Toivoisin puolueetonta tutkimusta Toivonlinnan käyneiden nuorten kohtalosta.
Olenko minä ainut, joka koulun käytyäni sairastuin hengelliseen ylpeyden tautiin. Jouduin kiusatuksi työpaikoilla, kun katsoin koko ajan ihmisiä alaspäin. Olin outo joka paikassa.
Henkisen romahduksen yhteydessä kohtasin vasta Jeesuksen.
Nyt katson Toivonlinnaa uusin silmin. En koskaan halua laittaa omia lapsiani sinne aivopestäviksi
Se on lasten heitteillejättöä.
Olenko minä ainut, joka koulun käytyäni sairastuin hengelliseen ylpeyden tautiin. Jouduin kiusatuksi työpaikoilla, kun katsoin koko ajan ihmisiä alaspäin. Olin outo joka paikassa.
Henkisen romahduksen yhteydessä kohtasin vasta Jeesuksen.
Nyt katson Toivonlinnaa uusin silmin. En koskaan halua laittaa omia lapsiani sinne aivopestäviksi
Se on lasten heitteillejättöä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
täynnä toivoa, mutta on niitä toivottomiakin linnoja , niissä sitä nöyryyttä harjoitellaan kahleet kintuissa.
Nyt meitä viedään linnasta, linnaan lauleskelevat tämän maailman lapset toivottomassa asemassaan, ja rikkovat lait ja asetukset omahyväisyydessään.
Oliko Jokelan koulussa parempi meno? ja kuka siellä kiusasi, ja ketä ?
Olen yksinhultajan kodista. Kotimme oli vaatimaton, köyhä, syrjäisessä kylässä ja vailla kaikkia nykyajan mukavuuksia. Toivonlinnassa sain valoisan huoneen, jossa asua, ruokaa, mahdollisuuden koulunkäyntiin, kristillisen kasvuympäristön ja kavereita. Muistan kuinka joululomaa vietin kotona vain muutaman päivän ja palasin Toivonlinnan asuntolaan, koska siellä oli parempi olla.
Toivonlinna on aina säilynyt kauniina ja kannustavana muistona elämässäni. Olen kiitollinen Toivonlinnalle, koska se avasi silloin mahdollisuuden syrjäkylän lapselle kolunkäyntiin. Toivonlinnan aikaiset koulutoverit ovat säilyneet rakkaina ystävinä.
Vuodesta 1921 alkaen kaikki suomalaiset ovat käyneet koulua asuinpaikastaan riippumatta.
Sain käydä kansakoulun, johon silloin kuului jatkokoulu. Kansakoulun jälkeen koulunkäynnin jatkaminen olisi kotini syrjäisen sijainnin ja toisaalta taloudellisen heikkouden tähden ollut minulle kovin vaikeata. Kunta ei tarjonnut ainakaan minulle minkäänlaista tukea koulunkäynnin jatkamiselle. Edellisessä viestissäni mainitsin, että minun tapauksessa Toivonlinna oli hyvä ratkaisu.
Kyllä alaikäisen lapsen laittaminen laitoshoitoon
on aika ervelluttava teko.
Olen myös ihmetellyt, missä ne ihmiset ovat, jotka ovat käyneet Toivonlinnan?
Seurakunta senkun pienenee.
Onko lakihenkinen hapatus sellainen myrkky, joka ajaa ulos koko kristinuskosta!
lapsia viedään kotoa laitoksiin ja vieraisiin perheisiin, kun koti on kerta paras.
Lasten teko jätettäväksi muiden huostaan on väärin!
Tehköön kukin lapset omaa hoitamistaan vastaten!
On turhaa valittaa perheen köyhyyttä jos ei kykene omista lapsistaan huolta pitämään.
Yhteiskunnan asenne on vähän sairas, koska sen toimien kautta on monilla ongelmia eitoivottujen lasten muodossa.
Ja eniten kärsivät lapset.
oli puhelinkioski. Ei sitä siinä enää ole. Moneen kertaan sitä tuhottiin ja jälleen korjattiin. Nyt sitä ei enää ole. Ketkä sen rikkoivat? Kyllä näitä rikkojia ja pahantekijöitä näyttää löytyvän. Ei tarvitse Toivonlinnaan asti mennä.
eri mieltä kanssasi.
Olen kuullut 6000 adv kirkon koulun käyneen tutkimuksesta. Siitä puhuttiin viimeksi Näky - seminaariss Toivonlinnassa.
Sain sen käsityksen, että nuoret lähtevät seurakunnasta, koska seurakunta " Ei anna heille mitään"
Näin käy juuri silloin, kun paisutellaan seurakunnan tärkeydellä ja sapatilla. Jeesus on kuitenkin oven ulkopuolella
jos oikein tarkasti otetaan, niin adventisteja ei onneksi ole maassamme.
Ja nekin joita on, ovat liikaa!
Suuri osa meistä entisistä Toivonlinnalaisista elää täysin normaalia elämää ilman huuhaata.
Menetimme uskomme taruolentoihin ja uskomme elämään ennen kuolemaa.
Sopeutuminen tietenkin tavalliseen elämään otti aikansa,mutta oli se helpottavaa päästä irti "ainoasta oikeasta uskosta ".