Minkä kohtalon Suomi torjui?
Ymmärtääksemme, mitä oli pelissä keväällä ja kesällä v.1944, kun armeijamme perääntyi Karjalan Kannakselta, ja pysäytti sen jälkeen vihollisen Viipurinlahden tasalle, Talin ja Ihantalan maastossa käydyn suurtaistelun jälkeen. Annamme sotahistoriantutkijan eversti Sampo Ahdon kertoa. Seuraava on hänen puheestaan Panssariprikaatin vuosipäivänä 28.6.2004:
"Niin varmoja Kremlissä oltiin täydellisestä voitosta, että 28. kesäkuuta, siis edelleen päivälleen 60 vuotta sitten, Moskovassa saatiin valmiiksi huolellisesti laadittu asiakirja, joka suomalaisten olisi antautuessaan ollut allekirjoitettava. Asiakirja sisälsi viisikymmentäkuusi kohtaa. On paikallaan toistaa siitä muutamia kohtia."
“Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet... Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta antautuvat ehdoitta...
Suomen puolustusvoimain ylipäällystö suorittaa kaikkien Suomen maa-, meri- ja ilmavoimien aseistariisumisen NL:n sotavoimien ylipäällystön määräysten, aikataulun ja järjestyksen mukaisesti sen valvonnan alaisena...
Tämän asiakirjan allekirjoittamishetkestä lähtien siihen saakka kunnes NL:n sotavoimien ylipäällystö on ottanut valvontaansa kaikki Suomen tietoliikenneyhteydet, kaikki radiolähetykset Suomen alueella on kielletty ja Suomen lennätin-, puhelin- ja radioyhteydet muihin maihin katkaistaan...
Antautumisehtojen täyttämiseksi ja SNTL:n etujen turvaamiseksi NL:n sotavoimien ylipäällystö miehittää omin asevoimin ja oman harkintansa mukaan osittain tai kokonaan Suomen alueen, sen satamat, Ahvenanmaan saariston ja Suomenlahden saaret. SNTL:n hallitus toteuttaa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia Suomen miehitetyillä alueilla.
NL:n sotavoimien ylipäällystö julkaisee omat käskyt ja määräykset. Suomen hallitus ja Suomen kansa pyrkivät kaikin tavoin myötävaikuttamaan näiden käskyjen ja määräysten täytäntöönpanoon. Suomen hallitus antaa viipymättä määräykset kaikille viranomaisille totella ehdoitta määräyksiä.
Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan sellaiset lakisääteiset ja muut toimet, jotka NL:n sotavoimien ylipäällystö katsoo tarpeellisiksi tämän asiakirjan ehtojen täyttämiseksi. Suomen hallitus vastaa kaikista miehittämisestä johtuvista menoista. Suojeluskunnan kaikki osastot ja liittymät sekä Suomen muut vastaavat järjestöt on riisuttava aseista välittömästi...
Kaikki suojeluskunnan jäsenet on internoitava... Liittoutuneille aiheutettujen tappioiden maksamisen vakuudeksi NL:n sotavoimien ylipäällystö asettaa takavarikkoon sekä Suomen pankin että muiden pankkien kultavarannon, ulkomaan valuutan ja muut arvotavarat.”
"Kauhistuttavassa asiakirjassa on erityisen uhkaavaa sen sisältämä määräys kaikkien suojeluskuntalaisten internoimisesta eli vangitsemisesta. Toistasataatuhatta suomalaista olisi siis jo heti ensi alkuun lähtenyt Stalinin leireille."
Eversti Sampo Ahto: Panssariprikaatin vuosipäivän 28.6.2004 päiväjuhlan juhlapuhe.
Suomea varten laaditun antautumis-asiakirjan teksti kertoo aivan muusta, kuin "Suomen irrottamisesta sodasta Saksan rinnalla", mitä torjuntavoittomme väheksyjät yhä yrittävät selittää. Suomelta olisi riistetty kaikki suvereenin valtion tuntomerkit, ja olisimme olleet täydellisesti voittajan armoilla. Lisää antautumis-protokollaa:
“Mikäli Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö eivät täytä jotakin tässä asiakirjassa olevaa ehtoa, Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystö käyttää pakkokeinoja, joilla taataan ehtojen täyttäminen.”
Ev. Sampo Ahto.
Neuvostoliitto siis jätti itselleen täysin vapaat kädet tehdä Suomessa mitä tahansa, -jos olisivat voittaneet. Miten sopimuksen ehtoja olisi tulkittu, sen olisivat sanelleet voittajat yksin.
Neuvostodiktaattorin lausunnot Talvisodan ajoilta paljastivat hänen tajuntaansa:
“Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa. Heidät on helppo siirtää jonnekin.” ... “Valkosuomalaisten rungon muodostavat 150 000 suojeluskuntalaista. Olemme tappaneet heistä 60 000. Myös loput ammutaan. Vain vanhukset ja pikkupojat jätetään.”
Ev. Sampo Ahto.
Neuvosto-asevoimat olivat sodan kuluessa vain poikkeuksellisesti voineet kohdata suomalaista siviiliväestöä Suomen maaperällä, mutta nämäkin kohtaamiset olivat riittävä viesti siitä, minkälainen miehittäjä oli Suomeen pyrkimässä. Suomeen he eivät päässeet, mutta Itä-Preussiin kyllä. Roesselin pikkukaupungin sairaalan johtava lääkäri Arnold Niedenzu, mitä tapahtui tässä saksalaisessa taajamassa neuvostoarmeijan tultua 28.01.1945.
"Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan. ...
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan. ...
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Voidaan kysyä, aiheuttiko tämän eläimellisen raakuuden saksalaisiin kohdistuva julmuuksiin yllyttävä "antifasistinen" propaganda, vai onko se bolshevismille lajityypillistä käyttäytymistä? Suomalaisiahan ei missään tapauksessa pidetty "fascisteina". Eihän?
Eversti S.Ahto kertoo:
"Hyvää ei luvannut Suomelle vuoden 1941 neuvostopropagandakaan, joka sekin tavallaan heijasti maan johdon tahtoa. Neuvostoliiton myöhempi pääministeri Nikolai Tihonov julisti suomalaiset saksalaisiakin pahemmiksi rikollisiksi.
Juuri suomalaiset, jotka toivoivat Leningradin pyyhkimistä maan päältä, olivat yllyttäneet saksalaiset piirittämään kaupunkia. Mitään myönteistä ei suomalaisissa Tihonovin mukaan ollut, vaan he olivat salamurhaajia, luonnon kurjia lapsipuolia, järjettömiä ja mielisairaita.
Koska Leningradin valtaus ei ollut heille onnistunut, he olivat raivonneet Karjalan kannaksen rauhallisen neuvostoväen seassa tavalla, “joka asetti varjoon alhaisuudessaan, julmuudessaan ja terrorissaan jopa Gestapon julmimmat miehet”.
Niin sanottu valtiollinen erityiskomissio julkaisi kesällä 1944 kommunikean, jossa suomalaisfasistisia maahantunkeutujia syytettiin mitä raskaimmista rikoksista.
Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat alistaneet Itä-Karjalan väestön “suomalaisten telottajien hirvittävälle kidutukselle” ja 40 prosenttia asukkaista oli kuopattu joukkohautoihin. Tavoitteena suomalaisilla oli ollut "koko väestön totaalinen tuhoaminen."
Ev. Sampo Ahto.
Neuvostopropagandit olivat siis paiskineet töitä stahanovilaisella innolla saadakseen soldaattinsa näkemään kaikenikäiset suomalaiset "fasistisina petoina".
Kun 150 000 suojeluskuntalaista olisi ammuttavina, ja kymmenet tuhannet lämmittämättömissä härkävaunuissa matkalla Siperian vankileirien saaristoon, jäljellejääneet -naiset, lapset ja vanhukset- olisivat jakaneet miljoonien saksalaisten ja itäeurooppalaisten naisten ja lasten kohtalon. Tämä oli meille suunniteltu tulevaisuus.
Ymmärtääksemme, mitä oli pelissä keväällä ja kesällä v.1944, kun armeijamme perääntyi Karjalan Kannakselta, ja pysäytti sen jälkeen vihollisen Viipurinlahden tasalle, Talin ja Ihantalan maastossa käydyn suurtaistelun jälkeen. Annamme sotahistoriantutkijan eversti Sampo Ahdon kertoa. Seuraava on hänen puheestaan Panssariprikaatin vuosipäivänä 28.6.2004:
"Niin varmoja Kremlissä oltiin täydellisestä voitosta, että 28. kesäkuuta, siis edelleen päivälleen 60 vuotta sitten, Moskovassa saatiin valmiiksi huolellisesti laadittu asiakirja, joka suomalaisten olisi antautuessaan ollut allekirjoitettava. Asiakirja sisälsi viisikymmentäkuusi kohtaa. On paikallaan toistaa siitä muutamia kohtia."
“Suomen hallitus ja puolustusvoimain ylipäällystö tunnustavat Suomen asevoimien täydellisen häviön sodassa SNTL:ää vastaan ja ilmoittavat Suomen ehdottomasta antautumisesta pyytäen lopettamaan sotatoimet... Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta antautuvat ehdoitta...
Suomen puolustusvoimain ylipäällystö suorittaa kaikkien Suomen maa-, meri- ja ilmavoimien aseistariisumisen NL:n sotavoimien ylipäällystön määräysten, aikataulun ja järjestyksen mukaisesti sen valvonnan alaisena...
Tämän asiakirjan allekirjoittamishetkestä lähtien siihen saakka kunnes NL:n sotavoimien ylipäällystö on ottanut valvontaansa kaikki Suomen tietoliikenneyhteydet, kaikki radiolähetykset Suomen alueella on kielletty ja Suomen lennätin-, puhelin- ja radioyhteydet muihin maihin katkaistaan...
Antautumisehtojen täyttämiseksi ja SNTL:n etujen turvaamiseksi NL:n sotavoimien ylipäällystö miehittää omin asevoimin ja oman harkintansa mukaan osittain tai kokonaan Suomen alueen, sen satamat, Ahvenanmaan saariston ja Suomenlahden saaret. SNTL:n hallitus toteuttaa kaikkia miehitysvaltiolle kuuluvia oikeuksia Suomen miehitetyillä alueilla.
NL:n sotavoimien ylipäällystö julkaisee omat käskyt ja määräykset. Suomen hallitus ja Suomen kansa pyrkivät kaikin tavoin myötävaikuttamaan näiden käskyjen ja määräysten täytäntöönpanoon. Suomen hallitus antaa viipymättä määräykset kaikille viranomaisille totella ehdoitta määräyksiä.
Suomen hallitus sitoutuu toteuttamaan sellaiset lakisääteiset ja muut toimet, jotka NL:n sotavoimien ylipäällystö katsoo tarpeellisiksi tämän asiakirjan ehtojen täyttämiseksi. Suomen hallitus vastaa kaikista miehittämisestä johtuvista menoista. Suojeluskunnan kaikki osastot ja liittymät sekä Suomen muut vastaavat järjestöt on riisuttava aseista välittömästi...
Kaikki suojeluskunnan jäsenet on internoitava... Liittoutuneille aiheutettujen tappioiden maksamisen vakuudeksi NL:n sotavoimien ylipäällystö asettaa takavarikkoon sekä Suomen pankin että muiden pankkien kultavarannon, ulkomaan valuutan ja muut arvotavarat.”
"Kauhistuttavassa asiakirjassa on erityisen uhkaavaa sen sisältämä määräys kaikkien suojeluskuntalaisten internoimisesta eli vangitsemisesta. Toistasataatuhatta suomalaista olisi siis jo heti ensi alkuun lähtenyt Stalinin leireille."
Eversti Sampo Ahto: Panssariprikaatin vuosipäivän 28.6.2004 päiväjuhlan juhlapuhe.
Suomea varten laaditun antautumis-asiakirjan teksti kertoo aivan muusta, kuin "Suomen irrottamisesta sodasta Saksan rinnalla", mitä torjuntavoittomme väheksyjät yhä yrittävät selittää. Suomelta olisi riistetty kaikki suvereenin valtion tuntomerkit, ja olisimme olleet täydellisesti voittajan armoilla. Lisää antautumis-protokollaa:
“Mikäli Suomen hallitus tai puolustusvoimien ylipäällystö eivät täytä jotakin tässä asiakirjassa olevaa ehtoa, Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystö käyttää pakkokeinoja, joilla taataan ehtojen täyttäminen.”
Ev. Sampo Ahto.
Neuvostoliitto siis jätti itselleen täysin vapaat kädet tehdä Suomessa mitä tahansa, -jos olisivat voittaneet. Miten sopimuksen ehtoja olisi tulkittu, sen olisivat sanelleet voittajat yksin.
Neuvostodiktaattorin lausunnot Talvisodan ajoilta paljastivat hänen tajuntaansa:
“Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa. Heidät on helppo siirtää jonnekin.” ... “Valkosuomalaisten rungon muodostavat 150 000 suojeluskuntalaista. Olemme tappaneet heistä 60 000. Myös loput ammutaan. Vain vanhukset ja pikkupojat jätetään.”
Ev. Sampo Ahto.
Neuvosto-asevoimat olivat sodan kuluessa vain poikkeuksellisesti voineet kohdata suomalaista siviiliväestöä Suomen maaperällä, mutta nämäkin kohtaamiset olivat riittävä viesti siitä, minkälainen miehittäjä oli Suomeen pyrkimässä. Suomeen he eivät päässeet, mutta Itä-Preussiin kyllä. Roesselin pikkukaupungin sairaalan johtava lääkäri Arnold Niedenzu, mitä tapahtui tässä saksalaisessa taajamassa neuvostoarmeijan tultua 28.01.1945.
"Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan. ...
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan. ...
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Voidaan kysyä, aiheuttiko tämän eläimellisen raakuuden saksalaisiin kohdistuva julmuuksiin yllyttävä "antifasistinen" propaganda, vai onko se bolshevismille lajityypillistä käyttäytymistä? Suomalaisiahan ei missään tapauksessa pidetty "fascisteina". Eihän?
Eversti S.Ahto kertoo:
"Hyvää ei luvannut Suomelle vuoden 1941 neuvostopropagandakaan, joka sekin tavallaan heijasti maan johdon tahtoa. Neuvostoliiton myöhempi pääministeri Nikolai Tihonov julisti suomalaiset saksalaisiakin pahemmiksi rikollisiksi.
Juuri suomalaiset, jotka toivoivat Leningradin pyyhkimistä maan päältä, olivat yllyttäneet saksalaiset piirittämään kaupunkia. Mitään myönteistä ei suomalaisissa Tihonovin mukaan ollut, vaan he olivat salamurhaajia, luonnon kurjia lapsipuolia, järjettömiä ja mielisairaita.
Koska Leningradin valtaus ei ollut heille onnistunut, he olivat raivonneet Karjalan kannaksen rauhallisen neuvostoväen seassa tavalla, “joka asetti varjoon alhaisuudessaan, julmuudessaan ja terrorissaan jopa Gestapon julmimmat miehet”.
Niin sanottu valtiollinen erityiskomissio julkaisi kesällä 1944 kommunikean, jossa suomalaisfasistisia maahantunkeutujia syytettiin mitä raskaimmista rikoksista.
Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat alistaneet Itä-Karjalan väestön “suomalaisten telottajien hirvittävälle kidutukselle” ja 40 prosenttia asukkaista oli kuopattu joukkohautoihin. Tavoitteena suomalaisilla oli ollut "koko väestön totaalinen tuhoaminen."
Ev. Sampo Ahto.
Neuvostopropagandit olivat siis paiskineet töitä stahanovilaisella innolla saadakseen soldaattinsa näkemään kaikenikäiset suomalaiset "fasistisina petoina".
Kun 150 000 suojeluskuntalaista olisi ammuttavina, ja kymmenet tuhannet lämmittämättömissä härkävaunuissa matkalla Siperian vankileirien saaristoon, jäljellejääneet -naiset, lapset ja vanhukset- olisivat jakaneet miljoonien saksalaisten ja itäeurooppalaisten naisten ja lasten kohtalon. Tämä oli meille suunniteltu tulevaisuus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vuoden 1944 kesäsota oli täysin tarpeetonta tapattamista. Neuvotteluja olisi aiemmin pitänyt jatkaa aselevosta.
kuka antatautui?
Eipä oo kuultukaan?
Saasaliset Stalingradissa, sitä varmaan tarkoitat!
..siis tsuhna otti ja jättäytyi vanjan armoille syksyllä 1944. Jos et minua usko niin kysy vaikka itse Mannerheimiltä ...:
"... että myös Suomen sotavoimat faktisesti(!)
tulivat voittajien valvontaan, julkilausuttuna tarkoituksena se ettei niitä voitaisi
enää käyttää liittoutuneita (tässä tapauksessa NL:oa) vastaan. Vaatimus armeijan saattamiseksi rauhanajan vahvuuteen samaan aikaan kun saksalaisia oli karkotettava Lapista, merkitsi sitä, että Suomi oli käytännöllisesti katsottu-
na sotilaallisesti NL:n armoilla ja tarvittaessa miehitettävissä. Tätä Mannerheim
tarkoitti puhuessaan Paasikiven kanssa 4.10. " että vaikka sopimuksessa ei puhuttu kapitulaatiosta, niin todellisuudessa se oli kapitulaatio, koska Suomi ei voinut puolustautua". Myös venäläiset LVK:n edustajat antoivat useaan
kertaan suomalaisten tietää ,että he olisivat voineet ja voisivat milloin tahansa miehittää maan, että siis miehitys olisi vain jonkinlainen teknisluontoinen toimenpide ,jota ei vain tarvinnut ´panna toimeen , niin kauan kuin suomalaiset käyttäytyivät ja toimivat komissiota tyydyttävällä tavalla. Myös Stalin tuntui ajattelevan samaan suuntaan Moskovassa, niinkuin hän totesi pääministeri
Pekkalan valtuuskunnalle keväällä -46 ,"kuivan humoristisesti", kuten paikalla ollut Svento luonnehti, saaneensa kuulla , "ettei miehitettynä oleminen ole muutenkaan kovin miellyttävä asia". Näin saivat herrat suomalaiset kuulla kun olivat juuri anelleet vähennyksiä sotakorvauksiin ja Stalin oli kehottanut ajattelemaan ettei Suomea kuitenkaan ollut miehitetty, mikä merkitsi huo-
mattavaa taloudellista etua."
--pätkä katkeraa luettavaa Osmo Jussilan Suomen tie 1944-48 kirjasta...
Laittaa kyllä ihmettelemään montaakin eri asiaa...
luettavaa vanjoille!
Joku vielä jaksaa selittää jostain muutaman saaren luovuttamisesta.
Kuka julkaisisi jos jostain löytyy vanjoille luettavaksi Molotov- Ribentrop -sopimuksen.
Olisi niidenkin aika saada lukea Stalinin ja Hitlerin ystävyys- ja hyökäämättömyys- ja kahteen pekkaan laadittu Euroopan joko-ja avuntoantosopimukset viimeinkin.
"Ymmärtääksemme, mitä oli pelissä keväällä ja kesällä v.1944"
Jankuttaa Ohto Sampo mitä roskaa tahansa me emme todellisuudessa tunne Viipurin menetyksen jälkeisiä (20.6) rauhanehtoja koska hallituksemme syystä tai toisesta - mahdollisesti jopa natsivaallankaappauksen pelossa - EI lähtenyt peräänkuuluttamaan noita rauhanehtoja kuten oli tehty helmi- maaliskuussa.
Sampo Mannisen propagandakirjoituksen tarkoituksena onkin pyrkimys valheellista tietoa levittämällä vain peitellä mahdollisia maanpetos- tai muita rikoksia tuolta ajalta.
Kesäkuun 1944 tapahtumat vaativat täydellistä tutkimista tämän natsimielisen todennäköisesti pelkän propagandan paljastamiseksi. Joka tapauksessa tuo entisen everstin levittelemä paperi on saatettava ammatti-ihmisten tutkittavaksi, eikä siihen jonkin Turtolan kyvyt riitä!
tai ei. Vanja ei tullut Vuoksen yli.
"Emme tunne kesäkuun ehtoja"
Älä vedä tietämättömyyteesi MUITA. Sano vaan: "EN TIEDÄ KESÄKUUN EHTOJA".
Kesäkuun ennakkoehdot ennen Moskovassa alkavia neuvotteluja olivat Suomen presidentin ja ulkoministerin allekirjoittaman kirjallisen ilmoituksen lähettäminen Moskovaan.
Kirjeen sisällöstä piti ilmetä että Suomi kapituloituu, eli ehdoitta antautuu.
VASTA SEN ilmoituksen saatuaan Moskova olisi suostunut ottamaan Suomen neuvotteluvaltuuskunnan vastaan.
Jo maaliskuun neuvotteluissa Molotoville tuli yllätyksenä kun Paasikivellä ei ollut mitään valtuuksia suostua Stalinin sanelemiin rauhanehtoihin. " Oletteko tulleet tänne yksityishenkilöinä" hän oli kysynyt kun oli selvinnyt ettei Paasikivi pysty ominpäin allekirjoittaman Stalinin sanelemaa rauhansopimusta.
Syyskuussa ei vaadittu enää antautumista, ja saksalaisten häätämiseen annettiin reilusti aikaa verrattuna maaliskuun ehtoihin. Samoin korvausvaatimus puolittui.
..tyhjänpäiväistä Ohton ja Ahton levittelemää
perusteetonta tietoa.
Minkäänlaista paperia tai dokumettia kesäkuun
rauhanehdoista EI OLE!
Asia tuli silloin selväksi koska ennakkoehtoihin ei ollut mahdollista suostua. Juuri tuon Kollontain välittämän kapitulaatio ilmoituksen vuoksi Suomi ei lähtenyt Moskovaan rauhanneuvotteluihin. Tässähän ei ole MITÄÄN epäselvää.
Mitä ehtoja luulet olevan ehdoitta antautumisessa? Kesäkuussa vaadittiin nimenomaan sitä.
Churchill ja Anthony Eden sekä brittien hallitus ilmaisivat huolestuneisuutensa Suomen halusta irtautua sodasta useinkin aivan Saksan, Suomen ja Romanian hyökkäyssodan – operaatio Barbarossan – ensi päivistä alkaen:
Jo vuonna 1941..
http://www.fco.gov.uk/Files/kfile/britainfinland3956_18.pdf
Edenin kirje Malletille Tukholmaan helmikuussa 1943...
http://www.fco.gov.uk/Files/kfile/britainfinland3956_22,0.pdf
Ja sitten maaliskuussa 1944 Suomen hallituksen saatua rauhanehdot... (Eden ja Stalin)
http://www.fco.gov.uk/Files/kfile/britainfinland3956_24.pdf
Toukokuun 12. USA:n, Britannian ja Neuvostoliiton hallitukset lopulta antoivat julistuksen, jossa Saksan satelliittivaltioita Unkaria, Romaniaa, Bulgariaa ja Suomea kehotetaan vetäytymään sodasta ja varoitetaan yhteistyöstä natsi-Saksan kanssa sekä varoitetaan ankarista rauhanehdoista näiden jatkaessa sotaa Saksan rintamilla.
Se shokki, minkä Saksan hyökkäys vuonna 1941 Venäjälle oli aiheuttanut, ei saanut Stalinia missään tapauksessa luopumaan vuoden 1939 Saksan kanssa tekemästään sopimuksesta ... Baltiasta, Suomen Karjalankannaksesta... Romanian Bessarabiasta ja Bukovinasta”
“The shock of the German invasion of Russia in 1941 did not deter Stalin from wanting … Finland's Karelian isthmus, the Romanian province of Bessarabia, and Bukovina."
http://www.winstonchurchill.org/i4a/pages/index.cfm?pageid=90
Miten nämä dokumentit pitäisi tulkita? Tehköön itse kukin omat johtopäätöksensä.
Mutta tosiasia on myös se, että toukokuun 22. päivä 1944 Govorovin komentaman Leningradin rintaman 21. armeija alkaa ryhmittyä Leningradin lounaispuolelta hyökkäysasemiin kannakselle Valkeasaaressa. Ja kesäkuun 7. päivä tämä Gusevin komentama 21. armeija on valmiina hyökkäykseen. Päivämääräksi on asetettu 9.-10. kesäkuuta ja Viipurin valtaus 20.6.1944 sekä SUOMEN IRROTTAMINEN SODASTA.
http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1944N/Vyborg_June10_July15_44.jpg
- Sen selvittäköön TUTKIJAT!
Miksi sinä selviä asioita pidät noin epäselvinä?
Asioita on tutkittu jo kymmeniä vuosia ainakin SUOMESSA.
Puna-armeijaa ei ole näkynyt Suomessa sitten 1944 syyskuun, ja Ilomantsin taisteluiden.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200802267304085_ko.shtml
Kyllä me Suomalaiset saadaan sittenkin olla tyytyväisiä että oltiin tekemisissä juuri tiktaattori Stalinin kanssa.Kannattaa olla realisti.Tätämieltä on karjalanpoika s. 1934