Herkkähipiäinen poliitikko ja loukatut morsiamet käyvät kalliiksi veronmaksajille. Ensimmäinen Vanhas-Ruusus-ottelu maksoi veronmaksajille 23 000 euroa. Olisiko pääministeriltä rehtiä maksaa itse yksityishenkilönä soppansa eikä maksattaa sitä muilla?
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) hakee rajaa yksityisyyden ja julkisuuden välillä. Valtio korvaa kustantajalle 18 000 euroa ja Susan Ruususelle 5 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.
Riitely jatkuu hovissa ja kenties siitäkin eteenpäin. Kustannukset kasvavat entisestään, jos pääministeri häviää yksityisyystaistelun.
Mahdollista on yhä sekin, että hoviin mentäessä vastapuoli häviää ja joutuu maksamaan oikeudenkäyntikorvaukset ja ”rikoshyödyn” valtiolle, sillä niin täpärällä käräjäoikeuden tuomio oli äänten mennessä tasan.
Ristiriitaa on etenkin siinä, missä määrin pääministeri on julkisuuden henkilö ja missä määrin yksityishenkilö. Tätä kysyvät myös veronmaksajat, joilla tämä taistelu toistaiseksi on maksatettu. Moinen sotii monen oikeudentajua vastaan.
Jos kaikki julkisuuden henkilöiden yksityisyyttä loukkaavat jutut käsiteltäisiin käräjillä, oikeuslaitos tukehtuisi. Poliitikot ja media pelaavat keskinäistä julkisuuspeliä, jossa molemmat uskovat voittavansa. Julkisuuskuvaa ja julkisuustemppuja oikein harjoitellaan ja aika ajoin tutkitaan, käytetään imagokonsultteja ja annetaan syvähaastatteluja kuvaa parantamaan.
Sensaatiohakuinen media elää julkimoiden elämää. Julkkikset paljastavat seurustelukumppaninsa, vaatekaappinsa ja kotinsa. Kuvat retusoidaan, hampaat kuvissa putsataan ja jopa rakennetaan uusiksi. Tarinoita kuulee jopa painokoneen pysäyttävistä kuvista, joita haastateltava ei ole ehtinyt tarkistaa.
Poliitikot toivovat, että julkisuus pelaa heidän ehdoillaan ja että julkisuus on aina myönteistä. Näin yksipuolinen ei maailma enää ole. Olemme jo tottuneet siihen, että salarakkaat kertovat auliisti ystävistään. Toivoton urakka olisikin käräjöidä isoilla lööpeillä ratsastavia sensaatiolehtiä vastaan. Yksittäinen rahastava kustantaja on helpompi juttu ja tienraivaaja näissä kyseenalaisissa sananvapausasioissa.
Ruusus-kirjan virhe oli, että lupia ei kysytty ja intiimejäkin asioita paljastettiin. Painotuotteen avulla ei ole kuitenkaan herjattu, vaikka loukkaavaa yksityisten asioiden paljastaminen varmaan onkin.
Jossakin rajan pitäisi kuitenkin kulkea, ja sitä oikeudenkäynnillä tietenkin hetaan. Jos tapausta rinnastaa Jokelaan, missä toimittajat syyllistyivät paljon pahempiin ylilyönteihin, on asioilla kuitenkin raju tasoero.
Julkisuuden henkilöt joutuvat yhä useammin pettymään, kun media paljastaa heidän elämästään jopa ikäviä asioita ja ikävät kumppanit paljastavat jopa intiimejä asioita. Menneinä vuosina presidentit ja johtavat poliitikot saivat seurustella kenen kanssa halusivat tai vanhuudenheikko presidentti kaatuilla ihan rauhassa ilman, että media olisi sitä paljastanut.
Vanha totuus on, että kenen kanssa seurustelet, paljastaa minkälainen olet. Eriasteisia seikkailijoita löytyy Ranskan presidentistä alkaen ja se heijastuu myös henkilön uskottavuuteen ja jopa kansainväliseen politiikkaan. Mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä enemmän julkisuus ja vastuu pitää ottaa huomioon. Samanlaista yksityiselämää ei enää voi viettää kuin mattimeikäläinen.
Vanhas-prosessi kertoo siitä, että maailma on monessa mielessä muuttunut myös politiikassa. Sinne astuvien henkilöiden on syytä miettiä tarkkaan tekemisiään. Turvallisuus ja tietoturva pitää varmistaa. Kuvitella vain voi, mitä seurauksia julkisuuden henkilöille olisi, jos he joutuisivat näissä seikkailuissaan esimerkiksi alamaailman kiristyksen kynsiin.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) hakee rajaa yksityisyyden ja julkisuuden välillä. Valtio korvaa kustantajalle 18 000 euroa ja Susan Ruususelle 5 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.
Riitely jatkuu hovissa ja kenties siitäkin eteenpäin. Kustannukset kasvavat entisestään, jos pääministeri häviää yksityisyystaistelun.
Mahdollista on yhä sekin, että hoviin mentäessä vastapuoli häviää ja joutuu maksamaan oikeudenkäyntikorvaukset ja ”rikoshyödyn” valtiolle, sillä niin täpärällä käräjäoikeuden tuomio oli äänten mennessä tasan.
Ristiriitaa on etenkin siinä, missä määrin pääministeri on julkisuuden henkilö ja missä määrin yksityishenkilö. Tätä kysyvät myös veronmaksajat, joilla tämä taistelu toistaiseksi on maksatettu. Moinen sotii monen oikeudentajua vastaan.
Jos kaikki julkisuuden henkilöiden yksityisyyttä loukkaavat jutut käsiteltäisiin käräjillä, oikeuslaitos tukehtuisi. Poliitikot ja media pelaavat keskinäistä julkisuuspeliä, jossa molemmat uskovat voittavansa. Julkisuuskuvaa ja julkisuustemppuja oikein harjoitellaan ja aika ajoin tutkitaan, käytetään imagokonsultteja ja annetaan syvähaastatteluja kuvaa parantamaan.
Sensaatiohakuinen media elää julkimoiden elämää. Julkkikset paljastavat seurustelukumppaninsa, vaatekaappinsa ja kotinsa. Kuvat retusoidaan, hampaat kuvissa putsataan ja jopa rakennetaan uusiksi. Tarinoita kuulee jopa painokoneen pysäyttävistä kuvista, joita haastateltava ei ole ehtinyt tarkistaa.
Poliitikot toivovat, että julkisuus pelaa heidän ehdoillaan ja että julkisuus on aina myönteistä. Näin yksipuolinen ei maailma enää ole. Olemme jo tottuneet siihen, että salarakkaat kertovat auliisti ystävistään. Toivoton urakka olisikin käräjöidä isoilla lööpeillä ratsastavia sensaatiolehtiä vastaan. Yksittäinen rahastava kustantaja on helpompi juttu ja tienraivaaja näissä kyseenalaisissa sananvapausasioissa.
Ruusus-kirjan virhe oli, että lupia ei kysytty ja intiimejäkin asioita paljastettiin. Painotuotteen avulla ei ole kuitenkaan herjattu, vaikka loukkaavaa yksityisten asioiden paljastaminen varmaan onkin.
Jossakin rajan pitäisi kuitenkin kulkea, ja sitä oikeudenkäynnillä tietenkin hetaan. Jos tapausta rinnastaa Jokelaan, missä toimittajat syyllistyivät paljon pahempiin ylilyönteihin, on asioilla kuitenkin raju tasoero.
Julkisuuden henkilöt joutuvat yhä useammin pettymään, kun media paljastaa heidän elämästään jopa ikäviä asioita ja ikävät kumppanit paljastavat jopa intiimejä asioita. Menneinä vuosina presidentit ja johtavat poliitikot saivat seurustella kenen kanssa halusivat tai vanhuudenheikko presidentti kaatuilla ihan rauhassa ilman, että media olisi sitä paljastanut.
Vanha totuus on, että kenen kanssa seurustelet, paljastaa minkälainen olet. Eriasteisia seikkailijoita löytyy Ranskan presidentistä alkaen ja se heijastuu myös henkilön uskottavuuteen ja jopa kansainväliseen politiikkaan. Mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä enemmän julkisuus ja vastuu pitää ottaa huomioon. Samanlaista yksityiselämää ei enää voi viettää kuin mattimeikäläinen.
Vanhas-prosessi kertoo siitä, että maailma on monessa mielessä muuttunut myös politiikassa. Sinne astuvien henkilöiden on syytä miettiä tarkkaan tekemisiään. Turvallisuus ja tietoturva pitää varmistaa. Kuvitella vain voi, mitä seurauksia julkisuuden henkilöille olisi, jos he joutuisivat näissä seikkailuissaan esimerkiksi alamaailman kiristyksen kynsiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
UUNIPERUNOISTA KAIKILLE!!!" Kyllähän tuo uhkaus tepsii aika moneen.