Parisuhteen todellinen merkitys???

naisen kannnanoton. Mulla sama tilanne. Seksiä miehennaloitteesta ehkä 1 krt vuodessa. Mä haluaisin ainakin kerran viikossa. Suunnittelen vaikka ja mitä... Järjissään ei pysy kovi kauaa ainakaan...

turhautuneen kirjoitti:

naisen kannnanoton. Mulla sama tilanne. Seksiä miehennaloitteesta ehkä 1 krt vuodessa. Mä haluaisin ainakin kerran viikossa. Suunnittelen vaikka ja mitä... Järjissään ei pysy kovi kauaa ainakaan...

Lue lisää

vuodessa! Kun ilman on oltu jo monta vuotta.

Ja koska en seksiä kotona saa, niin ajatukset pyörii seksissä koko ajan.

Kohta mulle alkaa kelpaamaan mies kuin mies, kunhan sillä vain toimii. Syyttäköön sitten oma mies itseään. Sen takia tähän tilanteeseen on tultu....

Joku kirjoitti täällä joskus mielestäni hyvin:
Jos ei avioliitossa ole ollut puoleen vuoteen seksiä, niin se ei ole mikään avioliitto! Se on kämppäkaveruus.

Itse en koe pettäväni puolisoani, vaikka menisinkin jonkun muun kanssa sänkyyn. Kun meillä ei ole minkäänlaista kanssakäymistä, niin miten se voisi olla pettämistä?!

...sanoilla: "oma elämänlaatu ja halu tulla rakastetuksi ja rakastaa on parantunut alku vaikeuksien jälkeen". Oliko sinulla eron jälkeen alkuvaikeuksia vai näetkö ajan ex-vaimosi kanssa "alkuvaikeutena"?

Millainen seksielämäsi oli ex-vaimosi kanssa. Kirjoitat, että "vaimosi ei halunnut". Mitä se käytännössä tarkoitti: esim. vuosien/ kuukausien/viikkojen yhtäjaksoista puutetta??

Sanoivatpa muut täällä käyvät mitä tahansa, en osoittele sinua syyttävällä sormella seksivalintojesi tähden, sillä tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla jatkuvassa puutteessa. Olen iloinen, että NYT sinulla luistaa paremmin!!

Lína kirjoitti:

...sanoilla: "oma elämänlaatu ja halu tulla rakastetuksi ja rakastaa on parantunut alku vaikeuksien jälkeen". Oliko sinulla eron jälkeen alkuvaikeuksia vai näetkö ajan ex-vaimosi kanssa "alkuvaikeutena"?

Millainen seksielämäsi oli ex-vaimosi kanssa. Kirjoitat, että "vaimosi ei halunnut". Mitä se käytännössä tarkoitti: esim. vuosien/ kuukausien/viikkojen yhtäjaksoista puutetta??

Sanoivatpa muut täällä käyvät mitä tahansa, en osoittele sinua syyttävällä sormella seksivalintojesi tähden, sillä tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla jatkuvassa puutteessa. Olen iloinen, että NYT sinulla luistaa paremmin!!

Lue lisää

kerrankin tunnen itsen tarpeelliseksi jollekin toiselle ja osaan nauttia ja antaa nautintoa toiselle. Alku vaikeutena oli oppia hyväksyä toisen ihmisen lähelle tulo. Ex-vaimon kanssa en varmaankaan rakastellut 8-10 viime vuoteen.

kun aina torjutaan, loppuu yritys, kun ei viitsi päätään seinään hakata ja itseään aina pelleksi tehdä. Sitten kun lopettaa kokonaan, tulevat naiset tänne pohtimaan, onko mies seksuaalisesti kuollut. Voin kertoa, ei ole, kohde vain on ehkä muuttunut.
Sinun vahinkosi, tai sitten ei.

se kyllä kirjoitti:

kun aina torjutaan, loppuu yritys, kun ei viitsi päätään seinään hakata ja itseään aina pelleksi tehdä. Sitten kun lopettaa kokonaan, tulevat naiset tänne pohtimaan, onko mies seksuaalisesti kuollut. Voin kertoa, ei ole, kohde vain on ehkä muuttunut.
Sinun vahinkosi, tai sitten ei.

Lue lisää

Mieheni on torjunut pitkään yritykseni. Olen pitänyt välillä taukoa, ja koettanut uudelleen. Pää on jo niin mustelmilla, sillä olen hakannut sitä todella paljon seinään näiden vuosien aikana. Sitä tulee mietittyä kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä: olenko huono sängyssä, kun en kelpaa/ olenko mieheni mielestä tyhmä/ eikö hän rakasta minua/ onko hänellä toinen/ Pitäisikö minun olla toisen näköinen jne. jne.

Mieheni on seksuaalisesti kuollut - ainakin tällä hetkellä - mikäli kaikkeen hänen sanomaansa on uskomista: hänellä ei ole toista naista tai miestä/ hän ei ole impotentti, ei masentunut, ei vaikeasti sairas/ totta kai minä otan häntä välillä päähän (niinhän se on kaikissa parisuhteissa, että ei se puoliso ole mikään aurinko joka päivä), mutta hän sanoo rakastavansa minua, häntä ei siis vain huvita.

Sitä en osaa sanoa mikä tässä on loppujen lopuksi kenenkäkin vahinko: Saattaa olla, että mieheni tajuaa jotakin vasta kun on liian myöhäistä, tai saattaa olla, että minä olen se, joka kärsii elämän katkeran oppitunnin...en tiedä!

Mutta mieheni tietää sen itsekin, että hänellä on ollut moniin tuttaviimme verrattuna "unelma-asema": hän on ollut alusta asti vapaa menemään omiin menoihinsa miten lystää, minä en nalkuta, kotona olen hoitanut kaiken: eli hän käy vain syömässä, nukkumassa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet.

Nyt on ollut pakko muuttaa keinoja, sillä "hyvän sydämen taktiikka" ei ole toiminut. Eli kuten olen aiemmin kertonut, olen sanonut, että en aio jatkaa näin, jos asioihin ei tule muutosta. Kiltti, kaiken nielevä minäni on "kuollut ja kuopattu", enkä aio enää astua samoihin kenkiin uudelleen. Minä haluan läheisyyttä, haluan rakastella mieheni kanssa, haluan olla haluttu! Jos en kiinnosta miestäni, etsiköön jonkun, joka häntä kiinnostaa. Minä en aio kovinkaan kauaa enää istua ja odottaa milloin miestä sattuisi huvittamaan. Olen odottanut tarpeeksi, nyt on toiminnan aika.

Lína kirjoitti:

Mieheni on torjunut pitkään yritykseni. Olen pitänyt välillä taukoa, ja koettanut uudelleen. Pää on jo niin mustelmilla, sillä olen hakannut sitä todella paljon seinään näiden vuosien aikana. Sitä tulee mietittyä kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä: olenko huono sängyssä, kun en kelpaa/ olenko mieheni mielestä tyhmä/ eikö hän rakasta minua/ onko hänellä toinen/ Pitäisikö minun olla toisen näköinen jne. jne.

Mieheni on seksuaalisesti kuollut - ainakin tällä hetkellä - mikäli kaikkeen hänen sanomaansa on uskomista: hänellä ei ole toista naista tai miestä/ hän ei ole impotentti, ei masentunut, ei vaikeasti sairas/ totta kai minä otan häntä välillä päähän (niinhän se on kaikissa parisuhteissa, että ei se puoliso ole mikään aurinko joka päivä), mutta hän sanoo rakastavansa minua, häntä ei siis vain huvita.

Sitä en osaa sanoa mikä tässä on loppujen lopuksi kenenkäkin vahinko: Saattaa olla, että mieheni tajuaa jotakin vasta kun on liian myöhäistä, tai saattaa olla, että minä olen se, joka kärsii elämän katkeran oppitunnin...en tiedä!

Mutta mieheni tietää sen itsekin, että hänellä on ollut moniin tuttaviimme verrattuna "unelma-asema": hän on ollut alusta asti vapaa menemään omiin menoihinsa miten lystää, minä en nalkuta, kotona olen hoitanut kaiken: eli hän käy vain syömässä, nukkumassa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet.

Nyt on ollut pakko muuttaa keinoja, sillä "hyvän sydämen taktiikka" ei ole toiminut. Eli kuten olen aiemmin kertonut, olen sanonut, että en aio jatkaa näin, jos asioihin ei tule muutosta. Kiltti, kaiken nielevä minäni on "kuollut ja kuopattu", enkä aio enää astua samoihin kenkiin uudelleen. Minä haluan läheisyyttä, haluan rakastella mieheni kanssa, haluan olla haluttu! Jos en kiinnosta miestäni, etsiköön jonkun, joka häntä kiinnostaa. Minä en aio kovinkaan kauaa enää istua ja odottaa milloin miestä sattuisi huvittamaan. Olen odottanut tarpeeksi, nyt on toiminnan aika.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi!

Ei tällaisessa avioliitossa ole mitään järkeä, että vaimo saa vongata turhaan vuodesta toiseen, ja kolmanteen ja neljänteen, ja siihen se vonkaaminen sitten minulta loppui.Mitään muita keinoja ei enää ole kuin hakea muualta.

Lína kirjoitti:

Mieheni on torjunut pitkään yritykseni. Olen pitänyt välillä taukoa, ja koettanut uudelleen. Pää on jo niin mustelmilla, sillä olen hakannut sitä todella paljon seinään näiden vuosien aikana. Sitä tulee mietittyä kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä: olenko huono sängyssä, kun en kelpaa/ olenko mieheni mielestä tyhmä/ eikö hän rakasta minua/ onko hänellä toinen/ Pitäisikö minun olla toisen näköinen jne. jne.

Mieheni on seksuaalisesti kuollut - ainakin tällä hetkellä - mikäli kaikkeen hänen sanomaansa on uskomista: hänellä ei ole toista naista tai miestä/ hän ei ole impotentti, ei masentunut, ei vaikeasti sairas/ totta kai minä otan häntä välillä päähän (niinhän se on kaikissa parisuhteissa, että ei se puoliso ole mikään aurinko joka päivä), mutta hän sanoo rakastavansa minua, häntä ei siis vain huvita.

Sitä en osaa sanoa mikä tässä on loppujen lopuksi kenenkäkin vahinko: Saattaa olla, että mieheni tajuaa jotakin vasta kun on liian myöhäistä, tai saattaa olla, että minä olen se, joka kärsii elämän katkeran oppitunnin...en tiedä!

Mutta mieheni tietää sen itsekin, että hänellä on ollut moniin tuttaviimme verrattuna "unelma-asema": hän on ollut alusta asti vapaa menemään omiin menoihinsa miten lystää, minä en nalkuta, kotona olen hoitanut kaiken: eli hän käy vain syömässä, nukkumassa ja vaihtamassa puhtaat vaatteet.

Nyt on ollut pakko muuttaa keinoja, sillä "hyvän sydämen taktiikka" ei ole toiminut. Eli kuten olen aiemmin kertonut, olen sanonut, että en aio jatkaa näin, jos asioihin ei tule muutosta. Kiltti, kaiken nielevä minäni on "kuollut ja kuopattu", enkä aio enää astua samoihin kenkiin uudelleen. Minä haluan läheisyyttä, haluan rakastella mieheni kanssa, haluan olla haluttu! Jos en kiinnosta miestäni, etsiköön jonkun, joka häntä kiinnostaa. Minä en aio kovinkaan kauaa enää istua ja odottaa milloin miestä sattuisi huvittamaan. Olen odottanut tarpeeksi, nyt on toiminnan aika.

Lue lisää

Aika rankkaa luettavaa sun vuodatukset ja se mitä, on parisuhteen arki. Todella pitkä yksipuolinen selibaatti takana. Tunnustan heti, että itse en olisi kestänyt noin kauan. En millään. Enkä tarkoita vain seksiä vaan myös fyysisen kosketuksen puutetta.

Mielestäni sussa ei ole mitään vikaa. Vaikutat terveeltä naiselta, jolla on terveet halut ja tarpeet. Sekin puhuu jo puolestaa, että miehesi on joskus päätynyt kanssasi yhteen ja halunnut jopa lapsen.

Viesteissäsi on pari asiaa jotka kiinnittää huomion. Kerroit, että miehelläsi on unelma-asema moniin muihin miehiin verrattuna. Hän saa kotona täysylläpidon ja on vapaa menemään kuten tahtoon. Se todella kuulostaa hyvältä ja moni mies haluasi varmaan saman kohtelun ja luottamuksen. Tuntuu, että voi elää puolittain poikamiehen elämää. Vaimo/palvelija on kotona ja hoitaa kodin. Luulen, että se on yksi painava syy miksi miehesi ei tahdo eroa. Hän menettää täyspalvelun.

Toinen asia mikä kiinnitti huomion on se, että miehesi kuitenkin väittää rakastavansa sinua. Sanat on helppo päästää suusta, jotta pääsee vaikeasta tilanteesta ulos. Mutta oletko varma miehesi vilpittömyydestä? Rakastaako hän todella tai tietääkö hän ylipäätään mitä on rakastaa ja mieten se näytetään?
Olen omissa parisuhteissani tottunut ja oppinut siihen, että rakkaus ei ole vain kolme sanaa, jolla voidaan kuitata arki ja toisen hankalat utelut. Rakkaus pitää näyttää sanoissa ja teoissa yhtä lailla. Rakkaus on suudelmia aamuisin kiireen keskellä, suudelmia sohvalla illalla, sängyssä hyvän yön toivotuksen kera, ja suudelmia jopa unissa. Rakkaus on halauksia ennen töihin lähtöä, toisen tiskatessa, keskellä ruuhkaa tai kirjaston hyllyjen välissä. Rakkaus on kädestäpitämistä, hiljaisia hetkiä ja yhteisiä salaisuuksia. Ja ne kolme kaunista sanaa: MINÄ RAKASTA SINUA, sanotaan vilpittömästi ja täydestä sydämestä.

Niin, se yksi asia mikä kanssa kiinnitti huomion, oli se ettei miehesi välittänyt läheisyydestä tai kosketuksesta ylipäätään. Sekin on jo sinällään huolestuttava merkki. Sen ymmärtää ja huomaa usein, että moni mies välttelee julkisilla paikoilla jopa oman vaimon koskettelua, mutta kyllä kotona pitäisi kehdata koskea ja helliä omaa vaimoa ihan reilusti.

Mielestäni on hyvä, että olet laittanut itsellesi jonkinlaisen takarajan asialle. Oliko se toukokuun loppuun. Pariterapia ei taida tulla kysymykseen, vai oletko kysynyt mieheltäsi sitä vaihtoehtoa?
Ikäväksi asian tekee vielä se, että teillä on lapsi. Jos asiat menevät siihen pisteeseen, että tavarat menee jakoo, yrittäkää pitää pää kylmänä ja ratkaista asiat lapsen parhaaksi.

Ei ole oikein, että joutuu tukahduttamaan omat halut, seksuaalisuuden ja jopa kosketuksen kaipuun. Ymmärrän hyvin, että sun pää on hajoamispisteessä. Kyllä mielestäni (ainakin itse olen tottunut siihen) parisuhteeseen kuuluu seksi. Mitä se sitten kulloinkin on ja kuinka usein, se varmasti vaihtelee vuosien ja elämäntilanteen mukaan. Mutta sen pois jääminen, varsinkin yksipuolisesti, reppii ison aukon parisuhteeseen ja siitä tulee hajottava tekijä.
Olen omissa parisuhteissani huomannut, että kun rakkaus kuolee, sen myötä hiipuu myös seksi ja kaikki läheisyys, kosketukset, jopa se kuinka pystyy katsomaan toista silmiin. On vain uskallettava tunnustaa itselleen tosiasiat jossakin vaiheessa. Ero ei ole koskaan helppo asia, mutta se ei ole maailman vaikeinkaan. Varsinkin jos on tukea, ystäviä ja sellainen puoliso, jonka kanssa pystyy suhtjärkevästi sopimaan eron pelisäännöt.

Vaikea sanoa onko miehesi homo. Hän väittää, ettei ole, mutta niitä asioita on vaikea tunnustaa toiselle. Kulissit halutaan pitää hinnalla millä hyvänsä pystyssä, koska on kyseessä niin isot asiat. Asian paljastuttua voi mennä työpaikka, ystävät ja kaikki voivat järkyttyä, jos asioiden oikea laita paljastuu. Se voi hyvinkin olla yksi mahdollisuus. Hän ei kiihotu enää kuin miehestä. Nainen ei ole kiinnostava.
En muista kirjoititko jossain viestissä, katsooko miehesi pornoa lainkaa. Tai masturboiko hän salaa.
Toki kannattaa pitää silmät auki ja miettiä näitäkin vaihtoehtoja ja merkkejä niistä tai niiden puutteesta.
Mutta sitten voi olla se yksi vaihtoehto, joka täälläkin on jo heitetty: aseksuaalisuus. Siihen ei taida olla lääkettä tai parannuskeinoa.

Toivotan voimia ja jaksamista. Toivottavasti näistä ketjuista on jotain apua ja tukea sun ajatuksille.

Niin, siis luin toki tuon viestin läpi, oma tilanne miehenä on välillä osittain sama kuin Sinulla naisena. Halut eivät parisuhteessa kohtaa, mutta silti on selvittävä. Miksi? Siksi koska kaikki ei todellakaan ole kiinni siitä joskus tai aina puuttuvasta palasta. Ehkä löytäisitkin haluihisi paremmin sopivan miehen, mutta vastineeksi löytäisit puuttuvan palan jostain muusta osa-alueesta. Voitko olla varma että haluat juuri sen puuttuvan palan joka vaihtokaupassa tulisi? Todennäköisesti et sitä vielä huomaisi mutta vasta jonkun ajan kuluttua, ja yllätys voisi olla vielä suurempi, hankalampi ja ongelmallisempi kuin tämä.

Toisaalta, parisuhde tulisi olla kahden kauppa... myös miehesi tulisi ottaa Sinut paremmin huomioon. Itse kipuilin 10v - ehkä jonkun verran nykyäänkin - siitä "halujen" erosta joka omassa parisuhteessani on. Mutta koen että aika on muuttanut parisuhdettani, molemmat olemme sopeutuneet ja keskustelun ja toisen huomioon ottamisen kautta olemme löytäneet parisuhteesta asioita, joita yhdessä haluamme korjata ja parantaa. Molemminpuolinen hyvinvointi on molemmille tärkeää. Vieläkin on puuttuvia paljoa, mutta niiden kanssa voi sopeutua elämään, niitä voi yhdessä etsiä ja parsia eheämmiksi, ainakin jollakin tasolla.

sama joku kirjoitti:

Niin, siis luin toki tuon viestin läpi, oma tilanne miehenä on välillä osittain sama kuin Sinulla naisena. Halut eivät parisuhteessa kohtaa, mutta silti on selvittävä. Miksi? Siksi koska kaikki ei todellakaan ole kiinni siitä joskus tai aina puuttuvasta palasta. Ehkä löytäisitkin haluihisi paremmin sopivan miehen, mutta vastineeksi löytäisit puuttuvan palan jostain muusta osa-alueesta. Voitko olla varma että haluat juuri sen puuttuvan palan joka vaihtokaupassa tulisi? Todennäköisesti et sitä vielä huomaisi mutta vasta jonkun ajan kuluttua, ja yllätys voisi olla vielä suurempi, hankalampi ja ongelmallisempi kuin tämä.

Toisaalta, parisuhde tulisi olla kahden kauppa... myös miehesi tulisi ottaa Sinut paremmin huomioon. Itse kipuilin 10v - ehkä jonkun verran nykyäänkin - siitä "halujen" erosta joka omassa parisuhteessani on. Mutta koen että aika on muuttanut parisuhdettani, molemmat olemme sopeutuneet ja keskustelun ja toisen huomioon ottamisen kautta olemme löytäneet parisuhteesta asioita, joita yhdessä haluamme korjata ja parantaa. Molemminpuolinen hyvinvointi on molemmille tärkeää. Vieläkin on puuttuvia paljoa, mutta niiden kanssa voi sopeutua elämään, niitä voi yhdessä etsiä ja parsia eheämmiksi, ainakin jollakin tasolla.

Lue lisää

Niin, lisäyksenä luettuani ketjun muita viestejä:

hakeutukaa pariterapiaan, etsikää sanalle rakkaus merkityksiä, mitä itse ymmärrät ja mitä miehesi ymmärtää. Miten haluaisitte rakkautta ilmaistavan, ja miten haluaisitte sen olevan osa elämäänne. Perustarve kuitenkin on, että jokainen, myös miehesi, kaipaa rakkautta. Ehkä puhutte vielä eri kieltä, mutta uskon ja luotan että yhteinen kieli löytyy ja sitä kautta ehkä se, mitä teillä joskus on ollut, mutta nyt on hautautuneena lumen ja kinosten alle. Etsikää yhdessä niin löydätte sen saman ensihymyn, johon joskus kauan sitten ihastuitte...

sama joku edelleen kirjoitti:

Niin, lisäyksenä luettuani ketjun muita viestejä:

hakeutukaa pariterapiaan, etsikää sanalle rakkaus merkityksiä, mitä itse ymmärrät ja mitä miehesi ymmärtää. Miten haluaisitte rakkautta ilmaistavan, ja miten haluaisitte sen olevan osa elämäänne. Perustarve kuitenkin on, että jokainen, myös miehesi, kaipaa rakkautta. Ehkä puhutte vielä eri kieltä, mutta uskon ja luotan että yhteinen kieli löytyy ja sitä kautta ehkä se, mitä teillä joskus on ollut, mutta nyt on hautautuneena lumen ja kinosten alle. Etsikää yhdessä niin löydätte sen saman ensihymyn, johon joskus kauan sitten ihastuitte...

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi ”Bad_pope” siitä, että rakastaminen ei ole vain sitä, mitä sanotaan, vaan sen pitää näkyä myös teoissa. Minun mieheni ei sano oma-alotteisesti rakastavansa minua. Nyt kuitenkin, kun painoin hänet seinää vasten vaadin vastausta. Halusin, että hän on rehellinen, eli jos ei enää minua rakasta, kertoo sen reilusti, jotta voimme miettiä mitä asialle on vielä tehtävissä. Hänen sanojensa mukaan tunteita on vielä tallella.

Minä en usko, että mieheni sanoisi jotakin ihan huvikseen. Se ei kuulu yleensä hänen periaatteisiinsa, joten luotan hänen vilpittömyyteensä tässä tunneasiassa. Mutta se, miten tuo rakkaus näkyy, on minulle niin outo asia. Toisaalta rakkauttakin on monenlaista: ystävä, kaveri, naapuri voi olla omalla tavallaan rakas, sukulaiset ovat taas eri tavalla rakkaita, perhe: lapset ja puoliso taas eri tavalla. Meillä on monta yhteistä vuotta takana, joten varmasti olen jollakin tavalla hänelle rakas. Jos en muuten, niin ainakin siten, että olen osa kokonaisuutta, josta hän on unelmoinut (vaimo ja lapsi sekä oma koti).

Pariterapiasta on ollut puhe, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Haluan vielä koettaa, voisiko se ajatus kantaa hedelmää. Takarajan olen toki laittanut, mutta jos mieheni suostuu esim. pariterapiaan, olen valmis odottamaan ja joustamaan, juuri siksi, että meillä on lapsi, ja olisi hänenkin kannaltaan parempi, että koettaisimme tehdä kaiken mahdollisen ennen eroa. Takarajana olen ajatellut toukokuuta siksi, että kesän aikana minulla olisi mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle (on tarjoutunut yksi paikka). Jos pysymme yhdessä, unohdan koko asian ja jään nykyiselle asuinpaikalle.

”Joku” kirjoitteli näin: ”Mutta koen että aika on muuttanut parisuhdettani, molemmat olemme sopeutuneet ja keskustelun ja toisen huomioon ottamisen kautta olemme löytäneet parisuhteesta asioita, joita yhdessä haluamme korjata ja parantaa. Molemminpuolinen hyvinvointi on molemmille tärkeää. Vieläkin on puuttuvia paljoa, mutta niiden kanssa voi sopeutua elämään, niitä voi yhdessä etsiä ja parsia eheämmiksi, ainakin jollakin tasolla.”
Mielestäni ajatuksesi ovat kauniita. On mahtavaa ajatella, että te molemmat tavoittelette molemminpuolista hyvinvointia. Olen monesti toistellut tällä palstalla, ja jankutan nyt edelleenkin: jonkin asian puuttuminen ei ole mielestäni ongelma, jos järjestely sopii molemmille. Kuten kirjoitit ”Joku”, on jokaisessa suhteessa jokin puuttuva pala. Mutta, kun puuttuva pala on niin suuri, että siinä täytyy kieltää jokin suuri osa minua, en tiedä miten kauan pää kestää. Totta kai, sehän on selvää, että jos kuka tahansa meistä puutteessa elävistä vaihtaisi kumppanin halukkaampaan, olisi elämässä uuden puolison kanssa odotettavissa jokin toisenlainen ”puuttuva pala”, jonka kanssa kipuiltaisiin. Kaikilla on ongelmia!

Mutta ”Bad_Pope” kirjoitti osuvasti: ”Ei ole oikein, että joutuu tukahduttamaan omat halut, seksuaalisuuden ja jopa kosketuksen kaipuun”. Jos puoliso on niin eri vedellä pesty, että pärjää ilman fyysistä kontaktia (mitä tahansa siihen osa-alueeseen kuuluvaa), niin millaiset onnistumismahdollisuudet sellaisen kaverin kanssa on, jos taas itselle koskettaminen ja kosketuksi tuleminen ovat todella tärkeitä… Tällaisen palan puolesta kannattaa taistella, jos molemmat ovat valmiita yrittämään parhaansa, jos molemmat nielevät yhdessä jonkin osan ja ovat valmiita ottamaan huomioon sille toiselle tärkeän osan. Esim. meidän tapauksessamme: mieheni ei halua usein, minä haluan usein: lopputulos pitäisi olla jotakin siltä väliltä, jolloin molemmat ovat kantaneet kortensa kekoon, tulleet vastaan, nielleet, ajatelleet toisen tarpeita jne. jne.. En vain näe mitään järkeä siinä, että istun ja odotan vuodesta toiseen milloin miestäni sattuisi seuraavan kerran huvittamaan.

Tokaisit Bad_Pope: ”En muista kirjoititko jossain viestissä, katsooko miehesi pornoa lainkaa. Tai masturboiko hän salaa.”
Hän katsoo pornoa, mutta ei ole ainakaan minun kuullen masturboinut…joko hän tekee sen salaa suihkussa tai sitten töissä….
Aluksi pornon katselu satutti, mutta nyt on vain niin tyhjä olo, että on oikeastaan ihan sama mitä hän imee telkusta itseensä!

Lína kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi ”Bad_pope” siitä, että rakastaminen ei ole vain sitä, mitä sanotaan, vaan sen pitää näkyä myös teoissa. Minun mieheni ei sano oma-alotteisesti rakastavansa minua. Nyt kuitenkin, kun painoin hänet seinää vasten vaadin vastausta. Halusin, että hän on rehellinen, eli jos ei enää minua rakasta, kertoo sen reilusti, jotta voimme miettiä mitä asialle on vielä tehtävissä. Hänen sanojensa mukaan tunteita on vielä tallella.

Minä en usko, että mieheni sanoisi jotakin ihan huvikseen. Se ei kuulu yleensä hänen periaatteisiinsa, joten luotan hänen vilpittömyyteensä tässä tunneasiassa. Mutta se, miten tuo rakkaus näkyy, on minulle niin outo asia. Toisaalta rakkauttakin on monenlaista: ystävä, kaveri, naapuri voi olla omalla tavallaan rakas, sukulaiset ovat taas eri tavalla rakkaita, perhe: lapset ja puoliso taas eri tavalla. Meillä on monta yhteistä vuotta takana, joten varmasti olen jollakin tavalla hänelle rakas. Jos en muuten, niin ainakin siten, että olen osa kokonaisuutta, josta hän on unelmoinut (vaimo ja lapsi sekä oma koti).

Pariterapiasta on ollut puhe, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon. Haluan vielä koettaa, voisiko se ajatus kantaa hedelmää. Takarajan olen toki laittanut, mutta jos mieheni suostuu esim. pariterapiaan, olen valmis odottamaan ja joustamaan, juuri siksi, että meillä on lapsi, ja olisi hänenkin kannaltaan parempi, että koettaisimme tehdä kaiken mahdollisen ennen eroa. Takarajana olen ajatellut toukokuuta siksi, että kesän aikana minulla olisi mahdollisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle (on tarjoutunut yksi paikka). Jos pysymme yhdessä, unohdan koko asian ja jään nykyiselle asuinpaikalle.

”Joku” kirjoitteli näin: ”Mutta koen että aika on muuttanut parisuhdettani, molemmat olemme sopeutuneet ja keskustelun ja toisen huomioon ottamisen kautta olemme löytäneet parisuhteesta asioita, joita yhdessä haluamme korjata ja parantaa. Molemminpuolinen hyvinvointi on molemmille tärkeää. Vieläkin on puuttuvia paljoa, mutta niiden kanssa voi sopeutua elämään, niitä voi yhdessä etsiä ja parsia eheämmiksi, ainakin jollakin tasolla.”
Mielestäni ajatuksesi ovat kauniita. On mahtavaa ajatella, että te molemmat tavoittelette molemminpuolista hyvinvointia. Olen monesti toistellut tällä palstalla, ja jankutan nyt edelleenkin: jonkin asian puuttuminen ei ole mielestäni ongelma, jos järjestely sopii molemmille. Kuten kirjoitit ”Joku”, on jokaisessa suhteessa jokin puuttuva pala. Mutta, kun puuttuva pala on niin suuri, että siinä täytyy kieltää jokin suuri osa minua, en tiedä miten kauan pää kestää. Totta kai, sehän on selvää, että jos kuka tahansa meistä puutteessa elävistä vaihtaisi kumppanin halukkaampaan, olisi elämässä uuden puolison kanssa odotettavissa jokin toisenlainen ”puuttuva pala”, jonka kanssa kipuiltaisiin. Kaikilla on ongelmia!

Mutta ”Bad_Pope” kirjoitti osuvasti: ”Ei ole oikein, että joutuu tukahduttamaan omat halut, seksuaalisuuden ja jopa kosketuksen kaipuun”. Jos puoliso on niin eri vedellä pesty, että pärjää ilman fyysistä kontaktia (mitä tahansa siihen osa-alueeseen kuuluvaa), niin millaiset onnistumismahdollisuudet sellaisen kaverin kanssa on, jos taas itselle koskettaminen ja kosketuksi tuleminen ovat todella tärkeitä… Tällaisen palan puolesta kannattaa taistella, jos molemmat ovat valmiita yrittämään parhaansa, jos molemmat nielevät yhdessä jonkin osan ja ovat valmiita ottamaan huomioon sille toiselle tärkeän osan. Esim. meidän tapauksessamme: mieheni ei halua usein, minä haluan usein: lopputulos pitäisi olla jotakin siltä väliltä, jolloin molemmat ovat kantaneet kortensa kekoon, tulleet vastaan, nielleet, ajatelleet toisen tarpeita jne. jne.. En vain näe mitään järkeä siinä, että istun ja odotan vuodesta toiseen milloin miestäni sattuisi seuraavan kerran huvittamaan.

Tokaisit Bad_Pope: ”En muista kirjoititko jossain viestissä, katsooko miehesi pornoa lainkaa. Tai masturboiko hän salaa.”
Hän katsoo pornoa, mutta ei ole ainakaan minun kuullen masturboinut…joko hän tekee sen salaa suihkussa tai sitten töissä….
Aluksi pornon katselu satutti, mutta nyt on vain niin tyhjä olo, että on oikeastaan ihan sama mitä hän imee telkusta itseensä!

Lue lisää

"Hän katsoo pornoa, mutta ei ole ainakaan minun kuullen masturboinut…joko hän tekee sen salaa suihkussa tai sitten töissä…. "

No jos mies katsoo pornoa niin se tarkoittaa että hänellä kiinnostaa porno/seksi. Kyse on siis siitä että hän haluaa TIETYNLAISTA seksiä. Sun pitää nyt selvittää perin juurin että mikä sitä sun miestä kiihottaa. Miehesi saattaa pitää omia fantasioita niin outoina tms jne että ei pysty ilmaisemaan halujaan sinulle. Ja koska hänellä (ainakin tällä hetkellä) on tietynlaiset fantasiat niin perusseksi ei kiinnosta. Kyseiset fantasiat voivat toki olla aika tavallisiakin mutta jos miehesi ei ole koskaan osannut puhua tunteistaan ja haluistaan niin pienetkin asiat voivat tuntua suurilta. Varsinkin ajan kuluessa ihminen menee tietynlaiseen lukkoon ja siitä pääseminen vaatii aikaa ja vaivaa.

Käytännön toimiksi suosittelisin sinulle tutkimustyötä. Eli selvitä minkälaista pornoa se miehesi katselee. Siitähän se selviää onko se sitten pyllypanoa vai piiskaamista. Ai niin tuli mieleen että jos kerta hoidat kodin ja päästät miehen menemään niin kuin häntä haluttaa jne niin miehesi saattaa pitää sinua liian kilttinä naisena eikä siksi kehtaa ehdottaa sinulle tuhmempia juttuja. Monet miehet haaveilevat tuhmista tytöistä.

tuttua huttua kirjoitti:

"Hän katsoo pornoa, mutta ei ole ainakaan minun kuullen masturboinut…joko hän tekee sen salaa suihkussa tai sitten töissä…. "

No jos mies katsoo pornoa niin se tarkoittaa että hänellä kiinnostaa porno/seksi. Kyse on siis siitä että hän haluaa TIETYNLAISTA seksiä. Sun pitää nyt selvittää perin juurin että mikä sitä sun miestä kiihottaa. Miehesi saattaa pitää omia fantasioita niin outoina tms jne että ei pysty ilmaisemaan halujaan sinulle. Ja koska hänellä (ainakin tällä hetkellä) on tietynlaiset fantasiat niin perusseksi ei kiinnosta. Kyseiset fantasiat voivat toki olla aika tavallisiakin mutta jos miehesi ei ole koskaan osannut puhua tunteistaan ja haluistaan niin pienetkin asiat voivat tuntua suurilta. Varsinkin ajan kuluessa ihminen menee tietynlaiseen lukkoon ja siitä pääseminen vaatii aikaa ja vaivaa.

Käytännön toimiksi suosittelisin sinulle tutkimustyötä. Eli selvitä minkälaista pornoa se miehesi katselee. Siitähän se selviää onko se sitten pyllypanoa vai piiskaamista. Ai niin tuli mieleen että jos kerta hoidat kodin ja päästät miehen menemään niin kuin häntä haluttaa jne niin miehesi saattaa pitää sinua liian kilttinä naisena eikä siksi kehtaa ehdottaa sinulle tuhmempia juttuja. Monet miehet haaveilevat tuhmista tytöistä.

Lue lisää

Luin nyt vasta tuon toisen viestiketjusi jossa kerroit samasta asiasta. Silmiin pisti se kohta jossa kerroit miehelläsi olleen työstressiä jo alkuajoista lähtien.

Mielestäni kyseinen lause entisestään vahvistaa käsitystä että miehesi on kertakaikkiaan lukossa. Kysy itseltäsi seuraavat kysymykset: Onko hän masentunut? Onko hänellä hyvä itsetunto? Elääkö hän vastoin omia haaveitaan, esim. haluaisiko hän tehdä työkseen jotain muuta? Voiko perimmäinen syy olla jossain muussa kuin työstressissä, eli minkälainen oli lapsuus/nuoruus? jne....

Ihmettelet että voiko kukaan olla haluamatta seksiä vuosia stressin takia? Vastaus on että vaikka koko elämän. Niin kauan kuin lukot saadaan auki.

no samaiset tuntemukset itsellänikin, mutta miehenä, olen ajatellut pääni puhki tuota samaa. vaimo on alkanut jo tietoisesti tämän pihtaamisen kostonkierteen. syyllistää minua joksikin yliseksuaaliseksi, mutta kysehän on pikemminkin seksin puutteesta. eli kyse ei ole siitä että kokoajan pitää olla seksiä vaan se että sitä ei ole... tuntu vaan että mieskunto prhaassaiässä (40) menee ihan hukkaan... tästä olis moni nainen onnellinen

jos jostakin viestiketjulaisesta tuntuu siltä että haluu kirjoittaa asiasta niin meili on [email protected]