Mannerheim pelasti Suomen ei vain venäläisiltä vaan myös ruotsalaisilta.
Mannerheim asetti sodan johtoon ryhtyessään Suomen senaatille ehdon: avun toivossa EI saisi kääntyä Saksan eikä muidenkaan ulkovaltojen puoleen, koska Mannerheim älykkäänä tajusi ettei apua saataisi korvauksetta. Pieni Suomi joutuisi väistämättä riippuvuuteen hyvän tekijästään ja riskeeraisi oman itsenäisyytensä.
Mannerheimille ei kerrottu että Suomen senaatti oli jo ottanut yhteyttä Saksaan tukea saadakseen.
Lisäksi Ruotsissa suunniteltiin joukkojen lähettämistä Suomeen juuri ennen vuoden 1918 sisällissotaa. Suomen osittaisella miehityksellä maa olisi haluttu "sitoa Pohjolaan", erään suunnitelman mukaan Suomen kuninkaaksi olisi jopa tullut ruotsalainen prinssi.
Suunnitelman mukaan ruotsalaiset joukot etenisivät Pohjois-Suomeen ja ajaisivat venäläiset joukot pois maasta ja - Ruotsin tulkinnan mukaan - Suomi sidottaisiin "Pohjolaan".
24. päivänä tammikuuta Mannerheimin uskottu ratsumestari Harald Åkerman tuli Tukholmasta Vaasaan ja kertoi, että 5 000 ruotsalaista oli Torniojoen takana valmiina marssimaan Suomeen.
Mannerheim ei halunnut ruotsalaisten sekaantuvan Suomen asioihin. Hän muutti pikaisesti omia suunnitelmiaan: armeijan luominen sai odottaa, venäläisten sotilaiden aseistariisuminen tuli etusijalle. Siten Ruotsin joukkojen mahdolliselta Suomeen etenemiseltä vietäisiin pohja.
Mannerheimin ansiosta venäläisten sotilaiden aseistariisunta alkoi Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta, joka johti Suomen sisällissotaan. Päätti Ruotsin hallitus seuraavana päivänä, että se ei sekaannu sotilaallisesti sisällissotaan. Ainoa kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksyttävä syy Ruotsille olisi ollut venäläisten joukkojen ajaminen Suomesta.
Mannerheimin nopea toiminta ja venäläisten joukkojen aseista riisuminen vei perustan Ruotsin asioihin puuttumiselta.
Vasta maaliskuun puolessa välissä Mannerheim sai tietää Suomen senaatin rikkoneen lupauksensa olla kutsumatta saksalaisia apuun. Tästä syystä Mannerheim kiirehti Tampereen valtausta, vaikkei valkoinen armeija ollutkaan vielä valmis rynnäkköön. (viestintä- ja kommunikaatioyhteydet takkusivat, eikä joukoilla ollut riittävää koulutusta).
Mannerheim ei kiirehtinyt suotta. Tärkeää oli että Suomen valkoinen armeija selvityy tästä ensimmäisestä ratkaisevasta taistelusta omin voimin, ilman saksalaisten apua.
Silti Suomen hallitus syrjäytti Mannerheimin, vaikka hän oli varmistanut Suomen itsenäisyyden valkoisen armeijan kanssa.
Vain kaksiviikkoa voiton jälkeen (30.5.1918) Mannerheim joutuu eroamaan ja lähtemään Ruotsiin.
Kun Saksa sitten hävisikin, Suomen hallitus pyysi jälleen Mannerheimiä apuun.
Niiden 7 kuukauden aikana, jotka Mannerheim oli Suomen valtionhoitajana, hän sai valtavasti aikaan.
Mannerheim turvasi Suomen elintarvikeavun pelastaen täten useat nälkäkuolemalta.
Hän vapautti Suomen armeijan Saksalaisten vaikutusvallasta. (Mannerheim ei edes halunnut saksalaisia Suomeen.)
Järjesti eduskuntavaalit ja sai Länsi-Euroopan, Amerikan ja Aasian tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.
Mannerheim käynnisti myös punavankien armahdukset.
Lisäksi hän hoiti Ahvenanmaa kysymystä. Kun Ruotsi vaati itsepintaisesti Ahvenanmaan itsemääräämisoikeutta, Mannerheim piti tiukasti kiinni siitä että Ahvenanmaa oli erottamaton osa Suomea.
Mannerheim toimi aina Suomen puolesta epäitsekkäästi, siitä huolimatta ettei Suomessa osattu häntä riittävästi arvostaa.
Lisäksi Mannerheim paransi punavankien oloja merkittävästi.
Mannerheim kävi jopa henk.koht. tutustumassa vankileireillä olevien vankien oloihin ja keskusteli vankien kanssa ilman vartijoiden läsnäoloa.
Mannerheim laati oikeusministeriöön kirjeen, jossa hän esittää vankien olojen parantamista.
27.3.1919
1. Esitän että vangeille tarjottava ruoka valmistettaisiin maukkaamaksi, annoksia suurennettaisiin ja aterioiden lukua lisättäisiin.
2. Esitän että tilaisuus peseytymiseen järjestettäisiin joka päivä, joka viikkoisen kylvyn lisäksi.
3. Esitän että vangit saavat useita vaatekertoja, jotta he saavat kylvyn jälkeen puhtaat vaatteet.
4. Hankitaan lisää kasvojen ja käsienpesuvateja. Lisäksi ehdotan hankittavaksi riittävästi pyyheliinoja.
5. Esitän että rikkinäiset vaatteet vaihdettaisiin ehjiin ja käyttökelpoisiin.
Vaikka olen tietoinen maassa vallitsevasta elintarvike ym. tarvikkeiden puutteesta, toivon että vankileireissä huomattuja puutteita poistetaan.
Punaisten kauna Mannerheimiä vastaan on täysin perusteetonta.
Kunnia Mannerheimille, hän on sen ansainnut!
Mannerheimin ja Valkoisen armeijan ansiosta voimme sanoa:
"Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."
Mannerheim asetti sodan johtoon ryhtyessään Suomen senaatille ehdon: avun toivossa EI saisi kääntyä Saksan eikä muidenkaan ulkovaltojen puoleen, koska Mannerheim älykkäänä tajusi ettei apua saataisi korvauksetta. Pieni Suomi joutuisi väistämättä riippuvuuteen hyvän tekijästään ja riskeeraisi oman itsenäisyytensä.
Mannerheimille ei kerrottu että Suomen senaatti oli jo ottanut yhteyttä Saksaan tukea saadakseen.
Lisäksi Ruotsissa suunniteltiin joukkojen lähettämistä Suomeen juuri ennen vuoden 1918 sisällissotaa. Suomen osittaisella miehityksellä maa olisi haluttu "sitoa Pohjolaan", erään suunnitelman mukaan Suomen kuninkaaksi olisi jopa tullut ruotsalainen prinssi.
Suunnitelman mukaan ruotsalaiset joukot etenisivät Pohjois-Suomeen ja ajaisivat venäläiset joukot pois maasta ja - Ruotsin tulkinnan mukaan - Suomi sidottaisiin "Pohjolaan".
24. päivänä tammikuuta Mannerheimin uskottu ratsumestari Harald Åkerman tuli Tukholmasta Vaasaan ja kertoi, että 5 000 ruotsalaista oli Torniojoen takana valmiina marssimaan Suomeen.
Mannerheim ei halunnut ruotsalaisten sekaantuvan Suomen asioihin. Hän muutti pikaisesti omia suunnitelmiaan: armeijan luominen sai odottaa, venäläisten sotilaiden aseistariisuminen tuli etusijalle. Siten Ruotsin joukkojen mahdolliselta Suomeen etenemiseltä vietäisiin pohja.
Mannerheimin ansiosta venäläisten sotilaiden aseistariisunta alkoi Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta, joka johti Suomen sisällissotaan. Päätti Ruotsin hallitus seuraavana päivänä, että se ei sekaannu sotilaallisesti sisällissotaan. Ainoa kansainvälisen oikeuden mukaan hyväksyttävä syy Ruotsille olisi ollut venäläisten joukkojen ajaminen Suomesta.
Mannerheimin nopea toiminta ja venäläisten joukkojen aseista riisuminen vei perustan Ruotsin asioihin puuttumiselta.
Vasta maaliskuun puolessa välissä Mannerheim sai tietää Suomen senaatin rikkoneen lupauksensa olla kutsumatta saksalaisia apuun. Tästä syystä Mannerheim kiirehti Tampereen valtausta, vaikkei valkoinen armeija ollutkaan vielä valmis rynnäkköön. (viestintä- ja kommunikaatioyhteydet takkusivat, eikä joukoilla ollut riittävää koulutusta).
Mannerheim ei kiirehtinyt suotta. Tärkeää oli että Suomen valkoinen armeija selvityy tästä ensimmäisestä ratkaisevasta taistelusta omin voimin, ilman saksalaisten apua.
Silti Suomen hallitus syrjäytti Mannerheimin, vaikka hän oli varmistanut Suomen itsenäisyyden valkoisen armeijan kanssa.
Vain kaksiviikkoa voiton jälkeen (30.5.1918) Mannerheim joutuu eroamaan ja lähtemään Ruotsiin.
Kun Saksa sitten hävisikin, Suomen hallitus pyysi jälleen Mannerheimiä apuun.
Niiden 7 kuukauden aikana, jotka Mannerheim oli Suomen valtionhoitajana, hän sai valtavasti aikaan.
Mannerheim turvasi Suomen elintarvikeavun pelastaen täten useat nälkäkuolemalta.
Hän vapautti Suomen armeijan Saksalaisten vaikutusvallasta. (Mannerheim ei edes halunnut saksalaisia Suomeen.)
Järjesti eduskuntavaalit ja sai Länsi-Euroopan, Amerikan ja Aasian tunnustamaan Suomen itsenäisyyden.
Mannerheim käynnisti myös punavankien armahdukset.
Lisäksi hän hoiti Ahvenanmaa kysymystä. Kun Ruotsi vaati itsepintaisesti Ahvenanmaan itsemääräämisoikeutta, Mannerheim piti tiukasti kiinni siitä että Ahvenanmaa oli erottamaton osa Suomea.
Mannerheim toimi aina Suomen puolesta epäitsekkäästi, siitä huolimatta ettei Suomessa osattu häntä riittävästi arvostaa.
Lisäksi Mannerheim paransi punavankien oloja merkittävästi.
Mannerheim kävi jopa henk.koht. tutustumassa vankileireillä olevien vankien oloihin ja keskusteli vankien kanssa ilman vartijoiden läsnäoloa.
Mannerheim laati oikeusministeriöön kirjeen, jossa hän esittää vankien olojen parantamista.
27.3.1919
1. Esitän että vangeille tarjottava ruoka valmistettaisiin maukkaamaksi, annoksia suurennettaisiin ja aterioiden lukua lisättäisiin.
2. Esitän että tilaisuus peseytymiseen järjestettäisiin joka päivä, joka viikkoisen kylvyn lisäksi.
3. Esitän että vangit saavat useita vaatekertoja, jotta he saavat kylvyn jälkeen puhtaat vaatteet.
4. Hankitaan lisää kasvojen ja käsienpesuvateja. Lisäksi ehdotan hankittavaksi riittävästi pyyheliinoja.
5. Esitän että rikkinäiset vaatteet vaihdettaisiin ehjiin ja käyttökelpoisiin.
Vaikka olen tietoinen maassa vallitsevasta elintarvike ym. tarvikkeiden puutteesta, toivon että vankileireissä huomattuja puutteita poistetaan.
Punaisten kauna Mannerheimiä vastaan on täysin perusteetonta.
Kunnia Mannerheimille, hän on sen ansainnut!
Mannerheimin ja Valkoisen armeijan ansiosta voimme sanoa:
"Venäläisiä emme ole, ruotsalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.