"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun" (Ps.51:7)
Miten Paavalillakin olisi voinut olla hyvä omatunto ennen kastettaan, kun vasta kasteessa pestiin synti pois.
Ap. t. 22:16
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi."
Raamatun mukaan vasta kasteessa aletaan elää uutta elämää (uudestisynnytään).
Room.6:4 "Näin meidät KASTEESSA annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin ALKAISIMME elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista."
Miten Paavalillakin olisi voinut olla hyvä omatunto ennen kastettaan, kun vasta kasteessa pestiin synti pois.
Ap. t. 22:16
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi."
Raamatun mukaan vasta kasteessa aletaan elää uutta elämää (uudestisynnytään).
Room.6:4 "Näin meidät KASTEESSA annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin ALKAISIMME elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista."
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jer 2:22
"Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeää, niin saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra, Herra."
"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun."
"Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa."
"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä."
" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI,NIIN TE SAATTE Pyhän Hengen lahjan. Sillä TEILLE JA TEIDÄN LAPSILLE tämä LUPAUS on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, KUTSUU."
"Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut KUTSUNUT hamasta ÄIDINKOHDUSTA saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut."
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Olet todella jäänyt synnin alle, kun et ymmärrä
Raamatun selvää ilmoitusta:
Ap 10:43
"Joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi."
Suosittelen!
Asia pitää ymmärtää hieman paremmin kuin kopioida jotain yhtä lausetta tänne. Ilman veren kosketusta ei ole syntien sovitusta.
Raamatun mukaan kaste saadaan syntienne anteeksisaamiseksi. Miehet ja heidän lapsensa.
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa (vereensä) kastetut?
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä JA ANNA KASTAA ITSESI JA PESTÄ POIS SYNTISI.'
SUOMENKIELESSÄ JA-SANA ON RINNASTUSKONJUNKIO. RINNASTUS, LUETTELOINTI JA SAMANAIKAINEN TEKEMINEN.
Jeesuksen sovintokuolemasta?
Hänen verensä puhdistaa meidät synnistä, eikä
mikään kraanavesi!!!!!
1. Joh 1:7
"Niin JeesuksenKristuksen VERI puhdistaa meidät
(Huom MEIDÄT,, ei vauvoja!!!!!!) kaikesta synnistä."
kunhan ei olla Nokialla! Määritelmä on ainakin HÄTÄKASTEESSA siten, että veden TÄYTYY OLLA PUHDASTA. Ja jos vauva kuolee, ennenkuin pappi on tarkistuksen tehnyt, että onko se HÄTÄKASTE OIKEIN SUORITETTU JA PUHTAALLA VEDELLÄ TEHTY, eivät edes KIIHKOIMMAT LUTERILAISET VOI MITENKÄÄN OLLA VARMOJA SIITÄ, PÄÄSIKÖ SE RESSUKKA TAIVAASEEN VAI JOUTUIKO HELVETTIIN.
Että siinä on sitä Lutherin oppia PUHTAIMMILLAAN!
Jeesuksen veri valui maahan sekoittuen veteen eli tuli kastevedeksi, jonka kosketus pesee synnin pois, koska Jumala on sen niin säätänyt.
Joh. 19:34
vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä."
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa (vereensä) kastetut?
1. Joh. 5:8
Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
yhteen, kun keskiajalla teloitettiin sellainen, joka
kieltäytyi kasteen armosta.
Jos nuo lapsikastefanaatikot saisivat päättää,
niin sama meno olisi tänäkin päivänä.
Kaikki kristityt on kastettuja eli liitettyjä kasteessa Kristuksen ruumiiseen. Olla Kristuksessa, olla Herrassa, olla kastettu. Olla Herrassa. Olla oksastettu Kasteessa morsiusseurakuntaan.
Ef. 6:1
"LAPSET, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein."
Yksi ruumis, monta jäsentä
12 Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. MEIDÄT KAIKKI, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita,ON KASTETTU YHDEKSI RUUMIIKSI. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä"
lähes kaikki on liitetty Kristukseen.
Täällä ei ole viinakauppoja, ei bordelleja, ei keski-
olutkuppiloita, ei aviorikoksia, ei huumeongelmaa...
Tämähän on melkein kuin paratiisi, jossa pyhät
käyskentelevät.
"Täällä ei ole viinakauppoja, ei bordelleja, ei keski-
olutkuppiloita, ei aviorikoksia, ei huumeongelmaa...
Uudestisyntyminen kasteessa (syntien anteeksisaaminen) tapahtuu aina sanan kautta. Sana on kasteen elimellinen osa: ilman sanaa kaste on pelkkää vettä (samoin kuin ilman Jeesuksen asetussanoja leipä ja viini eivät ole hänen tosi ruumiinsa ja verensä vaan pelkkää leipää ja viiniä). Siksi sanaa ei saa irrottaa kasteesta. Uudestisyntyminen kasteessa ja uudestisyntyminen sanan kautta ovat Raamatussa yksi ja sama tapahtuma, sillä — toistettakoon se vielä — uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa aina sanan kautta. Luther selittää Vähässä Katekismuksessa kasteen vaikutusta seuraavasti: "Ei sitä vaikutakaan vesi vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko." Vrt. 2 Piet. 3:5–7, jossa myös Jumalan sana, vesi ja tuli liittyvät toisiinsa, sillä Pietari sanoo VEDESTÄ ja VEDEN KAUTTA rakennetun maan olevan olemassa JUMALAN SANAN VOIMASTA ja niiden SANOJEN kautta maailma hukkui VETEEN ja samalla SANALLA nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut TULELLE. Näettekö, kuinka Jumalan sana liittyy aineeseen? Miksi helluntailaiset eivät tässä saivartele, että jos maa on rakennettu Jumalan sanalla, kuinka se on tehty myös veden kautta? Jos maa on luotu veden kautta Jumalan sanalla, miksei sitten kristittyä luotaisi samoin? Raamatussa vesi voi olla vettä!
Kun monet helluntailaiset sanovat Jumalan käskystä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tehtävää kastetta perkeleelliseksi noituudeksi ja vaikka miksi muuksi — vain sen takia, että siinä kastetaan lasta — he tekevät hirveää syntiä ja jumalanpilkkaa. Koska heidän mukaansa kaste on uskon todistamista ja tietoinen kuuliaisuuden teko ja koska lapsi ei pysty tietoiseen kuuliaisuuden tekoon, häntä ei kasteta. Onko tällainen muka evankeliumia? Ei ole, se on ilkeää ilveilyä, jumalanpilkkaa, väärää evankeliumia ja teko-oppia! Helluntaiteologia on pelkkää saivartelua ja näennäistodisteisiin tukeutuvaa viisastelua.
* spiritualismi = teologinen käsitys, jonka mukaan välitön yhteys Jumalaan on tärkeämpi kuin kirkkolaitos, Raamattu ja sakramentit.
Ex baptisti Jari Hujanen
(lainaus sivulta)
minkä Raamatusta löytyvän SELKEÄN SANAN perusteella VAUVANPÄÄNVALELU on kasteen OIKEA MUOTO. Kun itse en ressukka ole hoksannut niiden UT:n 77 kastetta ja kastamista (verbinä ja substantiivina) yhdenkään tarkoittavan sellaista. Olenko minä tosiaan niin IDIOOTTI, kuin tuo 'LUTHERILAINEN' antaa ymmärtää? Vai olisiko tullut luetuksi niin huonosti Raamattua yli 50 vuotta: tunnustan vilpittömästi, etten ole sitä paikkaa huomannut, vaikka olen ajatuksella lukenut.
"Kun monet helluntailaiset sanovat Jumalan käskystä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tehtävää kastetta perkeleelliseksi noituudeksi ja vaikka miksi muuksi — vain sen takia, että siinä kastetaan lasta — he tekevät hirveää syntiä ja jumalanpilkkaa. Koska heidän mukaansa kaste on uskon todistamista ja tietoinen kuuliaisuuden teko ja koska lapsi ei pysty tietoiseen kuuliaisuuden tekoon, häntä ei kasteta. Onko tällainen muka evankeliumia? Ei ole, se on ilkeää ilveilyä, jumalanpilkkaa, väärää evankeliumia ja teko-oppia! Helluntaiteologia on pelkkää saivartelua ja näennäistodisteisiin tukeutuvaa viisastelua."
Jos mahdollista, niin voisitko laittaa tuon linkin kaikkien nähtäväksi vaikka aloituksena, niin mahdollisimman moni tulisi osalliseksi oikeasta opetuksesta.
Et varmaankaan ole idiootti. et vain ymmärrä, mitä Jumalan sana tekee, mitä siihen uskominen merkitsee.
puheet vauvan pään valelusta ovat jo aikamoista rienausta ja jumalanpilkkaa.
www.concordia.fi
löytyiskö haulla
>mikä heluntailaisessa vanhurskauttamisopissa on pielessä?>
en muista nyt tota edellistä linkkiä, mutta etsin jos ei onnistu muuten.
KESKUSTELUA:
KUOSMASEN HATARAT TULKINNAT
Juhani Kuosmanen yrittää perustella edelleen hataraa kristinoppiaan. Hän ei mielestään sekoita Kristuksen ansiota ja Kristuksen ansion jakamista toisiinsa. Kuosmasen mielestä Kristuksen ”ansion jakaminen sakramentin kautta lapselle on ihmiskeksintö”, eivätkä raamatunkohdat Ap.t.2:38 ja 22:16 sovellu lapsikasteeseen, koska niissä mainitaan ’parannuksen tekeminen’ ja ’Herran nimen avuksi huutaminen’.
Helluntailainen tulkinta kyseisistä raamatunjakeista on mielenkiintoinen myös sikäli, että sen mukaan Kristuksen ansion jakaminen sakramentin kautta ei ole raamatullista EDES KASTEELLE MENEVÄLLE AIKUISELLEKAAN, vaan siitä puhuminen jopa aikuistenkin kohdalla on muka ihmiskeksintöä, mainitsemattakaan edes lapsikastetta! Kasteessa ei ylipäänsäkään jaeta Kristuksen ansiota, ei kenellekään – ei varsinkaan lapsille (koska mitään lapsikastetta ei muka ollutkaan apostolien aikana olemassa), mutta yllättävää kyllä: ei myöskään edes kasteelle meneville aikuisille – ei sellaisillekaan, jonka
helluntailaisetkin kelpuuttaisivat avosylin omalle uudelle kasteelleen.
Kasteessa ei
yksinkertaisesti jaeta kenellekään Kristuksen ansiota, syntien anteeksiantamusta.
Lutherin syytökset kaikkea tällaista armonvälineet kieltävää oppia vastaan pysyvät yhä edelleen voimissaan:
”Muutoin kyllä voisin minäkin ilveillä tuon hengen tavalla ja sanoa: Kristus ei ole meitä lunastanut meidän saarnaamisemme kautta; sen tähden on uskoa vastaan, että saarnasta etsitään syntein anteeksi saamista. Rakkaani, mistä se sitten on etsittävä? Sanoohan kuitenkin Kristus, että hänen nimessään pitää syntein anteeksi antamusta saarnattaman.
Samoin: Kristus ei ole lunastanut meitä meidän uskomme kautta, sen tähden on vastoin uskoa, että syntein anteeksi antamusta uskon kautta etsitään. Rakkaani, minkä kautta on se sitten etsittävä? Sanoohan kuitenkin Kristus: joka uskoo, se tulee autuaaksi.
Niinikään: Kristus ei ole lunastanut meitä
k a s t e e m m e kautta; sen tähden on vastoin uskoa, jos joku etsii synninpäästöä kasteesta. Rakkaani, miksi kutsuu siis Paavali kastetta synnistä pesemiseksi? - - Mutta joka on sokea, hän ei näe mitään. Tuo henki on eksynyt ja tullut sokeaksi sakramentin suhteen, sen tähden ei hän voi oikein tuntea mitään kappaletta kristinopista.” (Suuri tunnustus Herran ehtoollisesta, s. 46).
Kuosmanen syyttää luterilaisia: ”Kun jättää tekstistä puolet pois, saa sen tukemaan vaikka minkälaista oppia…” Kuosmasen mielestä luterilaiset eivät ota huomioon kyseisten raamatuntekstien (Ap. t. 2:38; 22:16) mainintoja ’parannuksen tekemisestä’ ja ’Herran nimen avuksi huutamisesta’.
Valitettavasti tämä sama syytös voidaan esittää toisinkin päin. Silloin se kääntyy helluntailaisia itseään vastaan. Voidaanhan näet yhtä suurella syyllä väittää, että helluntailainen oppi jättää täysin vaille huomiota kyseisissä raamatunkohdissa sen, että toisessa niistä kasteen sanotaan tapahtuvan ’syntien anteeksisaamiseksi’ (Ap.t.2:38) ja toisessa kasteen sanotaan ’pesevän pois synnin’ (22:16). Helluntaioppi kiistää ”tämän puolen tekstistä pois”. Se jättää täysin vaille huomiota nämä maininnat.
Helluntaiopin mukaan kasteelle menevän ihmisen pitää olla jo ennen kastettaankin syntinsä anteeksisaanut, ja hänen syntinsä pitää olla jo ennen kastetta pesty pois! Muutoinhan hän ei täytä alkuunkaan niitä kriteerejä, jotka vaaditaan kasteelle pääsemiseen.
Kasteenhan pitää olla vanhan baptistisen sanonnan mukaan ”uskoon tulleiden kaste” (mennyt aikamuoto), jotta se olisi ”raamatullinen”.
Vain uskoon tulleita voidaan kastaa. Raamatun mukaan kaste sen sijaan on pikemminkin ”uskoon tulevien kaste” (tuleva aikamuoto) kuin ”uskoon tulleiden kaste”. Näiden kahden välillä on vissi ero!
Raamatullinen kaste tapahtuu aina ”syntien anteeksisaamiseksi” (Ap.t.2:38), eikä muka vasta syntinsä anteeksisaaneille! Raamatullinen kaste pesee pois synnit, eikä ole vain jokin merkki siitä, että synnit on jo muka aiemmin pesty yksilöllisesti pois! Oikeaoppinen ja yleinen kristikunta on aina opettanut, että kastamattomia aikuisia kastettaessa kyseinen aikuinen pelastuu saamassaan kasteessa. Kaste välittää pelastuksen. Uskoontuloa ja pelastusta ei ole vaadittu lainomaisena ehtona ja edellytyksenä, joka pitää olla suoritettuna muka jo ennen kasteen siunauksista osalliseksi pääsemistä.
Niinpä lausumme
vaikkapa ekumeenisessa Nikean uskontunnustuksessakin edellä mainittuihin raamatunkohtiin perustuen: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi.”
Juuri tämän totuuden helluntaioppi kiistää, vaikka väittääkin pitäytyvänsä vanhoihin yleisiin tunnustuksiin. Jos jokin vaikuttaa syntien poispesemisen kasteessa, ja jos ylipäänsä on mahdollista, että kaste edes tapahtuu ”Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi” (Ap.t.2:38), niin helluntaiopin mukaan tuon syntien anteeksiannon ja synnin poispesemisen pitää tapahtua yksin sen vaikutuksesta, että kastettava ihminen on kykeneväinen tekemään itse parannuksen ja huutamaan avuksi Herran nimeä – mutta ei missään nimessä vain kasteen itsensä vaikutuksesta, sillä se olisi helluntaiopin kannalta vaarallista sakramentalismia!
Näin helluntaioppi rakentaa yksilöllisen vanhurskauttamisen tosiasiassa ihmisen
o m a n p a r a n n u k s en tekemisen ja Herran nimen avuksi huutamisen varaan!
Syntien
anteeksiantamus perustuu siihen, että ihminen tekee parannuksen! Syntien poispeseminen tapahtuu sen vaikutuksesta, että huudetaan avuksi Herran nimeä!
Tällä tavalla koko käsitteet ’parannus’ ja ’Herran nimen avuksi huutaminen’ vesittyvät täysin, ja niistä tehdään lainomaisia tekoja, joiden pitää olla suoritettuina ennen kasteen saamista. ’Herran nimen avuksi huutamisesta’, joka oikeasti ilmentäisi ihmisen täydellistä avuttomuutta Jumalan edessä oman syntinsä vallassa, tuleekin keino osoittaa ihmisen omaa kyvykkyyttä vaikuttaa omaan pelastukseensa (!). Parannuksesta tuleekin ihmisen oma teko ja kasteen saamisen kriteeri, eikä yksinkertaisesti vain Jumalan vaikuttama
mielenmuutos ja kääntyminen omistamaan kasteessa lahjoitettavia syntien anteeksiannon ja Pyhän Hengen aarteita. Jos synnit pestään pois muka sen vaikutuksesta, että huudetaan avuksi Herran nimeä tai että tehdään parannus, niin kuka kurja syntinen voi koskaan omistaa horjumattoman pelastusvarmuuden?
Tosiasia on, että Ap. t. 2:38 soveltuu mitä parhaimmin myös lapsikasteeseen, sillä siinä mainittu lupaus kasteessa jaettavasta syntien anteeksiannosta ja Pyhän Hengen lahjasta kuuluu seuraavan jakeen mukaan myös kasteen ottavien aikuisten lapsille. ”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu” (Ap. t. 2:39). Luterilaiset tunnustuskirjat yhtyvät tähän apostoli Pietarin näkemykseen, sillä tunnustuksessamme sanotaan: ”Samalla kun me hylkäämme monta muutakin kasteenuusijoiden harhaa, me hylkäämme yksin tien senkin heidän väitteensä, että lapsikaste on hyödytön. Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia” (Apologia, s. 156). Apostoli Pietarin selvien
sanojen mukaanhan se lupaus on myöskin lapsille annettu!
Kuosmanen väittää: ”Emme opeta uudestisyntymättömän vapaan tahdon ratkaisua, sillä ihmisen tahto vastustaa Jumalaa, mutta Pyhän Hengen herättämä ihminen voi
valita, ja silloin Pyhä Henki synnyttää uskon.” Tämäkin Kuosmasen väite sortuu
omaan ristiriitaisuuteensa. Ei tarvitse kuin kysyä, tarkoittaako Kuosmanen ’Pyhän Hengen herättämällä ihmisellä’ vielä uudestisyntymätöntä ihmistä, vai tarkoittaako hän sillä jo uudestisyntynyttä ihmistä. On päivänselvää, että Kuosmanen tarkoittaa ’Pyhän Hengen herättämällä ihmisellä’ vielä uudestisyntymätöntä ihmistä, koska hän tunnustaa itse – jopa jo seuraavassa lauseessaan (!) – sen, että Pyhä Henki synnyttää uskon ihmisen sydämeen ihmisen oman valinnan seurauksena – silloin, kun ihminen valitsee oikein. Näin Kuosmanen kaikista päinvastaisista vakuutteluistaan huolimatta opettaa uudestisyntymättömän, vasta Pyhän Hengen herättämän ihmisen vapaata tahtoa,
ja uskoa, jonka Pyhä Henki muka vaikuttaa ihmisen oman vapaan tahdon valinnan
loogisena seurauksena! Juuri tässä kohtaa tekojen ja ansioiden oppi tulee esille kätköstään.
Kuosmanen vetoaa vastineessaan lopuksi raamatunjakeeseen Room. 5:18: ”Syntiä
ei lueta, missä lakia ei ole”, ja kirjoittaa sitten: ”Lapselle laki ei ole vielä
tullut, siksi syntiä ei lueta hänelle… Kun laki aikanaan tulee, synti virkoaa
(Room.7:9).”
Viimeksi mainittu roomalaiskirjeen jae, johon Kuosmanen vetoaa, kuuluu kokonaisuudessaan: ”Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.” (Room.7:9-10).
Paavalin käyttämä kielikuva: ”synti virkosi ja minä kuolin” samastetaan helluntaitulkinnassa ihmisen hengelliseen kuolemaan rikkomuksiinsa ja synteihinsä. Niiden välille pannaan yhtäläisyysmerkki. Helluntailainen tulkinta kyseisistä roomalaiskirjeen jakeista on harhaanjohtava ja täysin väärä. Ensiksikin apostoli Paavali ei puhu niissä yhtikäs mitään siitä, että tekosynnit muka kuolettaisivat ja surmaisivat ihmisen, riistäen häneltä hänen oletetun luontaisen hengellisen elämänsä. Paavalin mukaan tämän ”kuolettamisen”, jonka merkitys selviää yksin asiayhteydestä, saa aikaan lain käskysana – eivät tekosynnit.
Kyse on samasta lain ja evankeliumin virkojen vastakkaisuudesta, josta Paavali
puhuu enemmänkin 2.Korinttilaiskirjeen 3. luvussa. Siellä hän mainitsee vastakohtapareina ”eläväksi tekevän Hengen” ja ”kuolettavan kirjaimen” (2.Kor.3:6), viitaten niillä juuri lain ja evankeliumin vaikutusten erilaisuuteen. Paavali puhuu jopa tässä roomalaiskirjeen 7. luvussakin ” Hengen uudesta tilasta” ja ”kirjaimen vanhasta”, osoittaen siten sen kiinteän yhteyden, joka näiden kahden raamatunjakson välillä vallitsee.
Lain aikaansaama ”kuolettaminen” ei voi tarkoittaa ihmisen muka luontaisen hengellisen elämän menettämistä siksi, että asiayhteys paljastaa sen tarkoittavan yksinomaan sitä, että laki näyttää todeksi ihmiselle hänen syntinsä. Paavali kirjoittaa vain kahta jaetta aiemmin: ”Syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ’Älä himoitse’” (Room.7:7).
Kun ”kirjain kuolettaa” ihmisen, tai kun ”käskysana surmaa hänet” niin Raamatun
ja apostoli Paavalin kielenkäytössä tämä ei tarkoita koskaan sitä, että ihminen
menettäisi muka jonkin luontaisen hengellisen elämänsä ja kuolisi vasta sitten
hengellisesti. Se tarkoittaa yksinomaan sitä, että laki opettaa ihmisen tuntemaan synnin ja tietämään himon. Laki toisin sanoen aiheuttaa ihmisessä synnintunnon: ”Sillä lain kautta tulee synnintunto.” (Room.3:20). Tätä, ja vain ja ainoastaan tätä, on Paavalin mainitsema ”synnin virkoaminen ja kuolemiseni”.
Helluntaitulkinta kyseessä olevista roomalaiskirjeen jakeista johtaa siis kärjistettynä tähän naurettavalta tuntuvaan johtopäätökseen: Kenelle laki ei ole näyttänyt todeksi syntiä, se on vielä hengellisesti elävä. Kenessä laki ei ole saanut vielä aikaan synnintuntoa, se ihminen ei ole vielä rikkomuksiinsa ja synteihinsä kuollut. Ketä käskysana ei ole surmannut, sen sisimmässä virtaavat vielä elävän veden virrat, vieläpä kokonaan ilman Pyhää Henkeäkin, ”luonnostaan”. Mitä paatuneempi ja suruttomampi ihminen on, sitä elävämpi ja eloisampi hän on hengellisissä asioissa. Sillä kirjainhan ei ole vielä kuolettanut häntä! Käskysana ei ole vielä surmannut häntä! Laki ei ole vielä saanut aikaan synnintuntoa!
Apostoli Paavali ei voi puhua roomalaiskirjeen 7. luvussa omista lapsuutensa kokemuksista myöskään siitä yksinkertaisesta syystä, että hän oli taustaltaan
fariseus. Fariseukset jos ketkä olivat erinomaisia käskysanan ja lain tuntijoita, mutta kuitenkin ehkäpä juuri he tunsivat sen kaikista huonoimmin! Ennen kääntymystään Paavali ei tuntenut vielä lakia oikein, hengellisesti, eikä lain käskysana ollut vielä surmannut häntä. Vasta Damaskoksen tien kokemus sai hänet huomaamaan oman lainhurskautensa todellisen laadun. Vasta Damaskoksen tiellä ”kirjain kuoletti” ja käskysana surmasi hänet, nimittäin tämä lain sana: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”
Olisiko siis Paavali, silloin vielä Saul-fariseus, ollut muka hengellisesti elävä kiivaillessaan lain vanhurskaudessa ja hävittäessään kristittyjä? Voi pyhä yksinkertaisuus!
Tähän soveltuvat Lutherin sanat: ”Laki on tosin joka miehen, mutta lain tunto ei.” Kirjaimen aikaansaama ’kuolettaminen’ ei ole mitään muuta kuin sitä, että
ihminen tulee ”lain tuntoon” eli oppii tuntemaan lain kautta syntinsä ja syntisyytensä.
Raamatun mukaan kukaan ihminen ei ole luonnostaan hengellisesti elävä. Jokainen
ihminen syntyy tähän maailmaan hengellisesti kuolleena, koska jokainen perii Aadamilta turmeltuneen lihan – eikä kukaan oikeastaan mitään muuta olekaan, kuin turmeltunutta lihaa, ei pelkästään häpeällisimpine vaan myöskin ylhäisimpinekin kykyineen ja voimineen: ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki” (Joh.3:6).
Helluntailaisten yrityksessä todistella Raamatun avulla oletettua lapsen luontaista hengellistä elämää näkyy selvästi se, että he itsekin käsittävät sen, mihin lapsen hengellisen kuoleman tunnustaminen johtaisi ja mitä se merkitsisi heille. Sehän merkitsisi sitä, että heidän täytyisi tunnustaa näiden Vapahtajan sanojen koskevan myös pienimpiä lapsiakin: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny
vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:3,5). Silloin he eivät voisi enää tehdä poikkeusta tämän uudestisyntymisvaatimuksen ehdottomuuteen ja täydelliseen poissulkevuuteen
antamasta pelastuksesta olen Hänelle kiitollinen, Jeesuksen sovituksesta. SEN PERUSTEELLA OVAT SYNTINI ANTEEKSIANNETUT, ei minkään KASTEEN. Vaikka olenkin ihan OIKEASTI USKOVANA KASTETTU.
Mutta SINÄ PILKKAAT JEESUSTA JA APOSTOLEITA, kuten ne pappisi ja paavi. Ei se ole edes tietämättömyydestä sinun osallasi, sillä tietoa olet kyllä saanut jo näistä kirjoituksista ja kehotuksia etsimään Raamatusta perusteita LUULOLLESI, ETTÄ VAUVANPÄÄNVALELU ON OIKEAMPI KASTE KUIN USKOVILLE KÄSKETTY KASTAMINEN.
Kehottaisin vieläkin vakavasti sinua tutkimaan ITSE, ILMAN ENNAKKOLUULOJA SITÄ KASTEASIAA RAAMATUSTA. Äläkä anna muun vaikuttaa, kuin mitä siellä lukee: kyllä tiedän, ettet sieltä löydä ainoatakaan kohtaa, missä olisi vauvoja sanottu kastetun (luulisin sinunkin sen kyllä tietävän).
Kristuksen häpeän saa kantaakseen "KUNNON KRISTITTYJEN" TAHOLTA, JOS KASTEELLE MENEE USKON PERUSTEELLA; OLEN ITSE SEN KOKENUT MONIEN MUIDEN USKOVIEN TAVOIN. Mutta ne "kunnon kristityt" ovat juoppoja, huoraavia, kavaltajia, pettureita, homoja jne. hyvin useasti, sillä EI KIRKKO HEITÄ HYVINÄ VERONMAKSAJINA POIS POTKI. Kyllä sinä tuon tiedät. -- Mutta sen Kristuksen häpeän lisäksi saa kuitenkin hyvän omantunnon, eikä tarvitse yökausia kuhkia näillä palstoilla keksimässä, kuinka nyt puolustaisi lapsikastetta.
En minä sellaista viitsisi itse kuitenkaan tehdä, vaikka sitä kannattaisinkin. Epätietoisuus ajaisi ottamaan selvää siitä AINOASTA OIKEASTA LÄHTEESTÄ, RAAMATUISTA. (Plur.muoto siksi, että versioita on paljon).
Et kyllä VARMASTI LÖYDÄ JUMALANPILKKAA TEKSTEISTÄNI. Jeesuksen sanat ja opetukset ovat minulle sen verran arvokkaita olleet jo yli 50 vuotta. Pilkkaan kyllä vääristelyitä, varsinkin tahallisia. Mutta pilkkasi Eliakin Baalin profeettoja: käski heidän huutaa herraansa Baalia kovemmin ja sanoi, että "ehkä hän on tarpeillansa" (so. KAKALLA).
paljonkaan kommentoida. Tunnen Kuosmasen opetuksia: jos vastakkain samaan pöytään pannaan hänet ja joku teikäläinen piispa, niin solmuun menee piispanne puheet.
Sinun vuodatuksesikin on HARVINAISEN HELPPO KUITATA: ESITÄPÄ YKSI KOHTA RAAMATUSTA, MISSÄ ON VAUVANPÄÄNVALELULLA USKOVIEN KASTE KORVATTU!
Jos sinulla on Raamattuohjelma tietokoneellasi, on sinun helppo hakea ne 77 asiaa koskevaa substantiivia ja verbiä. Ja jos sinulla on HITUISTAKAAN REHELLISYYTTÄ, JOUDUT MYÖNTÄMÄÄN, ETTEI YKSIKÄÄN NIISTÄ TUE VAUVAVALELUA YMMÄRTÄVILLE, USKOONTULLEILLE IHMISILLE (miehet, naiset, lapset) tapahtuneen KASTAMISEN SIJAAN.