Suomalaisten tykistön ja ilma-aseenkäytön ylivertaisuus oli merkittävä tekijä sille, ettei Suomesta tullut kansandemokratiaa.
Hyökkäysen torjunnassa ammuttiin yleensä kevyellä tykistöllä ja krh:lla sulkuja välittömästi oman linjan eteen. Samanaikaisesti jatkettiin edelleen sulkujen ammunnasta vapaana olevalla tykistöllä taempien neuvostojoukkojen tulittamista vastavalmistelulla. Niissä käytettiin yleensä useiden patteristojen tuli-iskuja. Ne oli todettu tehokkaammiksi kuin laajat tulipeitteet, joissa tulen tiheys jäi liian pieneksi. Tulen teho riippui käytettävän kranaattimäärän lisäksi siitä ajasta, missä tietty kranaattimäärä ammuttiin maalialueelle.
Mitä nopeammin tietty kranaattimäärä ammuttiin, sitä suurempi oli tulen tiheys. Suuri tulen tiheys lisäsi neuvostotappioita, koska sille jäi sitä vähemmän aikaa suojautua, mitä lyhemmässä ajassa tietty kranaattimäärä ammuttiin. Maalit oli kaikissa pstoissa topografiassa perusteiltaan valmiiksi lasketut, jolloin otettiin vain tietyt meteorologiset tekijät huomioon. Täten oli mahdollista saada suuren tykistömäärän tuli 3-5 minuutissa kentälle.
Tapio Tiihonen: "Tykistön tulenkäytön periaatteet olivat:
1. Riittävän voimakas tuli
2. Yllätys
3. Tarkasti harkittu paikka
Vaikka NL:lla oli 5-kertaa enemmän tykkejä oli suomalaisten tulitus 20-kertaa tehokkaampi. Tasoltaan neuvostotykistö ei ollut 'tietyn suunnan ja metsänlaidan'-tulituksineen lähelläkään suomalaisten metodia. Neuvostotykistö oli tässä vertailussa jäykkää, hidasta, vähemmän matemaattista ja intuitiivista, jonka voima saattoi perustua vain yllättävässä painopisteessä olevaan valtavaan määrään."
Suomalaistulen tehokkuus oli parhaimmillaan 100-kertaista neuvostoliittolaisiin verrattuna.
Tarkasteltaessa Ihantalan vastamisteltujen maalialueesta otettua ilmavalokuvaa 1.7 nähdään, miten tykistön keskitetty käyttö oli myllertänyt "Matin" ympäristön:
"Useat lähtöasemiin ryhmittyneet pataljoonat hajosivat täysin. Näytti siltä kuin valtaisa halkopina olisi räjäytetty ja halot lennelleet sikin sokin. Kuvasta voitiin havaita useita kyljelleen tai poikittain heittäytyneitä panssareita".
Jos verrataan tätä tulosta neuvostotykistön alueen puolikaaren muotoiseen vaikutukseen, jossa metsät oli "haravoitu pois", niin tulos oli monin verroin "paljastavampaa" sikin sokin olevine panssarivaunuineen.
Radiotiedutelu sieppasi 3.7.44 radiosanoman, jonka mukaan vihollisen suurhyökkäysen oli määrä alkaa seuraavana aamuna. Lisäksi suomalaisten käsiin joutui loikkari, esikuntavääpeli, joka selvensi suunnitteilla olevan hyökkäysen yksityiskohtia ja tulivalmistelun rakennetta. Tykistökomentaja laati vastavalmistelusuunnitelman, joka välitettiin nopeasti tuliyksiköille ja ilmavoimille. Tulitettaviin kohteisiin sisällytettiin mm. ilmakuvista havaitut ja loikkarin varmentamat raketinheitin ja krh-prikaatin tuliasemat sekä divisioonan komentopaikka.
Laadittu suunnitelma oli määrä panna toimeen siten, että H-20 oli tulen alla heitinryhtymä, H-10 raketinheittimien asemat, ja H-5 neuvostodivisioonan komentopaikka.Krh-heitin divisioonan asemiin 36 ha:n alueelle ammuttiin lyhyin porrastuksin tulipeitevyöry, 5 min myöhemmin kohdistettiin koko tykistövoiman peite samoin 36 ha:n alueen rakettiasemiin ja 5 minuuttia myöhemmin divisioonan komentopaikka sai niskaansa tuli-iskun. Sitten jäivät alle ryhmitysalueet ja lopuksi 2-3 pston ryhmissä ammuttiin todettuja tykistöasemia. Loppuvaiheen aikana kevyt tykistö oli kaien varalata suunnattu sulkumaaleihin.
Onnitellessaa 5.7.44 Kevyt Psto 24:n kapteenia menestyksellisestä torjunnasta lohkon tykistökomentaja totesi 20 pston varsinaisesta päähyökkäyksesta seuraavaa:
"kun oli ammuttu, niin voidaan todeta, ettei [vihollisen] hyökkäyksestä tullut mitään. Ei laukaustakaan krh-divisioonasta ja urkupyssyprikaatista ja tykistötulikin oli hiljentynyt ja lakkasi vähitellen. Tämä tapahtuma tyrehdytti vihollisen hyökkäyshalut Ihantalan suunnalla --"
Viimeisen tykistövalmistelun jälkeen (5.6.44 klo 4.30) 30.Kaartinarmeijakunta vaihdettiin pois edestä. Sen tilalle tuli 109.AK:sta yksi divisioona, 109.D, ja lohkoa levitettiin Karisalmelle asti. Läpimurtojoukkojen painopistehyökkäykset olivat Ihantalassa loppuneet.
Hyökkäysen torjunnassa ammuttiin yleensä kevyellä tykistöllä ja krh:lla sulkuja välittömästi oman linjan eteen. Samanaikaisesti jatkettiin edelleen sulkujen ammunnasta vapaana olevalla tykistöllä taempien neuvostojoukkojen tulittamista vastavalmistelulla. Niissä käytettiin yleensä useiden patteristojen tuli-iskuja. Ne oli todettu tehokkaammiksi kuin laajat tulipeitteet, joissa tulen tiheys jäi liian pieneksi. Tulen teho riippui käytettävän kranaattimäärän lisäksi siitä ajasta, missä tietty kranaattimäärä ammuttiin maalialueelle.
Mitä nopeammin tietty kranaattimäärä ammuttiin, sitä suurempi oli tulen tiheys. Suuri tulen tiheys lisäsi neuvostotappioita, koska sille jäi sitä vähemmän aikaa suojautua, mitä lyhemmässä ajassa tietty kranaattimäärä ammuttiin. Maalit oli kaikissa pstoissa topografiassa perusteiltaan valmiiksi lasketut, jolloin otettiin vain tietyt meteorologiset tekijät huomioon. Täten oli mahdollista saada suuren tykistömäärän tuli 3-5 minuutissa kentälle.
Tapio Tiihonen: "Tykistön tulenkäytön periaatteet olivat:
1. Riittävän voimakas tuli
2. Yllätys
3. Tarkasti harkittu paikka
Vaikka NL:lla oli 5-kertaa enemmän tykkejä oli suomalaisten tulitus 20-kertaa tehokkaampi. Tasoltaan neuvostotykistö ei ollut 'tietyn suunnan ja metsänlaidan'-tulituksineen lähelläkään suomalaisten metodia. Neuvostotykistö oli tässä vertailussa jäykkää, hidasta, vähemmän matemaattista ja intuitiivista, jonka voima saattoi perustua vain yllättävässä painopisteessä olevaan valtavaan määrään."
Suomalaistulen tehokkuus oli parhaimmillaan 100-kertaista neuvostoliittolaisiin verrattuna.
Tarkasteltaessa Ihantalan vastamisteltujen maalialueesta otettua ilmavalokuvaa 1.7 nähdään, miten tykistön keskitetty käyttö oli myllertänyt "Matin" ympäristön:
"Useat lähtöasemiin ryhmittyneet pataljoonat hajosivat täysin. Näytti siltä kuin valtaisa halkopina olisi räjäytetty ja halot lennelleet sikin sokin. Kuvasta voitiin havaita useita kyljelleen tai poikittain heittäytyneitä panssareita".
Jos verrataan tätä tulosta neuvostotykistön alueen puolikaaren muotoiseen vaikutukseen, jossa metsät oli "haravoitu pois", niin tulos oli monin verroin "paljastavampaa" sikin sokin olevine panssarivaunuineen.
Radiotiedutelu sieppasi 3.7.44 radiosanoman, jonka mukaan vihollisen suurhyökkäysen oli määrä alkaa seuraavana aamuna. Lisäksi suomalaisten käsiin joutui loikkari, esikuntavääpeli, joka selvensi suunnitteilla olevan hyökkäysen yksityiskohtia ja tulivalmistelun rakennetta. Tykistökomentaja laati vastavalmistelusuunnitelman, joka välitettiin nopeasti tuliyksiköille ja ilmavoimille. Tulitettaviin kohteisiin sisällytettiin mm. ilmakuvista havaitut ja loikkarin varmentamat raketinheitin ja krh-prikaatin tuliasemat sekä divisioonan komentopaikka.
Laadittu suunnitelma oli määrä panna toimeen siten, että H-20 oli tulen alla heitinryhtymä, H-10 raketinheittimien asemat, ja H-5 neuvostodivisioonan komentopaikka.Krh-heitin divisioonan asemiin 36 ha:n alueelle ammuttiin lyhyin porrastuksin tulipeitevyöry, 5 min myöhemmin kohdistettiin koko tykistövoiman peite samoin 36 ha:n alueen rakettiasemiin ja 5 minuuttia myöhemmin divisioonan komentopaikka sai niskaansa tuli-iskun. Sitten jäivät alle ryhmitysalueet ja lopuksi 2-3 pston ryhmissä ammuttiin todettuja tykistöasemia. Loppuvaiheen aikana kevyt tykistö oli kaien varalata suunnattu sulkumaaleihin.
Onnitellessaa 5.7.44 Kevyt Psto 24:n kapteenia menestyksellisestä torjunnasta lohkon tykistökomentaja totesi 20 pston varsinaisesta päähyökkäyksesta seuraavaa:
"kun oli ammuttu, niin voidaan todeta, ettei [vihollisen] hyökkäyksestä tullut mitään. Ei laukaustakaan krh-divisioonasta ja urkupyssyprikaatista ja tykistötulikin oli hiljentynyt ja lakkasi vähitellen. Tämä tapahtuma tyrehdytti vihollisen hyökkäyshalut Ihantalan suunnalla --"
Viimeisen tykistövalmistelun jälkeen (5.6.44 klo 4.30) 30.Kaartinarmeijakunta vaihdettiin pois edestä. Sen tilalle tuli 109.AK:sta yksi divisioona, 109.D, ja lohkoa levitettiin Karisalmelle asti. Läpimurtojoukkojen painopistehyökkäykset olivat Ihantalassa loppuneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomalaistulen tehokkuus oli parhaimmillaan 100-kertaista neuvostoliittolaisiin verrattuna.
Eikö tehokkainkin keskitys ole hyödytön, jos se menee väärään paikkaan.
Ammuttiinko pelkän kartan perusteella, vai mistä suomalaisilla oli selvillä mm. venäläisten ryhmitysalueet. Ilmassa tuskin oli tilaa tulenjohtokoneille.
Ihantalan voitosta en silti puhuisi, sillä Suomalaisilla olisi ollut mahdollista saartaa neuvostojoukot pussin puhjalle ihantalassa, samalla Viipurin takaisin valloitus olisi tullut kyseeseen.
Suomalalaisten tykistö oli ylivertainen, mutta sillä ei saavutettu kuitenkaan muuta kuinasemien pitäminen...
sillä olisi ollut, vaikka jopa Viipuri olisi saatu takaisin. Saksan romahdettua Neuvostoliitolla oli arviolta n. 6,5 miljoonaa miestä/naista aseissa. Tästä määrästä olisi riittänyt porukkaa muun materiaalin ohella valtaamaan Viipuri takaisin. Arvovaltasyyt pelkästään olisivat pakottaneet Neuvostoliiton tähän. Jos nyt realisteja ollaan.
osuutta Tali-Ihantalan taisteluissa. Tuo mainitsemasi radiotiedustelun osuus oli ratkaisevan tärkeä. Vihollisen ryhmittyessä hyökkäysmuodostelmiin, ja siihen liittyvät radiosanomat olivat suomalaisten käytössä "livenä", joten niihin pystyttiin iskemään HETI eikä hetken päästä. Tämä tekijä yhdessä tykistön innovatiivisen kehitystyön sekä ilmavoimat, Lento-osasto Kuhlmayn yhdessä suomalaisten pommitusosastojen kanssa ratkaisivat osaltaan tuon torjuntataistelun eduksemme.