Mikäli venäläisen Leonid Vlasovin kirjaan "Mannerheim ja naiset" on uskominen, oli Mannerheim ollut varsinainen naistenmies. Eipä ihme sinänsä, Näyttävän ulkomuodon omaavaa ja hyväkäytöksistä,myöhemmin korkeassa asemassa ollutta upseeria ovat naiset varmaan piirittäneet. Vlasovin kirjasta on jäänyt mieleen Mannerheimin jomman kumman tyttären ihmettely, miksi hänen isäänsä pidetään Suomessa jonkinlaisena kansallissankarina, kun Pietarissa hänet tunnettiin jokaisen hameenhelman perässä juoksevana naissankarina.
Arveluiden taustana voi olla homoseksuaalisuuteen usein yhdistetty dandymaisuus pukeutumisessa, lyhyt avioliitto ja sen jälkeinen julkinen elämä yksinäisenä leskimiehenä. Kuitenkin naisasiat korkealla tasolla tuohon aikaan ns. paremmissa piireissä myös hoidettiin hienovaraisesti eikä silloin ollut nykyisenlaista keltaista lehdistöä ruopimassa ja rääpimässä asioita.Mannerheimin leskimiesajan naisina oli mainittu muun muassa Yvonne la Bruss, ranskalainen kaunotar, josta tuli prinsessa Begum Aga-Khan sekä kreivitär Gertrud Arco-Valleyn, ruotsalaisten pankkimiesten Jacob ja Marcus Wallenbergin sisar. Viimeksi mainitun kanssahan Mannerheim vietti elämänsä loppuaikoja Sveitsissä.
Kysymys väitetyssä homoseksuaalisuudessa on kaikenlaisista villeistä huhuista, joiden luotettavuudesta ei arviota voida tehdä. Tuon Vlasovin kirjankin tutkimuksellinen uskottavuus on hentoinen. Joka tapauksessa Mannerheim ei solminut uutta avioliittoa, mikä ei sinänsä todista mitään hänen seksuaalisesta suuntauksestaan, kuten ei myöskään julkisuudessa hänen rinnallaan olleet naiset. Muuten, en ole kuullut ketään väitetyn Mannerheimin miesystäväksi!
Mutta oli mikä oli, merkittävä vaikuttaja marsalkka Mannerheim oli.
Arveluiden taustana voi olla homoseksuaalisuuteen usein yhdistetty dandymaisuus pukeutumisessa, lyhyt avioliitto ja sen jälkeinen julkinen elämä yksinäisenä leskimiehenä. Kuitenkin naisasiat korkealla tasolla tuohon aikaan ns. paremmissa piireissä myös hoidettiin hienovaraisesti eikä silloin ollut nykyisenlaista keltaista lehdistöä ruopimassa ja rääpimässä asioita.Mannerheimin leskimiesajan naisina oli mainittu muun muassa Yvonne la Bruss, ranskalainen kaunotar, josta tuli prinsessa Begum Aga-Khan sekä kreivitär Gertrud Arco-Valleyn, ruotsalaisten pankkimiesten Jacob ja Marcus Wallenbergin sisar. Viimeksi mainitun kanssahan Mannerheim vietti elämänsä loppuaikoja Sveitsissä.
Kysymys väitetyssä homoseksuaalisuudessa on kaikenlaisista villeistä huhuista, joiden luotettavuudesta ei arviota voida tehdä. Tuon Vlasovin kirjankin tutkimuksellinen uskottavuus on hentoinen. Joka tapauksessa Mannerheim ei solminut uutta avioliittoa, mikä ei sinänsä todista mitään hänen seksuaalisesta suuntauksestaan, kuten ei myöskään julkisuudessa hänen rinnallaan olleet naiset. Muuten, en ole kuullut ketään väitetyn Mannerheimin miesystäväksi!
Mutta oli mikä oli, merkittävä vaikuttaja marsalkka Mannerheim oli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ilaskiven "päät pölkylle" -fatwa kyllä ilmaisee että suomalaisessa historiankirjoituksessa on ahdistuneisuutta ja kieroutuneisuutta. Tässähän ei ole kysymys uskonnollisten arvojen loukkaamisesta vaan ennakkoluulottomasta historiantarkastelusta.
Olen kanssasi samaa mieltä. Olipa Mannerheim aikanaan ollut hetero, biseksuaali tai homoseksuaali seksuaaliselta identiteetiltään, se ei tee hänen asemaansa Suomen historiassa lainkaan vähemmän merkittäväksi. Hieman häiritsevää onkin Mannerheimin korottaminen eräänlaiseksi pyhimykseksi, jonka toiminnan kriittinen arviointi olisi epäsuotavaa ja sopimatonta. Kriittisellä arvioinnilla en tarkoita epäolennaista keskustelua seksuaalisesta suuntauksesta.
Mannerheimhän on pyhimys jo! Tämä mauttomuus näistä pispalan punaisten huhuista muistuttaa lähinnä ruumin pieksintää.
Carl Gustaf Emil Mannerheimin runoilija-isä Carl Robert jätti varhain perheensä ja muutti rakastajattarensa luokse Pariisiin. Nuorukainen jäi sairastelevan ja pian menehtyvän äitinsä sekä tätinsä Louisen hoidettavaksi tämän Sällvikin kartanossa.
Carl Gustav Emil Mannerheim pääsi kouluvaikeuksien jälkeen Haminan kadettikouluun, mutta hänet erotettiin - tai joutui itse anomaan eroa – suomalaisen upseeriston eliittikoulusta.
Saatuaan lukion päätökseen hän matkusti Enonsa Albert von Julinin ja kamariherra Hjalmar Linderin kanssa naimisissa olleen sisarensa Sophien varoilla kummitätinsä Alfhild Cedercreutz luokse Etelä-Venäjälle hankkiakseen venäjän kielitaidon. Venäjänkielen alkeet opittuaan kummitädin aviomies Mihail ja käly kenraaliluutnantti Gösta Aminoff järjestivättuttavuussuhteidensa kautta Carl Gustafin Pietarin ratsuväkikouluun.
- Carl Gustaf kornettina Pietarissa:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cd/Mannerheim_In_Nicholas_Cavalry_School.png
- Hevosten kouluttaminen ja niiden hoito oli kaartissa jokapäiväistä tointa..
http://www.mannerheim.fi/mannerheim_v/valokuva/05/d97.jpg
Etelä-Venäjällä Ukrainassa Alfhild-täti oli kuitenkin naittanut Carl Gustafin varakkaan kenraali Nikolai Arapovin tyttärelle Anastasia Arapovalle. Myös morsiamen tausta turvasi nuorukaisen aseman Pietarin seurapiireissä sekä hänen taloutensa.
Mannerheim palveli aina vuoteen 1904 keisarinna Maria Fedorovnan (Tanskan prinsessa Dagmar) komentamassa tsaari Nikolai II:n puolison keisarinna Alexandra Fedorovnan (Saksan prinsessa Alix) Chevalier –henkivartiokaartissa.
Keski-Aasian ja Kiinan tutkimus- vakoiluretken jälkeen hän sai nimityksen keisarin itsensä henkivartiokaartiin Uhlan rykmenttiin Varsovaan.
Puolassa hän tutustui prinssi Zdzislaw Lubomirskiin ja hänen vaimoonsa Marie Lubomirskaan. Prinsessa Marien Lubomirskan kanssa hänen ystävyytensä oli läheinen ja syvä, se jatkui kirjeenvaihtona ja tapaamisina kauan.
Carl Gustaf Emil Mannerheim tuon ajan keisari- ja kuningaskuntien muun upseeriston tavoin oli sitä mieltä, että I maailmansodan taustalla on lähinnä maailman juutalaisten eliitti. Antisemitismi ja kaikenlaiset rotuopit olivat yleistä porvariston nousun edessä taantuvan aateliston ja upseeriston piirissä viime vuosisadan alkupuolella. Mannerheiminkin juutalaisviha tulee hyvin voimakkaasti esiin hänen kirjeenvaihdossa Marien kanssa.
- Nämä Venäjän ja Baltian valkoemigranttienkin opit menivät perille sittemmin myös Saksan armeijan korpraalille, taiteilijalle, nationalistille ja sosialistille – Adolf Hitlerille.
Kirjallisuutta lähteeksi Mannerheimin varhaisemmasta elämästä ja urasta:
- Eleanoora Jaffe: Mannergeim
- Keisarin Suomen kadeettikoulu 1816-1905
- Barisnikoff: "Mannerheim Ilman Naamaria"