Minulla on ihmisiä ympärillä, lapsia, ystäviä, työkavereita... Olen ulospäin iloinen ja hyväntuulinen, minusta pidetään.. Sanon aina että minulle kuuluu hyvää, kun kysytään..
Kuitenkin sisälle sattuu ja hiljaisessa yksinäisyydessä kyyneleet valuvat poskillani, kenenkään siitä tietämättä..
Kaipaan niin toista ihmistä, läheisyyttä, välittämistä, yhdessäoloa, RAKKAUTTA.. jotain pysyvää! Haluaisin tehdä toisen ihmisen onnelliseksi tuolla kaikella, mutta hän ei tule, vaikka odotan.. En löydä häntä, vaikka etsin...
Mutta sen tiedän, että jossain hän on ja luotan siihen , että vielä löydän!
Kuitenkin sisälle sattuu ja hiljaisessa yksinäisyydessä kyyneleet valuvat poskillani, kenenkään siitä tietämättä..
Kaipaan niin toista ihmistä, läheisyyttä, välittämistä, yhdessäoloa, RAKKAUTTA.. jotain pysyvää! Haluaisin tehdä toisen ihmisen onnelliseksi tuolla kaikella, mutta hän ei tule, vaikka odotan.. En löydä häntä, vaikka etsin...
Mutta sen tiedän, että jossain hän on ja luotan siihen , että vielä löydän!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täällä minä olen!
Olen samanlainen.Se oikea ei ole vielä kävellyt vastaan.
On vain jaksettava luottaa, että jonain päivänä... jossain kulman takana kenties... =) Tsemppiä!
Älä anna kyynisyyteni loukata.
Mä en enään usko, löytäväni ketään rakasta naista itselleni.
Jokainen ajattelee tavallaan!
Vaikka minä kirjoitan ja kerron olevani surullinen ja yksin, jostain kumman syystä jaksan uskoa huomiseen, vaikken enää niin nuori olekaan. Ja siitä olen toki iloinen. Olen nähnyt ja kokenut paljon, siksi luulen osaavani ajatella parisuhdetta aivan toisin silmin. Olisi niin paljon annettavaa rakkaimmalle... Toivon vain, että usko kestää..
...on vienyt minutkin mukanaan. On kovin vaikea ajatella positiivisesti ja uskoa oikean ihmisen vielä jonain päivänä tulevan vastaan. Sisimmässäni olen jo totuttautunut ajatukseen, että elän elämäni yksin...
Minulla ei ystävää.Minun parhain ystävä jätti minut naapurin muijan kanssa jaoikein nimittämällä nimitti minut aikanaan Luuseriksi.Sen jälkeen olen vihannut ja inhonnut kyseistä henkilöä.Tämä henkilö vihaa ja inhoaa myös minua tai antoi jo kauan sitten
niin ymmärtää minun.Olen minäkin todella yksinäinen ja päihin potkittu. Mutta kyllä minä eteenpäin porskuttelen päivä kerrallaan.Itsepähän saan Luuserina omassa tuskassani ja pahassa olossani rypeä.Olenkin ajatellut: Parempi olla ilman ystävää sellaista ystävää joka potkii vain päihin inhoaa ja vihaa.Joten nenä pystyyn vaan ja jatkan elämää ilman ystävää. Ei tarvi ainakaan olla enää sen henkilön vihan ja inhon kohde.Ei enää ikinä.
T: GretaMieku
..kokemuksia. Exä ei tosin pitänyt luuserina vaan liian täydellisenä...uskoi näin ehkä saavansa jonkinlaisen hyväksynnän omille tekemisilleen.
George, ihana rakkaus, raskaus ja äitiys?? Vai löysitkö vihdoinkin kadonneet lääkkeet ja huomasit harhasi? Vai onko luultavasti Georgen vauva edelleen tulossa lokakuussa? Löytyikö jo etsimäsi kummi etsintäkuulutus- palstalta?
Sinut...
aivan kuin olisimme juuri eilen keskustelleet ja tänään viestitelleet...
Tai sitten meitä samanlailla ajattelevia on täällä usempikin!
Halusin vain valtavasti kertoa tunteistani jollekin, teille lukijoille...
Ei jaksa aina yksin näitä pohtia ja aina piiloutua tuon ulkokuoren alle!
Meitä todellakin on juuri noilla haaveilla varustettuina ja samoilla "ongelmilla" lastattuina. Ulkokuori einäytä kaikkea, iloisuus on vain pinnalla ja sydämessä suuri ikävä... Mielessä kiertää kysymys miksi ihmisen pitää olla yksin, vaikkei haluaisi?? Miksi, kun löydän miehen joka tuntuu hyvältä, hän ei halua seurustella, ei sitoutua, eikä olla vain yhden naisen kanssa... Äh, tästähän tuli valitusvirsi...
myös minun kirjoittamani. Ainoa ero on, että uskoin sen oikean löytyneen. Ja uskon yhä, mutta ajoitus ei sattunut ihan kohdalleen...