Heräätkö Sinä kevääseen?

Olipas siinä keväät, talvet ja metsätähdet tunteineen.
Kaiken tämän jälkeen...luulen herääväni kevääseen.

ja alkukesässä eniten niitä vihreän eri sävyjä, joita luonnossa on. Ja haluan tehdä puutarhassa yhtä sun toista. Minulla on taulu syksyisestä ja kesäisestä metsästä. Vielä haluaisin keväisestä ja talvisesta. En ole vielä ehtinyt katselemaan. Täällä sää on eniten talvinen koko talvikauden aikana. Lunta tulee pyryttämällä, lämpö vähän plussalla. Itse nautin jokaisesta aamusta. Ikkunani ulkopuolella on tarpeeksi luontoa. Jos herään aikaisin, harakat ovat naapurin talipallojen kimpussa. Vähän myöhemmin tulevat talitiaiset. Tänäänkin lähden metsään vaeltamaan. Metsästysseuralla on kuulemma laskenta nyt viikonloppuna. Tuli ihan sopivaan aikaan lunta.

Kannattaa kirjoittaa kirja.

Kiitos Sinulle Tuoksuvattu, että jaoit kauniit ajatuksesi. Neljä vuodenaikaa ovat itsellenikin tärkeä juttu, kuten varmaan useimmille suomalaisille. Nautin kaikista, mutta voisin mielelläni jouduttaa kevään ja syksyn harmaitten, likaisten päivien kulkua ennen lumentuloa ja sen sulamisen jälkeen.

Kevät on ihanaa aikaa, kun luonto herää ja vihreälläkin on uskomattoman monia sävyjä. Yritän aina kun on mahdollista päästä kokemaan kevään kaksi kertaa - joskus kolmekin - vierailemalla jossain etelämmässä juuri lumien sulamisen aikaan, kun täällä kaikki ruma ja likainen paljastuu, eikä vihreätä vielä näy. Joskus olen onnistunut sivuuttamaan sen melkein kokonaan, kun ainakin sipulikukat ovat ehtineet puhjeta paluun aikaan.

Pari vuotta sitten jouduin (taas kerran) vaihtamaan työpaikkaa raskaan jakson jälkeen, kun tapahtui omistajanvaihdoksia, toimintojen yhdistämisiä yms. Kaikki voivat huonosti, parhaat kaverit ehtivät jo ennen minua löytää uuden paikan, ja osa joukosta taisteli tosi alhaisin keinoin omasta asemastaan. Kun itselleni täysin yllättäen "jouduin" yhtenä aamuna pakkaamaan tavarani, huomasin lähteväni hämmästyttävän mielelläni. Ensimmäistä kertaa elämässäni en vuodattanut yhtään kyyneltä enkä jäänyt kaipaamaan yhtään mitään lähtiessäni työpaikasta - vaikkei uudesta ollut tietoakaan silloin. Huomasin kokevani vain suunnattoman helpotuksen. (Myöhemmin asiani järjestyivät paremmin kuin olisin osannut toivoa.)

Seuraavana keväänä huomasin, mitä olisin kaivannut. Olin yli kymmenen vuoden ajan käynyt joka vuosi Keski-Euroopassa messuilla ja työmatkalla heti pääsiäisen jälkeen.
Kevät oli heräämässä, usein oli jo lämmintä ja terassit aukesivat ensimmäisiä kertoja, ihmiset olivat hyväntuulisia ja monenlaiset kasvit puhkesivat kukkaan. Vietin yleensä viikonlopun siellä, nautin keväästä ja saatoin tehdä päiväretken jonnekin kauniiseen kohteeseen jokilaivalla, junalla tai bussilla. Hollannin Keykenhofissa kävin muutamia kertoja katsomassa sipulikukkien loistoa ja kevään heräämistä.
Sitä tosiaan kaipaisin, varsinkin kun esim. tänä keväänä en taida ehtiä ainakaan pidennettyä viikonloppua pitemmäksi aikaa edes lomalle.
Onneksi muistot ja monet kauniit muistikuvat säilyvät mielessä.;))

Kiitos Tuoksuvattu, ilman kirjoitustasi olisin jäänyt ilman noiden positiivisten ajatusten antamaa energiaruisketta. ;))

Kevät herättää elämään,
keväässä soi heleys
ja lämmittää leppeä tuuli.

Keväässä on heräämisen äänet.
Kunhan puro solisee ja esikot nostavat kukkavanansa, alkavat värit vallata maiseman.

Metsässä on oma kauneutensa, minullekin se on kuin pyhäkkö jossa huolet voi heittää mättäälle kuin repun selästänsä. Pelkkä vaeltelu ja maiseman ihailu saavat unohtamaan jopa ajankin.

Kevään vihreys, tummaan maahan kohoavat lumitähdet, krookukset ja alastomat immet, sekä koko luonnon muuttuminen kun puut puhkeavat lehteen ja kukat kukkivat.

Oma maammekin tarjoaa pitkän kevään ja pitkitetyn syksynkin. Kyllähän se vieraille maille matkustaminen, uusien kasvien näkeminen ja erilaisen tunnelman kokeminen on kokemus sinänsä. Kaikille sekään ei ole mahdollista, mutta meille kaikille avautuu joka kevät uusi ihmeiden maailma omassa lähipiirissämme.

Seisoin viime keväänä kävelylenkilläni komean koivikon keskellä. Puut olivat saaneet hennot lehtisilmut, aurinko kultasi puiden rungot ja lehtisilmut tuoksuivat kuin vain puhtaassa luonnossa voi tuoksua. Se näky jäi mieleeni, tunnelma pysäytti, ja taustalta kuului läheisen kosken kohina. Kuin elämä itse, heräävä kesä ja kaiken mukanaan vievä virta joka kuohuvana koskena levitti kosteutta maisemaan.

Unelmoin aina pääseväni oikeaan sademetsään, mutta siellähän on aina sama vehreys ja kosteus.. vetääkö vertoja meidän keväällemme.

Ps. Kirjoitin niin pitkään, että sivusto ilmoittaa nimimerkkini olevan toisen käytössä, joten * nimen perään ja yritän jos lähtisi viesti.

Kun kirjoitat noin pitkiä juttuja ja vaarana on poistippuminen, niin voit kirjoittaa jutun esim. sähköpostisi "luo sähköposti" osaan ilaman vastaanottajan osoitetta. Voit myös tallentaa sen siellä välillä ja jatkaa kun halutat.
Kun juttusi on valmis, eikun kopio vain ja siirto tänne.
Tuo säköposti siksi, että se tuntuu toimivan joustavammin, kuin omat tiedostot. Siis ainakin minulla.
Odotan minäkin kevättä ja kesää, koska silloin metsissä ja yleensä luonnossa on helpompi ja turvallisempi liikkua, kuin esim. jäisillä kallioilla.
Muuten minusta kaikilla vuodenajoilla on omat hyvät puolensa.

Ainakin http://www.seniorinetti.fi keskusteluissa ja blogeissa on kevät-tunnelmaa, eli sinne mummut ja papat ovat lisänneet kirjoituksiinsa kuvia niin että silmissä vilikkuu :-)

Kevät ja kesän odotus valon lisääntyessä ja luonnon herätessä on ihanaa aikaa. Innostun keväästä niinkin tosissani, että esim. teen isoimmat hankinnat juuri keväällä. Talvi-ihmiseksi en kehity tämän elämän aikana, ja syksyn pimeydessä pitää olla riittävästi harrastuksia ja ohjelmaa, että pimeyden sietää.