Lähdin totuutta etsimään ja sukelsin keskelle kvartaalitalouden kiemuroita päästäkseni selville abstraktilta vaikuttaneista kvanttimekaniikan osa-alueista jotka katosivat jonnekkin mustan aukon ja teologisen väittelyn väliin. Onneksi pelastuin saadessani haltuun individualistisen pelastusrenkaan joka kuljetti minut harmonisen tasapainon saloille vertaamaan hiukkasfysiikan ja hierarkisenantropologian saavutuksia. Valitettavasti en löytänyt kosmisen madonreijän nielaisemaa totuutta täältäkään joten vaihdoin maisemaa kapitalistisen valokuvaajan linssin avustuksella epämääräiseen rinnakkaistodellisuuteen jonka kätköistä niin sosialistinen instituutti ja kommonistinen Barbaroosa ajoivat minua takaa heiluttaen liperalismin riemuvoiton lippua. Valitettavasti juoksin päin dimenssionaalista illuusiota ja menetin tajuntani. Herätessäni sain huomata kuinka ekspotenttiaalisesti laajentuva parapeli jakautui kuin häikäisevä illuusio ja saavutti universaalit mittasuhteet vain mikrosekuntia myöhemmin. Tätä paraappelia lasketellessani ylä puolinen universumi avautui eteeni kuin prisma ja se levittäytyi niin horisonttaalisesti kuin vertikaalisestikin saavuttaen maksimin että minimin samanaikaisesti.
Valitettavasti irti repäisty merkantilismin käsivarsi tarttui kaulukseeni kuristusottein mutta liberalistisen mustekynän avulla sain taisteltua itseni vapaaksi. Sukeltaessani filosofisen väittelyn mereen satuin huomaamaan sen keskellä skeptismin vuoren joka roikkui väärinpäin juurtuneena taivaasta. Aivan vesirajan alapuolella eteeni avautui uskomaton näkymä jonka keskella realismi ja fiktio kävivät keskenäistä kädenvääntöa metafysiikan ollessa tuomarina. Huomasin myös lentävän hollantilaisen joka sukellusveneen tavoin navikoi tietään empiirisen tiedon valtaväylällä ohjaananaan Galileo. Filosofisen keskustelun valtameren sisäinen paine alkoi kuitenkin hieman rasittaa ja nousin haukkaamaan väljempää ilmaa heliosentrisestä avaruudesta jossa Kant ja Newton kilpailivat keskenään käyttäen vain telepaattisia voimiaan toisen realiteetin transfiguroimiseksi. Valitettavasti autonomisena katselijana en saanut minkäänlaiste selkoa kummankaan intresseistä taikka tilanteen eskaloitumisen suunnasta joten hyppäsin neurokemiasta ja akupunktiosta väittelevien egoististen fysioterapeuttien ohilentäneen arabialaisen maton kyytiin. Tästä varsin häkeltyneenä he heittivät minua abstraktillarealismilla ja sen kulminoima paradoksi viskasi minut ulottuvuuksien välisen fuusion voimalla irrationaaliseen pyörteeseen mutta kuin ihmeen kautta ohitse lentänyt inspiraatia sai assosioidun syndrooman ja päätti auttaa minua. Tästäkin huolimatta totuus ei vieläkään ollut hallussa ja fiktion epämääräiset yritykset huijata ja hämätä minua johdettivat minut Kammorilaisen esi-isäni geologiseen hautapaikkaan jonka radikaalisti muuttuvat fotonivirtaukset muodostivat hologrammeja inspiraation kankaalle. Jostain toistaiseksi määrittelemättömästä suunnasta kuuluva melodia havahdutti minut pohdinnastani ja lähdin kävelemään sitä kohti käyttäen apunani golfvirran mukanaan tuoman intelektisen mustekalan neuvoja. Valitettavasti fiktio oli onnistunut huijaamaan minua ja päädyin budhalaisen temppelin luo jossa munkit harjoittelivat motorisia liikkeitä mielikuvaharjoituksin ja jonka keskellä sumopainiat osallistuivat painonvartioiden kevät messuun. Tästä hämmentyneenä pistäydyin arkulaation puheille mutta fysiologisiin vaivoihin vedoten hän oli jättänyt tulemata paikalle. Stävastoin paikalle olivat ilmestyneet Folkke West sekä Henry Saari. Pakenin paikalta kvanttifysiikan matkaan ja päädyin jonnekkin alkulukujen ja dualistisenfederaation rajalle jossa vastaani käveli Marx jonka takana marssi vapaankaupan liittouma ja solidaarisenfaminismin muodostama jaos. Kyllästyneenä dilemmojen ja paradoksien havainnointiin päätin sulkeutua tyhjiön täyttämään ja reformoituun audienssisaliin kunnes totuus minut löytää taikka kunnes joku toinen ihmettelyn uuvuttama matkaaja sattuu ilmestymään autuaaseen hiljaisuuteeni joka resonoi virtaviivaista melankoliaa ja riemukkaita itseironisia moduuleja.
Eipä muuta.
Valitettavasti irti repäisty merkantilismin käsivarsi tarttui kaulukseeni kuristusottein mutta liberalistisen mustekynän avulla sain taisteltua itseni vapaaksi. Sukeltaessani filosofisen väittelyn mereen satuin huomaamaan sen keskellä skeptismin vuoren joka roikkui väärinpäin juurtuneena taivaasta. Aivan vesirajan alapuolella eteeni avautui uskomaton näkymä jonka keskella realismi ja fiktio kävivät keskenäistä kädenvääntöa metafysiikan ollessa tuomarina. Huomasin myös lentävän hollantilaisen joka sukellusveneen tavoin navikoi tietään empiirisen tiedon valtaväylällä ohjaananaan Galileo. Filosofisen keskustelun valtameren sisäinen paine alkoi kuitenkin hieman rasittaa ja nousin haukkaamaan väljempää ilmaa heliosentrisestä avaruudesta jossa Kant ja Newton kilpailivat keskenään käyttäen vain telepaattisia voimiaan toisen realiteetin transfiguroimiseksi. Valitettavasti autonomisena katselijana en saanut minkäänlaiste selkoa kummankaan intresseistä taikka tilanteen eskaloitumisen suunnasta joten hyppäsin neurokemiasta ja akupunktiosta väittelevien egoististen fysioterapeuttien ohilentäneen arabialaisen maton kyytiin. Tästä varsin häkeltyneenä he heittivät minua abstraktillarealismilla ja sen kulminoima paradoksi viskasi minut ulottuvuuksien välisen fuusion voimalla irrationaaliseen pyörteeseen mutta kuin ihmeen kautta ohitse lentänyt inspiraatia sai assosioidun syndrooman ja päätti auttaa minua. Tästäkin huolimatta totuus ei vieläkään ollut hallussa ja fiktion epämääräiset yritykset huijata ja hämätä minua johdettivat minut Kammorilaisen esi-isäni geologiseen hautapaikkaan jonka radikaalisti muuttuvat fotonivirtaukset muodostivat hologrammeja inspiraation kankaalle. Jostain toistaiseksi määrittelemättömästä suunnasta kuuluva melodia havahdutti minut pohdinnastani ja lähdin kävelemään sitä kohti käyttäen apunani golfvirran mukanaan tuoman intelektisen mustekalan neuvoja. Valitettavasti fiktio oli onnistunut huijaamaan minua ja päädyin budhalaisen temppelin luo jossa munkit harjoittelivat motorisia liikkeitä mielikuvaharjoituksin ja jonka keskellä sumopainiat osallistuivat painonvartioiden kevät messuun. Tästä hämmentyneenä pistäydyin arkulaation puheille mutta fysiologisiin vaivoihin vedoten hän oli jättänyt tulemata paikalle. Stävastoin paikalle olivat ilmestyneet Folkke West sekä Henry Saari. Pakenin paikalta kvanttifysiikan matkaan ja päädyin jonnekkin alkulukujen ja dualistisenfederaation rajalle jossa vastaani käveli Marx jonka takana marssi vapaankaupan liittouma ja solidaarisenfaminismin muodostama jaos. Kyllästyneenä dilemmojen ja paradoksien havainnointiin päätin sulkeutua tyhjiön täyttämään ja reformoituun audienssisaliin kunnes totuus minut löytää taikka kunnes joku toinen ihmettelyn uuvuttama matkaaja sattuu ilmestymään autuaaseen hiljaisuuteeni joka resonoi virtaviivaista melankoliaa ja riemukkaita itseironisia moduuleja.
Eipä muuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en viittiny lukea kun oli niin hankalasti kirjoitettu tai sitte mie oon muute vaan nii humalassa :)
hasta la victoria..
ei tätäkään selvinpäin kirjotettu oo :)