Vievätkö yleisessä kirjallisuustieteessä nämä feminismit, postkolonialismit, postmodernismit ynnä muut hörhöilyt ja "teoriat" suurimman osan ajasta? Mielestäni kaikki tuo huuhaa voitaisiin käydä läpi yhdellä vapaaehtoisella pikakurssilla.
Haluaisin opiskella kirjallisuutta, mutta ilmeisesti sitä ei voi yliopistossa opiskella. Vai?
Onko yleinen kirjallisuustiede roskaa?
GmOe
14
5350
Vastaukset
- tarkoitat
kirjallisuuden opiskelulla?
- fm-englanti
Miksi mainitsemasi "filosofiat" ovat roskaa?
Kirjallisuudentutkimukseen ja sen eri teorioihin perehtyminen on tietenkin osa opintoja. Kirjallisuudentutkimus ja nykyfilosofia (post 1950-luku) nivoutuvat usein yhteen.
Totta kai teoreettisia suuntauksia voi ja pitää kyseenalaistaa ja kritisoida, mutta roskaksi tuomitseminen ei ole järin hedelmällinen lähestymistapa. Kulttuurintutkija Dick Hebdige toteaa postmoderni(smin)-käsitteestä kutakuinkin niin, että koska ao. käsite on niin laajasti ja moninaisesti käytössä, sen voi olettaa kuvaavan jotain ajallemme ominaista - siksi se on tärkeä. Ehkä aikakautemme on sitten lähinnä pelkkää roskaa?
Kirjallisuuden opintoihin kuuluu toki paljon myös kirjallisuuden lukemista, klassikkoita niin maailmankirjallisuuden kuin kotimaisen kirjallisuuden piiristä. Toisaalta kirjallisuuden kaanonin kyseenalaistaminen (aivan kuten vallitsevien teoreettisten virtausten kyseenalaistaminen) on jo pitkään ollut tärkeä osa kirjallisuuden- ja laajemmin kulttuurintutkimuksen projektia. Feminismi, tai oikeastaan rajatummin naistutkimus, on keskeinen osa kaanonin kyseenalaistamisen projektia, niin myös postkolonialistinen kirjallisuudentutkimus.
Ja tietenkin nykykirjallisuudentutkimus kysyy koko ajan "mitä on kirjallisuus". Miten se määrittyy? Voiko vaikkapa jatkuvasta muuttuva ja uusia merkityksiä saava blogi, jota tuotetaan yhteisöllisesti, olla jollakin tavalla kirjallisuutta? Jos voi, niin miten? Missä suhteessa se on aiempíin kirjallisuuden määritelmiin? Ovatko tietyt tietokonepelit jollakin tavalla kirjallisuutta? Pelit, joissa pelaaja kehittää pelihahmoa ja ikään kuin kirjoittaa hahmolle tarinaa? Vai onko kyse puhtaasti pelaamisen ja leikin nautinnosta, ilman kerronnallisia tekijöitä?
Kirjallisuudentutkija voi halutessaan keskittyä toki tekstien lähilukuun, kirjallisuuden määrittelyyn jonain hyvin tarkasti rajattuna kulttuurisena ilmiönä ja siinänsä itsessään arvokkaana asiana, tai ottaa laajemman näkökannan ja lukea kirjallisuutta suhteessa muihin "tekstityyppeihin" ja suhteessa koko yhteiskunntaan ja laajemmin kulttuuriin.- GmOe
"Miksi mainitsemasi "filosofiat" ovat roskaa?"
Ne ovat epäuskottavia ja vastenmielisiä, mutta en haluaisi sotkea niitä kirjallisuuteen muutenkaan. Aiheesta käydään syvempää väittelyä toisaalla.
"Kirjallisuudentutkimus ja nykyfilosofia (post 1950-luku) nivoutuvat usein yhteen."
Kyllähän sen tietää, mikä osa 50-luvun jälkeisestä filosofiasta kirjallisuudentutkimukseen nivoutuu. Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että joutuisi väkisin saastuttamaan mestarikirjailijoiden tuotantoon perehtymisen nautinnon sillä roskalla. Sen vielä kestäisi, että roska käytäisiin nopeasti ja kriittisesti yleissivistyksenä läpi ja mikä tärkeintä, pidettäisiin muuten kirjallisuudesta erillään.
Oliko muuten niin, että (HY:n) kotimainen kirjallisuus ei ollut yhtä mätää ja tunkkaista kuin yleinen kirjallisuustiede?
Onneksi kirjallisuutta voi tutkiskella vapaa-ajalla ja nettiä hyödyntäen ilman puristavia pakkoja ja rajoituksia. Avoimestakin voi suorittaa pari kurssia. - tarkoitat
GmOe kirjoitti:
"Miksi mainitsemasi "filosofiat" ovat roskaa?"
Ne ovat epäuskottavia ja vastenmielisiä, mutta en haluaisi sotkea niitä kirjallisuuteen muutenkaan. Aiheesta käydään syvempää väittelyä toisaalla.
"Kirjallisuudentutkimus ja nykyfilosofia (post 1950-luku) nivoutuvat usein yhteen."
Kyllähän sen tietää, mikä osa 50-luvun jälkeisestä filosofiasta kirjallisuudentutkimukseen nivoutuu. Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että joutuisi väkisin saastuttamaan mestarikirjailijoiden tuotantoon perehtymisen nautinnon sillä roskalla. Sen vielä kestäisi, että roska käytäisiin nopeasti ja kriittisesti yleissivistyksenä läpi ja mikä tärkeintä, pidettäisiin muuten kirjallisuudesta erillään.
Oliko muuten niin, että (HY:n) kotimainen kirjallisuus ei ollut yhtä mätää ja tunkkaista kuin yleinen kirjallisuustiede?
Onneksi kirjallisuutta voi tutkiskella vapaa-ajalla ja nettiä hyödyntäen ilman puristavia pakkoja ja rajoituksia. Avoimestakin voi suorittaa pari kurssia.opiskellut kotimaista kirjallisuutta sivuaineena. Perusopintojen jälkeen oli mahdollista valita kursseja melko vapaasti oman kiinnostuksen mukaan, ja proseminaarityön aiheeksi sai valita miltei mitä tahansa kotimaisen kirjallisuuden kirjosta.
Jonkin verran teoriaakin on toki opiskeltava.
Kirjallisuutta voi kuka tahansa tutkia vapaasti harrastuksena. Se ei vaadi yliopisto-opintoja. - filosofian opiskelija
"Kirjallisuudentutkimus ja nykyfilosofia (post 1950-luku) nivoutuvat usein yhteen."
No en nyt aivan noin sanoisi, jos puhutaan akateemisesta filosofiasta. Ranskassa toki sanomasi pätee, mutta Ranska ei edusta mainstream-filosofiaa, vaan sitä tehdään anglosaksisessa kulttuuripiirissä (johon akateemisen filosofian osalta nivoutuvat myös Pohjoismaat).
Mainstream-filosofiaa esim. Suomessa on edelleen analyyttinen filosofia, joka on aika kaukana kirjallisuudentutkimuksesta. Analyyttinen filosofia kytkeytyy erityisesti matematiikkaan (logiikka). Tutkimusta tehdään myös mm. psykologian kanssa ja yhteyksiä on lisäksi esimerkiksi yleiseen kielitieteeseen (joka on varsin analyyttinen tutkimusala ainakin Suomessa).
Mutta tämä ei ollut osoitus siitä, että postmodernissa ym. mannermaisen filosofian nykysuuntauksissa olisi jotain vikaa. Mannermainen filosofia näyttää vähitellen saavan lisää alaa Suomessakin. Itse edustan analyyttistä filosofiaa, mutta en suinkaan aliarvioi sen ulkopuolisia suuntauksia, kuten feminististä filosofiaa, joka ennakkoluuloista huolimatta osoittautui ihan antoisaksi alaksi pienen tutustumisen kautta.
Itse en lähestyisikään tällaisia suuntauksia siltä pohjalta, että niihin tulisi koko laajuudessaan kiinnittyä, vaan poimin niistä erityisen onnistuneita yksittäisiä oivalluksia. Lisäksi täytyy muistaa, että esim. feminismi ja feministinen filosofia ovat HYVIN laajoja ja hämäräalaisia suuntauksia. Useiden tällaisten mannermaisten filosofian alojen niputtaminen yhteen ja täydelliseksi roskaksi tuomitseminen kertoo lähinnä siitä, että ei niistä tiedä yhtään mitään. - fm-englanti
filosofian opiskelija kirjoitti:
"Kirjallisuudentutkimus ja nykyfilosofia (post 1950-luku) nivoutuvat usein yhteen."
No en nyt aivan noin sanoisi, jos puhutaan akateemisesta filosofiasta. Ranskassa toki sanomasi pätee, mutta Ranska ei edusta mainstream-filosofiaa, vaan sitä tehdään anglosaksisessa kulttuuripiirissä (johon akateemisen filosofian osalta nivoutuvat myös Pohjoismaat).
Mainstream-filosofiaa esim. Suomessa on edelleen analyyttinen filosofia, joka on aika kaukana kirjallisuudentutkimuksesta. Analyyttinen filosofia kytkeytyy erityisesti matematiikkaan (logiikka). Tutkimusta tehdään myös mm. psykologian kanssa ja yhteyksiä on lisäksi esimerkiksi yleiseen kielitieteeseen (joka on varsin analyyttinen tutkimusala ainakin Suomessa).
Mutta tämä ei ollut osoitus siitä, että postmodernissa ym. mannermaisen filosofian nykysuuntauksissa olisi jotain vikaa. Mannermainen filosofia näyttää vähitellen saavan lisää alaa Suomessakin. Itse edustan analyyttistä filosofiaa, mutta en suinkaan aliarvioi sen ulkopuolisia suuntauksia, kuten feminististä filosofiaa, joka ennakkoluuloista huolimatta osoittautui ihan antoisaksi alaksi pienen tutustumisen kautta.
Itse en lähestyisikään tällaisia suuntauksia siltä pohjalta, että niihin tulisi koko laajuudessaan kiinnittyä, vaan poimin niistä erityisen onnistuneita yksittäisiä oivalluksia. Lisäksi täytyy muistaa, että esim. feminismi ja feministinen filosofia ovat HYVIN laajoja ja hämäräalaisia suuntauksia. Useiden tällaisten mannermaisten filosofian alojen niputtaminen yhteen ja täydelliseksi roskaksi tuomitseminen kertoo lähinnä siitä, että ei niistä tiedä yhtään mitään.Olet toki oikeassa.
Mielessäni oli nimen omaan mannermainen filosofiaa ja etenkin juuri ranskalainen kulttuuripiiri ja ajattelu.
Muistanpa muuten kirjallisuusaiheista graduani kirjoittaessani törmänneeni lähdekirjallisuudessa sellaiseen "heittoon" tai väittämään, että nykypäiväni ns. "isot kysymyset" ovat usein kirjallisuusteorian eivät niinkään filosofian alaa (ja tämä viitannee siis pääosin analyyttiseen filosofiaan). Isoilla kysymyksillä kirjoittaja muistaakseni viittasi mm. identiteettiä ja ihmisen olemista koskeviin pohdintoihin.
"Lisäksi täytyy muistaa, että esim. feminismi ja feministinen filosofia ovat HYVIN laajoja ja hämäräalaisia suuntauksia."
Tärkeä huomio. Sisäisiä ristiriitoja ja jopa aitoja riitoja löytyy monenlaisia vaikkapa juuri eri femismien välillä. Toiset suuntaukset nojaavat vaikkapa marxismiin ja katsovat sukupuolta luokkaan rinnastuvana käsitteenä ja painottavat taloudellisten ja tuotantosuhteiden vaikutusta sukupuolten väliseen jakoon, toiset taas haluavat painottaa sukupuolten välisten erojen purkamista ja erojen juontumista kulttuurisista tekijöistä, kun taas toiset suuntaukset haluavat nimenomaan korostaa sukupuolten välisiä eroja ja vieläpä juuri biologiselta pohjalta. - fm-englanti1
GmOe kirjoitti:
"Miksi mainitsemasi "filosofiat" ovat roskaa?"
Ne ovat epäuskottavia ja vastenmielisiä, mutta en haluaisi sotkea niitä kirjallisuuteen muutenkaan. Aiheesta käydään syvempää väittelyä toisaalla.
"Kirjallisuudentutkimus ja nykyfilosofia (post 1950-luku) nivoutuvat usein yhteen."
Kyllähän sen tietää, mikä osa 50-luvun jälkeisestä filosofiasta kirjallisuudentutkimukseen nivoutuu. Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että joutuisi väkisin saastuttamaan mestarikirjailijoiden tuotantoon perehtymisen nautinnon sillä roskalla. Sen vielä kestäisi, että roska käytäisiin nopeasti ja kriittisesti yleissivistyksenä läpi ja mikä tärkeintä, pidettäisiin muuten kirjallisuudesta erillään.
Oliko muuten niin, että (HY:n) kotimainen kirjallisuus ei ollut yhtä mätää ja tunkkaista kuin yleinen kirjallisuustiede?
Onneksi kirjallisuutta voi tutkiskella vapaa-ajalla ja nettiä hyödyntäen ilman puristavia pakkoja ja rajoituksia. Avoimestakin voi suorittaa pari kurssia."Ahdistaa pelkkä ajatuskin, että joutuisi väkisin saastuttamaan mestarikirjailijoiden tuotantoon perehtymisen nautinnon sillä roskalla."
Teoriaan tutustumisesta seurauksena oleva ahdistus on toki ikävä asia.
Käyttämäsi ilmaus "mestarikirjailija" osuu omalla tavallaan asioiden ytimeen. Miksi joku on korotettu "mestarikirjailijaksi"? Kaanonin ylläpitäminen ei ole erillään esimerkiksi koulutuspolitiikasta tai muutenkaan historiallisista tai yhteiskunnallisista seikoista.
Feminismi (tai naistutkimus) tarjoaa näkökulman esimerkiksi siihen miksi ns. "mestarikirjailijoiden" joukossa on varsin vähän naisia - vai onko lainkaan?
Postkolonialistinen tutkimus puolestaan tarjoaa näkökulmaa vaikkapa siihen miten kolonialismi on vaikuttanut alistettuihin ja myös siihen miten "länsi" (joka on toki kyseenalainen käsite) on toisaalta romantisoinut toisaalta "demonisoinut" alistetut kansat. Ja onhan "lännessä" nykyisin paljon kirjailijoita, joiden juuret ovat muissa kulttuureissa. Esimerkiksi eräs omista suosikeistani on Hanif Kureishi.
Populaarikulttuurintutkimus osana kirjallisuudentutkimusta taas tuo mukanaan kysymyksen siitä millaistan kirjallisuuttaa ihmiset nykypäivänä "kuluttavat", miksi ja millä tavoin. Kirjallisuuden arvo voi määrittyä myös sen mukaan mikä merkitys jollakin lajityypillä on sitä lukeville ihmisille. Tässä mielessä ns. roskakirjallisuus voi olla lukijan näkökulmasta hyvinkin merkityksellistä. Ja vaikkapa scifi on eräs aiemmin roskakirjallisuudeksi tulkittu lajityyppi, joka nykyisin yleensä todetaan varsin laadukkaaksi kirjallisuudenlajiksi ja jonka juurien - tulkitsijasta riippuen - nähdään juontavan mm. tietyistä antiikin myyteistä ja vähintäänkin esim. Thomas Moren "Utopia" -romaanista. Tunnetummista klassikoista mm. Mary Shelleyn "Frankenstein" ja vaikkapa Jonathan Swiftin "Gulliverin matkat" luetaan scifin innoittajiin kuuluviksi.
Shakespeare oli oman aikansa "populaarikulttuuria", mutta nykypäivän korkeakulttuuria - sinun käsitteitäsi käyttäen niin sanottu "mestarikirjailija". Kieltämättä Shakespeare on kestänyt hyvin aikaa. Miksi siis ei olisi aivan mahdollista että nykypäivänkin populaarikulttuurista löytyisi vastaavia helmiä?
Ja entäpä vaikka sarjakuvat? Monet nykysarjakuvat ovat eräänlaisia kuvaromaaneja ja siten ilman muuta kirjallisuudenalaan kuuluvia.
Tiukasti rajattu ja vain tiettynä aikana luotuun kirjalliseen kaanoniin painottuva kirjallisuudentutkimus jättäisi todennäköisesti kaiken edellä mainitun kirjallisuuden "kovan ytimen" ulkopuolelle. Onneksi näin ei nyky-yliopistossa ole.
- lisää tässä
Yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ei ole _suomalaisen kirjallisuuden_ professuuria.
Säälittävää ja tyypillistä humanistien saamattomuutta. On vain kotimaisen tai Suomen kirjallisuuden professuureja. Ei tulisi kysymykseenkään missään sivistysmaassa tällainen tilanne. - KN-85
En osaa neuvoa, mistä löytäisit parasta opetusta, mutta ehkä lohduttaa, ettet ole ongelmasi kanssa yksin. Aika moni muukin on huomannut, että monilla humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla "punavihertää" tällä hetkellä voimakkaasti.
Olen suorastaan kurkkuani myöten täynnä feminisististä tutkimusta ja afrikkalaista näkökulmaa. Jossain vaiheessa suunnittelin suomen kielen opintoja, jotta pääsisin tästä roskasta eroon, mutta yllättäen tenttikirja käsitteli maahanmuuttajien tuomaa lisää suomen kieleen.
Kaiken huippu on varmaankin tämä "pornoakatemia-projekti", joka oikeasti on suurimman osan mielestä akateemisen maailman häpeäpilkku, mutta ihmiset ovat liian korrekteja, jotta uskaltaisivat puuttua tähän.
Toisaalta olen sitä mieltä, että näiden roskateorioiden välttäminen on suhteellisen helppoa. Kyllähän kursseissa on valinnanvaraa. Toisekseen luennoilla ei ole pakko käydä, vaan joitakin kursseja voi suorittaa itsenäisestikin. Vähitellen oppii myös välttämään kaiken maailman "hekanahoja" ja löytää tasokkaimmat opettajat ja proffat. Ei pidä antaa kovaäänisten "pilluvoima"-ihmisten pelottaa kunnon opiskelijoita pois, koska nämä henkilöt ovat metelistään huolimatta marginaalissa, mutta todellakin saavat lisää elintilaa, jos muut suuntaavat uusille urille heidän takiaan.
Tähän loppuun lisättäköön, etten ole sovinisti (olen nainen) enkä rasisti tai homofoobikko (kaveripiirissä on kaikenlaisia ihmisiä), koska tällaisia syytöksiä saa aina niskaansa, jos vähänkään kritisoi nykyopetusta. Onko esimerkiksi ihan ok, että keskitytään analysoimaan päähenkilön seksuaalisuutta, kun kirja käsittelee ihmisen kokemuksia sodassa ja pakkotyöleirillä, eikä kirjassa käsitellä lainkaan seksuaalisuutta? Toinen ongelma on tämä polvillaan olo vieraita kulttuureja kohtaan. Onko ihan ok keskustella länsimaisen kirjallisuuden klassikon syrjivästä suhtautumisesta mustiin, koska sen kaikki henkilöt ovat valkoihoisia eikä rotuasioita mainita? Lisättäköön, että erään ystäväni isä on afrikkalainen ja hän on kunnioittaa suuresti suomalaista musiikkia ja kirjallisuutta. Hänen kulttuurissaan ei mietitä, miten heidän oma kirjallisuus, musiikki tai uskonnoliset symbolit mahdollisesti vaikuttaa meihin pohjoismaalaisiin, joten eipä hän ole koskaan ymmärtänyt, miksi Suomessakaan pitäisi keskustella kouluvirsien sanoituksista maahanmuttajien kannalta.- fm-englanti1
Hmm... "punavihertäminen" ja feminismi eivät kyllä mitenkään yksiselitteisesti kulje yhdessä.
Toki näihin asioihin liittyy paljon poliittisiakin intohimoja, totta kai. Taide (tai taideteoria tai kirjallisuusteoria sen osana) tai toisaalta yliopisto ei tietenkään ole vapaa poliittisista vaikutteista.
Mutta jos nyt pysytään hetki rajatummin kirjallisuudentutkimuksen sisällä, niin kysehän on pitkälti kaanonin kyseenalaistamisesta ja toisaalta sen ymmärtämisestä että myös niin populaarikulttuurista kuin toisaalta rajatummin kulttuurisesta marginaalista löytyy monenlaista mielenkiintoista, laadukasta, merkityksellistä ja tarpeellista ainesta.
---
"Onko esimerkiksi ihan ok, että keskitytään analysoimaan päähenkilön seksuaalisuutta, kun kirja käsittelee ihmisen kokemuksia sodassa ja pakkotyöleirillä, eikä kirjassa käsitellä lainkaan seksuaalisuutta?"
Vaikea sanoa suoraa vastausta. Ainakin voi perustellusti kysyä miksi ihmiselle niin keskeinen asia kuin seksuaalisuus on jätetty kirjasta pois. Liittykö kirja esim. jollakin tavalla kansallisen itsetunnon kohottamisen projektiin? Juuri taannoin naistutkimuksen parissa on tuotu esiin se, miten suomalaissotilailla ja neuvostoarmeijan naissotilailla oli monenlaista kanssakäymistä sodan aikana kun ao. naissotilaita jäi suomalaisten vangeiksi. - Järkytys
fm-englanti1 kirjoitti:
Hmm... "punavihertäminen" ja feminismi eivät kyllä mitenkään yksiselitteisesti kulje yhdessä.
Toki näihin asioihin liittyy paljon poliittisiakin intohimoja, totta kai. Taide (tai taideteoria tai kirjallisuusteoria sen osana) tai toisaalta yliopisto ei tietenkään ole vapaa poliittisista vaikutteista.
Mutta jos nyt pysytään hetki rajatummin kirjallisuudentutkimuksen sisällä, niin kysehän on pitkälti kaanonin kyseenalaistamisesta ja toisaalta sen ymmärtämisestä että myös niin populaarikulttuurista kuin toisaalta rajatummin kulttuurisesta marginaalista löytyy monenlaista mielenkiintoista, laadukasta, merkityksellistä ja tarpeellista ainesta.
---
"Onko esimerkiksi ihan ok, että keskitytään analysoimaan päähenkilön seksuaalisuutta, kun kirja käsittelee ihmisen kokemuksia sodassa ja pakkotyöleirillä, eikä kirjassa käsitellä lainkaan seksuaalisuutta?"
Vaikea sanoa suoraa vastausta. Ainakin voi perustellusti kysyä miksi ihmiselle niin keskeinen asia kuin seksuaalisuus on jätetty kirjasta pois. Liittykö kirja esim. jollakin tavalla kansallisen itsetunnon kohottamisen projektiin? Juuri taannoin naistutkimuksen parissa on tuotu esiin se, miten suomalaissotilailla ja neuvostoarmeijan naissotilailla oli monenlaista kanssakäymistä sodan aikana kun ao. naissotilaita jäi suomalaisten vangeiksi."Ainakin voi perustellusti kysyä miksi ihmiselle niin keskeinen asia kuin seksuaalisuus on jätetty kirjasta pois."
Miksi rakkausromaani X:stä on jätetty väkivalta pois? Yrittääkö tekijä piilotella tosielämän parisuhdeväkivaltaa? Miksi dekkarissa Y ei käsitellä lainkaan uskontoa? - fm-englanti
Järkytys kirjoitti:
"Ainakin voi perustellusti kysyä miksi ihmiselle niin keskeinen asia kuin seksuaalisuus on jätetty kirjasta pois."
Miksi rakkausromaani X:stä on jätetty väkivalta pois? Yrittääkö tekijä piilotella tosielämän parisuhdeväkivaltaa? Miksi dekkarissa Y ei käsitellä lainkaan uskontoa?Nokkelaa.
Niin, eräs kirjallisuutieteen kysymyksiä on kirjailijan luoman kertojaäänen luotettavuus. - tiedekunnan sisälläkin
fm-englanti1 kirjoitti:
Yliopistosta ja poliittisuudesta:
http://filosofia.fi/verkkoloki/#3436Esim. valtsikassa kansantaloustieteessä tiedostetaan luultavasti vähemmän kuin poliittisessa historiassa ja sosiologiassa.
Tärkeintä ei myöskään ole puolueiden kannatusjakauma vaan ideologioiden vaikutus aineisiin. Esim. kirjallisuustieteessä vaikutus voi olla suuri, fysiikassa olematon. Jos vaikutus on suuri, niin olisi täsmälleen yhtä surullista tieteen kannalta, vaikka eri ideologioiden kannatukset olisivat tasoissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4241839Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1891491- 1091411
Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1631372- 451046
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0980- 63966
Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!119923Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s93900Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32886