Siitä on kohta vuosi, kun Sinä lähdit pois, aivan yllättäin. Et edes hyvästellyt meitä rakkaimpiasi. Et kestänyt tätä kovaa maailmaa ja sen pahoja iskuja. Tuskasi oli valtava. Sait tehtäväsi valmiiksi ennen meitä ja olit valmis lähtemään. Me emme olisi sinua laskeneet, mutta ei meiltä kysytty, sinäkään et kysynyt.
Me jäimme kaipaamaan Sinua, rakas pikkuveli. Osa meistä on pois eikä mikään voi viedä tätä tuskaa pois. Äiti, isä, sisko, veli, minä, ystävät. Jätit elämäämme valtavan aukon, jotta emme voi koskaan paikata. Emme pysty hengittämään, olemme tukehtua tähän tuskaan. Hajoamme! Olemme puolikkaita - miten kykenemme jatkamaan tätä elämää? Elämä kantaa välillä hiukan, kunnes se taas romahtaa. On vain pakko jaksaa herätä joka aamu, pakko yrittää ja toivottava, että olet siellä meitä vastassa, kun on meidän aikamme ja vuoromme lähteä.
Me jäimme kaipaamaan Sinua, rakas pikkuveli. Osa meistä on pois eikä mikään voi viedä tätä tuskaa pois. Äiti, isä, sisko, veli, minä, ystävät. Jätit elämäämme valtavan aukon, jotta emme voi koskaan paikata. Emme pysty hengittämään, olemme tukehtua tähän tuskaan. Hajoamme! Olemme puolikkaita - miten kykenemme jatkamaan tätä elämää? Elämä kantaa välillä hiukan, kunnes se taas romahtaa. On vain pakko jaksaa herätä joka aamu, pakko yrittää ja toivottava, että olet siellä meitä vastassa, kun on meidän aikamme ja vuoromme lähteä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
raskas taakka. Sitä ei tahdo jaksaa kantaa.
Toisinaan osaa elää ns. normaalia elämää. Yleensä rakkaan poismeno on jatkuvasti mielessä ja ikävä ottaa vallan. Kun menettää rakkaan veljen, niinkuin minäkin, osa sydämestä menee hautaan. Se jäljelle jäänyt pala ei tahdo arpeutua ollenkaan.
Elämä ei todellakaan ole helppoa, kun kuolema vie rakkaan. Ymmärrän sinua täysin.
Voimia sinulle tosi paljon!