Oliko kummallista/järkyttävää kun huomasitte että ette enää usko jumalaan? Tai vaihtoehtoisesti tuntuiko oudolta huomata että maailmassa jotkut ovat ateisteja/uskovaisia?
Minä elin elämäni ensimmäiset 15 vuotta ateistina ajattelematta asiaa. Koulussa uskontoon suhtauduin samalla tavalla kuin vaikkapa kalevalaan. Sitten 15 vuotiaana menin riparille, motiivina tietysti kaverit, raha ja muut lahjat. Siellä koin järkytyksen kun huomasin että jotkut OIKEASTI uskovat jumalaan.
Olin koko penen ikäni luullut että jeesus juttuja kerrotaan vain lapsille samaan tapaan kuin joulupukista. Mutta kun aikuinen rippikoulupappi saarnasi siitä kuinka jumala loi maan kuudessa päivässä, aloin voimaan pahoin. Kuinka olin ollut niin tyhmä että oletin kaikkien olevan samanlaisia kuin minä eli ateisteja? (en tietenään silloin tiennyt sanaa ateismi, vaan en yksinkertaisesti koskaan uskonut jumaliin)
Nyt muutamia vuosia vanhempana kirkosta eronneena oikein nolottaa tuollaiset luulot. Onko kenelläkään muulla kokemuksia tälläisestä?
Minä elin elämäni ensimmäiset 15 vuotta ateistina ajattelematta asiaa. Koulussa uskontoon suhtauduin samalla tavalla kuin vaikkapa kalevalaan. Sitten 15 vuotiaana menin riparille, motiivina tietysti kaverit, raha ja muut lahjat. Siellä koin järkytyksen kun huomasin että jotkut OIKEASTI uskovat jumalaan.
Olin koko penen ikäni luullut että jeesus juttuja kerrotaan vain lapsille samaan tapaan kuin joulupukista. Mutta kun aikuinen rippikoulupappi saarnasi siitä kuinka jumala loi maan kuudessa päivässä, aloin voimaan pahoin. Kuinka olin ollut niin tyhmä että oletin kaikkien olevan samanlaisia kuin minä eli ateisteja? (en tietenään silloin tiennyt sanaa ateismi, vaan en yksinkertaisesti koskaan uskonut jumaliin)
Nyt muutamia vuosia vanhempana kirkosta eronneena oikein nolottaa tuollaiset luulot. Onko kenelläkään muulla kokemuksia tälläisestä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voin sanoa täsmälleen samat sanat. Aikuistuttuani törmäsin myös siihen, että jotkut OIKEASTI uskovat. Oletin myös että niitä juttuja kerrotaan vain satuina ja kuvaannollisina "opetuksina", ei tosiasioina.
Eikä minua oikeastaan omat luuloni nolota, vaan juuri se että muut ottavat nuo jutut todesta. Enkä yritä mitenkään "nostaa" itseäni muita paremmaksi tai älykkäämmmäksi tms., vaan puhtaasti vain ihmettelen suuresti tuota asiaa.
Siksi kai myös roikun tälläkin palstalla, jotta saisi selkoa muiden ihmisten ajatustenjuoksusta uskonnon suhteen:) Vaikka joskus vähän "keittääkin yli" tietyt kommentit...
Niin, ei ollut oikeastaan järkyttävää huomata että itse ei usko, koska aina se on tosiaan tuntunut kovin hataralta koko homma. Tosin se oli enemmän järkytys ehkä esim. vanhemmilleni, isän kanssa kun on tullut väännettyä esim. Aatamista ja Eevasta, homoista, luomisesta ja sen sellaisesta...
Joskus olin ehkä agnostikko, mutta sekin on loppujen lopuksi hiipunut, ja ateistinen maailmankuvani vain vahvistuu.
Tosi oudolta tosiaan tuntui huomata etteivät muut ajattelekaan niinkuin minä. (Emmä mitenkään itsekeskeisesti ajattele:>...)
järkyttävää, jos aikuinen ihminen selittää naama pokkana, kuinka koko ihmiskunta on saanut alkunsa Aatamista ja Eevasta, tai kuinka hän uskoo jumalaan yms. Varsinkin jos on vielä korkeasti koulutettu ja toimii vastuullisessa virassa ja menee lohkaisemaan jotain vastaavaa, niin itseäni se häiritsee suunnattomasti. Ei voi kuin ihmetellä miten joku, jonka pitäisi olla ikäänkuin fiksu, voi uskoa johonkin hiivatin satuihin. Se on pelottavaa.
Jossain oikeuden istunnossakin kun tuomarit ja muut ovat kristittyjä, niin se panee miettimään. Miten ihminen, joka uskoo satuihin, voi olla tuommoisessa ammatissa? Ihminen joka päättää muiden ihmisten kohtaloista(varsinkin yhdysvalloissa, joissa kuolemantuomiot ovat käytössä). Tuo on samalla naurettavaa ja pelottavaa.
Jos todellakin joku älykäs tyyppi, jota on pitänyt todella fiksuna ja asioista perillä olevana, lohkaisee uskovansa jumalaan, niin siinä on hitonmoinen ristiriita. Eihän se välttämättä olekaan fiksu.
otit esiin, niin tulipa vaan mieleeni, että tämän Porvoon kirkonpolttajan rangaistuksessa oli taatusti uskontolisää. Sehän ihan erikseen mainittiin, että poika suhtautui kriittisesti kirkkoon.
Oliskohan tullut saman pituinen tuomio vaikka kauppahallin polttamisesta?
takuulla olisi kauppahallin poltosta tullut yhtä pitkää tuomiota. Sehän on muuten vähän sama juttu, kuin jos raiskaaja saa tuomion naistuomarilta. Takuulla koskettaa syvällisemmin naistuomaria raiskausjuttu, kuin miestuomaria ja varmasti tulee vähän bonusta päälle.
Se on muuten epäreilua, että jotkut saa kovemman tuomion vain sen takia, että tuomarin päässä pyörii omat arvot. Jos tuomari on esim. feministi ja joku saa häneltä tuomion seksuaalisesta häirinnästä. Tuomio on luultavasti yliampuva, koska feministit liioittelevat kaikessa.
Oikeudenistunto ei voi koskaan olla kaikille tasapuolinen.
No Suomen oikeuslaitos ei kyllä kovin vakavasti suhtaudu seksirikoksiin.
oikeudessa ainakin tuntuu olevan täysin erilaisia tyyppejä tuomareina kuin muualla maassa. Raiskaajat saavat ehdollista ja päähän pari taputusta.
välillä hämmästellyt uskovaisten määrää.
Tarkoitan nyt sellaisia, joilla se usko on likipitäen tärkein asia elämässä.
Katsoin vähän aikaa sitten tv-7:n ohjelmaa, jossa Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja Robert Brotherus keskusteli jumalakäsitteestä Juha Ahvion kanssa, joka oli teologi. No ei siinä mitään. Keskustelu sujui mallikkaasti ja pinnat Brotherukselle, ainakin minun mielestäni.
Mutta ohjelman alkupuolella haastateltiin barasilialais-suomalaista pariskuntaa, joka oli menossa jatkamaan lähetystyötä Brasilian köyhille alueille lasten pariin. Kyllä minä äimistelin sen nuoren naisen juttuja.
Hän selitti, että he tekevät jumalan työtä ja jumala on heitä tässä työssä mukana auttamassa!!!Ihan oikeasti hän ajatteli että tämä kaikkivaltias jumala on auttamassa heitä poistamaan kurjuutta jossain Brasilian kolkassa. Eikö ole absurdi ajatus?
Joo, kyllä niitä ihan oikeasti uskovia taitaa olla. Kaikki eivät vain usko samaan jumalaan, mutta ovat varmoja siitä, että juuri he ovat oikeassa.
Olin nuorena kai samanlainen kuin sinäkin. Uskontotunnit ja rippikoulut tuli käytyä ihan ajattelematta mitä tämä nyt oikein on.
En muista kouluaikoina, että olisi edes puhuttu kavereiden kanssa jumalista, mutta myöhemmin kyllä tuli eräs vanha tuttu raamattu kourassa käymään ja selittämään että hän on tullut uskoon. En sitä ramatunsanaa kauaa viitsinyt kuunnella, vaan käskin pihalle. Joo, kyllä minä ihmettelin, että mikä tuonkin aiheutti.
Vielä enemmän ihmettelen sitä, miten joku voi lueskella raamattua ja julistaa sitä totuutena. Kun koko novellikokoelmassa ei ole järjen häivää!
hurjalta tuntui katsoa tv:stä ohjelma Jesus Camp, amerikkalaisia "tosiuskovia" ja heidän lapsiaan. Presidentti Bush on heidän suuri idolinsa sillä hän muistaa joka välissä tuoda tätä jeesustelua esille. Suorastaan pelottavaa on se että tällä porukalla on myös suuri poliittinen valta eikä missään ihan vähäpätöisessä maassa. No tosin kyllähän paavikin määrää valtavan ihmisjoukon elämästä. Politiikka ja uskonto pitäisi yrittää pitää erillään - lienee täysin utopistinen ajatus sillä nehän on sotkettu keskenään vuosisatojen ajan.
vaikkakin ilman tekstitystä. Kauheaa katsoa niiden pikkulasten itkua ja kauhua.
Mitä tulee uskontoihin ja politiikkaan, niin nehän ovat aina olleet kytköksissä toisiinsa. Uskonnot ovat politiikkaa. Tässä erotan uskonnon ja uskon. Jos siis ns. pelkkää uskoa edes on olemassa.
Minä elin tapa-kristillisessä perheessä lapsuuteni. Seremoniat oli pääosassa, kirkossa emme muuten käyneet.
Minulle oli jo lapsena pyhäkoulussa vaikeaa niellä tosina kaikkea sitä "vanhan viisaan tädin" kertomaa satua. Olin vaikea "oppilas" kysymyksineni.
Ripari-ikään tullessa ilmoitin koko suvun iloksi, etten lähde ko. leiriä suorittamaan. Enkä mennyt. Seurasin sivusta, miten serkut ja siskot sai lahjoiksi tuhansia markkoja ja mopoja.. Enkä silti katunut.
Minua ihmetytti satuhahmon vaikutus vanhempiin sukulaisiin. Voisi kai sanoa, että kunnioitin taikauskoisia ihmisiä velvollisuudentunnosta, enkä puhunut uskonnollisen uskoni puuttumisesta juuri mitään.
Aikuisikään tullessa aihe unohtui muutamaksi aikaa, mutta kun kaivoin sen esille niin ensimmäinen reaktio oli puhdas hämmästys; on Todellakin olemassa ihmisiä, jotka uskovat niihin satuihin aivan täydellä teholla ja unohtavat muun elämän kokonaan.
Sellaiset päivänselvät seikat, kuten ympäröivän kulttuurin määräämä uskonto mihin todennäköisimmin joudut mukaan, ovat hankalia paloja niellä uskovaisille.
On ihan selvää, että kiihkoileva ev.lut alalahkolainen olisi arabimaassa muslimi ja todennäköisesti yhtä kiihkomielinen muslimi (vedätettävissä, aivopestävissä jne) kuin täällä ja nyt esim. hellarina. Tämän uskovainen myöntää Ehkä, mutta ei sitä kuitenkaan sisäistä. Tässä on aihe, joka minua jaksaa hämmästyttää aina ja ikuisesti.
kun miettii noita Suomessa vaikuttavan uskonnon omaksuneita. He eivät kai kertakaikkiaan edes mieti, miksi joku Lähi-idästä mutkien kautta tänne tuodun uskomuksen jumalolento olisi totta.
Ja kun ajattelee sitä, että tämä on luterilainen oppi, jonka oppi-isä on Martti Luther, joka vihasi juutalaisia ja jesse oli juutalainen ja asusteli maassa, jonka jumala oli sille kansalle luvannut, niin mitä ihmeen tekemistä sillä on Suomen kanssa. Eihän suomalaisia kertaakaan mainita raamatussa, vaan juutalaiset siellä jossakin.
Joko minä olen liian hidas tajuamaan tätä tilkkutäkkiä, tai sitten kristityt ovat seinähulluja.
Ei tarvitse kuin keriä auki tuo uskontunnustus, niin ei voi ymmärtää miten joku punastelematta sitä kirkonmenoissa posmottaa muiden mukana.
Vaikka tulinkin tänne palstalle saamaan vastauksia niin tämä onkin aiheuttanut vain lisää kysymyksiä.
En vain voi ymmärtää. Sulkeeko usko uskovaisen aivot kun he eivät tunnu kyseenalaistavan mitään? Uskomattominta on katsella vierestä kun kaveri selittää että maailma on korkeintaan 10 000 vuotta vanha. Mitään todisteita ei kuitenkaan tarvita, riittää että se on kirjoitettu yhteen kirjaan.
Ja toinen asia mitä olen miettinyt on että saavatko uskovaiset jotain tyydytystä kun he kertovat lapsilleen ja toisille ihmisille että he joutuvat helvettiin jos teet sitä tai tätä. Luulisi tulevan kamala olo kun kieltää viisi vuotiasta kiroilemasta ettei kaikkivaltias rakastava jumala heitä sinua polttouuniin. Minullekin on eräs himouskovainen ystäväni sanonut itku kurkussa että joudun helvettiin. Herää vain kysymys että miksi joku haluaa kiusata itseään sellaisella.
Ja samalla tavalla ajattelevat uskovaiset ateisteista. Vaikeaa on pienen ihmisen ymmärtää tätä maailmaa.
on valtava voima ja mitä aikaisemmin se aloitetaan, sen tehokkaampaa se on.
Tavallisen pulliaisen lapsenkasvatus uskonnoilla on minusta käsittämätöntä. Vallanpitäjien suhteenhan se on ollut vain keino pitää porukka ruodussa. Mutta että omaa lastaan kiusaa tuollaisella, niin ei sitä ymmärrä.