Hererojen massamurha Namibiassa 1904?

ikiteini kirjoitti:

Törmäsin taas outoon Saksan vastaiseen kampanjaan, kun katsoin ohjelmasarjaa rasismista Teema-kanavalta viikolla. Kerrottiin ”pahimmasta” kolonialismin ajan rikoksesta, muka Saksan Namibiassa 1904 suorittamasta hererokansan kansanmurhasta. Asialla minulle ennestään tuttuja (Burleigh) ja tuntemattomia propagandisteja. Olen ennenkin törmännyt aiheeseen kommunistien nettikirjoituksissa. Ohjelmassa väitettiin saksalaisten perustaneen keskitysleirejä ja yhden olleen tuhoamisleiri. Saksalaiset olisivat ajaneet kansaa aavikolle ja kaikki olisivat tienneet, että nämä ihmiset tulisivat kuolemaan. Samalla väitettiin, että kyseessä olisi selvästi ollut holokaustin esinäytös ja ikään kuin vastaava juttu.

Piti oikein kaivaa kirjasta Der Grosse Wendig I (Rolf Kosiek ym) Rolf Kosiekin juttu Namibian tapahtumista ja yleensäkin saksalaisesta kolonialismista sivuilta 80-122. Kyseessä on täysin valheellinen saksalaisvastainen satu, joka perustuu täysin Englannin I maailmansodan aikaiseen propagandateokseen Report of the Natives in South West Africa and their Treatment by Germany eli ns Siniseen kirjaan. Kirjan tekijäkin on jäänyt hämärän peittoon ja sitä on yleisesti aikanaan pidetty propagandana, jonka tarkoitus on vuonna 1918 ilmestyessään perustella sitä, miksi Saksalta pitää ottaa koloniat pois. Siksi siinä on väitetty kaikkea mahdollista, pääteemana alkuasukkaiden huono kohtelu, heidän ja heidän asuinmaansa täydellinen hyödyntäminen ja alueiden jääminen huonolle hoidolle ja kehittymättömiksi ja tietysti myös alueiden toimiminen sotilastukikohtina maailman valloittamiseksi.

Hererokansan kohtalosta ovat sitten nostaneet näitä tarinoita esiin esim. journalisti Philip Ngunjiri nettiartikkelissaan 2002, sosialistinen kustantaja Tom Sanders lehdessä Socialist Action 1999 ja tietysti historiasta vain tolkutonta paskaa suoltava BBC. Saksan ja muiden maiden sosialistit ovat sata vuotta ideologiansa mukaisesti jauhaneet kauhutarinoita yleensä imperialismista. Ikävää vain ,että saksalaiset vasemmistopoliitikot ovat alkaneet mustata maataan tässäkin asiassa ja puhuneet usein herero-kapinasta ja saksalaisten riistopolitiikasta.

Minua on ihmetyttänyt etenkin se, että Teeman Rasismi-ohjelmasarjassa yleensä nostettiin esiin juuri Namibia, kun nimenomaan 1800-luvun lopulla poikkeuksellisen julma siirtomaavalta oli nimenomaan Belgian Kongossa, jossa oikeasti tapahtui pöyristyttäviä asioita, jotka kauhistuttivat kaikkia muita maita. Etenkin silloin, kun Kongo oli Kuningas Leopoldin yksityisomaisuutta. Muiden maiden, mutta varsinkin Saksan, siirtomaahallinto oli jo varsin sivistynyttä 1800-luvun lopulla ja maita kehitettiin markkina-alueiksi tuotteille. Juuri Saksalla ei ollut koskaan ennen ollut siirtomaita, joten sillä ei ole edes pimeämpien varhaisempien kausien taakkaa kannettavanaan näissä asioissa.

Kosiek osoittaa selvin lähtein, kuinka juuri Saksa sitä paitsi hankki pienet siirtomaaomistuksensa aina rauhanomaisesti, esim. juuri Namibian hottentoteilta ym, ostamalla ja sopimalla. Välittömästi Saksa alkoi rakentaa kolonioitaan, rautateitä, lennätinlaitoksia ym. Se teki maista kuin uutta Saksaa. Uhraukset esim. Namibiassa olivat suuria ja monet saksalaiset kuolivat. Alueelle perustettiin oppivelvollisuus ja suomalaisetkin lähetystyöntekijät toimivat tunnetusti alueella jo varhain. Saksalaiset viljelijät muuttivat autiomaan hedelmälliseksi. Kaikkea voi verrata esim. Englannin kauheaan siirtomaavalloitukseen, jolloin tavallista oli, että sodissa tuhottiin kokonaisia heimoja heidän asuinalueineen Afrikassa ja Aasiassa. Keskivertosodassa teurastettiin juuri kymmeniätuhansia alkuasukkaita. Esim. buurisodassa ja zulusodassa suoritettiin suuria teurastuksia ja joukkokarkotuksia. Buureille perustettiin maailman ensimmäiset keskitysleirit v.1900, jolloin niihin sullottiin buurit naisia ja lapsia myöten, vaikka he eivät edes olleet käyneet mitään sissisotaa, vaan täysin laillista sotaa kaikkien sääntöjen mukaan. Sodan aloitti tälläkin kertaa Englanti.

Hererokapina alkoi hererojen toimesta. Kaikki heimot eivät edes kapinoineet. Hererot olivat käyneet raakoja sotia toisia heimoja vastaan ja sotivat alituiseen myös keskenään. Hererot olivat ajan tapaan karkottaneet esim. hottentotit pois ja suorittaneet kyllä itse etnisiä täyspuhdistuksia. Kapinalliset hereroheimot olivat ennenkin hajonneet Englannin miehitysalueille. Hererot murhasivat saksalaisia sotilaita, mutta myös farmareita perheineen, leikkelivät neniä, korvia ym ja heiltä puuttuivat univormut, joten ei koskaan tiedetty, kuka on sissi ja kuka aseellinen mies. Saksalainen kenraali von Trotha yritti voittaa hereroarmeijan Waterbergissä, mutta ei onnistunut motittamaan heimoja. Ne pakenivat viidakoihin. Suuri osa päätti paeta pois Namibiasta brittien hallintoalueille.

Von Trothan armeija oli aivan lopussa, joten koko juttu siitä, että saksalaiset olisivat saartaneet hererot Omaheken autiomaahan, on pötyä. Omaheken kautta hereroja oli siirtynyt jo vuosia pieninä ryhminä juuri brittien hallintoalueille. Toisella sivulla ovat vuoret, joiden li ei pääse. Toisella sivulla siis naapurimaa. Hereroita kyllä kuoli pakomatkalla paljon, samoin heidän karjaansa. Kuitenkin paenneiden määrä oli Waterbergistä 12 000 ( Historioitsija Carl. Steerin mukaan 2500 kiväärimiestä, heimopäällikön mukaan 4000-4500, mukana sitten omaiset) ja yhteensä enintään 30 000 (todennäköisin luku 21000). Kuinka suuri osa heistä kuoli, on epäselvää. Saksalaiset eivät kyenneet heitä seuraamaan kuin vasta viikkojen päästä, jolloin he eivät tavanneet juuri ketään. Brittien sotilastarkkailija, joka raportoi kaiken alueelta, ei kerro mistään kansanmurhasta, mutta kyllä hererojen siirtymisestä brittien alueille.

Omaheken alue ei siis ollut mikään ”death camp”, joka muuten ei ole saksalainen termi, kuten Teemalla sanottiin, vaan voittajien höpötermi. Aluksi voittajat väittivät muuten kaikkia keskitysleirejä Saksassa ja Euroopassa 2. msodan aikana sellaisiksi. Tärkeää on kuitenkin se, että hereroille ei ollut mitään muitakaan keskitysleirejä. Missään arkistoissa ei kerrota sellaista eikä kukaan ole sellaista nähnyt. Ei brittien, ei Kapkaupungin eikä Saksan. Puheet keskitysleireistä ovat täydellistä pötyä. Oikeasti saksalaisilla oli määrä sotia vain aseistettuja hereroja vastaan. Antautuneet, jotka tarjosivat alistumista, oli määrä ohjata kastettavaksi lähetyssaarnaajien luokse ja heidät armahdettiin rikollisia lukuun ottamatta. Naisia ja lapsia autettiin kaikkien muistelmien mukaan. Naisten jalasten rääkkääminen ei sopinut saksalaisten sotilaskunniasääntöihin, kun taas britit eivät kokeneet estoja terrorisoidessaan siviiliväestöä. Hererojenn jälkeläiset ihailevat saksalaisia ja heillä on luonnollisesti paljon saksalaisvaikutteita nykyelämässään.

Propaganda on tarttunut kenraali Trothan uhkaukseen Waterbergin taistelun jälkeen. Hän pelkäsi sissien iskuja ja täydellistä tappiota. Hänen armeijansa oli tautien ja huolto-ongelmien takia suuressa vaarassa. Siksi hän julisti karkottavansa koko heimon Namibiasta ja ampuvansa ne, jotka eivät lähde. Tämä kuulostaa tietysti kauhistuttavalta Kuitenkin uhkauksen selvitykseksi ensinnäkin Trotha käski miehiään ehdottomasti olemaan ampumatta naisia ja lapsia , vain miehet. Käsky peruttiin kuitenkin ylempää. Saksan ylijohto käski välittömästi antaa uuden julistuksen ja perua ensimmäinen. Samoin kaikki kokeneet siirtomaavirkamiehet. Kyseessä oli hätääntyneen ja kokemattoman kenraalin harkitsematon toimi, joka ehkä säikytti kuitenkin hereroja joukkoja suojaten. Kaikki muut suuttuivat ensinnäkin valtuuksien ylittämisestä, mutta myös siitä, että hererot olivat iso menetys eikä käskyä edes olisi pystytty toteuttamaan. Parempi olisi yrittää saada aikaan antautuminen ja kylvää eripuraa. Lisäksi oli otettava huomioon huono maine ulkomailla, joka todellakin siis tarttui julistukseen vuosien päästä. Toiset tiesivät kokemuksesta ratkaisuun päästävän kyllä. Julistus ei ollut ollut kylläkään niin julma, kuin mitä siitä voitaisiin 1900-luvun raakojen tapahtumien perusteella olettaa. Tuolloin tällaiset julistukset eivät merkinneet täydellistä hävitystä, vaan olivat ajan propagandaa.

Lähetyssaarnaaja Friedrich Baumann arvioi tuoreeltaan hererojen kokonaismäärän olleen 35 000 ja kapinasta selvinneen elossa 25 000 herero-lähetyssaarnaajien konferenssissa 1906.Hererokapina oli siis varsinainen pikkujuttu ja hererojen muut heimot jatkoivat elämäänsä vaurastuvassa Namibiassa, jonka maaperän rikkaudet alkoivat vasta vähitellen käydä ilmi. Täytyy jatkaa vielä kolonialismiosion lukemista askareista ja Saksan siirtomaiden väitetystä sotilaallisesta uhasta. Pisti jo niin vihaksi, että oli jotain laitettava. Tuskin angloamerikkalaisia Saksa uhkasi, vaan pikemminkin timantit kiinnostivat ja Saksan talous pikemminkin nähtiin uhkaavana. Koko satu hererojen ”kansanmurhasta” on rikollinen antigermanistinen valhe. Ainutkaan lähde ei osoita mitään julmasta sodankäynnistä, teurastuksista, keskitysleireistä, ei mistään. Sotaa ei ennätetty oikein käydä edes ja sitä saksalaiset kävivät tiukasti kansainvälisoikeudellisten sääntöjen mukaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä