Itsenäinen Suomi (jolla olisi oma raha, oma korkein lainsäädäntövalta ja oma päätäntävalta sodasta ja rauhasta sekä itsenäinen: ei muiden kanssa "yhteinen" ulko- ja turvallisuuspolitiikka ym.) Ja Se, että jotkin etupyyteitään valvovat suurvallat "joka tapauksessa vaikuttaisivat Suomen asioihin" ei ole mikään perustelu heittäytyä niiden armoille ehdoin tahdoin ja syyttä suotta.
Sellainen Suomi oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suuri unelma. Isänmaan historiasta tiedämme, että kansallisen heräämisen ajan suomalaista eliittiä innostivat Kalevala, suomen kieli, suomalainen kansankulttuuri, kansallinen taide; isänmaa, koti ja uskonto. Noiden sukupolvien suuri teksti kirjoitettiin itsenäisyyden kuusen muistolaattaan 10.5.1917 muistoksi päivälle, jolloin eduskunta mursi kansaltaan orjan ikeen virittäen sille vapauden soihdun.
Vuosisadan alussa isänmaan vihollisina pidettiin niitä, jotka näkivät Suomella olevan kehitysmahdollisuuksia vain osana tsaarin-Venäjän suurta kansojen liittoa. Silloin käytiin myös kiihkeä henkinen taistelu ortodoksisesta Karjalasta. Isänmaallisten suomalaisten vihaamia olivat erityisesti ortodoksiset piispat Herman ja hänen seuraajansa Kypriano, jotka pyrkivät edistämään Laatokan Karjalan ortodoksisen väestönosan sivistystä perustamalla kyliin venäjänkielisiä kansakouluja. Puhuessaan kenraalikuvernööri F.A. Seynin vastaanottojuhlissa 1909 arkkipiispa Herman lausui mm. että Suomen aineellinen ja henkinen kehitys oli ollut mahdollista vain Venäjän taloudellisella tuella. Ilman yhteyttä Venäjään Suomea ei kansakuntana olisi olemassakaan. Venäjä raivasi Suomen kansalle tien historialliseen olemassaoloon ja Vain Venäjän kotkan siipien suojassa maa on voinut kasvaa, saada oman kirjallisuutensa ja kulttuurinsa. Sen vuoksi jokaisen kunniallisen suomalaisen, kansansa ja maansa todellisen pojan tulisi vilpittömästi rakastaa Venäjää omasta Suomestaan luopumatta. Se, joka palvelee koko Venäjän sivistystä ja kehitystä, voi edistää Suomenkin etua.
Voi kuinka isänmaalliset suomalaiset halveksivatkaan näitä bobrikoveja, kyprianoja, unionisteja, jotka halusivat liittää Suomen ja Karjalan kansan lopullisesti ulkopuoliseen valtioliittoon, jotka halusivat, että suomalaisissa kouluissa tuli opettaa sitä kieltä, jota nuoret tulevaisuudessa tarvitsisivat.
Karjalan venäläistäjien ideologia ja kielikuvat ovat itse asiassa samoja kuin nykyisen Suomen poliittisen johdon presidenttiä myöten. Metropoliittojen kauniit vakaumukselliset puheet ovat touteutuneet. Äiti-Venäjän tilalla on vain uusi isänmaa, Euroopan unioni. Suomen taloudellisen, poliittisen ja sivistyksellisen elitin mielestä Suomi ei voi kansakuntana selviytyä ilman Euroopan unionia. Se ei voi jäädä yksin. Se ei voi selvitä EMU:n, WEU:n, NATO:n ulkopuolella. Vain EU:n siipien Suojissa maa voi, metropoliitta Hermanin sanoin "kehittyä", "vaikuttaa", tulevaisuuteensa ja elää "yheisessä uskossa". Eurooppa antaa nyt Suomen kansalle osuuden "ikivanhasta yhteisestä omaisuudestaan", historiastaan; vain EU voi antaa Suomelle tulevaisuuden.
Isänmaan puolueet ovat lakanneet hulmuttamasta siniristilippua ja vaihtaneet sen uuteen. Tänä päivänä isänmaasta puhuvat enää harvat. Se ei enää tarjoa tietä tulevaisuuden eliittiluokkaan. Autonomian aikana Suomi oli taloudellisesti itsenäinen ja se oli Suomen pelastus, kun tsaarinajan imperiumi kukistui. Euroopan unionissa ja sen edustamassa maailmantaloudessa Suomen kansantalous, taloudellinen päätöksenteko ja vähitellen maan infrastruktuuri siirtyvät ylikansalliseen hallintaan. Euroopan unioni on auktoriteetti, joka kykenee suojelemaan Suomen metsät, pitämään yllä maataloustuotannon ja poistamaan työttömyyden. Vaikka Eu jakaa Suomenlle sen itsensä maksamat rahat, uusi neljännen asteen hallintotaso määrittelee sen ympäristön, johon suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin on sopeuduttava.
Isännaan repijät ovat rynnänneet haaskalle. Kansallisvaltio on muotitietoiselle yhteiskuntatieteilijälle ja kulttuurintutkijalle ilmestyskirjan peto, joka riisti ja kahlitsi yksilöä, holhosi, kontrolloi, rakensi tehottomia kansallisia instituutioita ja tukahdutti yksityisen yritteliäisyyden, luovan vapauden. Pystytti keskitysleirit. Kansallisvaltioista on ruvettu puhumaan "kuvitteellisena yhteisönä", ikään kuin aikansa eliittiluokan illuusiona, jota todellisuudessa ei ollut olemassakaan. Niinhän se olikin. Jokainen kansallisromantikko tiesi sen paremmin kuin jälkiviisaat tutkijat. Mutta samalla tavalla myös Euroopan unioni on kuviteltu yhteisö, joka on syntynyt aikansa eliitin illuusioista, kuvitelmista saada haltuunsa uuden mannervaltion uudet resurssit, uudet vallan välineet. Kiinnostavia ovat vain ne historialliset valheet, joilla euroeliitti pystyttää valtajäjestelmäänsä.
Sellainen Suomi oli 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suuri unelma. Isänmaan historiasta tiedämme, että kansallisen heräämisen ajan suomalaista eliittiä innostivat Kalevala, suomen kieli, suomalainen kansankulttuuri, kansallinen taide; isänmaa, koti ja uskonto. Noiden sukupolvien suuri teksti kirjoitettiin itsenäisyyden kuusen muistolaattaan 10.5.1917 muistoksi päivälle, jolloin eduskunta mursi kansaltaan orjan ikeen virittäen sille vapauden soihdun.
Vuosisadan alussa isänmaan vihollisina pidettiin niitä, jotka näkivät Suomella olevan kehitysmahdollisuuksia vain osana tsaarin-Venäjän suurta kansojen liittoa. Silloin käytiin myös kiihkeä henkinen taistelu ortodoksisesta Karjalasta. Isänmaallisten suomalaisten vihaamia olivat erityisesti ortodoksiset piispat Herman ja hänen seuraajansa Kypriano, jotka pyrkivät edistämään Laatokan Karjalan ortodoksisen väestönosan sivistystä perustamalla kyliin venäjänkielisiä kansakouluja. Puhuessaan kenraalikuvernööri F.A. Seynin vastaanottojuhlissa 1909 arkkipiispa Herman lausui mm. että Suomen aineellinen ja henkinen kehitys oli ollut mahdollista vain Venäjän taloudellisella tuella. Ilman yhteyttä Venäjään Suomea ei kansakuntana olisi olemassakaan. Venäjä raivasi Suomen kansalle tien historialliseen olemassaoloon ja Vain Venäjän kotkan siipien suojassa maa on voinut kasvaa, saada oman kirjallisuutensa ja kulttuurinsa. Sen vuoksi jokaisen kunniallisen suomalaisen, kansansa ja maansa todellisen pojan tulisi vilpittömästi rakastaa Venäjää omasta Suomestaan luopumatta. Se, joka palvelee koko Venäjän sivistystä ja kehitystä, voi edistää Suomenkin etua.
Voi kuinka isänmaalliset suomalaiset halveksivatkaan näitä bobrikoveja, kyprianoja, unionisteja, jotka halusivat liittää Suomen ja Karjalan kansan lopullisesti ulkopuoliseen valtioliittoon, jotka halusivat, että suomalaisissa kouluissa tuli opettaa sitä kieltä, jota nuoret tulevaisuudessa tarvitsisivat.
Karjalan venäläistäjien ideologia ja kielikuvat ovat itse asiassa samoja kuin nykyisen Suomen poliittisen johdon presidenttiä myöten. Metropoliittojen kauniit vakaumukselliset puheet ovat touteutuneet. Äiti-Venäjän tilalla on vain uusi isänmaa, Euroopan unioni. Suomen taloudellisen, poliittisen ja sivistyksellisen elitin mielestä Suomi ei voi kansakuntana selviytyä ilman Euroopan unionia. Se ei voi jäädä yksin. Se ei voi selvitä EMU:n, WEU:n, NATO:n ulkopuolella. Vain EU:n siipien Suojissa maa voi, metropoliitta Hermanin sanoin "kehittyä", "vaikuttaa", tulevaisuuteensa ja elää "yheisessä uskossa". Eurooppa antaa nyt Suomen kansalle osuuden "ikivanhasta yhteisestä omaisuudestaan", historiastaan; vain EU voi antaa Suomelle tulevaisuuden.
Isänmaan puolueet ovat lakanneet hulmuttamasta siniristilippua ja vaihtaneet sen uuteen. Tänä päivänä isänmaasta puhuvat enää harvat. Se ei enää tarjoa tietä tulevaisuuden eliittiluokkaan. Autonomian aikana Suomi oli taloudellisesti itsenäinen ja se oli Suomen pelastus, kun tsaarinajan imperiumi kukistui. Euroopan unionissa ja sen edustamassa maailmantaloudessa Suomen kansantalous, taloudellinen päätöksenteko ja vähitellen maan infrastruktuuri siirtyvät ylikansalliseen hallintaan. Euroopan unioni on auktoriteetti, joka kykenee suojelemaan Suomen metsät, pitämään yllä maataloustuotannon ja poistamaan työttömyyden. Vaikka Eu jakaa Suomenlle sen itsensä maksamat rahat, uusi neljännen asteen hallintotaso määrittelee sen ympäristön, johon suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin on sopeuduttava.
Isännaan repijät ovat rynnänneet haaskalle. Kansallisvaltio on muotitietoiselle yhteiskuntatieteilijälle ja kulttuurintutkijalle ilmestyskirjan peto, joka riisti ja kahlitsi yksilöä, holhosi, kontrolloi, rakensi tehottomia kansallisia instituutioita ja tukahdutti yksityisen yritteliäisyyden, luovan vapauden. Pystytti keskitysleirit. Kansallisvaltioista on ruvettu puhumaan "kuvitteellisena yhteisönä", ikään kuin aikansa eliittiluokan illuusiona, jota todellisuudessa ei ollut olemassakaan. Niinhän se olikin. Jokainen kansallisromantikko tiesi sen paremmin kuin jälkiviisaat tutkijat. Mutta samalla tavalla myös Euroopan unioni on kuviteltu yhteisö, joka on syntynyt aikansa eliitin illuusioista, kuvitelmista saada haltuunsa uuden mannervaltion uudet resurssit, uudet vallan välineet. Kiinnostavia ovat vain ne historialliset valheet, joilla euroeliitti pystyttää valtajäjestelmäänsä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Molemmat yhteisöt on luotu pitkälti propagandalla ja heijastamaan aikojensa arvoja. Etkö voi myöntää että arvot ovat muuttuneet?
Feudaaliseen aikaan tunnettiin ehkä saman laakson väki, ja paronit risteilivät sitten laaksojen välillä. Loogisesti valta oli tällä tasolla, koska ihmiset eivät pahemmin tienneet oliko naapuripaikassa meno parempi tai huonompi.
Lopulta kommunikaatio parani, kaupungit kasvoivat ja porukka ei oikein pysynyt enää siinä laaksossaan ja kylässään. Mahdollisuus rikkoa paikallinen valta oli vihdoin käsillä. Kuninkaat ottivat käytännössä kaikki samaa kieltä puhuvat viittansa alle, ja alkoivat kommunikoida suoraan (propagandaa) kansan kanssa. Yksikkö siirtyi kansallisvaltioksi.
Mutta et kai voi kuvitella että kehitys pysähtyi tähän? USA oli paikka jossa päädyttiin toimimaan yhdessä turhan politikoinnin sijasta (eli yksi valtio eikä 50:ntä USAn alueella), ja historia todistaa sen olevan maa joka on tehnyt eniten yksilöiden hyväksi tähän menneesä. Esimerkki on hyvä.
Mutta nyt kun ihmiset osaavat kieliä ja matkustavat ympäriinsä, netistä nyt puhumattakaan... alkaa kieliin pohjautunut rajojen veto tuntua hieman vanhanaikaiselta. Nuoret ihmiset havaitsevat saman kulttuurin piirissä olevat ihmiset pohjimmiltaan lähes identtisiksi, jolloin rajan olemassaolon logiikkaa on vaikea perustella muuten paitsi itsekkäillä syillä, joiden todellisuuspohjaa USAn menestys nakertaa.
Omista 10 parhaasta kaveristani 5 on Suomalaisia, 2 Amerikkalaisia, 1 Ranskalainen, 1 Australialainen, 1 Britti. Tyttöystäväni on Amerikkalainen. Jotenkin en jaksa hahmottaa miksi pitää olla niin pirusti rajoja meidän kaikkien välillä. Taloudellisesti koko alueella voisi mennä erittäin hyvin ilmankin niitä, luultavasti paremmin kuin niiden kanssa (kts USA).
Puhut Venäjän ajasta ikään kuin sillä olisi kamalasti relevanssia. Silloin tietoa oli erittän huonosti, nykyään sitä on aivan valtavasti (ehkä liikaakin). Voidaan tehdä paljon parempia valintoja.
Perinteisiä arvoja puolustavat näyttävät olevan jotenkin pudonneet junasta, vanhanaikaisia ja siinä mielessä kovakalloisia etteivät he huomaa maailman muuttuneen..
Rajat ovat kuin ikkunoita. Ei niitä aina tarvitse eikä voi pitää kiinni, mutta jos niitä ei ole ollenkaan, ollaan ennen pitkää pulassa.
Katsotaan mihin suuntaan tapahtumat kulkevat. Oliiveistaan puu tunnetaan. Brysselin hedelmissä on ollut hieman outo sivumaku. Ei ole maistunut sille makealle, mitä meille luvattiin ennen jäsenyyttä, eurokuntoon laittautumisen surullisen kuuluisina vuosina.
Kansainvälisyyden ja kaupan asiat eivät saa olla missään Brysselin byrokratian vallassa ahtaasti rajoittavine direktiiveineen, asetuksineen ja sanktioineen.
Saattaisi siinä olla hiukan malttia paikallaan. Kenties Norjakin liittyy EU:hun. Mutta mitä se siis menetti sillä, että ei hätäisellä kiireellä ole heittänyt asioitansa Brysselin komissaaroveille ennen kuin olisi nähnyt millainen koko yhteisö edes on ja millaiseksi se on muodostumassa. Sitähän ei vielä tiedetäkään, ainakaan ennen ensi vuotta. Silloin on tulossa ratkaisevia päätöksiä.
Mieluummin olen eurooppalainen, kuin suomalainen.
"Perinteisiä arvoja puolustavat näyttävät olevan jotenkin pudonneet junasta, vanhanaikaisia ja siinä mielessä kovakalloisia etteivät he huomaa maailman muuttuneen.. "
Vaikka sanoitkin tämän sarkastisesti, oletan että otat huomioon myös sen mahdollisuuden että se olisi totta.
"Brysselin hedelmissä on ollut hieman outo sivumaku. Ei ole maistunut sille makealle, mitä meille luvattiin ennen jäsenyyttä"
Harvoinpa nämä muutokset niin valtavan miellyttäviä ovat olleet. Kansallisvaltioiden mukana tuli totaalinen sota... jos Brysselin hedelmissä on outo sivumaku, niin Helsingin hedelmät toi Suomen kansalle sotia joissa kuoli kymmeniä kertoja enemmän kuin aikaisemmissa sodissa. Samaa voi sanoa Rooman, Berliinin tai Pariisin hedelmistä... silti ainakin sinä tunnut pitävän konseptia hyvänä, vaikka negatiivisiin keskittyessä koko kansallisvaltion idea tuntuu lähinnä hulluudelta.
"Kansainvälisyyden ja kaupan asiat eivät saa olla missään Brysselin byrokratian vallassa ahtaasti rajoittavine direktiiveineen, asetuksineen ja sanktioineen"
Voi olla EU kontrolloi liikaakin, mutta fakta on ettei kauppa voi olla IHAN vapaata. Ainakaan minä en halua elää ihan täysin puhtaassa kapitalismissa. Näin globaalien yritysten aikoina on valtioille samoin kuin feudaalisille Paroneille kävi kiltojen noustessa (killat kattoivat jopa satojen paronien maat). Yhtäkkiä kun huomattiin että sillä pirun vapaamuurarin nilkillä on pankissa enemmän rahaa kuin sinun koko laaksossasi, ei voitukaan enää tehdä oikein mitä tahansa. Aateliston valta alkoi huveta entisestään, kun tällaiset organisaatiot levisivät.
Nyt ollaan taas tultu samaan pisteeseen, tällä kertaa paronit laaksoinen ovat korvanneet valtiot, ja kiltojen sijasta meillä on valtavia, jopa miljoonia ihmisiä työllistäviä kansainvälisiä yrityksiä.
Olivathan ne killat hyväksi taloudelle, mutta ei ollut täysin hyvä, että Paronit eivät uskaltaneet enää edes sekaantua kiltojen tekemiin rikoksiin, koska yksi kuollut kansalainen ole sentään pientä verrattuna 5000 asukkaan tulojen romahtamiseen... Kuningasta taas ei 5000 asukasta pahemmin heilauttanut, joten kuri palasi. Ja eivät ne killat minnekään karkuun sen takia lähteneet.
Taas aivan vastaava tilanne, ainoa että nyt valinta on oma lainsäädäntö ja mahdollisesti koko kansaa koskevia tulonromahduksia (Suomi ei nyt niin heikoilla kuin kehitysmaat, mutta kyllä mekin alttiita olemme). USAlla on kokoa olla pelkäämättä yritysten hienovaraisia uhkailuja ja samoin olisi EUlla. Suomella valitettavasti ei ole.
"Sitähän ei vielä tiedetäkään, ainakaan ennen ensi vuotta. Silloin on tulossa ratkaisevia päätöksiä. "
Ensi vuonna nähdään. Jos se koko touhu menee pahasti reisille, niin ehkä sitten pitää vähän katsoa kannattaako touhu. Vaikuttaa tosin melko varmalta että muutan USAhan jos EU projektina romahtaa.
Jos sinä olisit norjalainen tai sveitsiläinen, niin sinullako ei voisi olla noita edellä mainitsemiasi ystäviä, eikä amerikkalaista tyttöystävää?
minä olen suomalainen. Ei ole mahdollista eikä tarpeellista muuttua muuksi. "Eurooppa" eli EU-byrokratia, ei edusta mitään kansaa, vaan ainoastaan vallanpitäjäeliittiä.
pelkkää. Maailma muuttuu siihen aina, mihin kulloisenkin vallanpitäjäeliitin edut saattavat johtaa.
Kauniit lupaukset tulivat petetyiksi. Ennen riitti, että puolustettiin omaa maata. Nyt olisi lähdettävä kaikkiin kriisinhallinen nimellä käytäviin selkkauksiin ja niiden kustannuksiin.
Ei siitä nyt kovin kauaa ole kun puolustettiin vain omaa kyllä, ja sitten mentiin jonnekin kun kuningas käski jos silloinkaan. Ja ehkä yksi mies sadasta joutui lähtemään, koska keskusjohdolla ei ollut mitenkään hyvää ideaa miten paljon porukkaa missäkin oli.
Sitten tuli kansallisvaltio, joka yhtäkkiä halusi tietää kuinka monta ihmistä sen alueella asui, ja halusi ne KAIKKI sotavoimiinsa. Kuulemma tehokkaampaa puolustaa maata, jos ei anneta rajakuntien puolustaa itseään yksin. Kallista höpinäähän tuo jollekin Vaasalle tuntui olevan, tai vaikka Terijoelle... miksi suuri Helsinki auttaisi pieniä rajakuntia? Ei tuntunut fiksulta, parempi niitä olisi vain luovuttaa että saisi olla rauhassa.
Nooh meni miten meni, kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli kahdessa eri sodassa. Jos Suomi ei olisi tähän kansallisvaltion ideologiaan missään vaiheessa lähtenyt, kuoleman määrä olisi varmasti ollut ainakin suuressa osassa maata vähäisempi.
Etkö millään pysty parempaan fin?
Mutta ei siinä mitään, en olettanutkaan että tajuaisit
Noinhan se kaikki tapahtui, hyvä tietää. Kansallisvaltioaate on muuten ollut olemassa suhteellisen lyhyen ajan.
Tarkastellaan tuonnempana itsenäisen valtion itsenäistä: ei muiden kanssa yhteistä päätäntävaltaa omiin sisäisiin asioihinsa. Sitä ei tarvitse ottaa haasteena. Voidaanhan suvereenin valtion päätäntävalta omiin asioihinsa määritellä ja hyväksyä, vaikka sellaista kansallisvaltioaatetta ei joku kannattaisikaan.
Kun kansojen yhteistoiminta ja ihmisten välinen solidaarisuus ovat tälläkin hetkellä vähän niin ja näin. Esimerkiksi useat skotit tahtovat erota UK:sta omaksi valtiokseen, Skotlannilla on oma maajoukkue jalkapallossa. Neuvostoliitto hajosi kansallisvaltioiksi. Eri kansat eivät tule toimeen keskenään, on olemassa baskeja ja kurdeja, arabeja ja juutalaisia, jotka vielä EU:n sisälläkin vaatisivat "itsenäisyyttä". Kaikille kansoille olisi taattava oma valtio, siihen suuntaahan viittaa eräs YK:nk ihmisoikeuksien julistuksenkin kohta.
Jokin Ba'hai -uskonto saattaa toivoa maailmanvaltiota ja luottaa liikaa ihmisten keskinäisen solidaarisuuden varaan, aivan kuten Neuvostoliittokin teki.
Oli hyvin lähellä, että meikäläinen kulttuuri olisi hukkunut ruotsalaiseen tai venäläiseen kulttuuriin. Maailmansodilta ei ehkä sittenkään olisi voitu välttyä :)
Kansallisvaltioaate sentään antoi suomenheimolle kansallisen herätyksen myötä oman identiteetin, muutoin tässä oltaisiin svenska talande tai po russki. Ehkä hyvä niinkin.
Eivät nämä käsitykset estä olemasta varsin liberalistinen maailmankansalainen. Omasta maasta käsin on hyvä nähdä maailmaa. Toiset kansat pitävät hyvin hämmästyttävän lujasti kiinni kulttuuristaan, rajoistaan ja kansallisvaltioaatteestaan. Suomen tunntetut kulttuurisaavutukset ovat mittava panos maailmanperintöön, mutta täällä kansallistunto on tehty melkeinpä laittomaksi.
EU:n on pakosta jaettava liittovaltion alue lääneihinsä, (jotta homma pyörisi niinkään hyvin, kuin pyörii) nimittäin kansallisvaltioihin. Jos EU onkin hävittämässä kansallisvaltioita, ja kuten n. viikko sitten ilmestyneen hesarin yleisönosastossa joku lohkaisi "kansallisvaltioiden ajan olevan ohi", niin sehän olisi varsin kyseenalainen temppu unionisteilta. Olisivatpa kertoneet sen ennen jäsenyyttä, että Suomi-nimisen kansallisvaltion historia päättyy. Samaan hengenvetoon EU-mielisessä yhteiskunnassa valtavirran ja vallanpitäjien taholta selitetään toisaalla että "Vapaa Suomi - yhteinen asiamme" todellakaan näkemättä näiden välillä vallitsevaa syvää ristiriitaa! Jos siis EU-Suomi on itsenäinen valtio (jonka itsenäisyys on jopa vahvistunut) niin miksi "kansallisvaltioiden aika" on muka ohi?
Kansallisvaltiot ovat aloittaneet sotia toisia maita vastaan, mutta tuskinpa EU, ylikansallinen valtiokaan jättää sotia käymättä. Kansallisvaltioaatteen vastaiset hyvät ja pätevätkin argumentit saattavat vesittyä tekosyiksi vallanhimoisten ja vastuuttomien ihmisten kapuamiselle ylikansallisiin valta-asemiin.
Siinä oli vastaus Villelle.
Hyvää keskustelua, jossa me VilleL ja Suomi: Ei EU, jälleen näytämme mahtimme, voidaan jatkaa vaikka ketjun loppuun saakka. Täällä on ollut debattia valtiollisesta itsenäisyydestä. Parhaimmat väitteet väittivät jotakin sen suuntaista, että kun on oma jalkapallojoukkue ym. niin sitten on itsenäisyyskin. Oma kieli, vaakuna ja lippu tunnetaan vapaan maan tunnusmerkkeinä, mutta...
Oma talous- ja rahapolitiikka, oma korkein lainsäädäntövalta, itsenäinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka sekä oma alue- ja sisäpolitiikka.
Tästä on keskustelu vastauksiensa puolesta lähtenyt rönsyilemään siten, että "Eihän itsenäistä talouspolitiikkaa ole voinut olla ennenkään", "euro on parempi kuin markka: voi verrata hintoja" etcetera etcetera, "EU määräisi Suomen asioista joka tapauksessa" ja tällaisista parhaimmat väitteet: "Suomi on nyt itsenäisempi kuin aikaisemmin" ja "Norjakin joutuu noudattamaan direktiivejä."
Kysymyksessä valtiollisesta itsenäisyydestä tai kansallisvaltioaatteesta EU:n uhrina ei ole kysymys euron hyödyistä tahi tappioista, eikä siitäkään että EU-aika olisi parempi kuin EU:sta vapaan Suomen aika, varmasti tällaisia ehdollistuksia tulee mieleen ja todellakin: jotkut ovat hyötyneet EU:sta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitkä perustuslain ja kansansuvereniteettiperiaatteen sekä kansainvälisen oikeuden takaamat valtuudet Suomella oli mm. omaan ulkopolitiikkaansa. Vaikka minkälaisia quislingeja istuisi Suomen hallituksessa, niin se ei kerro mitään siitä, että tosiasiat olisi tunnustettava valtiollisen itsenäisyyden asiassa, vaikka sitten kenelläkään ei niitä enää olisi. Norja laittakoon vaikka Euroopan yhteisöjen asetuksia toimen ripeämmin kuin kuulee uusista laesta huhujakaan, mutta omintakeisen vallan omaan lainsäädäntöönsa pidättävän valtion tuntomerkkeihin ei sellainen bryssän kätyreiden EU-rähmintä enemmälti liity.
Näin on, että EU-Bryssel vei Suomen itsemääräämisoikeuden - itsenäisyyden.
Voimassaolevan(kin) lain maanpetosrikoksista mukaan tämän itsemääräämisoikeuden pelkkä vaarantaminenkin olisi ollut rangaistava teko.
Itsemääräämisoikeutta ei turvata muutamalla äänellä ministerineuvostossa eikä puolelella toista kymmenellä mepillä, joiden niidenkin määrä vähenee.
Edelleenkään ei tässä ole kysymys siitä, mitä hyötyä/haittaa EU:sta on ollut. Kysymys on sen sijaan, että; mitä tarkoitusta palvelevat väitteet "Suomen itsenäisyyden lisääntymisestä" verrattunua vallitseviin tosiasioihin. Se, miten asiat Neuvostoliiton aikana olivat, ei puhu mitään siitä, miten niiden pitäisi olla nyt.
Se siitä kansallisvaltioaatteesta. EU:n hyödyt/haitat kuuluvat toiseen artikkeliin, samoin kuin Neuvostoliiton aikainen historia.
Muistot Neuvostoliiton ajan pysähtyneisyydestä ja suomettumisesta saattavat ymmärrettävästi jonkun silmissä EU-ajan tuntumaan vapaammalta, mitä se onkin, mutta ei EU:n ansiosta vaan siitä huolimatta.
Sisältääkö tämä kansallisvaltioaatetta? Ehdottomasti. Sen mukaan ei maan asioista saa päättää enempää idän Neuvostoliitto YYA:ineen kuin Euroneuvostoliitto YUTP:neen. Nl:n "yhteistyö- ja avunantosopimukesta" siirryttiin EU:n kanssa "Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitikkaan". Kevyesti herrat siirtyivätkin. Eihän heidän taakkanaan ollut poliittista moraalia ja huolta maan itsenäisyydestä.
Minkäs mä sille voin, että EU:n kannattajat kampeaa jokaisessa viestiketjussa keskustelun epäolennaisiin kysymyksiin, valovuosien päähän alkuperäisestä aiheesta. Ei kai munkaan sitten tartte parempaa yrittää.
Tarkista mitä tapahtui vuonna 1054 eli miksi itämerensuomalaiset joutuivat puristuksiin idän ja lännen kirkkojen väliin. Vertaa myös Aleksios Komnenosta Vladimir Putiniin.