KASTEEN MERKITYS USKOVAN ELÄMÄSSÄ
Ješuan ensimmäisten opetuslasten aikana, siis ‘apostolisena aikana’, ei vielä vaikuttanut
pakanakristillisyys eikä kukaan tuntenut myöhempien pakanallisten kirkkoisien kehittämää
perisynnin ja lapsikasteen valhetta, joka perustuu Raamatun Sanan väärään ymmärtämiseen
ja pakanalliseen tulkintaan (lue kirjoitus DAAVID JA DAAVIDIN POIKA).
Kun ihminen tuli uskoon, hän teki parannuksen, syntyi uudesti ylhäältä, otti uskovien kasteen
Ješuan Nimeen, täyttyi Pyhällä Hengellä, sai mahdollisesti armolahjoja, liittyi uskovien yhteyteen,
pysyi lähetettyjen (apostolien) opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Silloin uskoon tuleminen tarkoitti täydellistä elämänmuutosta ja erottautumista, jonka kaikki
ympärillä olevat ihmiset varmasti huomasivat.
Kaste on ensimmäisiä kuuliaisuuden askelia uskoon tulemisen jälkeen, jonka Pyhä Henki haluaa
kirkastaa jokaiselle uudestisyntyneelle uskovalle Jumalan Sanasta. Kasteessa kukaan ei pelastu,
ei tule oikeamieliseksi (vanhurskaaksi), ei pyhity, eikä kaste ole myöskään liitto, vaikka sellaista
joskus kuulee opetettavan.
Kaste on uudestisyntyneen uskovan kuuliaisuuden askel, ikään kuin sinetti siitä alkavalle uskon-
vaellukselle, siis kasvulle uskossa ja uskovien yhteydessä.
Kaste onkin hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, kasteessahan haudataan Ješuan kanssa
ristiinnaulittu vanha ihminen himoineen haluineen päivineen kasteen hautaan! Siitä alkaa todellinen
elämä pyhityksessä Herramme Ješuan kanssa.
Apostolisena aikana kenenkään uskoon tulleen ei tarvinnut odottaa, että Pyhä Henki mahdollisesti
kirkastaisi hänelle ‘kasteasian’, vaan hän otti kasteen uskonratkaisunsa jälkeen puhtaan Jumalan
Sanan opetuksen seurauksena, eihän silloin tunnettu lapsikasteen valhetta.
Jotta joku voisi mennä kasteelle, täytyy hänen luonnollisesti tunnustaa suullaan uskonsa Herraan
Ješuaan, eihän hänellä ole muuten mitään syytä käydä kasteella.
Kaste on aina uskonteko, jonka Pyhä Henki saa uskovassa aikaan Jumalan Sanan kuulemisen
kautta! Vasta kasteen uskonaskeleen jälkeen uskovan elämä tulee todeksi ja täydeksi pyhitys-
elämäksi.
VÄÄRÄ TOIVO
Suurin osa kansastamme kuuluu evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Kirkon opin ja sen
palvelijoiden toimesta hyvin monet totuuden etsijät ja synnintuskissa kipuilevat ihmisparat on
tuuditettu väärään toivoon.
Nekin kirkon jäsenet, jotka omien sanojensa mukaan eivät ole kovin uskonnollisia, usein luottavat
pappien julistamaan ‘kasteen armoon’ tai ‘kasteen liittoon’ ja saattavat käydä joskus ehtoollisella
saadakseen syntinsä anteeksi, vaikka eivät tunnustaisikaan Jeesusta Herrakseen ja Pelastajakseen.
Sellaistakin on luterilaisten pappien toimesta esitetty, että “kaste on ilmainen passi taivaaseen”.
Kirkon palvelijoilla onkin opetuksestaan suuri vastuu Herran edessä.
Luther ymmärsi Roomalaiskirjeen perusteella, että ihminen pelastuu yksin armosta. Kuitenkin
hän halusi säilyttää kirkossaan katolilaisen kasteen, jolla ihmisistä tehdään kirkon jäseniä jo
sylivauvoina.
Siksi kenenkään ei tarvitse enää myöhemmin tehdä uskonratkaisuaan ja seurata todella Herransa
Ješuan esimerkkiä, ja näin kirkolla on varmasti taattu jäsenistönsä tulevaisuudessakin. Luterilaisen
opin perustana onkin usko ja lapsikaste. Opin mukaan ilman kastetta ei voi olla uskoakaan!
Luterilaisen teologian mukaan ihminen syntyy syntisenä ja vauvasta pitää ajaa ulos pahat henget
kasteessa, näin lapsi vapautetaan perisynnin alaisuudesta. Kasteessa vauva myös uudestisyntyy,
hänet vanhurskautetaan uskon kautta, pyhitetään sanan kautta, ja hän vastaanottaa Pyhän
Hengen lahjan. Kaikkea tätä nimitetään myös kasteen liitoksi.
Raamattu ei tunne perisyntiä, ei kasteen liittoa, eikä kasteessa tapahtuvaa pelastumista,
vanhurskautusta tai pyhitystäkään. Luterilaisen opin mukaan ihmisen ei koskaan tarvitse
tulla uskoon, koska hän on jo valmiiksi uskossa!
Luterilaisuus on täydellinen harhaoppi eikä perustu Raamatun Sanan selvään Totuuteen.
Luterilaisuudessa sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovatkin armon välineitä. Jumala jakaa
armoaan niiden välityksellä kun ne toimitetaan Kristuksen (lue: Lutherin) säätämällä tavalla.
Näin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen uskosta ja pyhittäminen tapahtuvat kasteen
sakramentissa.
Ehtoollisen sakramentissa Kristus on itse läsnä antamassa sitä nauttivan kaikki synnit anteeksi.
Raamatun mukaan Herran ateria (ehtoollinen) ei ole syntien anteeksisaamisrituaali, vaan siinä
muistellaan Herramme Ješuan kallista sovintotyötä meidän tähtemme.
Luterilaisuudessa uskovan oikealla vaelluksella Jumalan Sanan opetuksen mukaisesti ei ole
mitään sijaa. Luther kehitti oppinsa vanhurskauttamisesta kirkkoisä Augustinuksen opetusten
perusteella, mutta jätti omasta teologiastaan pois Augustinuksen opetuksen pyhityselämästä.
Luther arvosti Augustinusta opettajana, vaikka tämä kirjoitti myös ylistysloruja neitsyt Marialle.
Luther ei myöskään hyväksynyt Jaakobin kirjettä Raamatun kaanoniin, hänen mukaansa siinä
ei ole ollenkaan evankeliumia, Jaakobin kirje oli Lutherille ‘oikea olkikirje’. Juuri Jaakob osoittaa
kirjeessään, että Abrahamille uskon kautta Jumalaan luettu oikeamielisyys (vanhurskaus) sai
aikaan uskon tekoja, jotka osoittivat hänen oikeamielisyytensä Herran edessä. Tätä Luther ei
halunnut uskoa, koska se ei sopinut hänen oppiinsa vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä jo
kasteessa. Tästä syystä Luther käsittelee myös Roomalaiskirjeen opetusta uskovan oikeasta
vaelluksesta ja vaelluksen hedelmästä hyvin niukkasanaisesti keskittyen vain yksin uskosta
vanhurskauttamisen teemaan. Uskonteot Luther käsitti vain hyväntekeväisyytenä, jonka hän
näki jokaisen kristityn velvollisuutena.
Myöskään Israelin asemaa Jumalan itsensä valitsemana omaisuuskansana Luther ei halunnut
tunnustaa, hänelle kirkko edusti uutta Israelia, jolle kaikki Raamatun lupaukset kuuluivat, mutta
kaikki kiroukset hän kyllä kovin sanoin sälytti juutalaisen kansan niskaan. Luther myös kirosi
alimpaan helvetintuleen kaikki ne, jotka eivät hyväksyneet hänen teologiaansa. Todellinen Jumalan
palvelija, joka tuntee Raamatun Sanan opetuksen, ei toimi tällä tavalla. Luther tunsi Raamatun
Kirjoitukset, hänhän käänsi koko Raamatun saksaksi, kuitenkin hän uskoi enemmän kirkkoisien
opetusten perusteella luomaansa teologiaan kun Jumalan Sanan ilmoitukseen.
Luterilaisuus on helppo uskonto ihmiselle, joka ei halua tehdä parannusta eikä vaeltaa Herran
yhteydessä Raamatun opetuksen mukaan. Jokainen luterilainen on uudestisyntynyt kasteessa ja
saa kaikki syntinsä anteeksi käydessään ehtoollisella. Voisiko helpompaa ja ylivertaisempaa
uskontoa enää maailmasta löytääkään! Tämä on juuri se väärä toivo ja harha, johon vihollinen
haluaa jokaisen synninhädässä kipuilevan ihmisen tuudittaa. Maamme on ja on ollut täynnä niitä
luterilaisia pappeja ja teologeja, joiden toimesta kansamme uinuu tuossa kasteen armon väärässä
toivossa.
Jos sinä, rakas ystäväni elät tuossa väärässä toivossa, niin nyt Ješua haluaa pelastaa juuri sinut
väärästä toivosta elävään uskoon, todelliseksi Jumalan lapseksi! Jos et ole tästä vieläkään
vakuuttunut, kehotankin sinua tutkimaan asiaa Raamatun Sanasta, löydät varmasti totuuden, jos
sitä vilpittömästi etsit!
Olen valmis keskustelemaan kanssasi ja johdattamaan sinua eteenpäin uskon askelissa. Muista,
että koskaan ei ole myöhäistä tulla Herran luo eikä koskaan ole myöhäistä palata takaisin Isän
kotiin. Mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta! Jos sydämestäsi haluat etsiä Herraa
Ješuaa, saat varmasti löytää Hänet, ja Hän varmasti pelastaa sinut! Jos haluat keskustella,
voit ottaa yhteyttä sähköpostin välityksellä.
RAAMATUNPAIKOISTA
En ole siteerannut kirjoituksessa raamatunpaikkoja, jotta se olisi helpompi lukea. Haluankin
haastaa sinut, rakas ystäväni, tutkimaan näitä asioita Raamatun Sanan kautta. Se on sitä
väärentämätöntä ‘maitoa’, joka saa aikaan niin uskon kuin uskonkasvunkin kaikissa uskovissa.
Kehotan sinua lukemaan ensin Johanneksen evankeliumin, Apostolien teot, kaikki Paavalin
kirjeet, Jaakobin kirjeen, Pietarin kirjeet, Johanneksen kirjeet ja Juudan kirjeen. Tämän jälkeen
voit lukea Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumin sekä Ensimmäisen Mooseksen
kirjan.
Myös psalmeissa on paljon opetusta ja esimerkkejä oikeasta (ja väärästä) vaelluksesta ja
niistä saa rohkaisua moniin eri elämän tilanteisiin. Vähitellen kannattaa alkaa lukea koko
Raamattua.
Haluan vielä huomauttaa, että monessa kohdassa synnin tekeminen Raamatussa, varsinkin
uskovan kohdalla, tarkoittaa erityisesti synnissä elämistä ja synnin harjoittamista, ei niinkään
yksittäisiä syntejä tai lankeemisia (esimerkiksi Ensimmäisen Johanneksen kirjeen paikat).
...
Edelle lainatun tekstin on kirjoittanut Johanan Ben-Israel
Ješuan ensimmäisten opetuslasten aikana, siis ‘apostolisena aikana’, ei vielä vaikuttanut
pakanakristillisyys eikä kukaan tuntenut myöhempien pakanallisten kirkkoisien kehittämää
perisynnin ja lapsikasteen valhetta, joka perustuu Raamatun Sanan väärään ymmärtämiseen
ja pakanalliseen tulkintaan (lue kirjoitus DAAVID JA DAAVIDIN POIKA).
Kun ihminen tuli uskoon, hän teki parannuksen, syntyi uudesti ylhäältä, otti uskovien kasteen
Ješuan Nimeen, täyttyi Pyhällä Hengellä, sai mahdollisesti armolahjoja, liittyi uskovien yhteyteen,
pysyi lähetettyjen (apostolien) opetuksessa ja leivän murtamisessa.
Silloin uskoon tuleminen tarkoitti täydellistä elämänmuutosta ja erottautumista, jonka kaikki
ympärillä olevat ihmiset varmasti huomasivat.
Kaste on ensimmäisiä kuuliaisuuden askelia uskoon tulemisen jälkeen, jonka Pyhä Henki haluaa
kirkastaa jokaiselle uudestisyntyneelle uskovalle Jumalan Sanasta. Kasteessa kukaan ei pelastu,
ei tule oikeamieliseksi (vanhurskaaksi), ei pyhity, eikä kaste ole myöskään liitto, vaikka sellaista
joskus kuulee opetettavan.
Kaste on uudestisyntyneen uskovan kuuliaisuuden askel, ikään kuin sinetti siitä alkavalle uskon-
vaellukselle, siis kasvulle uskossa ja uskovien yhteydessä.
Kaste onkin hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, kasteessahan haudataan Ješuan kanssa
ristiinnaulittu vanha ihminen himoineen haluineen päivineen kasteen hautaan! Siitä alkaa todellinen
elämä pyhityksessä Herramme Ješuan kanssa.
Apostolisena aikana kenenkään uskoon tulleen ei tarvinnut odottaa, että Pyhä Henki mahdollisesti
kirkastaisi hänelle ‘kasteasian’, vaan hän otti kasteen uskonratkaisunsa jälkeen puhtaan Jumalan
Sanan opetuksen seurauksena, eihän silloin tunnettu lapsikasteen valhetta.
Jotta joku voisi mennä kasteelle, täytyy hänen luonnollisesti tunnustaa suullaan uskonsa Herraan
Ješuaan, eihän hänellä ole muuten mitään syytä käydä kasteella.
Kaste on aina uskonteko, jonka Pyhä Henki saa uskovassa aikaan Jumalan Sanan kuulemisen
kautta! Vasta kasteen uskonaskeleen jälkeen uskovan elämä tulee todeksi ja täydeksi pyhitys-
elämäksi.
VÄÄRÄ TOIVO
Suurin osa kansastamme kuuluu evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Kirkon opin ja sen
palvelijoiden toimesta hyvin monet totuuden etsijät ja synnintuskissa kipuilevat ihmisparat on
tuuditettu väärään toivoon.
Nekin kirkon jäsenet, jotka omien sanojensa mukaan eivät ole kovin uskonnollisia, usein luottavat
pappien julistamaan ‘kasteen armoon’ tai ‘kasteen liittoon’ ja saattavat käydä joskus ehtoollisella
saadakseen syntinsä anteeksi, vaikka eivät tunnustaisikaan Jeesusta Herrakseen ja Pelastajakseen.
Sellaistakin on luterilaisten pappien toimesta esitetty, että “kaste on ilmainen passi taivaaseen”.
Kirkon palvelijoilla onkin opetuksestaan suuri vastuu Herran edessä.
Luther ymmärsi Roomalaiskirjeen perusteella, että ihminen pelastuu yksin armosta. Kuitenkin
hän halusi säilyttää kirkossaan katolilaisen kasteen, jolla ihmisistä tehdään kirkon jäseniä jo
sylivauvoina.
Siksi kenenkään ei tarvitse enää myöhemmin tehdä uskonratkaisuaan ja seurata todella Herransa
Ješuan esimerkkiä, ja näin kirkolla on varmasti taattu jäsenistönsä tulevaisuudessakin. Luterilaisen
opin perustana onkin usko ja lapsikaste. Opin mukaan ilman kastetta ei voi olla uskoakaan!
Luterilaisen teologian mukaan ihminen syntyy syntisenä ja vauvasta pitää ajaa ulos pahat henget
kasteessa, näin lapsi vapautetaan perisynnin alaisuudesta. Kasteessa vauva myös uudestisyntyy,
hänet vanhurskautetaan uskon kautta, pyhitetään sanan kautta, ja hän vastaanottaa Pyhän
Hengen lahjan. Kaikkea tätä nimitetään myös kasteen liitoksi.
Raamattu ei tunne perisyntiä, ei kasteen liittoa, eikä kasteessa tapahtuvaa pelastumista,
vanhurskautusta tai pyhitystäkään. Luterilaisen opin mukaan ihmisen ei koskaan tarvitse
tulla uskoon, koska hän on jo valmiiksi uskossa!
Luterilaisuus on täydellinen harhaoppi eikä perustu Raamatun Sanan selvään Totuuteen.
Luterilaisuudessa sakramentit, kaste ja ehtoollinen, ovatkin armon välineitä. Jumala jakaa
armoaan niiden välityksellä kun ne toimitetaan Kristuksen (lue: Lutherin) säätämällä tavalla.
Näin uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen uskosta ja pyhittäminen tapahtuvat kasteen
sakramentissa.
Ehtoollisen sakramentissa Kristus on itse läsnä antamassa sitä nauttivan kaikki synnit anteeksi.
Raamatun mukaan Herran ateria (ehtoollinen) ei ole syntien anteeksisaamisrituaali, vaan siinä
muistellaan Herramme Ješuan kallista sovintotyötä meidän tähtemme.
Luterilaisuudessa uskovan oikealla vaelluksella Jumalan Sanan opetuksen mukaisesti ei ole
mitään sijaa. Luther kehitti oppinsa vanhurskauttamisesta kirkkoisä Augustinuksen opetusten
perusteella, mutta jätti omasta teologiastaan pois Augustinuksen opetuksen pyhityselämästä.
Luther arvosti Augustinusta opettajana, vaikka tämä kirjoitti myös ylistysloruja neitsyt Marialle.
Luther ei myöskään hyväksynyt Jaakobin kirjettä Raamatun kaanoniin, hänen mukaansa siinä
ei ole ollenkaan evankeliumia, Jaakobin kirje oli Lutherille ‘oikea olkikirje’. Juuri Jaakob osoittaa
kirjeessään, että Abrahamille uskon kautta Jumalaan luettu oikeamielisyys (vanhurskaus) sai
aikaan uskon tekoja, jotka osoittivat hänen oikeamielisyytensä Herran edessä. Tätä Luther ei
halunnut uskoa, koska se ei sopinut hänen oppiinsa vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä jo
kasteessa. Tästä syystä Luther käsittelee myös Roomalaiskirjeen opetusta uskovan oikeasta
vaelluksesta ja vaelluksen hedelmästä hyvin niukkasanaisesti keskittyen vain yksin uskosta
vanhurskauttamisen teemaan. Uskonteot Luther käsitti vain hyväntekeväisyytenä, jonka hän
näki jokaisen kristityn velvollisuutena.
Myöskään Israelin asemaa Jumalan itsensä valitsemana omaisuuskansana Luther ei halunnut
tunnustaa, hänelle kirkko edusti uutta Israelia, jolle kaikki Raamatun lupaukset kuuluivat, mutta
kaikki kiroukset hän kyllä kovin sanoin sälytti juutalaisen kansan niskaan. Luther myös kirosi
alimpaan helvetintuleen kaikki ne, jotka eivät hyväksyneet hänen teologiaansa. Todellinen Jumalan
palvelija, joka tuntee Raamatun Sanan opetuksen, ei toimi tällä tavalla. Luther tunsi Raamatun
Kirjoitukset, hänhän käänsi koko Raamatun saksaksi, kuitenkin hän uskoi enemmän kirkkoisien
opetusten perusteella luomaansa teologiaan kun Jumalan Sanan ilmoitukseen.
Luterilaisuus on helppo uskonto ihmiselle, joka ei halua tehdä parannusta eikä vaeltaa Herran
yhteydessä Raamatun opetuksen mukaan. Jokainen luterilainen on uudestisyntynyt kasteessa ja
saa kaikki syntinsä anteeksi käydessään ehtoollisella. Voisiko helpompaa ja ylivertaisempaa
uskontoa enää maailmasta löytääkään! Tämä on juuri se väärä toivo ja harha, johon vihollinen
haluaa jokaisen synninhädässä kipuilevan ihmisen tuudittaa. Maamme on ja on ollut täynnä niitä
luterilaisia pappeja ja teologeja, joiden toimesta kansamme uinuu tuossa kasteen armon väärässä
toivossa.
Jos sinä, rakas ystäväni elät tuossa väärässä toivossa, niin nyt Ješua haluaa pelastaa juuri sinut
väärästä toivosta elävään uskoon, todelliseksi Jumalan lapseksi! Jos et ole tästä vieläkään
vakuuttunut, kehotankin sinua tutkimaan asiaa Raamatun Sanasta, löydät varmasti totuuden, jos
sitä vilpittömästi etsit!
Olen valmis keskustelemaan kanssasi ja johdattamaan sinua eteenpäin uskon askelissa. Muista,
että koskaan ei ole myöhäistä tulla Herran luo eikä koskaan ole myöhäistä palata takaisin Isän
kotiin. Mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta! Jos sydämestäsi haluat etsiä Herraa
Ješuaa, saat varmasti löytää Hänet, ja Hän varmasti pelastaa sinut! Jos haluat keskustella,
voit ottaa yhteyttä sähköpostin välityksellä.
RAAMATUNPAIKOISTA
En ole siteerannut kirjoituksessa raamatunpaikkoja, jotta se olisi helpompi lukea. Haluankin
haastaa sinut, rakas ystäväni, tutkimaan näitä asioita Raamatun Sanan kautta. Se on sitä
väärentämätöntä ‘maitoa’, joka saa aikaan niin uskon kuin uskonkasvunkin kaikissa uskovissa.
Kehotan sinua lukemaan ensin Johanneksen evankeliumin, Apostolien teot, kaikki Paavalin
kirjeet, Jaakobin kirjeen, Pietarin kirjeet, Johanneksen kirjeet ja Juudan kirjeen. Tämän jälkeen
voit lukea Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumin sekä Ensimmäisen Mooseksen
kirjan.
Myös psalmeissa on paljon opetusta ja esimerkkejä oikeasta (ja väärästä) vaelluksesta ja
niistä saa rohkaisua moniin eri elämän tilanteisiin. Vähitellen kannattaa alkaa lukea koko
Raamattua.
Haluan vielä huomauttaa, että monessa kohdassa synnin tekeminen Raamatussa, varsinkin
uskovan kohdalla, tarkoittaa erityisesti synnissä elämistä ja synnin harjoittamista, ei niinkään
yksittäisiä syntejä tai lankeemisia (esimerkiksi Ensimmäisen Johanneksen kirjeen paikat).
...
Edelle lainatun tekstin on kirjoittanut Johanan Ben-Israel
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ps.51:7
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun.
Kaste on tarkoitettu syntienne anteeksisaamiseksi. Kaste on siis tarkoitettu syntisille, jotka eivät ole vielä uudestisyntyneet.
Kaste on sitä varten että ihminen saisi syntinsä anteeksi ja uudestisyntyisi elävään toivoon Kristuksen ruumiin jäsenenä, johon hänet kasteessa liitetään.
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'
Room.6:4
Näin meidät KASTEESSA annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin ALKAISIMME elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.
1.Kor.12:13
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
Katsotaanpa tarkemmin tuota näkemystäsi, joka ilmeisesti on paljastuva hömpäksi lähemmin tarkasteltaessa:
Lainatessasi kohtaa Ps.51:7 tarkoitit siis ilmeisesti myös itseäsi.
Lainaamaasi kohtaan sisällyttämäsi tarkoituksesi voisin siis toistaa seuraavassa muodossa:
”Syntinen OLIT jo syntyessäsi, synnin alle siinnyt äitisi kohtuun.”
Kun kirjoitit, että ”Kaste on tarkoitettu syntien anteeksisaamiseksi”, kirjoitit aivan oikein että
”Kaste on siis tarkoitettu syntisille, jotka eivät ole vielä uudestisyntyneet.”
Noilla ”syntisillä, jotka eivät ole vielä uudestisyntyneet”, tarkoitit kuitenkin itseäsi sellaisena
syntisenä jollainen olit ”jo syntyessäsi” ja syntymisesi jälkeen, eli siis sylivauvana.
Kun kirjoitit:
”Kaste on sitä varten että ihminen saisi syntinsä anteeksi ja uudestisyntyisi elävään toivoon
Kristuksen ruumiin jäsenenä, johon hänet kasteessa liitetään”,
kirjoitit siis periaatteessa aivan oikein, jos todella tarkoitit sellaista tilannetta, josta jatkossa
lainaamasi Raamatun kohta kertoo.
Ihminen näet ”uudestisyntyy elävään toivoon” eli ”oman uskonsa tiedostavaan uskoon”, juuri
kohtaa Ap. t. 22:16 toteutettaessa ja toistettaessa:
”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi.”
Paavali näet otti todesta edellä kerrotun Ananiaan kehotuksen. Hän todella ”nousi” ihan itse
kasteelle, ja häntä kastettaessa hän eli Paavali todella ”huusi avuksi Jeesuksen nimeä”, ja
hän eli Paavali itse ”antoi todella kastaa itsensä ja pestä pois syntinsä.”
Sen sijaan sinä ilmeisesti tarkoitit, että tuo sama lainaamasi Ap.t. 22:16 Raamatun kohta
toteutuu muka myös silloin kun sylivauvoja kastetaan. Olethan niin rakastunut tuohon
psalmikohdan sisältöön, jota jatkuvasti viesteissäsi toistelet, ja jolla yrität puolustella noiden
vauvojen kastamisoikeutusta: ”Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun.”
Väität siis ”nousseesi” sylivauvana ollessasi, ja väität siis ”huutaneesi avuksi Hänen nimeään”
sylivauvana ollessasi, ja väität siis itse ”antaneesi kastaa itsesi” vielä sylivauvana ollessasi,
ja väität siis, että ”syntisi pestiin pois” tuossa kasteessasi, vielä ympäristöäsi tiedostamatto-
mana sylivauvana ollessasi.
Jos todella tuollaista oletat ja väität, juuri tuo oletus tekee väitteestäsi hömppää.
Elävään toivoon uudestisyntyminen tarkoittaa todellakin oman vastasyntyneen uskonsa
tiedostamista, ja sen uskon tekee eläväksi Pyhän Hengen sisäinen todistus josta uskoon
tullut on täysin tietoinen.
Yksikään vastasyntynyt vauva ei voi tiedostavaa elävää uskoa eikä elävää toivoa omata,
ja siksi yksikään vauva ei voi myöskään elävään toivoon häntä kastettaessa syntyä.
Raamatun mukaan lapsi on uskon ja elävän toivon esikuva Raamatussa. Jeesusta on uskominen, eikä sinua.
prebhos,paidon, mikros; kaikki lapsia; ikähaitari 0-12 v. uskon esikuvia
Jeesuksen sanat:
"Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."
"Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen."
Käyhän siis opiskelemaan factoja, joita täällä on jo aikaisemminkin
opetettu:
”Alandin mukaan alkuseurakuntaan kuuluikin kahdenlaisia jäseniä. Toiset
olivat omakohtaisen kääntymisen ja sitä seuranneen kasteen kautta
seurakuntaan liitettyjä varsinaisia jäseniä. Tämän sisärenkaan lisäksi
kuului seurakunnan läheiseen yhteyteen kuitenkin niitä, joita ei vielä ollut
kastettu. Sellaisia olivat mm. pienet lapset, koska `sellaisten on Jumalan
valtakunta`.
Kuitenkin vasta kasteen ja ehtoolliselle osallistumisen kautta heistä
aikanaan tuli seurakunnan täysvaltaisia jäseniä. Kasteelle he tulivat
sen jälkeen kun olivat saaneet opetusta ja kun katsottiin, että pikku-
lapsille luettu erityinen viattomuuden ja puhtauden aika oli ohi."
”Mitä Matteuksen teksti tosiasiassa kertookaan siitä, mitä Jeesus puhui
lapsista?
Matteus 18:2-6 Aapeli Saarisalon sanatarkan käännöksen mukaan:
”Kutsuttuaan tykönsä lapsukaisen Jeesus asetti hänet heidän keskelleen
ja sanoi: "Totisesti sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten
kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Joka siis nöyrtyy niin kuin
tämä lapsukainen, hän on suurempi taivasten valtakunnassa. Joka ottaa
luokseen tällaisen lapsukaisen Minun nimessäni, ottaa tykönsä Minut.
Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat Minuun, hänen
on parempi, että aasin väännettävä myllynkivi ripustettaisiin hänen
kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Kommentti edelliseen:
”Lapsukainen” sanaa vastaava alkukielen sana on neutrinen ”paidion” joka
on deminutiivi muoto maskuliinisesta ja feminiinisestä sanasta ”pais”,
jota käytetään poika- ja tyttölapsista sekä palvelijoista.
Ilmaisu ”Kutsuttuaan tykönsä” viestii siitä, että Jeesus kutsui tykönsä
yhden ympärillään olevista lapsista, ja kyseinen lapsi tuli todennäköisesti
Jeesuksen luokse,kävellen ihan omilla jaloillaan.
Mutta mitä Jeesus tarkoitti, asettaessaan tämän lapsukaisen sen
”kaltaisuuden” esikuvaksi jolla päästään taivasten valtakuntaan?
Jeesus itse selittää asiaa, sanoen tarkoittavansa ”nöyrtymistä”
tämän lapsen kaltaiseksi. Tuolla nöyrtymisellä Jeesus tarkoitti
sitä asennetta joka jo ymmärtävään ikään varttuneilla lapsilla
on omiin opettajiinsa ja auktoriteetteihinsa ja joka ilmenee
heidän luottamuksenaan heille annetun opetuksen sisältöön.
Kun Jeesus lisäksi mainitsi olevan mahdollista, että joku saattaa
vietellä ”yhden näistä pienistä jotka uskovat minuun”, tämä
Jeesuksen ilmaisu nimenomaan todistaa, että nyt oli kysymys
tosin pienistä, mutta kylläkin jo sen verran varttuneista lapsista
jotka jo olivat kehittyneet Jeesukseen uskomaan kykeneviksi.
Missään tapauksessa ei voinut tämän esimerkkilapsen kohdalla
olla kysymys aivan vastasyntyneistä sylivauvoista, sillä sen
ikäiset lapset eivät vielä kykene Jeesukseen uskomaan.
Eikä sylivauvaikäistä voi vielä kukaan edes vietellä. vaan
vasta hiukan varttuneemmat lapset ovat viettelyksille alttiita.
Tuskin Jeesus olisi aivan sylivauvaikäistä edes syliinsä
ottanut.
Markus 9:36-37 Saarisalon sanatarkan käännöksen mukaan:
”Otti pienen lapsen, asetti heidän keskelleen ja otettuaan hänet syliinsä
sanoi heille: "Joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsukaisen Minun
nimessäni, ottaa tykönsä Minut, ja joka ottaa luokseen Minut, ei ota
tykönsä Minua, vaan Hänet, joka on Minut lähettänyt."
Kommentti Markuksen tekstiin:
Tämä teksti kertoo, että Jeesus ”otti pienen lapsen ja asetti lapsen
ensin heidän keskelleen.”
Jeesus siis asetti tämän lapsen ”heidän keskelleen” eli todennäköisesti
omilla jaloillaan `seisomaan´ heidän keskelleen, ja vasta myöhemmin
hän otti tämän lapsen syliinsä ja alkoi opettaa siitä, mitä merkitsee
tällaisen lapsen luokseen otto.
Markuksen kertoman mukaankin on ilmeistä, ettei suinkaan ollut kyse
sylivauvaikäisestä esimerkkilapsesta, vaan jo hieman varttuneesta, joka
kykeni omin jaloin seisomaan ja kävelemään.”
Eräs väitti suomi24:n kastepalstalla seuraavaa:
”” pieniä lapsia = brephos = vauva = uskon esikuva
Kirjoittanut: prebhos 25.2.2008 klo 17.06
Luuk. 18:15 "Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin;
mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia."
Matt. 18:6 ”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen
olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin
meren syvyyteen.”
Mark. 9:42 ”Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi,
että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen.”
Luuk. 17:2 ”Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet
heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.” ””
Vastaus:
”” Olet erehtynyt.
Kirjoittanut: Sen oppineet todistavat 25.2.2008 klo 21.40
Oppineiden näkemykset todistavat sinun erehtyneen, väittäessäsi
sylivauvauskoa oikean uskon esikuvaksi.
Kyseiset lapset olivat jo varttuneempia, kuten jatkon lainauksista
käy ilmi.
”Toivat Hänen tykönsä myös sylilapsia (ta brefee), jotta koskisi heihin,
vaan nähdessään opetuslapset nuhtelivat heitä. Mutta Jeesus kutsui
heidät luoksensa ja sanoi: "Sallikaa lapsukaisten (ta paidia) tulla tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä sellaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti
sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen
(hoos paidion), ei pääse siihen sisälle."
Tosiasiassa Jeesus on käyttänyt Luukkaankin kertoman mukaan lapsista
oppilailleen puhuessaan sellaista heprean tai aramean sanaa, jonka myös
Luukas on kääntänyt kreikaksi ”paidion” sanalla, eikä suinkaan ”prefee”.
sanalla.
Jopa jakeessa 15 lukee alkukielen D käsikirjoituksessa ”brefee” – sanan
tilalla sana ”paidia”.
Luukas 17: 2 jakeen sanojen ” skandalisee toon mikroon tuutoon hena”
(viettelisi yhden näistä pienistä) merkityksestä on syytä sanoa se, että
tuskin sanoilla on tarkoitettu sylivauvojen viettelemistä, sillä sylivauvat
eivät ymmärtämättömyytensä tähden ole vielä viettelyksille alttiita. Siksi
”pienet” (mikroi) tässä tarkoittanevat jo viettelyksien vaaroille varttuneita.
Mikros tarkoittaa kylläkin paitsi ”pientä”, myös ”vähäistä”. Vuoden -92
käännös onkin kääntänyt: ”yhdenkään näistä vähäisistä”, jonka johdosta
Jukka Thurén sanoo Luukkaan evankeliumin selitysteoksessaan seuraavaa:
sivulla 275:
”näistä vähäisistä kr. ton mikron touton. Matteus voi tarkoittaa lapsiakin,
mutta Luukas ajattelee opetuslapsia ja avuttomia ihmisiä, sellaisia kuin
Lasarus.”
Luukkaan kohtaa 18:15-16 koskien on kirjoitettu seuraavaa:
”Avaa Uusi Testamenttisi” sarjan ”Luukkaan evankeliumi” osassa, Suomen
kirkon papiston arvostettu edesmennyt opettaja kertoi kirjan sivulla 189
edellä lainatun raamatunkohdan jatkoksi seuraavaa:
”Luukas siirtyy matkakertomuksessa kolmannessa osassa jälleen
Markuksen aineistoon, ja on kertonut sanatarkasti Markuksen mukaisesti
kertomuksen lapsista, jotka Jeesus opetuslastensa vastustuksesta
huolimatta kutsui luokseen ja joille hän lupasi pääsyn Jumalan valtakuntaan.
VAIN SEN TÄSMENNYKSEN MARKUKSEN TEKSTIIN HÄN ON TEHNYT,
ETTÄ ON VAIHTANUT LAPSET SYLILAPSIKSI. Se voi hyvinkin olla
yhteydessä siihen, että alkukirkossa kastettiin jo aivan pieniä lapsia.
Joka tapauksessa se korosti Jumalan valtakuntaa lahjana, jota ei voi
ansaita, joka vain on otettava vastaan. Lasten ei tarvitse tulla aikuisiksi
päästäkseen Jumalan valtakuntaan, vaan aikuisten on oltava lasten
kaltaisia. Tässäkin – Mk:, Mt:n ja Lk:n kertomassa – tapauksessa
Jeesus puolusti väheksyttyjen oikeutta pelastuksen omistamiseen.”
”Suomalainen Uuden Testamentin selitys” - sarjan kolmannessa osassa
sama selittäjä selostaa Luukkaan evankeliumin 18 luvun 15 - 16 jaetta
seuraavasti:
”15 Luukas on selventänyt lähteensä sanontaa ilmoittaessaan, että
vanhemmat toivat sylilapsia (brefee pro paidia) Jeesuksen siunattaviksi.
Jeesuksen kosketus merkitsi Jumalan valtakunnan lahjojen jakamista.
16 Luukas ei kerro Jeesuksen voimakkaasta mielipahan purkauksesta,
hänen moittiessaan ymmärtämättömiä opetuslapsiaan. Pääasia oli
että Jeesus ystävällisesti kutsui lapset luokseen ja lupasi heille Jumalan
valtakunnan, Lasten ei tarvitse tulla aikuisiksi päästäkseen Jumalan
valtakuntaan, vaan aikuisten lasten kaltaisiksi. Lasten esikuvallisuus
ei kuitenkaan ole heidän viattomuudessaan vaan heidän luottavassa
uskossaan.”
Edellä lainatun tekstin sanat ”brefee pro paidia” tarkoittavat, että Luukas
vaihtoi lähdetekstinsä eli Markuksen evankeliumin käyttämän ”paidia”
sanan omaan evankeliumiinsa ”brefee” sanaksi..
Edellä lainatun tekstin viimeinen virke ”Lasten esikuvallisuus ei
kuitenkaan ole heidän viattomuudessaan vaan heidän luottavassa
uskossaan”, ilmaisee myöskin sen seikan, ettei ollut kyse tekstin
kirjoittajankaan mukaan sylivauvoista, vaan jo varttuneemmista,
uskomaan kykenevistä.
Barephos=vastasyntynyt vauva. Samaa sanaa käytetään myös sikiöstä.
Uskon esikuvia Jeesuksen sylissä.
Jeesuksen "kosketus" on ihmeellinen.
15 Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, [18:15-17: Matt. 19:13-15; Mark. 10:13-16]
15 προσεφερον δε αυτω και τα βρεφη ινα αυτων απτηται ιδοντες δε οι μαθηται επετιμησαν αυτοις
Raamatun mukaan vastasyntynyt vauva on kaikista paras ottamaan vastaan sanan ja Jumalan valtakunnan lahjat ja lupaukset.
"Totisesti minä sanon sinulle, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi sen ottaa vastaan, ei sinne pääse."
Tämä väitteesi on täyttä ja mieletöntä hömppää kun kirjoitit:
”Raamatun mukaan vastasyntynyt vauva on kaikista paras ottamaan
vastaan sanan ja Jumalan valtakunnan lahjat ja lupaukset.”
Et näköjään näytä tietävän mitään vauvojen varhaisheijaste-
iästä, että siitä, että vastasyntyneen aivokuoressa alkaa vasta
kolmen kuukauden ikäisenä se kehitys, jonka seurauksena
vauva lopulta kykenee havainnoimaan ympäristöään, ja
siitä on vielä vuosien matka siihen ikään, jolloin hän kykenee
ottamaan vastaan ”sanan ja Jumalan valtakunnan lahjat ja
lupaukset.”
Sanan ja lupausten vastaanottaminen edellyttää näet äidin-
kielen oppimista, ja se taas edellyttää ymmärryskyvyn ke-
hittymistä.
Tuota edellä lainaamaani virkettäsi edeltävästä tekstistäsi kävi
lisäksi ilmi, ettet ollutkaan opiskellut sitä tekstiä, joka osoittaa,
ettei Jeesus edes suinkaan ole puhunut häneen uskovista syli-
vauvoista, vaan jo varttuneemmista lapsista.
Tuo seikka osoitettiin todellisten professorien tekstejä lainaten,
ja osoitettiin seuraavaa:
Yksi ainoa sylivauvaa tarkoittava sana, jonka joko Luukas itse,
tai joku tekstien jäljentäjä on vaihtanut toisten evankelistojen
käyttämän, varttuneempaa lasta tarkoittavan sanan tilalle, ei
muuta asiaa. sellaiseksi, että olisi ollut kyse sylivauvaikäisistä.
Lainaahan Luukas Jeesuksen sanoja aivan samoin kuin muutkin
evankelistat, käyttäen tuota varttuneempaa lasta merkitsevää
sanaa.
Olet siis täysin varmasti lukenut ”luulojen kirjaa” etkä suinkaan
oikein selitettyä Raamattua, kun oletat vastasyntyneiden vauvojen
olevan muka kaikista parhaita ottamaan vastaan evankeliumin
lupaukset.
Tuollaista väittäessäsi olet ihminen, joka et lukeudu vakavasti
otettavien joukkoon, ja siksi ei ole aihetta tuhlata aikaansa
sanalliseen peitsentaittoon edellä sanottua enempää kanssasi.
>>>Ps.51:7
Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun. ). Olivatko hänen äitinsä ja isänsä SYNNISSÄ (huoruudessako?) HÄNET SIITTÄNEET jää tuossa toteennäyttämättä. Se on sitä KUVAANNOLLISTA KIELTÄ, josta Raamattu on hyvin rikas. Mutta sen käsittäminen edellyttää Sanan tuntemista ja nimenomaan HENGELLISESTI.
>>>Kaste on tarkoitettu syntienne anteeksisaamiseksi. Kaste on siis tarkoitettu syntisille, jotka eivät ole vielä uudestisyntyneet. >Kaste on sitä varten että ihminen saisi syntinsä anteeksi ja uudestisyntyisi elävään toivoon Kristuksen ruumiin jäsenenä, johon hänet kasteessa liitetään.>Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'>Room.6:4
Näin meidät KASTEESSA annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin ALKAISIMME elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. >1.Kor.12:13
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
He antoivat tunnustuksensa esi-vanhemmillemme; "Olemme syntisiä ja perisyntisiä, usko tai kuole". Se tunnustus on annettu esi-vanhempiemme kautta meille. Tunnustus on aikaan sidottu, mutta että ME olemme kuin HE ei ole aikaan sidottu, sillä meidät on pakotettu uskomaan että olemme kuten HE. ME ja HE ei ole ikinä sama.
Raamatun mukaan, Isää ja Poikaa saa herjata, mutta Pyhää Sielua ("henkeä") ei saa herjata. Sanonnassa "Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" täytyy ensinnäkin ymmärtää ISÄ ja POIKA Luojana, Jumalana ja Jeesuksena ja NIMEEN ei pelkästään viittaa NIMEEN, vaan myös mitä NIMI on sanonut; 10 Käskyä.
Jumalan sana on "ON" tai "EI" ja kaikki muu on paholaisesta (Raamattu). Eli Jumalan sana on abosluuttinen totuus kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa kielestä riippumatta. Isän Pojan ja Pyhän Sielusi nimeen, minä sanon ja mitä Sinun silusi pitää sanoa on, että ilman Äitiä ja Tytärtä, ei ole Isää eikä Poikaa. Se on absoluuttinen totuus joka on sama kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa; Jumalan sana.