isänmaalliset ovat usein

itsekin. Suurin osa km-skenestä on entisiä koulukiusattuja ja Seppo Lehto on tästä hyvänä esimerkkinä. Ehkä pitäisi mieluumin sääliä kuin tuomita...

J.V. Snellman, Eugen Schaumann, Elmo Kaila, Elias Simojoki, V. A. Koskennimi, Jean Sibelius, George Henrik von Wright, Paavo Nurmi, presidentit Svinhuvud ja Mannerheim, A. F. Airo ja Simo Häyhä koulukiusattuja? He olivat isänmaallisia.

Isänmaalliset ihmiset kaiketi uskovat, että heidän oman maansa väestössä riittää ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi kyvykkäitä pitämään huolen omasta maastaan ja sen ihmisistä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Jos valta annetaan muille, paras ei välttämättä toteudu täällä, vaan meitä saatetaan käyttää hyväksi muiden etujen saavuttamiseen.

Tunnettua on, että ihminen, jolla ei ole moraalista perustaa elämälleen kunnollisesti uskossa Jumalaan, on usein itsekäs ja toimintaa määräävät kyseenalaiset motiivit.

Myös meidän maassamme on paljon ihmisiä, jotka
eivät pidä ihmistä muuna kuin kehittyneenä eläimenä. Ajattelua hallitsee vahvemman etuoikeus ja oma etu ennen muiden etua- ajattelu, vaikka kukaan ei sitä tietysti kulje
kaduilla tai tiedotusvälineissä suoraan kuuluttamassa.

Olisi tarpeen tajuta, että usko Jumalaan ei ole vain sellainen asia, jota yksinkertaiset ja vanhanaikaiset uskovaiset hehkuttavat omissa
pikku piireissään. Usko on tarkoitettu muuttamaan maailmaa yksilöiden kautta massoihin.

On olemassa paljon vahingollista tietämättömyyttä. Yksi tällainen tietämättömyyden alue on pyhyyden aliarvioiminen
hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Joka kerta, kun joku ajattelee tai tekee vastoin
pyhyyttä, lähtevät liikkeelle tuhoavat väreet, jotka kasvavat tuulissa valtaviin mittoihin.

Joskus minun oli vaikea käsittää, miksi kukaan tieten tahtoen haluaisi olla paha. Olin kasvanut uskoon ja tavannut paljon fiksuja ihmisiä.
Oli shokki huomata, miten ihmiset, jotka eivät
olleet kasvaneet uskovaisissa ympyröissä, todellakin tuottivat pahaa - monet jopa mieltei joka askeleella. He eivät toimineet terveen ja eheän Jumalan haluaman kokonaisuuden puitteissa ja sen toteutumiseksi, vaan he hajottivat ja tuottivat sekasotkua, hämmennystä ja tuskaa jo pelkällä olemassaolollaan.

Toinen tietämättömyyden alue on välinpitämättömyys tulevaisuudesta oman maamme kohdalla.

Jos ihmisiltä kysyttäisiin, kuka haluaa jäseneksi uskonnolliseen lahkoon, joka tarkkailee kaikkia tekemisiä ja määräilee elämää yksityiskohtaisesti, kuinka moni haluaisi siihen?

Ja jos heiltä kysyttäisiin, olisivatko he halunneet elää esim. juutalaisena Hitlerin Saksan aikoihin, jos Hitlerillä vielä olisi ollut käytössään numeromerkkisysteemi, jolla kaikkien merkittyjen salaiset tiedot ovat hallitsijoiden käytettävissä heidän mahdolliseksi tuhoamisekseen, olisiko joku halunnut?

Huolimatta siitä, että vastaukset todennäköisesti olisivat kielteisiä, kuka ajattelee, mihin Suomi on menossa nyt?

Meidän maassamme on liikaa niitä, jotka jaksavat aikuisiässä puhua ja kirjoittaa pyllyjuttuja.

Koulukiusatut ihmiset eivät ole mitään huonoja ihmisiä. Päinvastoin, he ovat useimmiten kiuaajiaan henkisesti kehittyneempiä.

Ei ole niin, että joka pystyy parhaiten nostamaan itseänsä ja painamaan muut alas, voittaa ja on muita parempi ja arvostetumpi.

Jos joku etsii arvostusta, kannattaisi kysyä mielessään, minkä porukan puheista ja ajatuksista kannattaa välittää oman itsetuntonsa nostajana.

Jos se on porukka, joka ei toimi pyhyyden puitteissa, sen mielipide ei ole juuri minkään väärti. Tällä on takana Jumalasta nouseva todellisuuskäsitys. Ihmiset, jotka toimivat jumalalliselta perustalta, toimivat pyhien
periaatteiden mukaisesti ja heillä on hyvinvointia tuottava ja koossapitävä voima.

Ihmiset haluavat pitää yllä hyvää kuvaa itsestään silloinkin, kun sisin ei ole sen kuvan mukainen. He uskottelevat toimivansa hyvillä asioilla ja kaikkien parhaaksi.

Historia on kuitenkin näyttänyt, mihin ihmiset
pystyvät, kun toiminnassa ovat joukot, jotka
tottelevat sokeasti julmia johtajiaan.

Monet ovat haaveilleet maailman johtajuudesta.
Ei olisi rajoja eikä uskontoja ja fiksut ihmiset
tanssisivat keskenään päivästä päivään ja itse olisi sen kaiken pomo.

Tosiasia kuitenkin on, että on vaarallista antaa
valta itsestään epätäydellisille ihmisille.
Vaikka se johtaja vähän aikaa tuntuisi hyvältäkin, hän voi jo seuraavassa hetkessä olla paha ja jos ei, niin hänen seuraajansa ainakin.
Mitä sitten tekevät ne, jotka ovat kahlinneet itsensä sellaisen omistukseen?

Jotkut opettavat, että uskovaiset, jotka tietävät tulevasta kehityksestä muita paremmin, "temmataan" ylös, niin ettei heidän tarvitse kärsiä niinkuin niiden, jotka eivät välitä ja antavat merkitä itsensä. Toiset taas opettavat, että kärsimään kuitenkin joutuu.

Eikö olisi parempi olla kaiken tällaisen tuhokehityksen ulkopuolella sen sijaan, että
tyhmyyden ja välinpitämättömyyden takia olemme siinä osallisia vain siksi, että meillä on kansakuntana niin huono itsetunto, että emme usko
pystyvämme selviämään itsenäisinä ilman että luovumme itsenäisyydestä, kuten nyt on tehty?

Me voisimme olla maa, joka olisi herännyt kansakuntana käsittämään, mitä se on, jota sanotaan Jumalan kirkkaudeksi. Me olisimme vapaita ihmisiä, emme kenenkään määräiltävissä ja alistettavina. Meiltä voisi lähteä terveyden, eheyden ja kaikkinaisen hyvinvoinnin väreitä tuottamaan elämää sinne, missä se uhkaa kuolla tai sitä ei ole.

Siihen tarvitaan sydänten muuttumista alkaen itsekeskeisistä ja omahyväisistä uskovaisista.

Tämä on näky, jolla on kaikki mahdollisuudet toteutua. Se alkaa saastaisten ihmisten haisevien höyryjen muuttumisesta kirkkaaksi ja raikkaaksi puhtaudeksi.

Sen seurauksena Pyhä Henki alkaa viihtyä täällä ja saattaa olla, että ihmisiä rupeaa parantumaan enemmän. Kuuluu itkua, kun vääristyneet elämät oikenevat, vuosikausien kivut ja tuskat nousevat parannettaviksi, valheet tuodaan ilmi ja saadaan anteeksi. Kuuluu myös naurua, kun kohdataan uusi, vapauttava todellisuus, jonka Jumala vaikuttaa. Silmät kostuvat parannuksenteon muutosvaiheessa ja sitä seuraavassa ilossa.

Toivon Suomelle paljon näitä kyyneleitä.