Meillä kuuluu pelkästään muija kirkkoon.
Itse ajattelin mennä taivaaseen muijan siivellä.
Jos ei päästä taivaaseen molemmat, niin sitten ei mennä kumpikaan! Näin ollaan sovittu.
Itse ajattelin mennä taivaaseen muijan siivellä.
Jos ei päästä taivaaseen molemmat, niin sitten ei mennä kumpikaan! Näin ollaan sovittu.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen pitänyt selviönä, että pääsen taivaaseen muorin siivellä.
"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä." 1. Kor. 7:14
>>"Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä." 1. Kor. 7:14
Olet tainnut unohtaa että 'taivasta' ei ole :) kuten ei myöskään helvettiä, jumalaa, enkeleitä, mitään... On vain tämä hetki.
Ei sinne pääse puolison tai muun sukulaisen siivellä.
Taivaaseen pääsee vain henkilökohtaisen uskoontulon kautta. Piste.
Kukapa meistä olisi oikeutettu tuomitsemaan muita Helvettiin?
Luterilaisessa kirkossa on jo pappeja joiden mielestä kaikki pääsevät taivaaseen.
,,luvata, että kaikki pääsevät taivaaseen, mutta Raamattu ei ainakaan niin lupaa!!
Pelastus
on juutalaisista, «Joh. 4:22», Kristuksessa Jeesuksessa, «Luuk. 9:56»; «2. Tim. 2:10», ja Jeesuksen kautta, «1. Tess. 5:8», joka on p:n päämies, «Hepr. 2:10». Ei ole p:ta yhdessäkään toisessa, «Ap. t. 4:12». P. on uskon päämäärä, I Piet 1:9, valmistettu kadonneille, «Luuk. 18:11»; «Luuk. 19:9-10». P. on Jumalalta, «2. Kor. 1:10», ja kaikille ihmisille, «Luuk. 3:6»; «Ap. t. 13:47»; «1. Tim. 2:4»; «Joh. 3:17»; «Joh. 28:28»; «Ilm. 7:10». Jumalan armo on p. «Ef. 2:5»; «Tit. 2:11»; «2. Piet. 3:15». P. tulee evankeliumin sanasta, «Ap. t. 13:26»; «Room. 1:16»; «Ef. 1:13»; «Ef. 6:17», omistetaan uskolla, «Hepr. 10:39»; «1. Piet. 1:5»; «Room. 1:16». Parannus koituu p:ksi, «2. Kor. 7:10». Nyt on p:n päivä, «2. Kor. 6:2».
Toivossa olemme pelastetut, «Room. 8:24»; tämä p:n toivo vahvistaa kilvoituksessa ja taistelussa, «1. Tess. 5:8». Lopullinen p. on nyt lähempänä kuin ennen, «Room. 13:11». Ken ei välitä p:sta, ei pääse tuomiota pakoon, «Hepr. 2:3». Ks. , .
Kirjallisuutta:
Hj. A. Paunu, Paavalin pelastusnäkemys (1932);
Lauri Takala, Pelastusjärjestys (1926);
Osmo Tiililä, Yksilön pelastuminen ja Jumalan valtakunta (1943);
Eino Sormunen, Kilvoitus ja rauha (1964);
Martti Simojoki, Sinun pelastuksesi tulee (1964).
"...pappeja joiden mielestä kaikki pääsevät taivaaseen."
Ja ovat väärässä. Näin on näkkileipä.
en minä usko, että kukaan pääsee taivaaseen.
ei voi tuomita, mutta ei voi myöskään luvata yhteyttä Jumalaan. Luulisin taivas käsitteellä olevan jotain tekemistä Jumalan kanssa. Se on kuitenkin niin henkilökohtainen valinta, joten tuon välien selvittelyn voi tehdä vain ihminen itse Jumalan kanssa.
Muuten tuosta sinun Raamatun lainauksesta tuolla aikaisemmassa viestissä. Kreikan kieleen on tullut joskus jopa uusi verbi korintiadzomai, elää korinttilaisittain.(Novum) Mahdatko tietää tämän merkityksen pappi? En ole varma, mutta luulen kyseisen kohdan liittyvän puolison pyhittämisen kohdalla enemmän tuohon kuin taivaspaikkoihin.
piti Novumin sijaan kirjoittaa Iso Raamatun tietosanakirja.
"Kreikan kieleen on tullut joskus jopa uusi verbi korintiadzomai, elää korinttilaisittain.(Novum) Mahdatko tietää tämän merkityksen pappi?"
Empä tiedä. Veikkaan, että sanalla tarkoitetun kreikkalaisten lihallista kiintymystä miehiin, naisiin ja lapsiin.
Ortodoksisen näkemyksen mukaan lainaamassani kohdassa puhutaan vain avioliitosta. Ortodoksit eivät ole huolissaan Helvetistä, sillä katumuksen sakramentti viimeistään voitelee tien taivaiseen.
Moni kanoni käsittelee asiaa avioliittoa tältä pohjalta. Viimeisen sanan sanoi
"Trullo 72. Sääntö.
Oikeauskoisen miehen älköön olko lupa yhdistyä harhaoppiseen naiseen eikä oikeauskoisen naisen harhaoppiseen mieheen. Jos kuitenkin ilmenee, että jotain sellaista jonkin puolelta on tapahtunut, pidettäköön avioliittoa pätemättömänä ja laiton yhdyselämä purettakoon. Sillä ei tule sekoittaa sekoittamattomia toisiinsa eikä lampaaseen liittää sutta eikä Kristuksen osuuteen syntisten arpaa. Jos joku rikkoo määräyksiämme, pidätettäköön hänet kirkollisesta yhteydestä. Mutta jos jotkut vielä epäuskossa ollessaan ja kuulumatta vielä oikeauskoisten laumaan ovat laillisella avioliitolla toisiinsa liitetyt ja sitten toinen, valittuaan jalon, on rientänyt totuuden valon luo, toinen taas jäänyt eksytyksen kahleen valtaan haluamatta kiinteästi katsella jumalallisia säteitä kohti, mutta epäuskoinen vaimo katsoo hyväksi elää yhdessä uskovaisen miehen kanssa tai päinvastoin epäuskoinen mies uskovaisen vaimon kanssa, niin jumalallisen apostolin mukaan älköön heitä erotettako. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta ja vaimo, joka ei usko on pyhitetty miehensä kautta."
Seka-avioliitto voi syntyä vain, jos toinen puolisosta kääntyy ortodoksisuuteen. "Muista seka-avioliitoista, sellaisista, että ortodoksista uskoa tunnustava henkilö saisi solmia avioliiton henkilön kanssa, joka ei tunnusta ortodoksisen kirkon oppia, ei apostoli Paavali puhu mitään. Että apostoli Paavali piti tällaisia avioliittoja ilman muuta kiellettyinä, todistaa itse kirkko, joka ammoisista ajoista on tuominnut tällaiset avioliitot ja pitänyt niitä laittomina, milloin niitä on esiintynyt. Kirkollinen lainsäädäntö on IV vuosisadalta alkaen ankarasti kieltänyt ortodokseja menemästä naimisiin ei ainoastaan pakanain ja juutalaisten, vaan myöskin harhaoppisten kanssa. Ensimmäinen kanoninen säännös, joka kieltää avioliiton harhaoppisten kanssa on vuonna 343 pidetyn Laodikean kirkolliskokouksen antama (31. sääntö; vrt. Laod. 10 ja Karth. 21). Trullon 72. sääntö vahvistaa tässä suhteessa aikaisemman kirkollisen käytännön ja tähän kuuluvat kanoniset määräykset, joilla kielletään rangaistuksen uhalla ortodokseja menemästä naimisiin harhaoppisten kanssa, myöntämällä poikkeuksen vain niissä tapauksissa, joista puhutaan viitatuissa apostoli Paavalin lähetyskirjeen kohdissa.
Tämän 72. Trullon ja sen rinnakkaissääntöjen mukaan on ortodoksisen kirkon kanoninen käsitys seka-avioliitoista seuraava:
1) seka-avioliitot ortodoksisten kristittyjen ja muun uskoisten, mutta etenkin pakanain, juutalaisten ja harhaoppisten kanssa kirkko kieltää;
2) seka-avioliitto on sallittu vain siinä tapauksessa, kun ulkopuolella ortodoksisen kirkon, eli siis pakanallisessa tai harhaoppisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa solmitussa avioliitossa toinen aviokumppaneista kääntyy ortodoksiseen uskoon ja jolloin toisuskoinen puoliso ilmaisee halunsa jatkaa avioliittoaan ortodoksisuuteen kääntyneen aviopuolisonsa kanssa;
3) tällaisessa seka-avioliitossa syntyneet lapset ovat joka tapauksessa kastettavat ja kasvatettavat ortodoksiskristityssä opissa;
4) jos toisuskoinen aviopuoliso ei halua jatkaa avioliittoaan kristinuskoon kääntyneen puolisonsa kanssa, puretaan avioliitto ja ortodoksinen puoliso saa oikeuden mennä uuteen avioliittoon ortodoksisen henkilön
kanssa; ja
5) ortodoksinen henkilö saa mennä toisuskoisen kanssa avioliittoon, jos viimemainittu lupaa kääntyä ortodoksisuuteen ja heti kohta täyttää lupauksensa. Tämä on ortodoksisen kirkon ankarasti kanoninen oppi tästä kysymyksestä; ja tämä oppi, joka on ollut voimassa ortodoksisessa kirkossa kaikkien menneiden vuosisatojen aikana, on tätä nykyäkin ja aina edelleen kaikkina aikoina pysyvä muuttumattomana voimassa."
Ortodoksit väittävät mielellään, että heidän oppinsa ei ole muuttunut, mutta esimerkiksi tässä suhteessa tapahtuu pientä lipsumista.
Anteeksi pitkä lainaus. Ja nyt eukon viereen vällyjen alle
Veikkauksesi osui oikeaan. Korintossa oli antiikin uskonnollisia ja filosofisia virtauksia. Mutta siellä oli esimerkiksi Afroditen temppeli, jossa ”palveli” noin tuhatkunta papitarta.
Kun miettii tämän päivän suomalaista naista asemaan, jossa hänen puolisonsa kävisi jumalan palveluksessa Afroditen temppelissä, jossa tuhat ylipapitarta tarjoaa palvelusta vapaan seksin muodossa niin…
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta luonnollista oli myös, että perhejuhlat vietettiin epäjumalan temppelissä. Ongelmien on täytynyt olla melkoisia. Olen pitänyt hyvänä viisautta, joka sanoo, että yksi hyvä kysymys johdattaa enemmin kuin tuhat viisasta vastausta. Muuttaisin sen nyt muotoon yksi hyvä kysymys johdattaa enemmän kuin tuhat sääntöä.
Minkälainen asema tällaisella kanonilla on? Tuli vain mieleen, että miten tämän kanonin pohjalta voi suhtautua esimerkiksi lampaisiin, jotka ovat sisältä raatelevia susia. Siis kuten ovat sudet lammasten vaatteissa Paavalin kielikuvia käyttäen. Todellisen elämän ongelmat ovat niin monimuotoisia tilanteista riippuen.
Oispa meillakin tällaisia palveluja!
Kanonit ovat täynnä tiukkoja siveys yms. sääntöjä ja niitä meillä rikotaan säännöllisesti (esimerkiksi kanonit kieltävät menemästä naisen kanssa saunaa, mutta luuletko, että meidän muori pysyy poissa uimahallista?). Kaikkien mielestä niitä pitäisi uudistaa, mutta enää ei ole keisaria kutsumassa kirkolliskokousta koolle. Ongelma on ratkaistu ekonomia-periaatteella, jonka mukaan kaikesta voidaan joustaa, jos se on kirkon (ja uskovaisen) edun mukaista.
"Ongelmien on täytynyt olla melkoisia."
Meistä on luonnollista, että uskontoon liitetään ruoka ja juoma. Parhaiten kristinuskon ja seksin yhteenkietoutuminen neitsyt-myytissä. Jos minun olisi valittava kristillinen seksikielteisyys ja pakanallinen siveettömyys, toki valitsisin kristillisen moraalin.
Tuli mieleen, että tuo ekonomia periaate on ihan hyvä, jos ei muuta ratkaisua löydy tuollaisten purkamiseen. (hymy)
Tiedätkö yhtään minkälainen tausta tällä sauna kiellolla on?
Tuskin teidän muori pysyy poissa uimahallista.Mutta jos se on joillekin miehelle ongelma, niin paras pysyy miesten pois vaan uimahalleista. :)
En ole oikein tajunnut, mitä kristillisellä seksi kielteisyydellä tarkoitetaan, vaikka varmaan sitä jossain onkin. Vaikka pidänkin melkoisen vastenmielisenä tuollaisia juttuja, joita tähänkin ketjuun on ängetty, niin pidän näitä asioita oikeilla paikoillaan kauniina ja elämää rikastuttavina.
...loppupeleissä kumpi on oikeassa.
Hmm, pieni ajatusleikki...Jos olen oikeassa niin toinen meistä pääsee Taivaaseen ja toinen ei (arvaa mihin se hävinnyt meistä pääsee?).
Jos sinä olet oikeassa niin meitä kumpaakaan ei sitten ole, millään tavalla.
Kummankohan puolelle tässä kannattaa asettua, Jumalan vai jumalattomuuden.
Kylpysääntö on itse asiassa kahteen kertaan. Laodiken synodi (vuonna 343)
"30. KANONI
Ei pappien, muiden pappishenkilöitten, askeettien eikä kenenkään kristityn tai maallikon pidä kylpeä naisten kanssa kylpylöissä, sillä siitä pakanat saavat ensimmäisen moitteen aiheen."
Tämä on valitettavan yleistä edelleen ortodoksisessa kirkossa: jos teet syntiä, tee se salaa, jotta ortodoksinen kirkko ei joudu huonoon valoon.
Kaiken takana on saunojen ja bordellien yhteys. Sääntöjä rustanneet isät, jotka olivat nähneet saunassa alastomia naisia vain säädyttömissä yhteyksissä.
"En ole oikein tajunnut, mitä kristillisellä seksi kielteisyydellä tarkoitetaan, vaikka varmaan sitä jossain onkin"
Vain alan mies on rikkonut edes puolia Vanhan testamentin seksikieltoja, mutta kaikkien kanonien seksikieltojen rikkomiseen on todella joutunut elämään korinttilaisittain pitkään.
"Vaikka pidänkin melkoisen vastenmielisenä tuollaisia juttuja, joita tähänkin ketjuun on ängetty, niin pidän näitä asioita oikeilla paikoillaan kauniina ja elämää rikastuttavina."
Olen samaa mieltä. Joiltakin on jäänyt murrosikä väliin. Jostain syystä tulee mieleen erään pikkutytön leuhkiminen kymmenien vuosien takaa: minä tiedän niin ruman sanan, että jos sen sanoo, pestään suu saippualla.
"Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.
Matt. 6:16
vaan elämää, joka päättyy kerran.
Mistä sinä muuten päättelet pääseväsi sinne taivaaseen? Riittääkö siihen mielestäsi suomalaisen ev.lut.kirkon jäsenyys?
Päättelit siis ajatusleikistäni että minä pääsen Taivaaseen vaikka en sitä maininnut? Mielenkiintoista.
Ei riitä minkään kirkkokunnan jäsenyys Taivaaseen pääsyyn. Mutta uskoontulo riittää.
oikeassa niin...?
Päättelin sen taivasjutun sinun nimimerkistäsi ja siitä, että te uskovaisethan sitä taivasta totena pidätte.
..., loppupeleissä nähdään kuka on oikeassa ja kuka ei.
Tuletkos kertomaan, jos satut kuolemaan ennen minua, että onko olo oltavaa?
Sun muijas on tainnut puhua sulle ns.lööperiä. Puhttiin vaan tuossa sun muijas kanssa tauolla että voitas pysytellä yhteyksissä sitten ikuisuudessakin, sen verran hauskaa on meillä ollut aina silloin tällöin.
Sitäpaitsi kukaan jolla on noin levee perse (tiedän-olen jäänyt sen alle useamminkin), ei lennä yhtään mihinkään.
Yritätkö uskotella meille ettet ole homo?
"Sitäpaitsi kukaan jolla on noin levee perse (tiedän-olen jäänyt sen alle useamminkin), ei lennä yhtään mihinkään."
Harrastatko ulosteleikkejäkin?
Valitettavasti joudun tuottamaan sinulle pettymyksen ja todeta etten ole homo. Petyitkö. En myöskään ole alaikäinen pikkupoika seurakunnastasi mikä varmaan lopullisesti murtaa luterilaisen sydämesi.
Pidän naisista. Erityisen kivoja ovat tyhjäpää uskovaiset joiden ahdasmielimyys ajaa heidät epätoivoisiin tekoihin tosipaikan tullen.
Niitä panee mielellään. Mutta seurustelu onnistuu vain kunnon ateistinaisten kanssa joitten kanssa voi tehdä muutakin kuin harrastaa pumppujumppaa.
Syvissä vesissä ne suuret kalat kutevat, muta ekaa kertaa taitaa olla kiva kailottaa :-)
on tullut tökittyä. Nykyään on jäänyt vähemmälle. Perhe-elämä ja lapset rauhoittaa kummasti.
:-)