eli olkoon ihminen kuinka syntinen tahansa, hän pelastuu, JOS tekee parannuksen ja katuu syntejään. sen jälkeen tulee kulkea loppu elämä kaidalla polulla tekemättä mitään syntiä??? jos siihen ei pysty joutuu kadotukseen... näinkö se menee vai... miten?
tämä oli lyhykäisyydessään minun käsitykseni uudestatestamentista, en tällä halua ketään ärsyttää tai loukata. jotenkin vai tuntuu toivottomalta elää tuolla kaidalla polulla. mitä enemmän yrittää sen varmemmin menee vikaan. enää en pysty raamattua lukemaan kun oma pahuus ja itsekkyys alkaa ahdistaa. suorastaan alan vihata itseäni ja vikojani.
tämä oli lyhykäisyydessään minun käsitykseni uudestatestamentista, en tällä halua ketään ärsyttää tai loukata. jotenkin vai tuntuu toivottomalta elää tuolla kaidalla polulla. mitä enemmän yrittää sen varmemmin menee vikaan. enää en pysty raamattua lukemaan kun oma pahuus ja itsekkyys alkaa ahdistaa. suorastaan alan vihata itseäni ja vikojani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"enää en pysty raamattua lukemaan kun oma pahuus ja itsekkyys alkaa ahdistaa"
- Raamatun sijasta voit seuraavaksi turvata Jeesukseen, hänestä koko kirjan on tarkoitus todistaa. Ei Raamattu ole lakikirja niille jotka uskovat Jeesukseen.
Jeesus täytti lain, Jeesus oli synnitön, Jeesus eli kaidalla polulla. Kun uskot Jeesukseen, pääset hänen kyydissään taivaaseen. Jumala ei näe sinua pahana, itsekkäänä ja syntisenä, koska Jeesus maksoi tilisi selviksi kuolemalla ristillä. Olet hänen rakas lapsensa, jonka hän näkee puhtaana, suunnattoman arvokkaana, ainutkertaisena jalokivenä.
/// sen jälkeen tulee kulkea loppu elämä kaidalla polulla tekemättä mitään syntiä?//
ei tule onnistumaan sinulta eika minulta..--- vaan onneksi on Jeesus,joka maksoi velkamme taysin.
ja syntisinakin saamme uskoa Luojamme Armoon.
kuuntele vaeltajan virsi-levy- saat apua tuosta
Jumala antaa sinulle taidon ja voiman ja halunkin elää elämääsi ilman pahoja tekoja. Jos kuitenkin teet väärin, pyydät anteeksi ja Jeesuksen sovitustyö ristillä riittää Jumalan edessä sinunkin sovituksesi. Ei meistä kukaan itse jaksa eikä pysty elämään ilman syntiä, ei kukaan!
Raamatussa lukee: Seitsemästi vanhurskas lankeaa, ja nousee taas ylös. Älä jää itse mietttimään ja murehtimaan vikojasi, vaan pura ne Jeesukselle, tunnusta kaikki vikasi ja virheesi ja syntisi joita ajattelet että sinussa on. Kun teet parhaasi, mutta jos mokaat, saat tulla taas uudestaan pyytämään anteeksi ja aloittaa taas alusta. Niin monta kertaa että sinä opit elämään paremmin, ja joka kerta se saattaa auttaa vähän enemmän. Pääasia on että tunnustat syntisi Jumalalle, vaikka kyllähän hän ne oikeasti jo on tiennyt, mutta se on tärkeää että itse omasta halustasi ne Hänelle tunnustat! Uskovaiset ovat täynnä virheitä, eikä taida olla ainuttakaan niin hyvin elänyttä ihmistä kuin Jeesus, vaan kaikki ovat Jumalan kirkkautta vailla!
olin lukemassa tätä sivua, kun muistin sinun kirjoituksesi, ja mieleeni tuli että myös sinä haluaisit ehkä lukea tämän? Minulle tämä on ainakin tärkeää asiaa. For you?
http://www.laverdaduniversal.org/kaikkihauska.html
Jos se menisi noin, meistä ei pelastuisi kukaan. Toivoton olisi meidän kohtalomme.
Ihminen ei pysty tuohon. Sen olet jo kokenutkin ja tiedät.
Mutta sinulla taitaa olla nyt edessäsi elämäsi tärkeimmät ajat, kun Jumala on tuolla tavalla tehnyt valmistavaa työtään sydämessäsi. Tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia usein liikkuu ihmisen mielessä silloin kun Jumala on alkanut pelastavan työnsä. Hän tahtoo auttaa sinut tuntemaan sen pelastuksen, jonka Hän on valmistanut. Sen pelastuksen, joka ei ole sinun tekosi, vaan yksin Hänen tekonsa.
Hän tahtoo nostaa sinut Pelastuksen kalliolle.
Kun Jumala alkaa kutsua, hän antaa usein ihmiselle ensin vähän kuin "silmälääkettä". Se avaa näkökyvyn ensin aika synkille näkymille. Totuudenmukainen käsitys itsestä alkaa tulla esiin: ...Ääk! En ole elänyt päivääkään niin kuin Jumala tahtoo. Enkä itse asiassa ole ollut edes kovin kiinnostunut ottamaan selvää siitä, miten Luojani haluaa minun elävän. Tajuan, että olen rikkonut koko ajan, ja tiedän, etten pysty olemaan rikkomatta Jumalan tahtoa vastaan.
Toivon, että Jumala antaa sinun nähdä totuutta omasta sisimmästäsi niin paljon, että todella pysähdyt tämän asian eteen. Etkä pääse siitä yli etkä ympäri, ennenkuin löydät siihen sen ainoan vastauksen ja ratkaisun, mikä ihmiselle on olemassa.
Kukaan muu ei voi auttaa sinua kuin Jeesus.
Mutta hän auttaa täydellisesti ja varmasti.
Raamattu kertoo ihmisen sisimmästä, ettei sieltä löydy mitään hyvää. "Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet!" (Jer. 13:23)
Raamattu sanoo: "Meistä ei ollut itseämme auttamaan..." (Room.5:6)
- Meistä ollut - eikä koskaan tule olemaan -itseämme auttamaan. Ja se on totta loppuun asti ja pohjaan saakka. Mutta tuo kohta jatkuu näin:
..."mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,
kun aika koitti." (Room. 5:6)
Kristinusko on uskoa Kristukseen - että Hän kuoli meidän jumalattomien puolesta. Otti meidän ansaitsemamme rangaistuksen, ja kärsi sen. Meille ei jää mitään rangaistusta, vaan meillä on vain ja ainoastaan Jeesuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristiusko on uskoa Jeesukseen ja hänen ristintyöhönsä.
Ihmisen turmeltuneesta sydämestä ei löydy:
- halua tehdä parannusta, tai kykyä tehdä parannus.
- edes katumusta - vilpitöntä, oikeaa sellaista
- mitään hengellistä kykyä, tahtoa tai elämää, edes kipinän vertaa - jolla ihminen voisi ansaita Taivaan Kodin itselleen.
Meidän Luojamme on kertonut aika paljon siitä, miten Hän tahtois meidän elävän täällä. Siksi Raamattua voi olla hankala lukea: kun sieltä joka sivulta tulee vastaan asioita, joita ei ole toteuttanut, vaan on tehnyt toisin. Silloin kun lukee Raamattua avoimesti ja rehellisesti, joutuu vähitellen tunnustamaan syntinsä ja syyllisyytensä karustikin, niin kuin Paavali sen ilmaisee:
"Sillä minä tiedän, ettei minussa, eli minun itsekkäässä
luonnossani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei" (Room. 7:18)
ja "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä
kuoleman ruumiista?" (Room. 7:24).
Siinä sitä ollaan tosiasioiden edessä.
No, miten Paavalin kävi, kun hän uskovanakin puhui näin? Oliko hän jotenkin poikkeuksellisen kurja tapaus? Oliko hän toivoton? Vai oliko hänellä toivo? Jos, niin mikä? - Keitä Jumala armahtaa? Millä perusteella? ...Armahtaako Hän sinua?? Miksi?
Paavali kertoi tuossa vain sen, mikä on totta jokaisen ihmisen kohdalla: Meidän sydämessämme ei asu mitään hyvää. Raamatun mukaan ihmiset ovat niin syvälle juurtuneet pahuuteen, etteivät he omasta halustaan edes haluaisi etsiä yhteyttä Luojaansa. Siellä sanotaan myös, ettei meistä ole itseämme auttamaan. Olemme aivan jokaikinen korviamme myöten synnin suossa. Olemme Luojallemme valtavassa velassa, emmekä pysty ikinä maksamaan sitä velkaa itse. Itse asiassa velkaannumme joka päivä vain lisää.
"kaikki...ovat synnin alla...Kaikki ovat luopuneet ja
käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää,
ei ainoatakaan." (Room. 3:9,12)
Jumala on Pyhä ja Kaikkinäkevä, puolueeton ja ehdottoman oikeudenmukainen tuomari. Hän on kirjoituttanut, että synnin palkka on kuolema, eikä Hän katso sormiensa läpi sitä vääryyttä minkä olemme tehneet esim. Hänen luomakuntaansa kuuluville ihmisille. Ihmiset elävät itsekkäästi omien halujensa mukaan.
Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että jotkut pääsevät kerran sinne Taivaan valtakuntaan, Luojamme luo.
- Niin, miten ihmeessä sinne voi päästä ketään, jos kaikki ihmiset ovat kelvottomia sinne?
Raamattu vertaa tilaamme suorastaan kuolemaan.
Olemme ikään kuin kuolleita synteihimme.
Jonkun täytyy herättää meidät henkiin, antaa uusi elämä.
Kuka maksaisi suuren velkamme?
Kuka herättäisi meidät kuolleista? Antaisi uuden elämän.
Juuri siksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, veljeksemme.
Antamaan meille elämä. Ottamaan meidän syntimme omaksi syykseen. Hän asettui Isänsä tuomioistuimen eteen, ja sanoi: minä vastaan näistä synneistä. Päästä nämä ihmiset vapaiksi syntivelastaan.
"Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä
ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen ARMOSTAAN
LAHJAKSI vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut
heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi,
hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi." (Room. 3:22-24)
Jeesus otti vapaaehtoisesti omille harteilleen sinun koko syntisen elämäsi alusta loppuun. Myös ne, mitä tulet tekemään. Hän ei jättänyt yhtäkään pahaa ajatusta tai sanaa pois. Hän kantoi sinun epäuskosi, itsekkyytesi, kovuutesi, jumalattomuutesi ja sen, että et ole auttanut. Koko kovasta sydämestäsi elämäsi aikana pulppuavat synnit: ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Kun Jeesuksen käsiin ja jalkoihin laitettiin naulat ristillä, hän kohtasi Pyhän Jumalan vihan. Hän joutui Jumalan hylkäämäksi ja kiroamaksi. Jeesus teki sen siksi, ettei Jumalan tarvitsisi koskaan kirota ja hylätä sinua.
Kun Jeesus kallisti päänsä ristillä kuollessaan, hän sanoi, että se on täytetty: Sinunkin syntiesi rangaistus on kärsitty viimeiseen asti.
Siksi Jumala armahtaa sinua: Hän on luvannut, että jokainen, joka laittaa turvansa Hänen Poikaansa syntien sovittajana ja Vapahtajana, on Jumalan rakas lapsi, matkalla Taivaan valtakuntaan. Saat uskoa syntisi anteeksi, sillä niiden rangaistus on jo kärsitty. Kun Jeesus vuosi verta ristillä, siinä kärsittiin rangaistusta meidän koko elämämme synneistä.
"Kristuksen veressä meillä on lunastus,
rikkomustemme anteeksianto." (Ef. 1:7)
- Keillä meillä? Mistä voit olla varma, että se koskee myös sinua?
- Jumala vastaa sanassaan: "Hän (=Jeesus) on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien." (1. Joh. 2:2)
"Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta." (Hepr. 2:9)
- Jos olet ihminen, kuulut tähän synnin vallassa elävään ihmissukuun, tämä koskee siis sinua.
Kelpaako sinulle se Jumalan anteeksianto, jonka Kristus Jeesus ansaitsi sinulle ristinkuolemallaan? - Jos kelpaa, olet Jumalan silmissä pyhä ja tahraton Jumalan lapsi. Sinut on pyhitetty Hänen Poikansa verellä. Harvalle tämä kelpaa.
"Pyydämme Kristuksen puolesta:
Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä,
Jumala siirsi kaikki meidän syntimme,
jotta me hänessä saisimme vanhurskauden." (2. Kor. 5:20-21)
Se Jumalalle kelpaavuus, eli vanhurskaus, minkä Jeesus meille hankki, on pysyvää.
"Sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt
PYSYVÄSTI TÄYDELLISIKSI
ne, jotka pyhitetään."(Hepr. 10:14)
Ainiaaksi, pysyvästi - koko elämäsi ajaksi - Jeesus on tehnyt sinut täydelliseksi Jumalan tuomioistuimen edessä. Se on jo tapahtunut tosiasia - "hän on jo", kuten tuossa sanottiin.
Oma sydämesi kyllä pulppuaa syntiä, ja se näkyy monella tavalla käytännössä, mutta sitä ei lueta sinulle viaksi, kun se luettiin Jeesuksen viaksi. Itsessäsi huomaat joka päivä edelleen syntiä, mutta et joudu siitä tuomiolle, sillä Jumala on luvannut, että Kristukseen kastetut ja Jeesukseen Vapahtajanaan uskovat ovat vapaita. Kun velka on maksettu, sitä ei peritä kahteen kertaan.
"Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas
ja hän rakasti meitä niin suuresti,
että teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet,
eläviksi Kristuksen kanssa.
Armosta teidät on pelastettu."
(Ef. 2:4-5)
"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10)
"Jos taas jollakulla EI OLE ANSIOITA,
mutta hän uskoo Jumalaan,
joka tekee JUMALATTOMAN vanhurskaaksi,
Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi." (Room. 4:5)
"Minä vahvistan liiton sinun kanssasi,
ja silloin sinä tiedät, että minä olen Herra.
Sinä muistat tekosi, sinä häpeät,
et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden,
kun minä annan sinulle anteeksi kaiken
minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala." (Hes. 16:62-63)
"Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." (Room. 7:1)
"Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."(Room. 10:13). - Ymmärräthän - kukaan muu, kuin se, joka näkee edes jotakin oman syntisyyden syvyydestä, jumalattomuudestaan, pahuudestaan, ei huuda Jeesusta avukseen. Se, että sinä käännyt oman heikkoutesi havaittuasi huutamaan avuksesi Jeesusta, siinä sinulla on Raamatun tarkoittama pelastava usko.
Tämän evankeliumin Jeesus käski julistaa kaikille:
"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi
kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen,
on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Jeesus sanoi myös: "Autuas (ikionnellinen) se, joka ei minua torju".
Raamattu kehottaa sinua uskomaan kaikki syntisi anteeksi viivyttelemättä, heti tänään. Jos odotat hetkeä, jolloin tuntisit tulleesi paremmaksi, saat odottaa loppuelämäsi, koska sellaista hetkeä ei tule. Jumala kyllä tietää millaista tekoa me olemme. Sen vuoksi hän lähetti Poikansa. Älä enää kanna syntiesi painoa, et sinä jaksa niitä kuitenkaan kantaa.
Kiitä Jeesusta siitä, että hän kävi ristille sinunkin vuoksesi. Kiitä, että saat olla Jumalan lapsi, matkalla Hänen valtakuntaansa. Pyydä Jeesusta pitämään sinusta kiinni, ja olemaan Herrasi tästä lähtien, ja opettamaan sinulle lisää.
Sinä saat riemuitakin Jumalamme suuresta armosta Jeesuksessa! "Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen." (Room. 5:11)
"hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
Muuta perustetta sinulla ei koskaan tule olemaan päästä Taivaan Kotiin, kuin se, että Jeesus oli ikään kuin kilpenä sinun ja Jumalan oikeudenmukaisen rangaistuksen välissä. Häneen sattui, siksi sinä olet vapaa. Viimeiseen hengenvetoon saakka täällä, kristityt - eli armahdetut syntiset - lankeamme syntiin, sillä sydämemme pulppuaa sitä. Siksi me pelastumme alusta loppuun saakka yksin Jeesuksen ristintyön ansiosta. Se on armoa, joka tulee alas asti.
Käy ehtoollisella, jos voit, vaikka jo ensi sunnuntaina. Siellä Jumala vakuuttaa sinulle anteeksiantonsa Sanassaan ja ehtoollisessa. Kun kuulet siitä, miten Jeesus sovitti syntisi, senkin sanan kautta Pyhä Henki synnyttää, ylläpitää ja vahvistaa uskoasi.
Uskokin on Jumalan teko - ei oma hengellinen ponnistuksesi. Jeesus sanoi: "Se on Jumalan teko, että te uskotte". Ehtoollisessa kohtaat itse Herran Jeesuksen. Se leipä ja malja on osallisuus hänen kuolemaansa ja ylösnousemiseensa. Siinä pääset salatulla, mutta läheisellä tavalla kohtaamaan Herrasi, joka maksoi syntivelkasi.
Jumala asuu jokaiseen Kristukseen toivonsa laittavan sydämessä, ja Hän alkaa siellä vaikuttaa myös muutosta elämässäsi. Hän alkaa taivutella sinua tekemään hyvää, ja nuhtelee synnistä. Mutta se muutos ei ole koskaan täydellistä, eikä se ole peruste pelastuksellesi. "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus." 1. Kor. 3:11
Muutos hyvään suuntaan ei uskovan elämässä ole edes oma ansio, sillä "Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil. 2:13)
Ihminen pelastuu:
Yksin armosta,
uskon kautta,
Kristuksen tähden.
kiitos sinulle vastauksestasi. ehkä olen edelleen eksynyt, mutta yritän uskoa siihen että jonain päivänä olen silti "kotona". ilman omia ansioita tai tekoja.
"Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut!"
Ps. 119:176
Jumalan lupauksia eksyneille:
"Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso,
minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen"
Hes. 34:11
"Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen,
minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta,
ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa."
Hes. 34:16
Jeesus sanoi: "Minä olen se hyvä paimen, oikea paimen,
joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta"
Joh. 10:11
"Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on
tullut etsimään ja pelastamaan." (Luuk. 19:10)
"Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!"
Täällä on hyvä teksti siitä, miten usko syntyy, ja siitä, onko pelastuminen armoa:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/UskonJR.htm
Jokainen ihminen on syntinen ja jokainen ihminen tekee syntiä, sillä jo paha ajatuskin on syntiä!
Tuo vaan täytyy ensin hyväksyä itse kunkin tykönään, muttei tietenkään kenenkään tekemiä pahoja tekoja tarvitse hyväksyä. Vasta sitten kun orjentoituu ajattelemaan itseään syntisenä, niin voi ihminen täysin hyväksyä omaa ihmisyyttään
oikealla tavalla, sen muassaan tuomine kaikkine velvollisuuksineen ja vastuineen. Siihen ainakin kannattaa pyrkiä, sillä sitten on paljon kevyenpi henkinen kuorma taakkana ja riesana.
Uskomisesta sananen.
Usko on kyllä oikeasti aivan ensimmäiseksi tietenkin luottamista ihmiskuntamme Isään. Hänen tottelemistaan. Ja myös olemalla kuuliainen Hänelle. Ja tottakait Luojamme, taivaallisen Isän tahdon noudattamista, sekä olemalla rakastava
ja rakastettava ihminen epäitsekkäästi.
Lopuksi vain pieni yleistys omanlaisella tasolla.
Kyllä yleensä kun ihminen tekee kaiken sen jota Luojamme tahtoo, niin eipä silloin jääkkään ylimääräistä aikaa enää turhuuksien miettimiselle eikä edes synnin tekemisellekkään. :)