Kärsin ennen kuoleman pelosta. Ei pahasta sellaisesta, mutta ajoittain tuli kuolema mieleen ja olen paljon asiaa pohtinut. Nyt olen kuitenkin havahtunut siihen, että kuoleman pelkoa ei ole enää ollenkaan. Mikään elämässäni ei ole muuttunut ja olen edelleen erittäin elämänhaluinen. Outoako?
Ei kuoleman pelkoa
Normaaliako?
5744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on käynyt ihan samoin. Kävin n. 10 vuotta sitten jopa lääkärissä kuolemanpelkoni takia. Apua en sieltä saanut. Lääkäri tokaisi vain, että suurinosa äkkikuolemista on liikenneonnettomuuksia.
Olen työskennellyt sen jälkeen kuolevien potilaiden kanssa ja laittanut vainajia "kuntoon".
Itselläni on myös kokonaan hävinnyt pelko kuolemasta.
Itseltäni iän myötä on hävinnyt kuolemanpelko, kun tuttujani on kuollut. Ajattelen, että jos kuolen on sielä jo tuttujani...
Sama juttu, mulla ei ole ollut minkäänlaista kuolemanpelkoa sen jälkeen, kun saatoin oman rakkaan isoäitini.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000033331002
Kun elää riittävän kauan ja näkee kaikkea, kuolemaakin, ei sitä pelkää, kun oppii kuinka luonnollinen asia sekin on.
Kun lääkärit totesivat, auttamisen mahdollisuudet kohdallani ovat vähissä, tuskin toivoa. Sanoin Vapahtajalleni: ” En valitse katkeruutta, siltä molskilta ei kukaan ole tullut voittajana. En puydä etuoikeuksia ihmisen valjaissa olemiselle, vaan tahdon nähdä Sinun kasvosi”. Kuolemasta ja elämän jatkumisesta, tuli saman arvoisia. ”Taistelu” , pettymys ja epävarmuus poistuivat, tilalle tuli rauha, lepo ja turvallisuuden riemullinen tunne. Kuolemaa maistettuani, katosi kuoleman pelko, sijalle tuli Taivaan kotiin pääsyn hiljainen odotus. Kuilema, missä on sinun voittosi, lausui apostoli Paavalikin, kuoleman mahdollisuuden edessä.