Vaiettu totuus. Sir Winston Churchill ja marsalkka Mannerheim pitivät salaista yhteydenpitoa vaikka maat olivat vastakkaisilla puolilla jatkosodan aikana. Miehiä yhdistä selkeä kommunismin ja Neuvostoliiton vastaisuus.
Todisteita kirjeenvaihdosta
[*)] Koska on esitetty epäilyksiä, ettei kyseistä kirjettä lähetetty, niin kopioin tähän sekä osan kirjeestä, että marsalkka Mannerheimin vastauksesta kyseiseen kirjeeseen:
"Pääministeri Churchill Sotamarsalkka Mannerheimille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.
Olen suuresti pahoillani siitä minkä näen olevan odotettavissa, nimittäin että meidän lojaalisuudesta liittolaistamme Venäjää (huom! Venäjää - EI NL - jp) kohtaan on pakko jo muutaman päivän kuluttua julistaa Suomelle sota. -- Muistaen mieluisat keskustelumme ja viime sotaa koskevan kirjeenvaihtomme tunnen tarvetta lähettää Teille tämän puhtaasti henkilökohtaisen ja yksityisen viestin -- 29. marraskuuta 1941." (G.Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 366)
Mannerheim myös vastasi Churchillille (lähetettiin 2.12.1941):
"Sotamarsalkka Mannerheim Pääministeri Churchillille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.
Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin. -- Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941." (G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 367)
Lisää todisteita
Kyseisen Churchillin ja Mannerheimin välisen salaisen kirjeenvaihdon todistaa myös professori Tuomo Polvinen tutkimuksessaan Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 128. Edellisellä sivulla Polvinen kertoo Maiskin (Venäjän suurlähettiläs Lontoossa) ilmoittaneen sen, ettei Englanti julistanut sotaa Suomelle olevan Englannin ja Venäjän välisistä ongelmista se, joka on loukannut Stalinia eniten.
Todettakoon tässä edelleen, että presidentti Risto Ryti mainitsee tämän samaisen Churchillin ja Mannerheimin välisen kirjeenvaihdon omissa päiväkirjoissaan päivämäärällä 6.12.41. Ryti kertoi kyseisestä kirjeenvaihdosta myös J. K. Paasikivelle 20.12.41. Nämä molemmat asiat käyvät ilmi Ohto Mannisen ja Kauko Rumpusen toimittamasta kirjasta Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 sivulta 162.
Ja Väinö Tanner kirjassaan Suomen tie rauhaan 1943-44 sivu 24: "Waldenin toivomuksesta liitin kirjeen mukaan vielä jäljennökset Churchillin ja Mannerheimin välisestä kirjeenvaihdosta, joka oli tapahtunut juuri ennen Englannin Suomelle antamaa sodanjulistusta. Niistä piti käydä selville, että Englannin sodanjulistus oli aiheutunut yksinomaan väärinkäsityksestä.
Kun meillä ei ollut mitään suoraa yhteyttä Englantiin, lähetin kirjeen Ruotsin Helsingin lähettilään Beck-Friisin kuriiripostissa ministeri Güntherille pyytäen häntä hyväntahtoisesti toimittamaan sen Lontooseen." Tanner yritti saada aikaan tämän "paperisodan" rauhan Englannin ja Suomen välille.
Ministeri Max Jakobson
Max Jakobson kirjoittaa kirjassaan Väkivallan vuodet (1999) sivulla 402: Jatkosodan aikana Suomen politiikan pyrkimyksenä oli ollut Suomen ja Venäjän välisen selkkauksen paikallistaminen erillissotateesin perusteella, kun taas Venäjä oli pyrkinyt sen kansainvälistämiseen ja onnistunutkin taivuttamaan Englannin hallituksen julistamaan Suomelle sodan. Mutta kun ruvettiin tekemään rauhaa, Venäjä omaksui sen kannan, että kysymys oli Suomen ja Venäjän välisestä kahdenkeskisestä asiasta, kun taas Suomi kohdisti katseensa liittoutuneiden valtojen laajempaan piiriin.
Todisteita kirjeenvaihdosta
[*)] Koska on esitetty epäilyksiä, ettei kyseistä kirjettä lähetetty, niin kopioin tähän sekä osan kirjeestä, että marsalkka Mannerheimin vastauksesta kyseiseen kirjeeseen:
"Pääministeri Churchill Sotamarsalkka Mannerheimille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.
Olen suuresti pahoillani siitä minkä näen olevan odotettavissa, nimittäin että meidän lojaalisuudesta liittolaistamme Venäjää (huom! Venäjää - EI NL - jp) kohtaan on pakko jo muutaman päivän kuluttua julistaa Suomelle sota. -- Muistaen mieluisat keskustelumme ja viime sotaa koskevan kirjeenvaihtomme tunnen tarvetta lähettää Teille tämän puhtaasti henkilökohtaisen ja yksityisen viestin -- 29. marraskuuta 1941." (G.Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 366)
Mannerheim myös vastasi Churchillille (lähetettiin 2.12.1941):
"Sotamarsalkka Mannerheim Pääministeri Churchillille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.
Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin. -- Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941." (G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 367)
Lisää todisteita
Kyseisen Churchillin ja Mannerheimin välisen salaisen kirjeenvaihdon todistaa myös professori Tuomo Polvinen tutkimuksessaan Barbarossasta Teheraniin, 1979, sivu 128. Edellisellä sivulla Polvinen kertoo Maiskin (Venäjän suurlähettiläs Lontoossa) ilmoittaneen sen, ettei Englanti julistanut sotaa Suomelle olevan Englannin ja Venäjän välisistä ongelmista se, joka on loukannut Stalinia eniten.
Todettakoon tässä edelleen, että presidentti Risto Ryti mainitsee tämän samaisen Churchillin ja Mannerheimin välisen kirjeenvaihdon omissa päiväkirjoissaan päivämäärällä 6.12.41. Ryti kertoi kyseisestä kirjeenvaihdosta myös J. K. Paasikivelle 20.12.41. Nämä molemmat asiat käyvät ilmi Ohto Mannisen ja Kauko Rumpusen toimittamasta kirjasta Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 sivulta 162.
Ja Väinö Tanner kirjassaan Suomen tie rauhaan 1943-44 sivu 24: "Waldenin toivomuksesta liitin kirjeen mukaan vielä jäljennökset Churchillin ja Mannerheimin välisestä kirjeenvaihdosta, joka oli tapahtunut juuri ennen Englannin Suomelle antamaa sodanjulistusta. Niistä piti käydä selville, että Englannin sodanjulistus oli aiheutunut yksinomaan väärinkäsityksestä.
Kun meillä ei ollut mitään suoraa yhteyttä Englantiin, lähetin kirjeen Ruotsin Helsingin lähettilään Beck-Friisin kuriiripostissa ministeri Güntherille pyytäen häntä hyväntahtoisesti toimittamaan sen Lontooseen." Tanner yritti saada aikaan tämän "paperisodan" rauhan Englannin ja Suomen välille.
Ministeri Max Jakobson
Max Jakobson kirjoittaa kirjassaan Väkivallan vuodet (1999) sivulla 402: Jatkosodan aikana Suomen politiikan pyrkimyksenä oli ollut Suomen ja Venäjän välisen selkkauksen paikallistaminen erillissotateesin perusteella, kun taas Venäjä oli pyrkinyt sen kansainvälistämiseen ja onnistunutkin taivuttamaan Englannin hallituksen julistamaan Suomelle sodan. Mutta kun ruvettiin tekemään rauhaa, Venäjä omaksui sen kannan, että kysymys oli Suomen ja Venäjän välisestä kahdenkeskisestä asiasta, kun taas Suomi kohdisti katseensa liittoutuneiden valtojen laajempaan piiriin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei sellaista maata löydykkään, joka olisi pitänyt venäläisistä, tuntien mikä Stalin ja kumppanit olivat.
Jopa liittoutuneiden johtajien yhteiskuvassa Stalin vain kaivelee muniaan, kun muiden valtioiden johtajat yrittävät olla sivistyneitä.
http://www.youtube.com/watch?v=vXJh7PB6LOU
..-has. Tuo Mannerheimin ja Churchillin välinen kirjeenvaihto lienee nyt kuitenkin aika yleisesti tunnettua tosiasiaa , edellyttäen että tarkoitat tuota kirjeenvaihtoa joka käytiin ennen tuota Suur-Britannian sodan julistusta Suomelle? Vai mitä vaiettua totuutta mahtanet tarkoittaa...?
Siis tuo kirjeenvaihto mitä esität tässä aloituksessa näyttää viittaavan kaikki juuri tuohon kirjeenvaihtoon ENNEN Suur-Britannian sodanjulistusta , joka tuli sitten meille itsenäisyyspäivän lahjaksi 6.12.1941.
Suomi ja Suur-Britannia EIVÄT OLLEET KESKENÄÄN SODASSA tuon kirjeenvaihdon käynnin aikana. Ainoastaan maiden väliset diplomaattisuhteet olivat poikki - joka ei kuitenkaan tarkoita mitään maiden välillä vallitsevaa sotatilaa.
Vai onko jotakin muuta kirjeenvaihtoa...?