanjäljestään".
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1315371&s=r
Pyydän anteeksi liianpitkää lainausta, sen kirjoittajalta.
Näinhän voitaisiin tehdä tänäkin päivänä. Luotaisiin korttitalous hiilidioksidipäästöjen perusteella. Jokainen ihminen kantaisi vastuun tekemisistään. Korttitaloudessa tulisi arvioitua jokainen tuote ja palvelu niiden aiheuttaman hiilijäljen perusteella. Mitä enemmän tuotteen valmistus vaatii energiaa, sitä harvemmin sitä kortilla saa.
Mitä maksaa ilmastolle Närpiön tomaattien kasvattaminen? Kuinka suuret ovat Suomen lehmien metaanikaasupäästöt? Onko jokainen taulutelevisio tarpeellinen? Mikä on asuntoni hiilijälki, käytetäänkö lämmittämiseen sähköä, puuta vai jotain muuta?
Tuomiojakin olisi valmis tuomaan markkinaehtoisuutta korttitalouteen. Hänen mukaansa ne jotka bensakortteja eivät tarvitsisi, voisivat myydä niitä eteenpäin vapailla markkinoilla.
Näin juuri. Koska ihmisten tarpeet poikkeavat huomattavasti toisistaan, kortteja myymällä, ostamalla ja vaihtamalla ihmiset voivat hankkia sitä mitä eniten tarvitsevat. Korttien arvo vaihtelisi kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan - aivan kuten nyt osakkeiden arvo maailman pörsseissä.
Korttikapitalismi olisi kansankapitalismia
Koska lähes kaikki olisi kortilla, korttien hallinnointi olisi tietenkin monimutkaista. Mutta ei se ylitsepääsemätöntä olisi. Sota-aikanakin suomalaisten kaupassakäynti oli oikeaa korttipeliä. Ihmisillä oli silloin enimmillään 51 voimassaolevaa ostokorttia, esimerkiksi yleisosto-, leipä- ja sokerikortit.
Nyt vain vähemmistö kansasta on mukana kansankapitalismissa. Korttitaloudessa koko kansa olisi osa suurta korttikapitalismia. Kuluttaminen vain kuluttamisen vuoksi olisi vaikeaa ja ainakin kallista. Jokainen ihminen olisi tietoinen omasta ekologisesta jalanjäljestään".
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1315371&s=r
Pyydän anteeksi liianpitkää lainausta, sen kirjoittajalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Tiistaina Tuomioja tarkensi, että kyseessä oli vain ajatusleikki.
"Ajatusleikkien esittäminen on tosikkopolitiikassa vaarallista", hän kirjoitti tiistaina viitaten uutisointiin, jota esitys oli herättänyt.
"Vakavasti olen sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulee vielä edellyttämään sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti paljon pidemmälle meneviä toimia ja innovatiivisia tapoja käyttää markkinamekanismia hyväksi", hän arvioi.
Tuomioja huomautti jo vuonna 1992 hahmotelleensa julkisesti erilaisia malleja hiilidioksidipäästöjen hillintään.
"Vaihtoehdot olivat säännöstely, verotus tai kiintiöt", hän kertaa.
Tuomiojan mielestä markkinamekanismin "surullisimpia väärinymmärtäjiä" ovat ne, jotka pitävät sitä kommunismina.
"Kommunistisissa maissahan markkinamekanismia ei lainkaan käytetty ja siellä ympäristöä tuhottiin monesti suruttomammin kuin markkinatalousmaissa muun muassa energian alihinnoittelulla", Tuomioja huomautti".
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Tuomioja Bensakupongit pelkkä ajatusleikki/1135234361530?ref=rss
Kaikki muu on kommunismia, paitsi porvareiden luomat rajoitukset.
Erkki hei. Kupongit on jo tehty, niitä tarvitaan myös bensiinin ostoon. Niitä jaettaisiin sinun ihannoimassa yhteiskunassa kaikille saman verran, mutta kun sinä et yksin päätä niitä voi myös ansaita esim. työllä.
Niillä voi ostaa polttoaineita, ruokaa ja muita hyödykkeitä ja ne käy useissa Euroopan maissa. Jos kuponki ei käy kyseisessä maassa, niin sen voi vaihtaa käyväksi kupongiksi.
Tässä on kuvia kupongeista:
http://www.ecb.europa.eu/bc/euro/banknotes/html/index.fi.html
Ne on aika teknisiä välineitä, kun niillä voi ostaa polttoainetta jopa automaateista.
tasapuolisesti kaikille, vaan jopa valtiovallan toimesta säädellään lakeja, että niillä joilla on vähän kuponkeja he saavat niitä vielä vähemmä.
Suomalaisethan tykkäävät kovin pelata.