Olen köyhä.Nimenomaan rahallisesti. Pankkitilin saldo 0,5 senttiä ja seuraavan kerran tuloja vasta 13 päivä. Olen työtön, työmarkkinatuella. Myöskin luottokelvoton, velkaa noin 12 tuhatta euroa, ainakin. Koulutin aikoinaan itseni teollisuusompelijaksi, nyt ei töitä ole ollut koko 2000 luvulla lähes lainkaan. säästöjä ei ole, olin koko 90 luvun äitiysvapailla.
Minulla on mies joka omistaa kaiken irtaimen, talon, yms autot jne lisäksi hänellä omia yhdessä oloaikanA karttuneita säästöjä 25 tuhatta. Miehen tulot noin 1500 kuussa käteen ja harrastuksesta alkaneesta sivujobista muutama satanen kuussa. Omat tuloni nyt kun olen työvoimapoliittisessa koulutuksessa lähes 700 euroa kuussa, lisäksi lapsilisä 2 lapsesta ja noin 120 euroa hoitorahana ja yhden lapsen opintotuki, joka menee kyllä opiskeluun kaikki, matkojen ja kirjojen jälkeen ei jää taskurahaa.
Minun tuloni siis noin 1000 euroa kuussa, josta maksan oman opiskelu matkakuluni,(80€) ruuat, netin,(40) lasten harrastukset(40), omat ja lasten vaatteet, ja pikkulaskuja(30€) sekä satunnaisia kuluja esim lasten kavereiden synttärilahjat,(20€) omat ja 2 lapsen puhelin laskut yht 60e, kampaajat, lääkärit, lääkkeet yms. Nyt on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan etten enää jaksa venyttää yhtään rahaa. vaikka kuinka miettisi menoja, tekisi budjettia, yrittäisi olla positiivinen niin tuntuu vain seiniltä jotka kaatuvat päälle. Mies ei ymmärrä ahdinkoani lainkaan, hänen mielestään olen laika, saamaton ja hän rankaisee minua pitämällä luentoja kuinka rahat riittää, tai mitä pitäisi tehdä.
Kun minä pinniskelen sen ongelman kanssa, mistä lapsille ruokaa ja vaatetta, hän miettii, vaihtaisiko auton tai hankkisiko esim taulutelkan vai tekisikö remonttia.
En tarvii sääliä, ihan vain neuvoja miten tehdä, vai voinko enää ikinä elää ihan tavallista elämää, tuntuu todella että saan maksaa tosi rankasti kaikista tähän mennessä elämässäni tehdyistä ratkaisuista.
Minulla on mies joka omistaa kaiken irtaimen, talon, yms autot jne lisäksi hänellä omia yhdessä oloaikanA karttuneita säästöjä 25 tuhatta. Miehen tulot noin 1500 kuussa käteen ja harrastuksesta alkaneesta sivujobista muutama satanen kuussa. Omat tuloni nyt kun olen työvoimapoliittisessa koulutuksessa lähes 700 euroa kuussa, lisäksi lapsilisä 2 lapsesta ja noin 120 euroa hoitorahana ja yhden lapsen opintotuki, joka menee kyllä opiskeluun kaikki, matkojen ja kirjojen jälkeen ei jää taskurahaa.
Minun tuloni siis noin 1000 euroa kuussa, josta maksan oman opiskelu matkakuluni,(80€) ruuat, netin,(40) lasten harrastukset(40), omat ja lasten vaatteet, ja pikkulaskuja(30€) sekä satunnaisia kuluja esim lasten kavereiden synttärilahjat,(20€) omat ja 2 lapsen puhelin laskut yht 60e, kampaajat, lääkärit, lääkkeet yms. Nyt on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan etten enää jaksa venyttää yhtään rahaa. vaikka kuinka miettisi menoja, tekisi budjettia, yrittäisi olla positiivinen niin tuntuu vain seiniltä jotka kaatuvat päälle. Mies ei ymmärrä ahdinkoani lainkaan, hänen mielestään olen laika, saamaton ja hän rankaisee minua pitämällä luentoja kuinka rahat riittää, tai mitä pitäisi tehdä.
Kun minä pinniskelen sen ongelman kanssa, mistä lapsille ruokaa ja vaatetta, hän miettii, vaihtaisiko auton tai hankkisiko esim taulutelkan vai tekisikö remonttia.
En tarvii sääliä, ihan vain neuvoja miten tehdä, vai voinko enää ikinä elää ihan tavallista elämää, tuntuu todella että saan maksaa tosi rankasti kaikista tähän mennessä elämässäni tehdyistä ratkaisuista.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Älä ainaskaan päätä päiviäsi, jos ei muuten niin lastesi takia.
vaihtaa kahelin ukon uuteen!
Matematiikka ei auta jos supistetut menot ylittävät reipaasti tulot. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko ja välissä on sateenkaari.
Älä lannistu.
Auttaiskohan ero puolisosta. Asumistuki ja sossu tulisivat silloin avuksesi ensi hätään.
Kelalla on laskuri jota voit käyttää. Tietysti asunnon vuokraaminen on hankalaa. Jos lapset ovat miehesi, hän joutuu maksamaan heistä tai saat elatusavun ennakkoa.
Jos puhuminen ei auta, harkitse eroa. Toisaalta yhteiskunnan pitäisi jo herätä ja käsittää, että pitäisi olla olemassa työtä, joka ei vähennä aikaisempia tuloa, silloin kun tulot ovat työmarkkinatuen tasolla.
Kyse ei ole pienistä tuloistasi vaan parisuhteenne pelisäännöistä.
Yksinkertaisinta olisi ryhtyä elämään yhdessä taloudessa.
Omat tuloni ovat huomattavasti pienemmät mutta ei meillä ole huollettaviakaan.
Minulla ei ole omaa tiliä. Eikä miehelläni.
On vain yksi yhteinen.
Minulla ei ole omia menoja.
On vain taloutemme yhteiset ja minun henkilökohtaiset.
Koskaan mieheni ei ole kysynyt minulta yhdenkään menoerän syytä.
Hän ei edes tiedä niistä.
Minä tarkistan kuukausittain luttikorttilaskun yhteenvedon.
Nykyään taloudellinen tilanteemme on, niukasti eläen, vakaa.
Pa-vuosiakin on eletty.
Päivien päätteeksi esitä miehellesi vaihtehdot: Yksi talous tai ulos!
Sulla jää säästöön noilla luvuilla ainakin 500 euroo kuussa, siis sÄÄSTÖÖN. En ymmärrä mistä valitat, sähän oon kroisos, ukkos maksaa vuokran ja varmaan kaiken mitä kotona tarvitaan ja sä valitat? Ukkos on ehkä idiootti mutta sulla on kyllä rahaa noilla tuloilla ja menoilla
Tekisitkö kuitenkin tarkan laskelman näkyviin, että minäkin saisin aikaiseksi sen viidensadan säästön? Kiitos etukäteen!
ainakaan.
Heitä tuo mies ulos, tai lähde itse.
Itsekäs äijä...
Kyllä toimeentulotukea voi hakkea ja kirkon diakonia auttaa, vaikka eivät antaisi toimeentulotukea!
hakea, mutta ketjun aloittajan tilanteessa miehen tulot otetaan myös huomioon, samoin kaikki muukin omaisuus, joten epäilen pahaa, ettei toimeentulotukea heltiä senttiäkään.
Kirkon tuesta olen kuullut, että sieltä voi joissain tilanteissa heltiä kymppi, pari, mikä ei loppupelissä auta yhtikäs mitään.
Opiskele aktiivisesti. Mene aikuislukioon ja yliopistoon, tai AMK:hon sellaiselle alalle mistä varmasti työllistyt. Sinnittele opintojen ajan, ja kun saat töitä, ota ero mokomasta äijästä.
Miehesi on velvollinen maksamaan lasten harrastukset ja vaatteet! Lopeta nettiyhteyden maksaminen, ja käske miehesi maksaa se. Avioliitossa yhteiset menot maksetaan yhdessä. Ei niin että toinen maksaa kaiken ja venyttää, ja toinen tuhlaa omiin huveihinsa ja säästää.
Minun vaimoni oli 7 vuotta tuloton opiskelija.No sai kai jotain päälle satasen opintotukea.Omat tuloni oli vielä 90-luvulla ulosmittauksessa opnitolainan takia.Mutta jälelle jäävillä tuloillani elettiin ja tehtiin yhteiset kesälomareissutkin.Tiukkaa aikaa elettiin ja rahaa oli niukasti.Mutta ei olisi tullut mieleenkään antaa vaimoni tulla toimeen sillä yli satasella kuussa.Vaan yhdessä käytettiin mitä talouteen tuli.
Ikävältä tuntuu lukea tuollaisesta miehestä. Jos hänelle ei järjen puhuminen auta, ota ero. Jos teillä ei ole avioehtoa, saat puolet miehesi omaisuudesta. Sillä varmasti pääset alkuun ja sen jälkeen saat tietysti kaikki sinulle kuuluvat yhteiskunnan tuet ja elatusmaksut.
että sulla on mies jonka kanssa rakastella. Se ei maksa mitään.
Laskin että sun 1000e tuloista jää jäljelle 730euroa, eli melkein kokonaan. Mihin sä saat noin ison summan kulumaan kuukaudessa? Varsinkin jos et asumisesta joudu maksamaan, ja jos miehesi edes maksaa omat ruokansa.
Voisiko kännykkälaskuissa, ruokakuluissa säästää? Kampaajat on ainakin ihan turhia jos on rahat tiukilla, kotonakin voi leikata hyvin hiukset.
Niin älä myöskään kirjoittele järjettömyyksiä! Itselläsi taitaa olla vaikeuksia laskuopin kanssa.
Älä välitä järjettömistä vastauksista, joissa väitetään jotakin säästöön jäämisestä ym. Ketähän halutaan harhauttaa olemattomalla laskutaidolla?
Teiltä ajattelemattomilta haluaisin kysyä, mistä voi säästää. Työmarkkinatuki on 500 e brutto ja koulutuksessa olevalle maksetaan lisää matkoja ja ruokaa varten, jotka kuluvat matkoihin ja ruokaan(koulutuspaikalla ruokailuun) eli se 200e.
Eli koko perheen ruokaan, lääkkeisiin lasten vaatteisiin ym. jää kysyjän tuloista 400 euroa kuukaudessa eli hänen "nettopalkkansa". Lisäksi käytettävissä ovatlapsilisät, jotka varmasti lapsi kuluttaa olemassaolollaan. Tosin asumisen kustantaa kaiketi puoliso, mutta kysyjä ruuan, puhtauden lääkkeet, lääkärit ja vaatteet.
Eihän ulkopuolinen voi tietää paljonko niihin menee (esim. terveysmenoihin).
Ei tilanne silti varmaan toivoton ole, kun nyt on siinä koulutuksessakin ja lama ainakin fyysisen työn kohdalla alkaa hälventyä.
Siis ostan ruuan, lasten ja omat vaatteet, omat ja lasten opiskelukulut, harrastukset, lääkkeet, poliklinikat, matkat lääkäriin, puhelinkulut, kampaajalla käynnnit. Nämä ainakin. Ottakaa huomioon että minä kustannan 5 hengen ruuan , siis myös mieheni ruuan, 3teini-ikäisen vaatteet ja ruuan,ja opiskelukulut yhdeltä sen mitä opintuki ei kata.
Joka kuussa emme käy kaikki lääkärissä tai kampaajalla enkä osta esim itselle lainkaan vaatteita kuin kirpputorita, näin myös lapsille lähes aina.
Säästäminen on mielestäni sitä, kun laitetaan jotai sivuun myöhemmin käyttöä varten. Ei sitä kunkaupassa pitää miettiä montako siivua enemän saa jotai leipää jollain hinnalla, kun joutuu ostamaan sen kalliimman pienen pakkauksen kun isoon edulisempaan ei sillä kertaa ole varaa. Eikä sitä että esim lasten urheiluvälineitä kouluun hankittaessa on pyydettävä ne naapurilta lainaan. Isän mielestä niiden hankinta on turhaa tai kuuluu koululle. En myöskään pääse ostamaan välineitä, koska mieheni kontroloi autojensa käyttöä tyyliin: ei turhia ajeluita.Minulla ei myöskään ole varaa ajaa autolla koska poltto aine kallista ja mies olettaa etä maksan myös muita auton käyttökustannuksia ajaessani hänen omistamallan autolla.
Kyllä, asun ilmaiseksi, mieheni omistaa talon kokonaan tai siis velan ja maksaa sen. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, en ole olut paikalla kauppkirjojen tai lainan oton aikana. Hän myös maksaa veden ja sähkön sekä autojensa kulut.Teen kotona kaikki kotityöt, lapset osan. Teen ne myös silloin kun olen työelämässä.
Olen käynyt soskussa juttelemssa asioista, mutta mitäpä he voivat? Mieheni uhkaa väkivallalla jos mene levittelemään meidän asioita siellä tai muualla. Erosta sen verran että hän on myös uhannut pitävänsä lapset koska hänen taloudellinen tilanne hyvä.
Kyllä, olen todella katkera kaikelle, en osaa enkä jaksa enää välittää mistään, oikeastaan suurin haaveeni on kostaa miehelleni kaikki se paska jota hän minulle syytänyt. Mieheni on omasta mielestään kunnon mies.
Mies nykyisin voi todella saada lapset taloudellisin perustein. Joskus muutenkin "tasa-arvon" nimissä. Missä voi säästää on ehkä kampaajakulut. (ei niistä kaiketi pankkitilisi kasva) Esim. hiukset kyllä leikkaisin itse nuoruudessani,avioliiton alkuaikoina ja myös mieheni hiukset muutaman kerran. Teen edelleen permanentin ja värjäykset itse Tosin suvussani oli useampikin kampaaja, joten olin opissa jo lapsena. Ihmisen pitää näyttää huolitellulta työelämässä, vaikka vaatteet olisivat kirpputorilta ja antaa luotettava vaikutus.
Yritä sinnetellä nyt vaan sinne työelämään jotenkin. Eikö paikkakunnallasi ole edes siivoojan työtehtäviä? Pianhan sinä miehesi palkan sivuutat.Eihän hänenkään palkka niin kovin suuri ollut.
Toisin on esim. laman aikaan yliopistotutkintoa velaksi suorittaneiden kohdalla, jotka jo 35-45 vuoden ikäisinä jopa poliitikkojen yllyttäminä lähtivät hakemaan pelastusta pitkistä ja raskaista opinnoista, vanhenivat opintojen ja lamavuosien aikana eikä fyysinen työkään enää sovi vanhan terveydelle, josta ei edes lamavuosina ja työttömänä yksikään instanssi huolehdi. Opinnoista jäivät vain suuret velat ja koulutetut aivot. Eläkkeellekään ei pääse ennen 65 vuoden ikää. Joustot ovat fiksioita. eihän lähes tyhjästä voi enää alentaa.
Jäljelle jää ainoastaan se työmarkkinatuki, jonka turvin pitäisi elää vuosikymmeniä.
Avioliitto rahastakin tuntuu arveluttavalle.
mutta ota ero. Miehesi on itsekäs, kypsymätön ja selvästi kykenemätön olemaan aviomies tai vanhempi. Millä oikeudella hän uhkailee terveyttäsi, jos yrität epätoivoisesti parantaa mahdotonta tilannettasi? Onko hänellä vikaa päässä, kun hän ei tajua, että rahasi eivät riitä koko perheen arjen kustantamiseen?
Voi olla vaikeaa saada töitä, mutta kannattaa yrittää, koska oma raha tuo valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Siivoustyöstä ei välttämättä paljonkaan saa, mutta ota selvää, jos olisi jotakin aikuiskoulutusta tai muita kursseja, joiden kautta voisit saada työpaikan. Aina kannattaa yrittää.
Lapsesi ovat jo teini-ikäisiä, ei heitä määrätä minnekään vatoin heidän omaa tahtoaan. Kannusta heitä etsimään kesätöitä ym. pieniä hommia kouluajan ulkopuolella sen verran kuin jaksavat tehdä, niin saavat omaakin rahaa harrastuksiinsa ja menoihinsa. Samalla heidän itsetuntonsa kasvaa, he saavat kokemusta työelämästä, ja on pienempi vaara, että he joutuvat koskaan samaan tilanteeseen missä sinä olet nyt.
Yleensäkin, naisen ei tulisi ikinä jättäytyä miehen elatuksen ja työssäkäynnin varaan. Siitä ei seuraa tasa-arvoa ja molemminpuolista kunnioitusta parisuhteessa. Mies alkaa katsoa vaimoaan alaspäin, pitää häntä holhottavanaan ja kiristää ja syyllistää häntä. Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon kotityötä tekee, miten hyvin ja antaumuksella lapsensa hoitaa ja kasvattaa ja kuinka pienellä rahalla herkulliset ateriat loihtii pöytään. Paljas raha on se, joka miehelle jotakin merkitsee.
Kyllä siivoustyöstäkin maksetaan enemmän kuin 1000 euroa kuukaudessa, ainakin isommissa kaupungeissa ja kun on työpaikka on mahdollista saada lapset erossa itsellen. Yllä oleva vastaaja ei ole lukenut ongelmaa tarkkaan.
Ko. henkilöhän on jo työvoimapoliittisessa koulutuksessa ja omaa jo aikaisemmankin ammatin.
Eikä kaikki lapset kaiketi olleet vielä teini-ikäisiä. Erossa voi käydä niinkin, että jää itse elatusavun maksajaksi, ilman lapsia.
Miehesi ei ole ymmärtänyt sitä, että myös hänellä on puolison ja lasten elatusvelvollusuus.
Laita, hyvä ihminen, ero vireille. Tekstistäsi ei ainakaan ilmennyt, että teillä olisi avioehto, joten erossa saat tasinkona puolet miehesi omaisuudesta, koska oma nettovarallisuutesi näyttäisi olevan nolla. Tulet pärjäämään hienosti, koska olet oppinut säästäväiseksi.
Yli 12-vuotiailta lapsilta kyllä kysytään erotilanteessa, kumman vanhemman luona he haluavat asua.
Tsemppiä.
siivoustyössä ja bruttopalkka on 1096€/kk. Että voipi myös käydä niin, että jää vähemmän käteen, kun töihin lähtee. Onhan tosin muitakin siivoustöitä kuin alimman palkkaluokan mutta niitä eivät esim. toimistosiivoukset ole.
Tervetuloa alalle, realiteetit paljastuu pian.
Olen kuullut että rakennustyömailla siivoojat tienaavat ainakin hyvin, raskasta ja likaista työtähän se on.
Toimistosiivoojan palkka on kaiketi paikkakuntakohtainen.
Jossain olen nähnyt että vammaisten yksitysiavustajallekkin maksetaan melko hyvää palkkaa. Ihmetellyt hieman asiaa.
pelaamaan pokeria
ovesta pihalle.Ihan oikeasti ukon kuuluisi osallistua perheen menoihin.Minä en katsoisi päivääkään tuollaista.Sinähän olet vain ilmainen
kotiapulainen ja sänkykaveri sekin ilmainen.
Helpommin tulet toimeen lastesi kanssa keskenään.
Hae ihmeessä itsellesi ja lapsillesi vuokra-asunto ja laita sen jälkeen eroasia vireille.
Saat välittömästi kun olet muuttanut yksinhuoltajan edut, eli korotetun lapsilisän ja elatusmaksun lapsista sekä noin pienillä tuloilla melko suuren asumistuen. Jos joudut vielä hakemaan lisäksi toimeentulotukea, niin miehesi tuloja eikä omaisuutta ei enää oteta huomioon kun asutte erillään.
----
Muista myös ehdottomasti tehdä sellainen sopimus elatusmaksun maksamisesta, että sosiaalivirasto maksaa sen sinulle ja he perivät sen sitten mieheltäsi. Sillä jos raha-asiat ovat noin ongelmallisia kun yhdessä olette, niin takuulla hän "pelleilee" niiden elatusmaksujenkin maksun kanssa. Sosiaalivirasto kun ne maksaa, niin tulevat aina määrättynä päivänä tilillesi, maksaa se miehesi niitä sinne tai ei.
-----
Kirjoituksestasi ei tullut esille sitä, onko teillä avioehto, jos on, niin silloin et tietenkään saa erossa itsellesi mitään, mutta jollei ole, niin silloinhan sinulle kuuluu osa omaisuudesta.
Kirjoitit myös, että lapsesi ovat jo teini-ikäisiä, siinä tapauksessa kysytään erotilanteessa heidänkin mielipidettään kumman vanhemman luona haluavat asua, joten sitä miehesi uhkailua lasten pitämisestä ei kannata noteerata.
Kannattaa myös mennä keskustelemaan tilanteesta sosiaalivirkailijan kanssa ja kerrot myös hänelle seikkaperäisesti tilanteestasi. Luulisin, että myös hän on sitä mieltä, että ero on paras ratkaisu sinun kohdallasi.
Tsemppiä sinulle ja älä jää enää ihmettelemään, vaan ala toimimaan, sillä miksi kannattaa elää tuollaisessa parisuhteessa mikä ei toimi. Sinulla ja lapsillasi on vielä hyvä elämä edessänne ja yksinhuoltajana pärjäät takuulla hienosti.
Terv.
Aikanaan saman kokenut 4 lapsen yksinhuoltaja
Neuvoja on paljon, mutta huolestun silti hieman seurauksista. Liian paljon väkivaltaa liittyy myös eroprosesseihin.
Tiedossani on myös monia tapauksia, joissa isä onkin saanut lapset mm. lapset jäivät maatilalle, kun alkuaan kaupunkilaisäiti otti eron ja muutti kotikaupunkiinsa takaisin.
Yksin jäänyt äiti jäi maksamaan elatusapuja alle kouluikäisille lapsille, kunnes vasta toinen lapsista isona muutti äidin luo toiselle paikkakunnalle
Kyseisessä tapauksessahan ei ole kyse alle kouluikäisistä lapsista, vaan murrosikäisistä !
Jos eroprosessiin liittyy väkivaltaa, niin sitä on kyllä mitä todennäköisemmin ollut jo ennen eroakin. Jos väkivaltaa ilmenee, niin silloin tietenkin pitää käydä lääkärissä ja tekemässä samoin tein rikosilmoitus. Kyllä se väkivalta useimmiten siihen loppuu, kun pahoinpidelty osapuoli vain tekee asian eteen jotain.
Aika outoa, että joku alkaa huolestumaan eron seurauksista, eiköhän pitäisi olla huolestunut äidin ja lasten hyvinvoinnista toimimattomassa ja huonossa parisuhteessa. Siinähän niitä huonoja seuraamuksia vasta tuleekin.
Sellaisesta puolisosta kenellä on taipumusta väkivaltaisuuteen pitää ottaa ero ehdottomasti, ei sellaista tarvitse eikä pidä kenenkään sietää.
Kirjoittaja kertoo kolmesta lapsesta, joista yksi opiskelee jo opintorahan turvin ja kaksi saa lapsilisää. Muut kirjoittajat olettavat lasten olevan murrosikäisiä, en ole saanut ikään vahvistusta.
Alla ote:
lisäksi lapsilisä 2 lapsesta ja noin 120 euroa hoitorahana ja yhden lapsen opintotuki, joka menee kyllä opiskeluun kaikki, matkojen ja kirjojen jälkeen ei jää taskurahaa.
Minun tuloni siis noin 1000 euroa kuussa, josta maksan oman opiskelu matkakuluni,(80€) ruuat, netin,(40) lasten harrastukset(40), omat ja lasten vaatteet, ja pikkulaskuja(30€) sekä satunnaisia kuluja esim lasten kavereiden synttärilahjat,(20€) omat ja 2 lapsen puhelin laskut yht 60e, kampaajat, lääkärit, lääkkeet yms. Nyt on
Kun alkuotsikko on päätänkö päiväni, pitäisi neuvojienkin hieman harkita.
Murrosikäisyys on suhteellinen käsite, joku pitää 11 vuotiastakin jo murrosikäisenä, toinen vasta 15-16 vuotiasta.
Kukaan ei tällä palstalla pysty päättämään, kenelle lapset erossa annetaan, ei myöskään sitä kenen luona he haluavat tositilanteessa asua.
Nykyisin kaikki haluavat säästää ja oikeus voi määrätä lapset varakkaammalle. Kokemuksesta myös tiedän, että rikkaampi puoliso usein käyttää lahjontaa juuri ko. ikäisten suhteen.
Kannattaa ottaa huomioon ja punnita kaikki mahdollisuudet tarkkaan, ennen radikaaleja toimenpiteitä ja myös neuvoissa maltillisuutta.
Emme me täällä palstalla päätä oikeusistuimen asioita, emmekä tiedä edes läheskään kaikkea asiaan liittyvää.
Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan ja jos ovat jo todella kaikki kolme murrosikäisiä, lentävät pian pesästä jo poiskin.
Olen seurannut läheltä useita eroja omani lisäksi.
Lisäys vielä edellisiin aikaisempiin kirjoituksiin. Myös lapsen sukupuoli vaikuttaa
päätöksiin. Alla ote nykyisestä käytännöstä, jossa ei puhuta lapsen mielipiteestä mitään.
Vaikka lasta kuullaan se ei tarkoita että mielipidettä noudatetaan. Jos puolisot ovat yksimielisiä, se usein vaikuttaa päätökseen.
Tuomioistuimet - Käräjäoikeudet - Hakemusasiat - Perheasiat
Avioero
Avioeron hakeminen on kaksivaiheinen menettely.
Avioerohakemuksen jättämisestä käräjäoikeuteen alkaa kulua puolen vuoden pituinen harkinta-aika
Avioerohakemuksen yhteydessä voidaan ratkaista yhteisiä alaikäisiä lapsia koskevat asiat eli lasten huolto, asuminen, elatusapu ja tapaamisoikeus. Puolisot voivat sopia näistä asioista keskenään tai kääntyä sosiaaliviranomaisten puoleen sopimuksen tekemiseksi.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia
Avioerossa vanhemmat tai toinen vanhemmista voivat tehdä käräjäoikeudelle hakemuksen yhteisten alaikäisten lasten huollon, asumisen, elatusavun ja tapaamisoikeuden määräämiseksi. Hakemus pannaan vireille liitännäisenä vaatimuksena avioerohakemuksen yhteydessä tai erillisenä asiana.
Lasten kotikunnan sosiaalilautakunta voi hakemuksesta vahvistaa vanhempien lastensa asioista avioerotilanteessa tekemän sopimuksen.
Riitatilanteessa käräjäoikeus ratkaisee lasta koskevat asiat lapsen edun mukaisesti.
Käräjäoikeus voi hakemuksesta muuttaa lasten asioissa annettua aikaisempaa päätöstä, jos lasten tai vanhempien oloissa on tapahtunut päätöksen antamisen jälkeen ratkaisevia muutoksia.
Riitatilanteessa käräjäoikeus pyytää lapsen kotikunnan sosiaaliviranomaiselta selvityksen perheen tilanteesta ja sosiaaliviranomaisen ehdotuksen huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden määräämisestä lapsen etua silmällä pitäen.
Vanhemmat voivat itsekin kääntyä suoraan sosiaaliviranomaisten puoleen ja pyytää heitä sovittelemaan asiaa.
Päivitetty 7.3.2008
Tässä myös ote avaajan tekstistä: "3teini-ikäisen".
Etkö tiedä, että lapsilisää saa 17-vuotiaaksi saakka, joten kyllä lapsilisän saaja voi olla aivan hienosti jo murrosikäinen.
Lopeta ihmeessä jo tuo typerä jankutus. Ei liity itse akuutti onglemaan paljoakaan. Lue se miten oikeus nykyisin toimii lasten huoltajuuskiistoissa. Otatko vastuun toisenlaisesta päätöksestä. Asianomainen itse pelkää että ei saa lapsia ja ne murrosikäiset voivat todella olla 11-17 välillä. Asianomainen itse tietää lasensa oikeat iät. ET SINÄ voi lapsia hänelle netin kautta määrätä tai luvata.
Sinähän se täällä jankutat aivan idioottimaisia juttuja.
---------
Sinä kirjoitit:
"Kirjoittaja kertoo kolmesta lapsesta, joista yksi opiskelee jo opintorahan turvin ja kaksi saa lapsilisää. Muut kirjoittajat olettavat lasten olevan murrosikäisiä, en ole saanut ikään vahvistusta."
---------------------
Edellinen kirjoittaja kirjoitti näin:
Tässä myös ote avaajan tekstistä: "3teini-ikäisen".
"Etkö tiedä, että lapsilisää saa 17-vuotiaaksi saakka, joten kyllä lapsilisän saaja voi olla aivan hienosti jo murrosikäinen."
-------------------
Ei edellinen kirjoittaja lapsia kenellekkään ollut määräämässä, eikä alkuperäisen kirjoittajan lasten ikiä sen paremmin kommentoinut, kuin vain oli linkittänyt ap kirjoittaman pienen tekstinpätkän tänne.
Lopeta itse tuo vaahtoaminen siitä miten oikeus nykyään toimii, et sinä oikeuden päätöksiä täällä pysty ennakkoon sanomaan, koska asiat käsitellään tapauskohtaisesti.
ETKÄ SINÄ VOI KETÄÄN KIELTÄÄ TÄÄLLÄ KIRJOITTAMASTA, VAI KUVITTELETKO OLEVASI JOTENKIN YLI MUIDEN.
Kiitos tuesta. Selvyyden vuoksi kerron, että en ole naimisissa vaan avoliitossa, jos eroon päädymme, en edes halua mieheltäni muuta kuin lapset, ja tässä tarkoitan sitä, että he saisivat pääasiassa asua kanssani. En kuitenkaa meinaa heitä estää tapaamasta isää nin paljon kuin mahdollista. Muta perushuolto on tultava minulta, mies ei ole koskaan halunut ohjata tai kasvttaa lapsia tai ole pitänyt heidän elannostaan huolta. Ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän hän on sitämieltä, että pystyvät jo itse huolehtimaan itsestään, läksyistä, syömisestä, menoistaan jne
Lapseni ovat 11-17 vuotiaita ja meidän yhteisiä.
Itsehän olen tähän jamaan ajanut itseni kun olen ollut niin sinisilmäinen ja uskoneut mieheni olevan kunnollinen myös siinä mielesä että elättäisi perheen silloin kun en kykene itse. Voisi kertoa jopa surkuhupaisia juttuja siitä, miten meillä on selvitty rahallisesti ja kuinka aina se olen minä joka olen tuhlannut ne käyttövarat, oli ne sitten palkkaa tai korvausta.
Suurin kiista onkin juuri se, mistä rahat tulevat.
Vielä olisi yksi päivä kiristettävä vyötä, sitten voin ostaa jääkaappin edes perustarpeet.
Ja yks juttu, kyllä minä olen koittanut laittaa pienistä tuloista myös säästöön, mutta kun tulee jokin yllätys meno, esim lasten kengät hajoo, lippu hukkuu, tms niin siinä ne säästöt menee äkkiä. Lisäksi kelan rahoja voi joskus joutua odottamaan pitkäänkin, yli viikon ja sekin tuo epävarmuutta rahasioihin.
Mietin yöllä, että jos nykylaki olisi ollut voimassa lapsia hankittaessa, en olisi tehnyt yhtä ainutta, vaikka aina unelmoin jo pienenä omista vauvoista. Minulta meni hampaat odotusaikana ja vuodin synnytyksissä lähes kuiviin (ei ollut nykyistä hammashuoltoa ei äitiyshuoltoa, ei edes palkallista äitiyslomaa
päivääkään). Sitten vielä puhutaan isän oikeudesta lapsiin. Pahimmassa tapauksessa nainen saa synnyttää lapset suoraan miehen ja tämän uuden (mahdolliseti lapsettoman) vaimon syliin ja lahjoittaa "uusperheelle" suuren osan palkastaan
Sinun tapauksessa avoliitto saattaa pelastaa lapset sinulle. Ennen muinoin sekin oli itsestään selviö. Niinkuin lähetin viestiä
paikkakuntasia sosiaalivirastolla on melko ratkaiseva asiantuntijavalta asiassa, oikeuden lisäksi. Jos pystytte yhdessä päättämään asioista
tilanne on lähes ratkaistu, jos haluat erota. Opiskeleva lapsi saisi enemmän yhteiskunnan tukea, jos hän asuisi yksinään.
Alla osoite eli lähde, josta lakitieto on poimittu Kannatta harkita ja miettiä eri mahdollisuuksia ja ehkä kyselläkkin asinatuntijoiden mielipiteitä:
http://www.oikeus.fi/5897.htm
Lisään vielä edellisiin kirjoituksiini,(olen vastaillut käyttäen eri nimimerkkejä), että kun lapsesi ovat syntyneet ja kasvaneet avoliitossa, merkittävin asia on mahdollisessa erossa ja elatusvelvollisuutta pohdittaessa, onko lapset isänsä tunnustamia. Lapset jotka syntyvät avoliitossa ovat ilman tunustusta ilman muuta juridisesti "äidin" lapsia.
Eli jos lapsia ei ole tunnustettu virallisesti, saat lapset ilman muuta. Elatusapua erossa asuessasi vasta sen jälkeen, kun lapset on virallisesti tunnustettuja.
Äläkä lannistu.
Kuten jo kirjoittelin lasten iällä ei nykyisin ole niin ratkaisevaa merkitystä, vaan muilla juridisilla seikoilla ja sosiaalilautakunnan lausunnolla ja isän mielipiteellä asiassa.
Oikeuden velvollisuus on päättää asioista lapsen edun mukaisesti ja mikä se heidän mielestään milloinkin on, ei ole meidän tiedossa eikä meidän tällä palstalla päätettävissä, jota seikkaa olen korostanut. Oikeudenpäätökset vaihtelevat melkoisesti eri paikkakunnilla.
Tietysti jo lähellä täysikäisyyttä olevaa lasta ei määräillä, päättää oikeus ja sosiaalilautakunta mitä tahansa, mutta juuri talouteen niillä päätöksillä on merkitystä, eli kuka maksaa kenellekkin ja kuinka paljon, jos asutte eri talouksissa.
Toivotan onnea päätöksen teossa
Lapset on kyllä tunnustettu, mutta minä olen heidän huoltajansa yksin. Mikäli mies haluaisi lapset huolletavakseen yksin, pitäisi hänen kai hakea sitä jostain, ja en ole aivan varma, saisiko hän huoltajuuden, koska mikäli oikeuteen mentäisiin, ei mulla ois varaa juristeihin. Siksi oonkin tosta erosta ajatellu että toteutan sen hieman myöhemmin, viimestää kun nuorin on täysi-ikänen. Voipi tuntua hullulta ajatukselta odottaa vielä 6 vuotta, mutta minun viimeiset 10 vuota on ollu niin rankkoja, että jos vain saan työtä näiksi 6 vuodeksi, että en ole rahallisesti niin riippuvainen lasten kanssa miehestä, on se paljon.
Me elämme kuin eri taloudessa, jopa joskus asiatkin välittyvät lasten kautta. En syytä miestäni muusta kuin siitä että hän on täysin välinpitämätön perheestään.
Voi että minä ymmärrän tuon säästämisen vaikeuden.. On aivan sama tilanne sen suhtee, että kun vähästä yrittää säästää, niin jonkun (kengät, imuri, pesukone..) hajotessa säästöt menee siihen. Ja koska käytännössä aina jotakin hajoaa about kerran-pari vuodessa, niin säästöjä ei käytännössä kerry : (
Eroa jo ihmeessä! Tulet taloudellisesti aivan yhtä hyvin toimeen ilman miestäsi, kun sinun ei tarvitse häntä ruokkia! Puhumattakaan henkisen hyvinvoinnin kasvusta! Hän on aivan selvästi aivopessyt sinut epävarmaksi! Älä anna hänen aivospestä itseäsi! Lähde lätkimään, kyllä saat asunnon ja tulet toimeen ilman häntäkin. Lapsesi ovat niin isoja ettei heitä voi pakottaa isänsä luokse asumaan jos eivät halua. Saat yksinhuoltajan lapsilisät ja elatusmaksut. Tai vaihtoehtoisesti otatte yhteishuoltajuuden, jolloin kumpikaan ei maksa elareita, ja lapset ovat joka toinen viikko isänsä luona. SILLOIN HÄNEN ON PAKKO OSTAA RUOAT LAPSILLE NOIDEN VIIKKOJEN AIKANA! Oppiipahan pentele tuntemaan ruoan arvon tänä päivänä, puhumattakaan työstä ja vaivasta, minkä sen eteen joutuu tekemään, kun ruokkii ja hoitaa lapset yksinään!
Voimia Sinulle!
Minun matikkani mukaan ei teistä kumpikaan oikein selviä erosta. Mies jos joutuu maksamaan lapsista, eikä saa enää kotiruokaa, on kovilla jos lapset jäävät kaikki äidille.
Toisaalta, erossa pitää löytää asunto, jos saa työtä, ei asumistuki ole kovin suuri tai se putoa pois kokonaan, eikä työttömänä rahat riitä sen paremmin kuin nytkään. Asuntohan teillä on.
Miehen pitäisi ymmärtää sinulle lankeavien laskujen ajoittainen suuruus eikä haukkua.
Tietysti kannattaa etsiä ravitsevia ruokia, jotka eivät maksa paljoa. Puurot ja makkara- ja munaruuat ovat edullisia. Kaiketi sen jo tiedätkin.
Mikä sun ongelma oli? Jos mies omistaa talon niin hän huolehtii myös siihen kohdistuvista laskuista kuten lämmitys, roskat, loka-autot, lainat, pihatyöt, jne. Pyydä suuremmissa kuluissa miestäsi osallistumaan lasten välttämättömin hankintoihin (jos on lasten isä). Tonnilla sun pitäis kuukausi pärjätä. Vaikka ostaisit ruoatkin. Hmmmmm?
Tunnen samanlaisen perheen, joka teillä. On yksi lapsi ja avoliitto.Eivät enää asu yhdessä.
Miehen nimissä asunto ja hän maksoi palkallaan asuntovelan lyhennykset ja korot sekä auton ja sen kulut lisäksi omat harrastuksensa.
Avopuoliso maksoi kaikki asunto, ruoka ym perheen kulut.
Lopputulos, kun ero tuli avovaimo sai lähteä talosta vain omat vaatteet ja henkilökohtaiset tavarat mukanaan ja lapsesta yhteishuoltajuus.