Mannerheimin rakkauskirjeistä Marie Lubomirskajalle.
Puolalaiset oli 1800-luvun kapinoissa kukistettu verisesti, ja Venäjän armeijan upseerin asema ei ollut ristiriidaton. Suomalaisena hänen asemansa oli ehkä helpompi kuin kollegojensa, ja hän saattoi kertoa erään sukulaisensa eläneen Puolassa. Hän ystävystyi puolalaisten seurapiirien kanssa, mm. Zamoyskien, Potockien, Krasinskien ja Radziwillien. Hänen parhaita ystäviään olivat kreivit Maurice ja Adam Zamoyski sekä ruhtinas Zdzislaw Lubomirski ja hänen vaimonsa Marie Lubomirska.
Ruhtinatar Marie Lubomirskan kanssa Mannerheim ystävyys oli syvää ja se kuvastui pitkään kirjeenvaihdossa ja tapaamisissa.
Mannerheim kepitti tilaisuuden tullen ystävänsä vaimoa Marie Lubomirskajaa.
Hyllystäni löytyy teos Mannerheim kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta. Tuossa teoksessa on paljon esillä heidän välisiään rakkauskirjeitä.
" ......Tuntui niin hyvältä kun olitte lähellä rintamaamme. Minusta tuntui että olisimme hiukanpuolustaneet Teitäkin, kun toimin divisioonineni näillä seuduin teidän lähellänne, ja toivon aina että saisin tavata teidät, joko nyt syksyllä tai talvella. Entä nyt?
Enkö enää koskaan näe teitä? Toki sitä tahdon ja haluan, mutta elämässä kaikki on niin haurasta, silloinkin kun se kulkee tavallista kulkuaan......
Samana päivänä kun te kirjoititte Kiovasta suoritimme hienon operaation hirvittävän tykistötulen alla. Yön turvin hyökkäsi kaksi rykmenttiäni ratsain preussilaista kaartinrykmenttiä (3Garde Fusilier Rt) vastaan vapauttaakseen meidän jalkaväkemme....... Voi miten surullista että en enää saa tavata teitä. Teidän kauniit kirjeenne ovat olleet suurin ilonaiheeni tämän viisitoista kuukautta kestäneen sodan aikana. Ne toivat minulle, kuten kerran kirjeessänne sanoitte naisen hymyn, joka kirkastaa
eikä paina. Ne ovat antaneet minulle voimaa ja tehneet hyvää kovina hetkinä.
Niistä on säteillyt Teidän vilpittömyyttänne ja jalouttanne ja se on auttanut minua taistelemaan sitä väkivallan ja alhaisuuden ilmapiiriä vastaan joka aina kulkee suuren armeijan kintereillä.
Olen säilyttänyt kaikki kirjeenne, rakas ruhtinatar, ja säilytän ne kalliina muistona Teistä, jonka luona ajatuksissani niin usein olen-
ajatukseni eivät ole niin suoraviivaisia ja karuja kuten ulkomuotoni-lukuisten marssipäivien jälkeen. En voi koskaan kylliksi kiittää Teitä noista hyväntahtoisista ja ystävällisellä kädellä kirjoitetuista kauniista kirjeistä.......Jumala varjeloon teitä, rakas Ruhtinatar, suutelen käsiänne ja toivon, että Te ette ole minulle vihainen monisanaisuudestani.
Teidän kunnioittavasti uskollinen G. Mannerheim.
Marie Ludomirskajalle - päiväys 4.17.lokakuuta 1915.
Lyhennetty versio kirjeestä.
Lähetin teille eilen kirjeen joka oli yhtä apea ja ikävystyttävä kuin pitkäkin. Ei pitäisi koskaan antautua alttiiksi hetken tunnelmille, mutta ne ovat joskus meitä voimakkaampia.
Yrittäkää suhtautua ymmärtäväisesti minun 6 sivun mittaiseen kirjeeseeni, jos olen siinä sellaista puhunut joka ei ole teitä miellyttänyt. Vilpittömyys on kirjeeni ainoa ansio. Tämä kirjeeni lähtee nyt postin mukana.
Jos se tulee perille ette menetä mitään tai juuri mitään......
...Odotellessanne tietoa puolisostanne Teidän on yhtä hyvä olla Tukholmassa, Kööpenhaminassa kuin Lusannessa - ja silloin voitte välttää miinakentät. Mayendorf on hyvin miellyttävä ja onnellinen kun saa auttaa Teitä Tanskassa ollessanne.
Ja nyt lopetan tämän kirjeen, olen surullinen - epätoiveissani. Jos asetutte ulkomaille asumaan ryhdyn kirjeenvaihtoon kanssanne, mutta pelkään kompromettoivani Teidät Varsovassa, vaikka kirjeet kulkisivatkin Ruotsin kautta.
Meidän on ehdottomasti lähdettävä marssimaan kohti
Varsovaa. Kumpa siihen ryhdyttäisiin vain heti!
Vielä kerran toivotan onnellista matkaa. Jumala varjelkoon Teitä rakas Ruhtinatar, erityisesti matkallanne Pohjanmeren yli.
Suurimmalla uskollisuudella G. M.
Puolalaiset oli 1800-luvun kapinoissa kukistettu verisesti, ja Venäjän armeijan upseerin asema ei ollut ristiriidaton. Suomalaisena hänen asemansa oli ehkä helpompi kuin kollegojensa, ja hän saattoi kertoa erään sukulaisensa eläneen Puolassa. Hän ystävystyi puolalaisten seurapiirien kanssa, mm. Zamoyskien, Potockien, Krasinskien ja Radziwillien. Hänen parhaita ystäviään olivat kreivit Maurice ja Adam Zamoyski sekä ruhtinas Zdzislaw Lubomirski ja hänen vaimonsa Marie Lubomirska.
Ruhtinatar Marie Lubomirskan kanssa Mannerheim ystävyys oli syvää ja se kuvastui pitkään kirjeenvaihdossa ja tapaamisissa.
Mannerheim kepitti tilaisuuden tullen ystävänsä vaimoa Marie Lubomirskajaa.
Hyllystäni löytyy teos Mannerheim kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta. Tuossa teoksessa on paljon esillä heidän välisiään rakkauskirjeitä.
" ......Tuntui niin hyvältä kun olitte lähellä rintamaamme. Minusta tuntui että olisimme hiukanpuolustaneet Teitäkin, kun toimin divisioonineni näillä seuduin teidän lähellänne, ja toivon aina että saisin tavata teidät, joko nyt syksyllä tai talvella. Entä nyt?
Enkö enää koskaan näe teitä? Toki sitä tahdon ja haluan, mutta elämässä kaikki on niin haurasta, silloinkin kun se kulkee tavallista kulkuaan......
Samana päivänä kun te kirjoititte Kiovasta suoritimme hienon operaation hirvittävän tykistötulen alla. Yön turvin hyökkäsi kaksi rykmenttiäni ratsain preussilaista kaartinrykmenttiä (3Garde Fusilier Rt) vastaan vapauttaakseen meidän jalkaväkemme....... Voi miten surullista että en enää saa tavata teitä. Teidän kauniit kirjeenne ovat olleet suurin ilonaiheeni tämän viisitoista kuukautta kestäneen sodan aikana. Ne toivat minulle, kuten kerran kirjeessänne sanoitte naisen hymyn, joka kirkastaa
eikä paina. Ne ovat antaneet minulle voimaa ja tehneet hyvää kovina hetkinä.
Niistä on säteillyt Teidän vilpittömyyttänne ja jalouttanne ja se on auttanut minua taistelemaan sitä väkivallan ja alhaisuuden ilmapiiriä vastaan joka aina kulkee suuren armeijan kintereillä.
Olen säilyttänyt kaikki kirjeenne, rakas ruhtinatar, ja säilytän ne kalliina muistona Teistä, jonka luona ajatuksissani niin usein olen-
ajatukseni eivät ole niin suoraviivaisia ja karuja kuten ulkomuotoni-lukuisten marssipäivien jälkeen. En voi koskaan kylliksi kiittää Teitä noista hyväntahtoisista ja ystävällisellä kädellä kirjoitetuista kauniista kirjeistä.......Jumala varjeloon teitä, rakas Ruhtinatar, suutelen käsiänne ja toivon, että Te ette ole minulle vihainen monisanaisuudestani.
Teidän kunnioittavasti uskollinen G. Mannerheim.
Marie Ludomirskajalle - päiväys 4.17.lokakuuta 1915.
Lyhennetty versio kirjeestä.
Lähetin teille eilen kirjeen joka oli yhtä apea ja ikävystyttävä kuin pitkäkin. Ei pitäisi koskaan antautua alttiiksi hetken tunnelmille, mutta ne ovat joskus meitä voimakkaampia.
Yrittäkää suhtautua ymmärtäväisesti minun 6 sivun mittaiseen kirjeeseeni, jos olen siinä sellaista puhunut joka ei ole teitä miellyttänyt. Vilpittömyys on kirjeeni ainoa ansio. Tämä kirjeeni lähtee nyt postin mukana.
Jos se tulee perille ette menetä mitään tai juuri mitään......
...Odotellessanne tietoa puolisostanne Teidän on yhtä hyvä olla Tukholmassa, Kööpenhaminassa kuin Lusannessa - ja silloin voitte välttää miinakentät. Mayendorf on hyvin miellyttävä ja onnellinen kun saa auttaa Teitä Tanskassa ollessanne.
Ja nyt lopetan tämän kirjeen, olen surullinen - epätoiveissani. Jos asetutte ulkomaille asumaan ryhdyn kirjeenvaihtoon kanssanne, mutta pelkään kompromettoivani Teidät Varsovassa, vaikka kirjeet kulkisivatkin Ruotsin kautta.
Meidän on ehdottomasti lähdettävä marssimaan kohti
Varsovaa. Kumpa siihen ryhdyttäisiin vain heti!
Vielä kerran toivotan onnellista matkaa. Jumala varjelkoon Teitä rakas Ruhtinatar, erityisesti matkallanne Pohjanmeren yli.
Suurimmalla uskollisuudella G. M.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä linkki Marskista.
http://www.mannerheim.fi/tori_s/haku.htm
Mannerheim toimi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan upseerina tsaarin armeijassa sotilasarvoissa kornetista kenraaliluutnantiksi. Monista tovereistaan poiketen hän osoitti suurta kiinnostusta ammattiinsa.
Ensimmäinen upseerintehtävä hänellä oli 15. Aleksandran rakuunarykmentissä Puolassa Kaliszissa 1889-1890.
http://www.mannerheim.fi/05_s_ura/s_puola.htm