Eräällä paikkakunnalla on muistomerkki epätoivoisen rakkauden vuoksi itsarin tehneille.
Kyseisen muistomerkin läheisyydessä on toinen muistomerkki isänmaan puolesta henkensä uranneiden muistoksi.
Haluaisin harkittuja mielipiteitä ja asiallista keskustelua asiasta.
Kyseisen muistomerkin läheisyydessä on toinen muistomerkki isänmaan puolesta henkensä uranneiden muistoksi.
Haluaisin harkittuja mielipiteitä ja asiallista keskustelua asiasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
miten vitussa tämä tänne palstalle kuuluu?
En halunnut uskonnollisuuteen perustuvaa mielipidettä, vaan pohdinnalliseen mielipiteen.
siinä niin vaivaa? Hienoja muistomerkkejä kummatkin. Vai oletko kristitty siinä mielessä että itsemurhaajia ei saisi muistella pyhällä maalla? Vai Isänmaan puolesta henkensä uhranneiden -muistomerkkikö harmittaa?
Jos sinun läheinen tekee itsarin, niin on varmaan sankari. Minun itsarin tehneet läheiset ovat olleet luusereita. Toivottavasrti sinun ystäväpiirisi täytyy niistä sankareista.
Vai että sankareita tai luusereita. Jassoo.
minulla mielipide on: Hienoja muistomerkkejä kummatkin.
Ei ihmistä voi tuomita itsemurhasta. Ihminen saattaa joutua elämässään niin suureen umpikujaan, ettei näe muuta ulospääsyä, se on surullista mutta totta. Kaikki on niin suhteellista.
Lähipiirissäni on ollut itsemurhia, enkä TODELLAKAAN kutsu heitä LUUSEREIKSI. On vain suuri suru siitä ettei voinut/osannut/tiennyt auttaa ihmistä suuressa ahdingossaan, eikä varmasti aina edes pysty. Aina itsemurha-ajatukset eivät näy ulospäin, ja itsemurha tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
En ymmärrä sankari-rinnastustasi, maamme puolesta henkensä menettäneet ovat toki sankareita. Mutta kukaan, kuka käy itsemurhan tehneiden muistomerkillä, tuskin ajattelevat läheisiään sankareiksi. Suuri suru on varmasti päällimmäisin ajatus. Muistomerkin tarkoitus on vain muistaa rakkaitaan, ja minusta sen pystyttäminen on kaunis ele.
Minusta on sinulta ajattelematonta ja lapsellista ajatella asiaa noin mustavalkoisesti. Puuttuuko sinulta empatia ja humaanisuus?
Halusit asiallista keskustelua, mutta lataat käsittämättömiä mielipiteitä, jotka voivat loukata muita, jotka ovat läheisensä itsemurhan kautta menettäneet.
Luuseri on se joka ei pysty antamaan anteeksi tai edes yrittää ymmärtää ihmistä, joka päätyy noin epätoivoiseen ratkaisuun.
Minun paras ystävä on joskus nuorena tehnyt itsarin ja hänen vanhemmilleen se oli kova isku. Vanhemmat kasvattaa lasta ja kantaa vastuuta varjellen kaikelat sonnalta ja sitten kun tyttöystävä jättää muutamankuukauden seurustelun jälkeen, niin tekee itsarin.
Se muistomerkki josta mainitsin on pystytetty poikakaverin hylkäämien tyttöjen tekemien itsareiden muistoksi. Itseasiassa se muistomerkki liittyy paikkaan jossa olisi sitten niitä itsareita perimätiedon mukaan tehty enemmänkin. Tosin perimätieto ei ole tainnut olla ihan tosiasioista perillä, sillä en todellista historiallista dokumenttia siinä paikassa tehdyistä itsareista löytänyt. Kuitenkin jos itsarista tehdään kunnia-asia, niin sellainen joka keikkuu "veitsenterällä" valitsee helpommin kunnian kuin häpeän.
että kyllä jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja kuolemastaan.
Se on tietysti toinen asia, miten sen elämänsä lopettamisen tekee. Siihen ei pitäisi sotkea junankuljettajia tms.
Mutta ei ihmisen tarvitse elää vain sen vuoksi, ettei aiheuttaisi muille pahaa mieltä.Joskus nämä ovat myös silkkoja onnettomuuksia, kännipäissään tehtyjä.
Pitäisikö sinun mielestäsi ihmisen kärvistellä pahan olonsa kanssa vain muiden takia?
Miksi ihminen sitten jätetään yksin? Jos siis huomataan, että asiat eivät ole kunnossa. No, ainahan sitä ei kukaan huomaakaan.
Mutta on myös hyvin yksinäisiä ihmisiä, tavallaan porukan ulkopuolelle jätettyjä, jotka kai sitten miettivät että mitäs tässä turhaan roikkumaan.