Mannerheim pelasti Suomen ei vain venäläisiltä vaan myös ruotsalaisilta.
Mannerheim asetti sodan johtoon ryhtyessään Suomen senaatille ehdon: avun toivossa EI saisi kääntyä Saksan eikä muidenkaan ulkovaltojen puoleen, koska Mannerheim älykkäänä tajusi ettei apua saataisi korvauksetta. Pieni Suomi joutuisi väistämättä riippuvuuteen hyvän tekijästään ja riskeeraisi oman itsenäisyytensä.
Mannerheimille ei kerrottu että Suomen senaatti oli jo ottanut yhteyttä Saksaan tukea saadakseen.
Lisäksi Ruotsissa suunniteltiin joukkojen lähettämistä Suomeen juuri ennen vuoden 1918 sisällissotaa. Suomen osittaisella miehityksellä maa olisi haluttu "sitoa Pohjolaan", erään suunnitelman mukaan Suomen kuninkaaksi olisi jopa tullut ruotsalainen prinssi.
Suunnitelman mukaan ruotsalaiset joukot etenisivät Pohjois-Suomeen ja ajaisivat venäläiset joukot pois maasta ja - Ruotsin tulkinnan mukaan - Suomi sidottaisiin "Pohjolaan".
24. päivänä tammikuuta Mannerheimin uskottu ratsumestari Harald Åkerman tuli Tukholmasta Vaasaan ja kertoi, että 5 000 ruotsalaista oli Torniojoen takana valmiina marssimaan Suomeen.
Mannerheim ei halunnut ruotsalaisten sekaantuvan Suomen asioihin. Hän muutti pikaisesti omia suunnitelmiaan: armeijan luominen sai odottaa, venäläisten sotilaiden aseistariisuminen tuli etusijalle. Siten Ruotsin joukkojen mahdolliselta Suomeen etenemiseltä vietäisiin pohja.
Mannerheimin ansiosta venäläisten sotilaiden aseistariisunta alkoi Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta, joka johti Suomen sisällissotaan. Päätti Ruotsin hallitus seuraavana päivänä, että se ei sekaannu sotilaallisesti sisällissotaan. Ainoa kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksyttävä syy Ruotsille olisi ollut venäläisten joukkojen ajaminen Suomesta.
Mannerheimin nopea toiminta ja venäläisten joukkojen aseista riisuminen vei perustan Ruotsin asioihin puuttumiselta.
Vasta maaliskuun puolessa välissä Mannerheim sai tietää Suomen senaatin rikkoneen lupauksensa olla kutsumatta saksalaisia apuun. Tästä syystä Mannerheim kiirehti Tampereen valtausta, vaikkei valkoinen armeija ollutkaan vielä valmis rynnäkköön. (viestintä- ja kommunikaatioyhteydet takkusivat, eikä joukoilla ollut riittävää koulutusta).
Mannerheim ei kiirehtinyt suotta. Tärkeää oli että Suomen valkoinen armeija selvityy tästä ensimmäisestä ratkaisevasta taistelusta omin voimin, ilman saksalaisten apua.
Silti Suomen hallitus syrjäytti Mannerheimin, vaikka hän oli varmistanut Suomen itsenäisyyden valkoisen armeijan kanssa.
Vain kaksiviikkoa voiton jälkeen (30.5.1918) Mannerheim joutuu eroamaan ja lähtemään Ruotsiin.
Kun Saksa sitten hävisikin, Suomen hallitus pyysi jälleen Mannerheimiä apuun.
Niiden 7 kuukauden aikana, jotka Mannerheim oli Suomen valtionhoitajana, hän sai valtavasti aikaan.
Mannerheim turvasi Suomen elintarvikeavun pelastaen täten useat nälkäkuolemalta.
Hän vapautti Suomen armeijan Saksalaisten vaikutusvallasta. (Mannerheim ei edes halunnut saksalaisia Suomeen.)
Järjesti eduskuntavaalit ja sai Länsi-Euroopan, Amerikan ja Aasian tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.
Mannerheim käynnisti myös punavankien armahdukset.
Lisäksi hän hoiti Ahvenanmaa kysymystä. Kun Ruotsi vaati itsepintaisesti Ahvenanmaan itsemääräämisoikeutta, Mannerheim piti tiukasti kiinni siitä että Ahvenanmaa oli erottamaton osa Suomea.
Mannerheim toimi aina Suomen puolesta epäitsekkäästi, siitä huolimatta ettei Suomessa osattu häntä riittävästi arvostaa.
Lisäksi Mannerheim paransi punavankien oloja merkittävästi.
Mannerheim kävi jopa henk.koht. tutustumassa vankileireillä olevien vankien oloihin ja keskusteli vankien kanssa ilman vartijoiden läsnäoloa.
Mannerheim laati oikeusministeriöön kirjeen, jossa hän esittää vankien olojen parantamista.
27.3.1919
1. Esitän että vangeille tarjottava ruoka valmistettaisiin maukkaamaksi, annoksia suurennettaisiin ja aterioiden lukua lisättäisiin.
2. Esitän että tilaisuus peseytymiseen järjestettäisiin joka päivä, joka viikkoisen kylvyn lisäksi.
3. Esitän että vangit saavat useita vaatekertoja, jotta he saavat kylvyn jälkeen puhtaat vaatteet.
4. Hankitaan lisää kasvojen ja käsienpesuvateja. Lisäksi ehdotan hankittavaksi riittävästi pyyheliinoja.
5. Esitän että rikkinäiset vaatteet vaihdettaisiin ehjiin ja käyttökelpoisiin.
Vaikka olen tietoinen maassa vallitsevasta elintarvike ym. tarvikkeiden puutteesta, toivon että vankileireissä huomattuja puutteita poistetaan.
Punaisten kauna Mannerheimiä vastaan on täysin perusteetonta.
Kunnia Mannerheimille, hän on sen ansainnut!
Mannerheimin ja Valkoisen armeijan ansiosta voimme sanoa:
"Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."
Mannerheim asetti sodan johtoon ryhtyessään Suomen senaatille ehdon: avun toivossa EI saisi kääntyä Saksan eikä muidenkaan ulkovaltojen puoleen, koska Mannerheim älykkäänä tajusi ettei apua saataisi korvauksetta. Pieni Suomi joutuisi väistämättä riippuvuuteen hyvän tekijästään ja riskeeraisi oman itsenäisyytensä.
Mannerheimille ei kerrottu että Suomen senaatti oli jo ottanut yhteyttä Saksaan tukea saadakseen.
Lisäksi Ruotsissa suunniteltiin joukkojen lähettämistä Suomeen juuri ennen vuoden 1918 sisällissotaa. Suomen osittaisella miehityksellä maa olisi haluttu "sitoa Pohjolaan", erään suunnitelman mukaan Suomen kuninkaaksi olisi jopa tullut ruotsalainen prinssi.
Suunnitelman mukaan ruotsalaiset joukot etenisivät Pohjois-Suomeen ja ajaisivat venäläiset joukot pois maasta ja - Ruotsin tulkinnan mukaan - Suomi sidottaisiin "Pohjolaan".
24. päivänä tammikuuta Mannerheimin uskottu ratsumestari Harald Åkerman tuli Tukholmasta Vaasaan ja kertoi, että 5 000 ruotsalaista oli Torniojoen takana valmiina marssimaan Suomeen.
Mannerheim ei halunnut ruotsalaisten sekaantuvan Suomen asioihin. Hän muutti pikaisesti omia suunnitelmiaan: armeijan luominen sai odottaa, venäläisten sotilaiden aseistariisuminen tuli etusijalle. Siten Ruotsin joukkojen mahdolliselta Suomeen etenemiseltä vietäisiin pohja.
Mannerheimin ansiosta venäläisten sotilaiden aseistariisunta alkoi Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta, joka johti Suomen sisällissotaan. Päätti Ruotsin hallitus seuraavana päivänä, että se ei sekaannu sotilaallisesti sisällissotaan. Ainoa kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksyttävä syy Ruotsille olisi ollut venäläisten joukkojen ajaminen Suomesta.
Mannerheimin nopea toiminta ja venäläisten joukkojen aseista riisuminen vei perustan Ruotsin asioihin puuttumiselta.
Vasta maaliskuun puolessa välissä Mannerheim sai tietää Suomen senaatin rikkoneen lupauksensa olla kutsumatta saksalaisia apuun. Tästä syystä Mannerheim kiirehti Tampereen valtausta, vaikkei valkoinen armeija ollutkaan vielä valmis rynnäkköön. (viestintä- ja kommunikaatioyhteydet takkusivat, eikä joukoilla ollut riittävää koulutusta).
Mannerheim ei kiirehtinyt suotta. Tärkeää oli että Suomen valkoinen armeija selvityy tästä ensimmäisestä ratkaisevasta taistelusta omin voimin, ilman saksalaisten apua.
Silti Suomen hallitus syrjäytti Mannerheimin, vaikka hän oli varmistanut Suomen itsenäisyyden valkoisen armeijan kanssa.
Vain kaksiviikkoa voiton jälkeen (30.5.1918) Mannerheim joutuu eroamaan ja lähtemään Ruotsiin.
Kun Saksa sitten hävisikin, Suomen hallitus pyysi jälleen Mannerheimiä apuun.
Niiden 7 kuukauden aikana, jotka Mannerheim oli Suomen valtionhoitajana, hän sai valtavasti aikaan.
Mannerheim turvasi Suomen elintarvikeavun pelastaen täten useat nälkäkuolemalta.
Hän vapautti Suomen armeijan Saksalaisten vaikutusvallasta. (Mannerheim ei edes halunnut saksalaisia Suomeen.)
Järjesti eduskuntavaalit ja sai Länsi-Euroopan, Amerikan ja Aasian tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.
Mannerheim käynnisti myös punavankien armahdukset.
Lisäksi hän hoiti Ahvenanmaa kysymystä. Kun Ruotsi vaati itsepintaisesti Ahvenanmaan itsemääräämisoikeutta, Mannerheim piti tiukasti kiinni siitä että Ahvenanmaa oli erottamaton osa Suomea.
Mannerheim toimi aina Suomen puolesta epäitsekkäästi, siitä huolimatta ettei Suomessa osattu häntä riittävästi arvostaa.
Lisäksi Mannerheim paransi punavankien oloja merkittävästi.
Mannerheim kävi jopa henk.koht. tutustumassa vankileireillä olevien vankien oloihin ja keskusteli vankien kanssa ilman vartijoiden läsnäoloa.
Mannerheim laati oikeusministeriöön kirjeen, jossa hän esittää vankien olojen parantamista.
27.3.1919
1. Esitän että vangeille tarjottava ruoka valmistettaisiin maukkaamaksi, annoksia suurennettaisiin ja aterioiden lukua lisättäisiin.
2. Esitän että tilaisuus peseytymiseen järjestettäisiin joka päivä, joka viikkoisen kylvyn lisäksi.
3. Esitän että vangit saavat useita vaatekertoja, jotta he saavat kylvyn jälkeen puhtaat vaatteet.
4. Hankitaan lisää kasvojen ja käsienpesuvateja. Lisäksi ehdotan hankittavaksi riittävästi pyyheliinoja.
5. Esitän että rikkinäiset vaatteet vaihdettaisiin ehjiin ja käyttökelpoisiin.
Vaikka olen tietoinen maassa vallitsevasta elintarvike ym. tarvikkeiden puutteesta, toivon että vankileireissä huomattuja puutteita poistetaan.
Punaisten kauna Mannerheimiä vastaan on täysin perusteetonta.
Kunnia Mannerheimille, hän on sen ansainnut!
Mannerheimin ja Valkoisen armeijan ansiosta voimme sanoa:
"Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."
Vastaukset 28
Vanhimmat
ei ole se poikaystävä mukana, turha sitä on hävetä jos ei hälle naiset maistunu....
Varsinkin puheissaan eli päiväkäskyissään
Mannerheim on kohta suomalaisen historian
suurin häpeäpilkku maailmankirjallisuudessa.
Tovottavasti taantumukselliset porvarispuntit
saavat Marskin ratsastajapatsaan pois keskeltä
Helsinkiä jo parin vuoden sisällä,jotta
turisteillekin löytyy sitten parempi wc.
>27.3.1919<
Jos tuollainen "esitys" olikin oikeasti tehty 27.3.1919, niin melkein vuosi oli jo kulunut ja suurin putsinki tehty. Suuri osa vangeista oli jo puolessa vuodessa kuollut nälkään ja huonojen olosuhteiden vuoksi tauteihin.
Lahtareiden päällikkö se oli.
verrattuna staliniin,sepä poika murhasi 40miljoonaa ihmistä muutamassa vuodessa.SIINÄ VASTA LAHTARI
Mene hoitoon pikkuporvari,sillä Stalin tapatti
rikollisia,mutta Mannerheim murhautti köyhiä.
mitähän rikollisia ne suomalaiset jotka stalin pisti kylmäksi .... eiköhän ne ollu just niitä"köyhiä"
rikollisia.esim seitajärvellä partisaanien tapettuja"rikollisia":nämä kaikki on tyttöjä ja iät 16,15,14,9,5,3vuotta ja sokerina pohjalla 6kuukautinen tyttö.OLIKO NÄMÄ RIKOLLISIA, helvetin punikki?ainoa mikä oli rikollinen oli stalin ja sen murhaaja porukka, hirttää se olisi pitänyt muiden sotarikollisten mukana
Mannerheimilla ei ollut Vapaussodan jälkeen minkäänlaista asemaa Suomessa, joten miten ihmeessä voit syyttää Mannerheimia siitä mitä vankileireillä tapahtui?
Mannerheim oli Ruotsissa toukokuusta marraskuuhun 1918. Hän ei edes ollut Suomessa!!!
KOITTAKAA NYT PIKKUHILJAA TAJUTA!!!!!
HERÄTKÄÄ ja tajutkaa että TEITÄ ON KUSETETTU!!!
PUNIKKIPASKAPUHEET ovat vain valetta!!!
Tuo punavankien olojen parantamisehdotus oli todellakin auttamattomasti myöhässä. Esim. oman äitini mummo (punaisten keittäjä, siis hirmuisen vaarallinen kapinallinen) menehtyi Hämeenlinnan vankileirillä jo elokuussa 1918.
Mannerheimilla ei ollut elokuussa 1918 minkäänlaista asemaa Suomessa, joten miten ihmeessä voit syyttää Mannerheimia siitä mitä mummollesi tapahtui?
Mannerheim oli Ruotsissa toukokuusta marraskuuhun 1918. Hän ei edes ollut Suomessa!!!
KOITTAKAA NYT PIKKUHILJAA TAJUTA!!!!!
Vai kuvitteletko että hän sieltä käsin kävi omin käsin murhaamassa mummosi???
HERÄTKÄÄ ja tajutkaa että TEITÄ ON KUSETETTU!!!
PUNIKKIPASKAPUHEET ovat vain valetta!!!
Missä muka sanoin, että Mannerheim murhasi äitini mummon?
Totesin vain, että ehdotus vankien olojen parantamisesta tuli toivottoman myöhään. Suurin osa oli jo tapettu tai menehtynyt leireillä nälkään ja tauteihin.
Onko tosiaan niin, ettei Suomen valkoisissa vuonna 1918 ollut ketään vaikutusvaltaista, joka olisi halunnut yrittää järjestää vankien olot paremmiksi jo kesällä?
Mietippä millaisen sotkun punikit olivat kapinallaan aiheuttaneet? Muutenkin Suomen kansa näki nälkää ja punikit pahensivat tilannetta huomattavasti.
Jos punikit olisivat yhdessä muiden suomalaisten kanssa rakentaneet rauhanomaisesti parempaa Suomea kaikille, tältäkin traumaattiselta kokemukselta olisi vältytty.
Punikkien olisi kannattanut muistaa että:
"Ken miekkaan tarttuu...se miekkaan hukkuu"
Punaisten olisi pitänyt rauhanomaisesti rakentaa parempaa Suomea, koska kapinan jälkeiset ajat todistivat, etteivät valkoiset siihen ainakaan kyenneet. Mannerheim oli ainoa järkimies siinä porukassa.
Ota nyt tyrmäävä tollo selvää edes perusasioista!!! 'Punikit' olivat tuo yli puolet rehellisistä suomalaisista jotka näkivät nälkää ja katsoivat kuinka 'suomen rakentajat' elivät paksusti ja repivät torpparin selkänahkaa. Parlamentaariset rikokset toistuivat.
Valkoisille olisi hyvin kelvannut keisari, joka olisi turvannut heidän asemansa ja omaisuutensa. Sitä on suomalainen yhteishenki: Rikkaat voivat rikastua ja köyhät ovat nöyriä.
Ruotsissa ei näin eläimellistä menoa ole ollut, siellä pidetään toinen toisesta huolta. Suomalaiset ovat luolamiehiä.
Punaiset halusivat itsenäistä suomea, valkoiset halusivat samaa kuin tänään: Kumartaa ketä vaan kunhan saavat pitää rikkautensa
Mannerheim oli keulakuva! Tietenkin hän myös ylipäällikönä teki ratkaisuja niin vuonna 1918 kuin 1939-44.
Keulakuvana hän saa kiitosta ja myös moitteita rivisotilaiden toimista. Vuoden 1918 laittomista teloituksista ja muista surmatöistä ei sodan jälkeen valkoiselta puolelta pantu ketään vastuuseen.
Erittäin mielenkiintoinen tapahtumasarja on jatkosodan jälkeinen vastuun pakoilu. Ryti meni linnaan, Mannerheim hoitamaan terveyttään ulkomaille.
Varmasti Mannerheim oli Suomelle tärkeä henkilö ja armeijan päälikkönä täytti hyvin tehtävänsä.
Mutta jotenkin aatelismiehen hienohelmaisuus ja pikkusieluisuus tulee esiin niin vuonna 1918 kuin 1944.
Eihän punikitkaan ole koskaan rankaisseet omiaan mistään hirmutöistä mitä ovat tehneet "viholliselle" eli naisille ja lapsille papeista nyt puhumattakaan.
Ennen kun huudatte lain perään niin noudattakaa sitä myös itse. Eli tässäkin kohdassa vastavuoroisuuden periaate toteutui täydellisesti.
Ei tainnut jäädä ketään punaisten puolelta henkiin, ainakaan Suomeen, joita olisi pitänyt rangaista.
Valkoiset voittajat teloittivat kyllä kaikki punaiseen terroriin sylliset ja muutama tuhatta syytöntä miestä päälle!
Olennaista on se että vuoden 1918 tapahtumista lähtien Suomessa on aina epäilty että laki ei ole herroille ja tavallisille ihmisille sama.
Uudet tilastot sen myös taas osoittaa; pikkuvarkkat joutuu Suomessa helpommin vankilaan kuin kravattikaulaiset talousrikolliset.
Samoin kävi pankkikriisissä, politikot ja isot herrat välttyi syytteiltä mutta heidän ohjeiden ja lupausten mukaan toimineet pienyrittäjät ja heidän takaajansa joutuivat velkavankeuteen kymmeniksi vuosiksi!
Laki ei ole sama kaikille Suomessa! Näin on ollut aina ja erityisesti vuonna 1918.
Sitähän tuo teidän punikkien totuuden metsästys näyttää olevan..
Suojeluskuntalaiset olivat tavallisia maanviljelijöita ja työläisiä, jotka kuitenkin kunnioittivat Suomen laillista hallitusta ja itsenäisyyttä sekä olivat valmiit kantamaan kortensa kekoon sanan ja ilmaisunvapauden puolesta. Eli mistään herroista ei siis ollut kyse.
Marski myös armahti (herrana siis) kaikki nuo punaiset maanpetturit, joten kyllä niitä syyllisiä jäi aika paljonkin henkiin tänne itkemään menneiden aikojensa muka kokemaansa vääryyttä.
Kiitos sosialismin, Suomessakin vallitseva virkamieskäytöntö suomettuneisuuden ohella suosi petkuttamista ja lehmänkauppoja. Eli vääristelit totuutta tuossakin asiassa oikein kunnolla, sillä 1918 jälkeen Suomessa oli vahva työläisten edustus eduskunnassa ja jälkeen 1944 myös pysyvästi hallituksessa. Eduskunta vastaa lainsäädännöstä ja sen toteutuksesta, joten turhaan haukut pelkkiä valkoisia tuosta asiasta. Sinänsä olen samaa mieltä, että talousrikolliset ja lehmänkauppojen tekijät kyllä pääsivät ennen helpommalla kuin rivikansalainen. Onneksi kokoomuksen tultua hallitukseen tätäkin korruption muotoa on kitketty määrätietoisesti pois. Sundvist lienee hyvä esimerkki asiasta (eikös hänkin ollut muuten työväestön edustaja?).
Tuo oli demareiden kosto yrittäjille. Muisteleppas kuka sitä pankkikriisiä oli tehtailemassa.. olisiko demaripresidentillä osuutta asiaan..
Mannerheim ei ollut syyllinen vankileirien tapahtumiin, koska hän ei edes ollu Suomessa silloin. Mannerheim lähti Ruotsiin 30.5.1918 vain pari viikkoa Voitonmarssin jälkeen.
Vasta 17.11.1918 Mannerheim sai sähkeen Ruotisiin, jossa häntä pyydettiin takaisin Suomen valtionpäämieheksi.
Hänen ensitöinään oli muodostettava Suomeen hallitus jotta Liittoutuneet suostuvat tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Oli siis edelleen vaarana että Suomi menettäisi itsenäisyytensä, jollei ehtoja pystyttäisi täyttämään.
Mannerheimin tuli ajaa saksalaiset sotajoukot pois Suomesta ja Ranskan tulee saada lähettää Helsinkiin valtuuskunta joka tutkii voidaanko Suomen sotilasneuvonantajien toimet täyttää muiden maiden upseereilla.
Mannerheim pystyi karismaattisella olemuksellaan ja taitavalla ulosannillaan vakuttamaan niin britti- kun ranskalaispoliitikot Suomen tärkeästä itsemääräämisoikeudesta sekä Ahvenanmaan tärkeydestä Suomelle (Ruotsihan oli jo vallannut Ahvenanmaan ja halusi sen itselleen).
Lisäksi hänen tuli hankkia Suomen nälkää näkevälle kansalle ruokaa. Mannerheim onnistui sivistyneenä maailmanmiehenä sulattamaan jään USA:n Suomeen epäluuloisesti suhtautuneet politikot ja näin Suomi sai Hooverilta elintarvikeapua. (ns. Mannerheimin pulla)
Mannerheim on pelastanut Suomen useita kertoja useilla tavoilla!
Tämä olikin uusi tieto minulle että Mannerheim pakeni Ruotsiin v.1918.
Sen olen tiennyt että jatkosodan jälkeen presidenttinä Mannerheim pakeni ensin Portugaliin ja sitten Sveitsiin pakoon valvontakomissiota!
Ruotsin kuningas (kaima) kutsui Mannerheimin heidän yhteisenä nimipäivänään kuninkaanlinnaan ja ojensi Mannerheimille Miekkaritarikunnan korkeimman kunniamerkin korostaen että Suomen Valkoisen armeijan voitto vapaussodassa pelasti Ruotsinkin bolsevistien (kommunistien) uhalta.
Mannerheim tapasi paljon brittejä, ranskalaisia ja amerikkalaisia diplomaatteja.
Mannerheim jopa varoitti velvollisuuden tuntoisena Suomen hallitusta uppoamaisillaan olevasta Saksasta ja kuinka vaarallisia Suomen itsenäisyydelle ovat yhteydet saksalaisiin.
Ruokaa ja vaatteita kuolleille?
Pääosa kansalaissodan uhreista kuoli keskitysleireillä sodan päättymisen jälkeen vuoden 1918 aikana.
Ei heitä enää auttanut vuonna 1919 esitetyt parannukset. Ihmiset olivat olleet haudassa jo useita kuukausia.
Mannerheim on kansanmurhaaja samalla tavalla, kuin entisen Jugoslavian alueella toimineet rikolliset.
sotavankeja,eikä mitään tavallisia kansalaisia
KUINKA MONTA KERTAA TÄMÄ TARVITSEE TOISTAA???
"Pääosa kansalaissodan uhreista kuoli keskitysleireillä sodan päättymisen jälkeen vuoden 1918 aikana."
^^jos kerran näin on, niin MITEN IHMEESSÄ VOIT SYYTTÄÄ SIITÄ MANNERHEIMIÄ??????!!!!!!
Mannerheimilla ei ollut Vapaussodan jälkeen minkäänlaista asemaa Suomessa, joten miten voit syyttää Mannerheimia siitä mitä vankileireillä tapahtui?
Mannerheim oli Ruotsissa toukokuusta marraskuun loppuun. Hän ei edes ollut Suomessa!!!
KOITTAKAA NYT PIKKUHILJAA TAJUTA!!!!!
HERÄTKÄÄ ja tajutkaa että TEITÄ ON KUSETETTU!!!
PUNIKKIPASKAPUHEET ovat vain valetta!!!
Vankien suuri määrä johtui punaisten pelottelupropagandasta, joka yllytti ihmiset pakoon Venäjälle, jonne piti rakenta työläisten ihannevaltio.
Mannerheim ei halunnut vankileireja, vaan vapauttaa rivimiehet ja rangaista vain johtajia.
Mannerheim joutui eroamaan saksalaissuuntauksen tieltä. Vankileirikuolemat johtuivat Svinhufvudin ja Paasikiven hallituksen kyvyttömyydestä hoitaa suunnaton vankimäärä, johon kukaan ei ollut varautunut.
Kuolemat hoiti nälkä ja espanjantauti. Mannerheim oli ulkomailla yksityishenkilönä. Valtionhoitajana hän ryhtyi heti armahduksiin!
Harmi että Mannerheim oli ainoa valkoisen puolen edustaja, jolla oli sivistystä, inhimillisyyttä ja järkeä päässä. Jos hänenlaisiaan valkoisia olisi ollut enemmän, olisi kesän 1918 katastrofilta voitu välttyä.
vältytty jos punikit olisivat itsekin käyttäneet vähän järkeä tuossa toiminnassaan. Se on tietty hyvä huudella muiden älykkyyden perään sen jälkeen kun itse on käyttäytynyt kuin mikäkin aasi. Eihän kukaan terve ihminen edes uskoisi tuollaista paskaa niin kuin sosialismin muka tulisi olemaan. Eli tässäkin asiassa jäljet johtavat sinne punikkileiriin..
Punaisilta ei köyhyyden ja alhaisen koulutustason vuoksi voinut kovin suuria vaatiakaan. Kumouksellisten johtajiensa vanavedessä he uskoivat taistelevansa paremman elämän puolesta.
Valkoisten puolella sen sijaan oli huomattavan paljon korkeasti koulutettua ja hyvissä yhteiskunnallisissa asemissa olevaa väkeä. Heiltä olisi sopinutkin odottaa sivistynyttä käytöstä ja järkeviä toimintatapoja, mutta mitään sellaista ei ilmennyt, kun voitto oli saavutettu. Eläimellistä oli meno valkoistenkin puolella.
Valkoisilla olisi 1918 ollut tilaisuus todistaa viisautensa ja maltillisuutensa, mutta moukkamaisuus ja typeryys vei voiton heidänkin leirissään.