Tuhlaajapoika elää sellaisen elämän kuin uudestikastajien kaava edellyttää: hän on ensin isän luona, lähtee omille teilleen (ts. aloittaa syntielämän), tekee parannuksen ja palaa takaisin isän kotiin. (Uudestisyntymä.)
Mutta tuhlaajapojan vanhempi veli ei sovi uudestikastajien kaavaan. Kaikille ihmisille pitäisi käydä, kuten tuhlaajapojalle. Ensin on viaton lapsuus, sitten nuorukaisena muututaan syntisiksi, ja sen jälkeen pelastutaan uudestisyntymällä. Uudestikastajien oppi edellyttää lankeamista pois, kunnollista syntielämässä rypemistä ja totaalista parannusta. Tuhlaajapojan vanhempi veli rikkoo tämän kaikille pakollisen kaavan.
Mutta tuhlaajapojan vanhempi veli ei sovi uudestikastajien kaavaan. Kaikille ihmisille pitäisi käydä, kuten tuhlaajapojalle. Ensin on viaton lapsuus, sitten nuorukaisena muututaan syntisiksi, ja sen jälkeen pelastutaan uudestisyntymällä. Uudestikastajien oppi edellyttää lankeamista pois, kunnollista syntielämässä rypemistä ja totaalista parannusta. Tuhlaajapojan vanhempi veli rikkoo tämän kaikille pakollisen kaavan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
*
En tiedä niistä uudestikastajista...
Jos sitten uskovien kasteesta jotain ajatuksia kirjoitan. Itse en ole elänyt mitään tuhlaajapoikavaihetta. Kasteen olisin voinut näin jälkeenpäin ajatellen ottaa paljon nuorempanakin. Yli rippikouluikäinen olin jo kasteen ottaessani.
Itselläni tosin on sellainen teologisesti kenties helpottava elämänhistoria, etten ole lapsena saanut minkään kirkon toimittamaa kastetta.
*
Jos menee hurmahenkisten kasteelle, niin silloinhan sitä saa hurmahengen sisälleen kertalaakista ja kanttuvei selälleen.
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
*
En tiedä niistä hurmahengistä. Mitä mahtavat olla.
*
Joka tapauksessa, olen saanut viimeisten kuukausien aikana kulkea Jumalan edeltä valmistamissa teoissa kenties selvemmin kuin koskaan aiemmin. Koskaan aiemmin en ole kokenut, että kuulisin Jumalan äänen niin usein kuin sen olen viimeisen noin kolmen kuukauden aikana kuullut. Elämään on tullut aika paljon lisää mielenkiintoa!
*
viisaasti teet jos pysyt kaukana noista uudestikasteita kaupittelevista lahkopapeista ja kuuntelet Jumalan ääntä ja johdatusta, ettei käy niin kuin monelle hurmahenkisten kynsiin joutuneille on käynyt, uudestikasteen hauta on heille avautunut, kun he oman järkensä ja lihan mielitekoja kuuntelevat ja valkoisen saatanan houkutuksiin lankeavat:
"Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä."
tahdon pysyä kaukana!
Heti alkuun on sanottava, etten alkuunkaan hyväksy tämän sylivauvakasteapostolin
puhetta uudestikastajista.
Uskoon tulemisensa jälkeen kastetuille ei näet tuo heidänkin mahdollisesti kokemansa tapahtuma vielä ympäristöään tiedostamattomia vauvoina, jolloin heidän otsansa kirkossa kasteltiin, se ei todellakaan edusta monille heistä mitään todellista kristillistä kastetta.
Mutta nyt sitten itse aiheeseen:
Vai on tällä yhdellä jopa ”uskonmutkistajaksi” itseänsä tituleeraavalla sylivauvakaste-apostolilla niin himmeä hengellinen valo, että hän kuvittelee vakavissaan meidän taivaallisen Isämme kodissa muka olevan joitakin tuhlaajapojasta poikkeavia vanhempia veljiä, jotka ovat muka pysyneet Isän kodissa olemassaolonsa alusta eli syntymästään asti, eivätkä ole muka ollenkaan lähteneet Isän luota pois.
Tosiasia kuitenkin on, ettei sellaisia tuhlaajapojan veljiä ole olemassa ollenkaan.
Syy siihen, että joku kuvittelee sellaisia olevan, johtuu siitä, että tuo joku on tulkinnut täysin väärin sen, miltä osin tuhlaajapoikavertauksen isä sopii yhteen taivaallisen Isän todellisuuden kanssa.
Katsotaanpa nyt ensin, mitä Raamatun tekstit kertovat ihmiskunnan tilasta kokonaisuudessaan.
Lainataan Paavalin puheista muutamia jakeita, jotka tuovat julki ihmiskunnan tilan.
Paavalin saarnasta:
”Menneitten sukupolvien aikana Hän on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä.” (Apt.14:16).
Entä millaisia omia teitään pakanat vaelsivat?
Paavalin saarnasta löytyy vastaus:
”Kääntäen katseensa noista tietämättömyyden ajoista Jumala käskee nyt kaikkia ihmisiä kaikkialla kääntymään, sillä on säätänyt päivän, jona on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka on määrännyt, antaen kaikille takuun herättämällä Hänet kuolleista." (Apt. 17:30-31)
Paavalin kuvaus pakanoiden syntisyydestä on paljastava:
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.” (Room. 1: 29 – 32).
Paavalin kuvaus juutalaisten syntisyydestä on yhtä lailla paljastava:
”Miten siis on? Olemmeko me (juutalaiset) parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niin kuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.” (Room. 3: 9 – 19).
Koko ihmiskunta oli siis kuollut rikoksiinsa ja synteihinsä, siis kaikki järjestään, ilman
yhtäkään poikkeusta, aina pienemmistä suurimpiin asti, kuten Paavali efesolaiskirjeessä
tuo julki:
”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mieli-tekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut.” (Ef. 2: 1- 8).
Vain evankeliumin kautta Jumalan armon vastaanottaneet kristityt on tehty rikoksistaan ja synneistään kuolleesta tilastaan eläviksi. Heille on luvattu pääsy taivaallisen Isän kotiin, ja sinne päästään vasta sitten kun Jeesus tulee takaisin:
"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte."
Taivaallisen Isän kodissa ei siis todellakaan ole ketään tuhlaajapojan vanhempaa
ihmisveljeä, joka olisi muka siellä pysynyt.
Siksi tuhlaajapojan kertomus soveltuu kuvaamaan taivaallisen Isän ja ihmiskunnan
suhdetta vain osittain.
Kuten tuo maallinen tuhlaajapojan isä rakasti kodista pois lähtenyttä nuorempaa
poikaansa, samoin taivaallinen Isä rakastaa koko poislähtenyttä ja synteihinsä
kuollutta ihmiskuntaa.
Onhan koko rikoksiinsa ja synteihinsä kuollut ihmiskunnan kantaisä Aadam
Luukkaan polveutumistaulun mukaan silti hänkin ”Jumalan poika” (Luuk. 3: 38).
Tuhlaajapoika- kertomuksen vanhempi poika kuvaa osuvasti niitä fariseuksia
jotka vain LUULIVAT ITSESTÄÄN, että he olivat muka pysyneet taivaallisen
Isän kodissa, ja jotka temppelissä rukoillessaan kehuivat itseään Jumalalle, ja
samalla halveksivat taaempana rukoilevaa veronkantajaa.
Heidän nurjaa mielenlaatuaan Jumalan armoa pyytäviin, parannusta tekeviin syntisiin kuvastaa tuhlaajapoikakertomuksen vanhemman veljen käyttäytyminen siinä vaiheessa, jolloin hän havaitsi isänsä armahtavan hänen nuorempaa veljeään:
”Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva.' Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan.' Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.' Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.' Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
Isä sanoi vanhemmalle veljelle aivan toisenlaisen todistuksen kuin uudestimutkistelija.
Sittenkin voi olla farisealainen, vaikka on julkisynneissä rypenyt. Tiedän paljon sellaisia todistuspuheenvuoroja, joissa on tuotu tuhlaajalapsen kertomus esille omana historiana. "Ennen olin sellainen ja sellainen". Sitten asenne armoon on samanlainen kuin farisealaisella vanhemmalla veljellä ja autuus luetaankin itselle todellisesti hyvien töittensä perusteella. "Nyt minusta on tullut sitten tällainen ja tällainen". Farisealainen usko ei salli, että langennut tulee Jumalan nostamana ja uudestisynnyttämänä armosta autuutta uskossa omistamaan. Farisealaiset asettavat oman vaelluksensa ja pyhityselämänsä pelastuksen perustaksi ja pitävät Jeesusta vain elämän esimerkkinä (laissa), mutta ei todellisena jumalattoman vanhurskauttajana (armossa).
"tekee parannuksen ja palaa takaisin isän kotiin. (Uudestisyntymä.)"
Miten voisin tuon lauseen ymmärtää?
vastauksen, että miksi kaikki lapset pitää kastaa ennenkuin he tulevat Jeesukseen uskoviksi ja tunnustavat suullaan Jeesuksen Herraksi?
Mitä se lapsikaste niille kastetuille antaa jota ei kastamattomilla ole?
Ja vielä yksi kysymys, että voiko kastamaton sinun mielestäsi tulla uskoon vai pitääkö kaikille antaa lapsikasteessa ikäänkuin optio tulevasta pelastuksesta, jonka he sitten joskus myöhemmin realisoivat todeksi?
että vanhemmat hakivat tuo tuhlaajapojan kotiin,
joka
tuossa vaiheessa oli vielä vauva. Kastoivat hänet
puoliväkisin ja kummit lupasivat vauvan puolesta, että hän lupaa elää ihmisiksi.
Tämä ei kuitenkaan pitänyt sanaansa, vaan aikui-
seksi tultuaan läti pois kotoaan ja koska ihminen
ei itse voi tehdä mitään pelastuakseen joutui odot-
tamaan siellä sikakaukaloiden ääressä lopun
elämäänä.
Eikös lapset uskokaan? Uskovan kodin lapset ihan kilvan kiittelevät Jeesusta, kun ovat siihen harjoitetut lähetyskäskyn mukaisesti.
Olen kyllä kuullut jumalattoman perheen kolmivuotiaan pojan sanovan, että taatana, pelkele, vittu. Toruin asiassa läsnä ollutta isää ja tulos oli se, että ajalliseen työhön liittyvät tehtävät jäi hoitamatta ja minulla ei kyseiseen taloon ollut sen jälkeen menemistä. Siis tällä todistan, että ovat erikseen uskovan kodin menot ja jumalattomien kotien menot. Kaikki ei kuitenkaan ole jumalattomia tai väärässä jumalisuudessa.
Huomautan, etten ole kirjoittanut viestiä nimimerkillä "sinulta Alpo". Miksi nimelläni toiset kirjoittavat. Se näkyy olevan tavallista pyhityskristillisten joukossa, että toisen nimellä kirjoitetaan.
Eikö Jeesus pelastakaan? No minä uskon kuitenkin niin kuin Raamattu on opettanut, että ilman Jeesusta ei kukaan pelastu.
mitään. Sehän olisi pyhityskristillisyyttä!
samaan malliin!
Ei siitä kasteesta ole mitään hyötyä.
Sanotko sinä perhettä jumalattomaksi, vaikka he
varmasti kuuluivat kirkkoon?
Oletko ollut koskaan syvissä synnintunnoissa ja todellisesti lain tuomion alla. Vaikuttaa aika kevyeltä viestisi. Näyttää myös Jumalan hengellinen laki Sinulle suit sait täytettävältä.
LAIN KAUTTA TULEE SYNNINTUNTO. Siitä emme saavuta vanhurskautta.
Saarnaa lakia synnintunnon heräämiseksi kuten minä epäuskoisille. Lähetyskenttää on pilvin pimein. Lähetystyö aloitetaan omasta perheestä ja niistä jumalattomista, jotka ovat alati silmiemme edessä ja hihoihimme tarttumassa.
Sitten tiedät mistä pesee.
Täällä ei käsitetä lainkaan Jumalan lain virkaa ja sen musertavuutta.
Valapattoja on mielin määrin ja farisealaisia mennen tullen. Nyt on saatana päässyt irti ja on tulossa viimeinen tuomio. Nyt herätkää valvomaan ja turvautumaan Jeesuksen tekevään ja kärsivään kuuliaisuuteen. Muuta tietä ei ole taivaaseen vanhurskasten iloon. Ei töistä, ettei kukaan kerskaisi.
Miksi Jeesus meni kasteelle, upotuskasteelle?
Taisi sanoa Johannes-serkulleen, että näin meidän sopii täyttää laki ja kirjoitukset. Sunnillen näin, ei ole Raamattua tässä.
Eli ei uskovan upotuskaste väärä ole.
Se oli vallitseva kastamistapa ensimmäisillä vuosisadoilla ennen kansallisvaltioiden syntyä.
Eri asia sitten on, että pieni osa lapsista
saa kasvaa sellaisessa ympäristössä, missä usko on luonnollinen asia ja vahvistuu koko ajan.
Esim. monet lestadiolaisperheet ovat tällaisia.
Omista lapsista vanhimpani oli tyypillinen tällainen vahvistuva lapsi, täyttyi Pyhällä
Hengellä kymmenennen vuotensa jälkeen ja kävi sitten omasta halustaan kasteella. En estellyt.
Toinen hänen kaverinsa kinasi isänsä kanssa kasteelle menosta.
Isä, vanhemmistoveli helluntaiseurakunnassa sanoi:
- Et sinä ole tarpeeksi vanha, et ymmärrä näitä
asioita vielä!
Tyttö katsoi isäänsä tiukasti silmiin ja totesi
ykskantaan:
- Ei Raamatussa sanota, etä pitää ymmärtää kaikki! Siellä sanotaan, että usko ainoastaan!
Isä päästi tytön kasteelle ja hän on elävässä uskossa nyt aikuisenakin.
Toisaalta aika monet lapsistamme ovat käyneet omat kriisinsä läpi ja ovat sitten jossakin vaiheessa tehneet selkeästi ratkaisun Jumalan luo palaamisesta. Ja kun heitä ei ole lapsena kastettu, vaan siunattu seurakunnan edessä, on
kaste silloin ollut luonnollinen askel.
Itse taas mentin lapsenuskoni joskus rippikoulun kieppeillä ja tulin takaisin Jumalan luo kolmikymppisenä pitkän lenkin tehneenä.
Niitä lokia poispestessä ei kyllä kastevesi turhaan mennyt!
En tiedä, oletko lukenut joskus äiti Shiptonin profetiaa, se löytyy googlaamalla netistä.
Minusta se hyvin selittää aihetta. Eli johonkin 1950-luvulle saakka yhtenäiskulttuuri
oli niin vahva, että monet lapset saattoivat kasvaa hyvää kasvua, vahvistua uskossaan.
Ny monet lapsen kasteelle vievät vanhemmat ja kummit eivät halua seurata Jumalan ohjeita tai
antaa lapselle uskovaa kotikasvatusta. Samoin kunnalliset lastentarhat ja esikoulut ovat monessa paikoin rapsineet kaiken persoonalliseen uskoon ja Jumalaan ja Jeesukseen viittaavan pois. Varsinkin kaupungeissa näin, muslimien ja muitten pelosta. Kyllä lapsi silloin joutuu ratkaisemaan jossakin vaiheessa uskonsa Jumalaan.
Eli summa summarum:
Hyvä, jos lapsi on saanut kasvaa uskovassa kodissa uskovien ympäröimänä ja vahvistua uskossaan. Pysyköön Jumalaa ja sukua lähellä,
jos niin hyvältä tuntuu. Jos Jumala alkaa puhua
kasteesta, parasta on totella.
Hyvä on, jos nuori haluaa vahvistaa liittonsa Jumalan kanssa kasteelle.
Hyvä on, jos viinassa ja huoruudessa rypenyt ihminen (lievempiäkin syntejä tehnyt) tekee parannuksen ja tulee selkeästi Jumalansa eteen puhdistettavaksi. JosRaamatun paikat siitä, että se, joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, tulevat kohti, niin hyvä niin. Niin Jeesuskin teki. Hän uskoi ja hänet kastettiin.
Mutta paha on,
jos uskomattomat vanhemmat ja uskomattomat kummit tai opettajat johtavat lapsen harhaan,
väittävät, että uskonto on vain muotoasia. Jumala rakastaa suunnattomasti jokaista luotuaan ja haluaa johdattaa hänet elävään rakkaussuhteeseen kanssaan. Täyttää Pyhällä Hengellä jo nuorena, antaa armolahjansa nuoren ja yhteisön vahvistumiseksi.
Sellisen ihmisen kastetta suren, joka on mennyt kasteelle olematta varma asiasta, esim. niin, että rakkaus viinaan on vielä vahvempi kuin rakkaus Jumalaan. Mutta muuten en usko, että
kasteesta olisi kenellekään haittaa ollut, siunausta enemmänkin.
Mutta niitä ihmisiä suren, jotka on muotojumalisin menoin kasvatettu niin, etä he eivät ole koskaan tulleet tuntemaan elävää Jumalaa. Heidät on petetty. Ja kuitenkin helvetti on olemassa. Se on vakava paikka.