'Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.' (Luuk 23:39-43).
On sanottu, ettei Jeesus voinut luvata pahantekijälle olevansa tämän kanssa paratiisissa samana päivänä, koska Hän meni kolmeksi päiväksi tuonelaan kuolemansa jälkeen, nousi ylös ja ilmestyi vielä opetuslapsille ennen nousemistaan taivaaseen.
Paratiisilla ei kuitenkaan tarkoiteta tässä yhteydessä uskossa kuolleiden ihmisten sielujen lopullista kotikaupunkia, jossa olo jatkuu iankaikkisesta iankaikkiseen, eli on siis päättymätön olotila.
Viimeistä tuomiota odottavien sielujen sijaintipaikka on kaksiosainen. Kummalleko puolelle ihminen päätyy, riippuu siitä, onko hän kuollut uskossa turvautuen Herraan Jeesukseen vai onko hän hylännyt Jumalan armon maan päällä ollessaan.
On olemassa 'Aabrahamin helma' ja toisaalta 'tuonela'. Näistä on hyvä kuvaus Luukkaan evankeliumissa:
'Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'." (Luuk 11:19- 31).
Aabrahamin helma on siis se Paratiisi, jonne uskovien sielut päätyvät heidän kuoltaan. Paratiisi viittaa luonnollisesti 'Aatamin ja Eevan paratiisiin', johtuen siitä että siellä olosuhteet ovat aivan ilmeisestikin ihanteelliset, ja jopa autuaalliset kadotettujen sielujen 'vaivan paikkaan' eli tuonelaan verrattuna.
Kun Jeesus oli kuollut ristillä, Hän siirtyi tuonpuoleiseen maailmaan, kuten Pietarin kirjeestä saatamme lukea:
'Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. (1 Piet 3:18-20).
Näin myös heille, jotka olivat kuolleet ennen Jeesuksen sovitustyötä, on julistettu evankeliumi; kaikille sukupolville aina Nooaa edeltäneestä ajasta lähtien. Se on ollut valtava evankeloimiskokous. Joskus sananjulistajat mainitsevat kuinka suurelle kuulijajoukolle ovat saaneet saanata. Mitä tulee kuulijoiden lukumäärään, niin Vapahtajallamme on tässä suhteessa ennätys, jota kukaan ei koskaan tulekaan ylittämään.
Tällöin hänellä oli luonnollisesti mahdollisuus myös tavata ristin ryöväri. Kaikkivaltiaana Jeesus, joka voitti myös kuoleman kuolemallaan, liikkui tietenkin suvereenisti tuonpuoleisessa. Onhan sekin osa Hänen Isänsä valtakuntaa (ei siis Saatanan), jossa todellinen valta on kolmiyhteisellä Jumalalla; Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä.
Tuomiotaan odottaville ihmissieluille Paratiisin ja Tuonelan rajan ylittäminen oli ollut siihen saakka mahdotonta. Nyt tietysti ne sielut, jotka tekivät parannuksen Jeesuksen saarnan vaikutuksesta saivat luvan siirtyä Aabrahamin helmaan.
Tämä paratiisi ei siis ole lopullinen Taivas, se kultakaupunki, jota kuvataan Ilmestyskirjassa. Hämmennystä aiheuttaa myös, että näissä nimityksissä on horjuvutta sikäli, että 'tuonela' sanaa käytetään helposti ikään kuin yleisnimityksenä, kattamaan sekä paratiisin että tuonelan.
Kaksijakoisuus on kuitenkin selvä; Herran omia ei esimerkiksi piinata kuolemansa jälkeen enää missään kiirastulessa. Kun uskova ihminen kuolee, ovat kärsimykset hänen kohdaltaan loppuneet. 'Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema'
Jeesuksen olosta tuonpuoleisessa jo ennen maailmaan syntymistään, kertoo muun muassa se että hän oli tietysti myös nähnyt Aabrahamin.
'Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".' (Joh 8:56-58).
Aabraham merkittävänä uskonisänä on siis myös antanut nimensä paratiisille.
On sanottu, ettei Jeesus voinut luvata pahantekijälle olevansa tämän kanssa paratiisissa samana päivänä, koska Hän meni kolmeksi päiväksi tuonelaan kuolemansa jälkeen, nousi ylös ja ilmestyi vielä opetuslapsille ennen nousemistaan taivaaseen.
Paratiisilla ei kuitenkaan tarkoiteta tässä yhteydessä uskossa kuolleiden ihmisten sielujen lopullista kotikaupunkia, jossa olo jatkuu iankaikkisesta iankaikkiseen, eli on siis päättymätön olotila.
Viimeistä tuomiota odottavien sielujen sijaintipaikka on kaksiosainen. Kummalleko puolelle ihminen päätyy, riippuu siitä, onko hän kuollut uskossa turvautuen Herraan Jeesukseen vai onko hän hylännyt Jumalan armon maan päällä ollessaan.
On olemassa 'Aabrahamin helma' ja toisaalta 'tuonela'. Näistä on hyvä kuvaus Luukkaan evankeliumissa:
'Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'
Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'. Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.
Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'. Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'." (Luuk 11:19- 31).
Aabrahamin helma on siis se Paratiisi, jonne uskovien sielut päätyvät heidän kuoltaan. Paratiisi viittaa luonnollisesti 'Aatamin ja Eevan paratiisiin', johtuen siitä että siellä olosuhteet ovat aivan ilmeisestikin ihanteelliset, ja jopa autuaalliset kadotettujen sielujen 'vaivan paikkaan' eli tuonelaan verrattuna.
Kun Jeesus oli kuollut ristillä, Hän siirtyi tuonpuoleiseen maailmaan, kuten Pietarin kirjeestä saatamme lukea:
'Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. (1 Piet 3:18-20).
Näin myös heille, jotka olivat kuolleet ennen Jeesuksen sovitustyötä, on julistettu evankeliumi; kaikille sukupolville aina Nooaa edeltäneestä ajasta lähtien. Se on ollut valtava evankeloimiskokous. Joskus sananjulistajat mainitsevat kuinka suurelle kuulijajoukolle ovat saaneet saanata. Mitä tulee kuulijoiden lukumäärään, niin Vapahtajallamme on tässä suhteessa ennätys, jota kukaan ei koskaan tulekaan ylittämään.
Tällöin hänellä oli luonnollisesti mahdollisuus myös tavata ristin ryöväri. Kaikkivaltiaana Jeesus, joka voitti myös kuoleman kuolemallaan, liikkui tietenkin suvereenisti tuonpuoleisessa. Onhan sekin osa Hänen Isänsä valtakuntaa (ei siis Saatanan), jossa todellinen valta on kolmiyhteisellä Jumalalla; Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä.
Tuomiotaan odottaville ihmissieluille Paratiisin ja Tuonelan rajan ylittäminen oli ollut siihen saakka mahdotonta. Nyt tietysti ne sielut, jotka tekivät parannuksen Jeesuksen saarnan vaikutuksesta saivat luvan siirtyä Aabrahamin helmaan.
Tämä paratiisi ei siis ole lopullinen Taivas, se kultakaupunki, jota kuvataan Ilmestyskirjassa. Hämmennystä aiheuttaa myös, että näissä nimityksissä on horjuvutta sikäli, että 'tuonela' sanaa käytetään helposti ikään kuin yleisnimityksenä, kattamaan sekä paratiisin että tuonelan.
Kaksijakoisuus on kuitenkin selvä; Herran omia ei esimerkiksi piinata kuolemansa jälkeen enää missään kiirastulessa. Kun uskova ihminen kuolee, ovat kärsimykset hänen kohdaltaan loppuneet. 'Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema'
Jeesuksen olosta tuonpuoleisessa jo ennen maailmaan syntymistään, kertoo muun muassa se että hän oli tietysti myös nähnyt Aabrahamin.
'Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi." Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".' (Joh 8:56-58).
Aabraham merkittävänä uskonisänä on siis myös antanut nimensä paratiisille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
>> Taivasmatka omaan sisimpään
Missä on taivas ja miten sinne pääsee, kyseli Kriittisen korkeakoulun pääsihteeri Mikko Telaranta. Kriittisen korkeakoulun ja Yliopiston uskontotieteen laitoksen Porthaniassa järjestämä Tietoa taivaista -luentosarja päättyi 21.4. esitelmään Taivasmatkat Mohammedista Danteen.
Taivasmatka tunnetaan kaikissa kulttuureissa, ja sitä kuvaavat kertomukset muistuttavat toisiaan. Uskontojen näkemyksen mukaan ihminen koostuu minuudesta eli järjestä ja itsestä eli intuitiosta. Telaranta antoi esimerkiksi kristinuskosta, jossa tätä suhdetta on kuvattu linnunpesän (minuuden) ja linnun (itsen) välisenä suhteena. Ilman intuition lintua linnunpesä on tyhjä kuori. Taivasmatkan tarkoituksena on itsen kohtaaminen, matka omaan sisimpään. Materiaan sitoutuneelle nykyihmiselle käsite on vieras, sillä meidän on vaikea ymmärtää sellaista mitä tieteellisesti ei voi havaita.
Islamin keskeisiä kertomuksia on tarina Mohammedin taivasmatkasta. Unessa enkeli johdattaa Mohammedin taivaan eri tasojen ja niitä asuttavien enkelien luo. Kun värikkään ja yksityiskohtaisen tarinan lopussa Mohammed viimein kohtaa Jumalan, pettävät hänen maalliset aistinsa, sillä ne ovat riittämättömät Jumalan ymmärtämiseen. Uskonnollinen valaistuminen ei siis olle yhtäkkinen prosessi, vaan vaiheittainen matka erilaisten ymmärryksen tasojen kautta yhteyteen itsen ja Jumalan kanssa.
Kun Dante 1300-luvulla kirjoitti Jumalaista näytelmää oli hän tutustunut Mohammedin taivasmatkakertomukseen. Danten kymmenkerroksinen taivas onkin saanut vahvoja vaikutteita Mohammedin kuvaamasta taivaasta. Enkelin sijasta Danten oppaana on runoilija Vergilius, mutta muuten matkat muistuttavat toisiaan.
FL Tuula Sakaranaho ilmaisi kommentissaan tutkijan näkökulman taivasmatkoihin. Uskontotieteilijänä hän ikään kuin kurkottaa kuin vuoren reunalta kohti uskontoa. Kokemusten totuuteen ei oteta kantaa, sillä ne ovat kokijalleen aina tosia. Tutkijan on yritettävä mahdotonta ja pyrittävä irtautumaan omasta kulttuuriperinnöstään pystyäkseen kohtaamaan itselleen vieraat uskomukset avoimin silmin. Sakaranaho korosti, että uskontotieteen tarkoituksena ei ole arvottaa uskontoja.
Yleisön joukosta esitettiin kysymys paratiisin ja taivaan erosta. Telaranta vastasi, että paratiisikertomukset ovat olemassa siksi, että ihmisen sielu tietäisi mitä kaivata. Taivasmatka taas on tehtävä, jotta pääsisi paratiisiin. >>
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_9/ylmot.htm
ja filosofinen kannanotto ja selitystä selitysten päälle. Ihmisviisautta ja päättelyä.
* Asia on yksinkertainen, niikuin koko mukin evankeliumi, jos luetaan ja uskotaan niikuin on kirjoitettu.
* uskovainen kuoltuaan menee paratiisiin, lepoon ja rauhaan odottamaan ensimmäistä ylösnousemusta/vanhurskasten ylösnousemusta, kumpaa nyt sitten haluaa käyttää asian ilmaisuun.
* Kun jumalaton kuolee, (joka ei ole Jumalalle mieleen) hän menee tuonelaan, odottamaan kaikkien ihmisten ylösnousemusta viimeiselle tuomiolle, minne kutsutaan kaikki, elävät ja kuolleet, maasta, meri antaa kuolleensa.
* Jonne paratiisssa olevat eivät joudu tuomittaviksi. Jeesuksen tullessa he yhtyvät siihen joukkoon, joka nousee Jeesusta vastaan yläilmoihin, ja niin he saavat aina ja iankaikkisesti olla Herran kanssa.
* Mitä tulee siihen, mitä avaaja "kyseli", että eihän Jeesus voinut mennä paratiisiin "tänäpäivänä", koska oli haudassa kolme päivää.
* Mutta uskon näin, kun kerran Jeesus, taivaan ja maan Herra lupaa olla ryövärin kanssa paratiisissa,TÄNÄPÄIVÄNÄ, Hän myös on, Jeesus saatteli ryövärin taivaaseen, sillä silmänräpayksellä kun ryöväri ja Hän itse kuoli ruumiillisesti. Hän vei ryövärin kotiin, tuli alas tuonelaan, ja otti kuoleman ja tuonelan avaimet haltuunsa, ja näin kuolema voitettiin, ja sen ota on tehoton Kristuksessa Jeesuksessa.