Bodaus helppoa?

Oon miettiny sitä jos ja kun sanotaan että kehonrakennus olis kova laji joka on elämäntapa ja vaatii uhrautumista jne.
Okei.Mielestäni tämä onkin totta kun puhutaan siitä että tarkoituksena on saada sekä isoimmat massat että suurin erottuvuus yhtä aikaa. Siis dieettiä pitää suunnitella jne. Siis jos se että pari kertaa viikossa käy salilla ja syö terveellisesti ja löhöilee koko ajan välissä on elämäntapa,sitten varmasti myös esim.yleisurheilu on elämäntapa.

Mutta varsinaiseen urheiluun verrattuna bodaus on mielestäni aika helppoa.
-Taito-ominaisuuksia ei tarvitse kehittää. Riittää kun pumppaa koneilla pikkupainoilla hidastellen itsensä piippuun. Itsensä kontrolloitu failureen pumppaaminen on todella yksinkertaista.
-Voimasta ei tarvitse välittää. Ei se mitään jos liikkeitä ei tehdä vapailla painoilla ja ollaan hitaita ja liikeradat ovat lyhyitä,pääasia että lihas supistuu monta kertaa suht kovaa ja väsyy.
Rento meininki,puuttuu täysin urheilun maksimisuorituksen psykologinen stressi.
-Liikkuvuudella ei niin väliä. Lihakset saavat rauhassa lyhentyä,kunhan taipuvat poseerauksiin.

Ei nyt tule muuta mieleen.
3513
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tomipumppailu toimii vain jos on vähän suurempaa voisilmää koneessa.

Äänestä

Kehonrakennus on pirun helppoa loppuviimein. Jos haluaisin päästä helpolla niin rupeaisin bodariksi. Samalla lailla melkein kaikki urheilijat joutuu syömään paljon ruokaa ja proteiinia ja vahtimaan mitä syö, tiputtamaan painoa ennen kisaa etc.

Musta tämä kehonrakentajien lanseeraama "balls to wall" treeni eli kaikki sarjat failureen (kuka oikeasti tekee, en ole ikinä nähnyt, taitaa olla myytti) on pirun helppoa. Miksi? No siksi että se on niin nopeasti ohi. Esim. sarja 10, 8, 5 on tehty äkkiä pois alta, nostettu määrä pieni, mutta teeppä tuolla painolla vaikka 15*4 puolen minuutin palautuksilla niin tulee äitiä ikävä. Monia tämä kehonrakennuksen hardcoremaisuus viehättää, mutta minusta se on silmän lumetta.

Äänestä
  • Joo. Kiva että olet samaa mieltä.

    Omat tunteet bodausta kohtaan,tai pikemminkin bodausmenetelmiä kohtaan,ovat vähän ristiriitaisia. Olen pari vuotta treenannut enimmäkseen maksimiykkösiä tehden,paljolti räjähtäviä. Massaa on tullut aika paljon. Olin aloittaessa aika laiha,ehkä 85 enintään,ja nyt 100 on lähenemässä. Olen kyllä syönyt kuin bodari vaikka sanotaan ettei se voimailussa olisi niin tärkeää,mutta varman päälle. Läskiäkin on kyllä vähän tullut,mutta ei näkyvästi.
    -
    Tiedot siitä kannattaisiko erillistä massatreeniä tehdä vai ei ovat kyllästyttävän ristiriitaisia. Tuntuu että se on yksilöllistä loppupeleissä.

    Välillä yritän pusertaa jollain pienellä painolla sarjaa toivoen että voimat loppuisi johonkin kahdenteentoista toistoon mennessä että voisi teoriassa kuvitella saavansa edes jonkin verran voimaetua massan lisäksi,mutta tavallisesti mehut loppuu kesken ja koordinaatio herpaantuu eikä siksi että kohdelihas väsyisi vaan muuten vain hengästyy. Kait sitten anaerobinen kestävyys on päässyt niin heikoksi.

    Vaikka olen hieman alaikäisen näköinen gynen omaava naturaali niin olen kuitenkin kasvanut paljon ja saanut voimaa ilman mitään massatreeniä,ja veikkaisin että jos olisin bodannut tuon ajan niin olisin nyt aika massiivinen. Mutta kun näinkin kasvaa ja voima tuntuu lopussa pääasialta niin ei oikein malta olla tarttumatta aina suurimpiin kuormiin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kotivoimailija kirjoitti:

Oon miettiny sitä jos ja kun sanotaan että kehonrakennus olis kova laji joka on elämäntapa ja vaatii uhrautumista jne.
Okei.Mielestäni tämä onkin totta kun puhutaan siitä että tarkoituksena on saada sekä isoimmat massat että suurin erottuvuus yhtä aikaa. Siis dieettiä pitää suunnitella jne. Siis jos se että pari kertaa viikossa käy salilla ja syö terveellisesti ja löhöilee koko ajan välissä on elämäntapa,sitten varmasti myös esim.yleisurheilu on elämäntapa.

Mutta varsinaiseen urheiluun verrattuna bodaus on mielestäni aika helppoa.
-Taito-ominaisuuksia ei tarvitse kehittää. Riittää kun pumppaa koneilla pikkupainoilla hidastellen itsensä piippuun. Itsensä kontrolloitu failureen pumppaaminen on todella yksinkertaista.
-Voimasta ei tarvitse välittää. Ei se mitään jos liikkeitä ei tehdä vapailla painoilla ja ollaan hitaita ja liikeradat ovat lyhyitä,pääasia että lihas supistuu monta kertaa suht kovaa ja väsyy.
Rento meininki,puuttuu täysin urheilun maksimisuorituksen psykologinen stressi.
-Liikkuvuudella ei niin väliä. Lihakset saavat rauhassa lyhentyä,kunhan taipuvat poseerauksiin.

Ei nyt tule muuta mieleen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu