2. Nefi. 25
23 Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.
Siis pelastumme armosta, mutta tekommekin tarvitaan.
Kuinka ihminen voi erottaa hyvän pahasta, kun maailmassa on niin paljon ristiriitaisuuksia:
Moroni 7
14 Ja nyt, varokaa, rakkaat veljeni, ettette katso sellaisen, mikä on pahaa, olevan Jumalasta tai sellaisen, mikä on hyvää ja Jumalasta, olevan Perkeleestä.
15 Sillä katsokaa, veljeni, teille on annettu arvostelukyky, jotta voisitte erottaa hyvän pahasta; ja arvostelutapa on yhtä selvä — jotta voisitte tietää täysin varmasti — kuin päivänvalo eroaa pimeästä yöstä.
16 Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta.
17 Mutta mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa, silloin te voitte tietää täysin varmasti, että se on Perkeleestä, sillä tällä tavalla Perkele toimii, sillä hän ei kehota ketään tekemään hyvää, ei yhden yhtäkään, eivätkä hänen enkelinsäkään eivätkä ne, jotka alistuvat hänen valtaansa.
18 Ja nyt, veljeni, koska te tunnette sen valon, jonka mukaan voitte arvostella ja joka valo on Kristuksen valo, katsokaa, ettette arvostele väärin, koska sillä samalla tuomiolla, jolla te tuomitsette, teidätkin tuomitaan.
19 Sen vuoksi minä pyydän teiltä hartaasti, veljet, että tutkisitte uutterasti Kristuksen valossa, jotta voitte erottaa hyvän pahasta; ja jos te tartutte kaikkeen hyvään ettekä sitä tuomitse, te olette varmasti Kristuksen lapsia.
23 Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.
Siis pelastumme armosta, mutta tekommekin tarvitaan.
Kuinka ihminen voi erottaa hyvän pahasta, kun maailmassa on niin paljon ristiriitaisuuksia:
Moroni 7
14 Ja nyt, varokaa, rakkaat veljeni, ettette katso sellaisen, mikä on pahaa, olevan Jumalasta tai sellaisen, mikä on hyvää ja Jumalasta, olevan Perkeleestä.
15 Sillä katsokaa, veljeni, teille on annettu arvostelukyky, jotta voisitte erottaa hyvän pahasta; ja arvostelutapa on yhtä selvä — jotta voisitte tietää täysin varmasti — kuin päivänvalo eroaa pimeästä yöstä.
16 Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta.
17 Mutta mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa, silloin te voitte tietää täysin varmasti, että se on Perkeleestä, sillä tällä tavalla Perkele toimii, sillä hän ei kehota ketään tekemään hyvää, ei yhden yhtäkään, eivätkä hänen enkelinsäkään eivätkä ne, jotka alistuvat hänen valtaansa.
18 Ja nyt, veljeni, koska te tunnette sen valon, jonka mukaan voitte arvostella ja joka valo on Kristuksen valo, katsokaa, ettette arvostele väärin, koska sillä samalla tuomiolla, jolla te tuomitsette, teidätkin tuomitaan.
19 Sen vuoksi minä pyydän teiltä hartaasti, veljet, että tutkisitte uutterasti Kristuksen valossa, jotta voitte erottaa hyvän pahasta; ja jos te tartutte kaikkeen hyvään ettekä sitä tuomitse, te olette varmasti Kristuksen lapsia.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Taikakalsareiden käyttöä, kymmenysten maksamista MAP-kirkolle,...
On rakastettava toisia kuin itseään ja seurattava jeesuksen Kristuksen viitoittamaa tietä. On uskottava Isään ja Poikaan, ja lunastustyöhön. On tehtävä parannus ja otettava kaste. On konfirmoitava. On elettävä liittojen mukaan loppuun asti ja kestettävä. On mentävä temppeliin ja tehtävä liitot ja sinetöitävä puolisoonsa. On annettava toisille anteeksi, oltava pyyteetön ja sopivasti hiljainen. Ei saa toitottaa hyviä tekojaan. Kalsareilla ei pelastu. ne muistuttavat meitä liitoistamme, mutta eivät ole enempää maagisia kuin evlut papin stola. Kymmenykset säädettiin Raamatussa eläinuhrien lopettamisen jälkeen. Ne auttavat epäitsekkyyteen, ja osoittavat kuuliaisuutta Herrallemme. Tällaista opetetaan MAP- kirkossa, taikuus on kiellettyä, taikurit vaaditaan tilille kuten huorintekijät ja murhaajat. Tämä on evankeliumin mukaista elämää, emme halua elää maallisten tapojen mukaisesti, sillä ne tuottavat lopulta murheen ja turmion. Tämö on näin todella yksinkertaista, eikö vain? Emme me ole mitään kummajaisia, me MAP- kirkon jäsenet.
Eli kaikenlaisia rituaaleja ja taikapuuhasteluja.
Ja ehkä sanottava kauniita sanoja keskustelupalstalla joskus harvoin, vaikka pääpointti on toisten sättiminen ja pilkkaaminen...
varoitamme maailmaa maailmallisesta menosta. Kerromme mikä menee väärin. Kerromme pelastuksesta. Kerromme aidon ja alkuperäisen Kristuksen evankeliumin oppeja. Joillekin on käytettävä sitä kieltä, mitä he ymmärtävät, koska ovat kovakorvaisia ja se johtuu pirusta. Yritämme auttaa. Muistaka, että profeetat on ennenkin tapettu vainon jälkeen, jopa Jeesus murhattiin ristillä, mutta se olikin tarkoitus sovitustyön vuoksi. Muuten kukaan ei voisi pelastua. Meitä aitoja MA- kirkon uskolisia jäseniäkin haukutaan sättijöiksi ja valehtelijoiksi. Näin pitääkin olla kirjoitusten mukaan.
Et vain sitä itse huomaa. Olet sättinyt paljon rankemminkin tällä palstalla.
Voithan sinä ihan vapaasti verrata Jeesusta, Joseph Smithiä ja David Koreshia...
tekee syntiä muuttuu hän mustaksi?
Ja kun ihminen tekee hyviä töitä muuttuu hän mustasta valkoiseksi?
mieli!
Mitä hyvää ja mitä pahaa olen tehnyt, mistä itse erottaa onko tehnyt hyvää vai pahaa.
ohjaako omatunto kaikkia hyvään vai voiko ihmisellä omatunto olla vajavaisesti muodostunut.
jos on vajavainen omatunto, tuomitaanko sen mukaan että on tehnyt omatuntonsa mukaan oikein.
vai tuomitaanko sen mukaan mitä todellisesti on tehnyt, oli se ihmisen kehittymätöntä omatuntoa vastaan tai saman suuntainen - eli ihminen itse on omatuntonsa mukaan tehnyt oikein, mutta teko on uskonnon mukaan väärä.
tekoina määräytyy tietenkin sen mukaan mitä voimme tietää. Siellä missä ei ole lakia annettu ei ole myöskään rangaistusta vann Kristuksen sovitus kattaa tietämättömyydessä tehdyt synnit.
Toinen asia on taas, jos ihminen ei kuuntele omantuntonsa ääntä vaan paaduttaa itsensä niin, ettei Herran Henki enää kiistele hänen kanssaan. Silloin omatunto lakkaa varoittamasta ja ihminen on vajonnut synnin orjuuteen ja joutuu aikanaan maksamaan siitä oikeudenmukaisuuden vaatimuksen mukaan, niinkuin Alman opetuksissa tuossa toisessa ketjussa mainittiin.
mahdottomuuden mikäli toinen osapuoli heti alkajaisiksi esittää olevansa ainossa oikeassa uskossa, koska hän samalla tulee määritelleeksi toisen uskovan vääräuskoiseksi ja lisäksi esittää itsellään olevan "ainoa oikea" pappeuden valtuus.
Muistanet Tapani, että itse asiassa vuosia ummistin korvani tuolle kristittyä syvästi solvaavalle väitteelle. Puolustin myös mormoneja kuten muitakin uskovia. Lopulta ymmärsin olevani mormonikäsityksen mukaan vääräuskoinen, enkä enää ole edes yrittänyt vakavaa dialogia.
Hyvät teot syntyvät uskosta, kuten Raamattu meitä opettaa.
10 OHJETTA USKONTOJEN VÄLISEEN VUOROPUHELUUN
Tanskalainen ekumeeninen järjestö Informations- og Samtaleforum for Kristendom og Nyreligiøsitet, IKON, määritteli vuonna 1998 eettiset ohjeet uskontojen välistä vuoropuhelua varten:
1. Sopikaa dialogin ennakkoehdoista
On tärkeää sopia tai vähintään tehdä toisilleen selväksi, millä ehdoilla dialogia käydään. Mikä on päämäärä? Mihin tulemme käyttämän mahdollisesti saamiamme tietoja? Emme halua työskennellä salaisen esityslistan pohjalta keskustellessamme ihmisten kanssa, joilla on toinen uskonnollinen vakaumus kuin meillä.
(Alkuun)
2. Kunnioita toista ihmistä
Meidän täytyy pystyä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä. Kunnioitus merkitsee, että näemme toisen ihmisen ainutlaatuisena yksilönä, emmekä jonkun uskonnollisen vakaumuksen, liikkeen tai yhteisön tyypillisenä kannattajana. Kunnioitus merkitsee, että emme kohtele keskustelukumppaneitamme objekteina. Kunnioitus merkitsee halua muuttaa omia ennakkoluulojaan. Kunnioitus merkitsee, että otamme toisen vakavasti. Kunnioitus ei merkitse, että meidän täytyisi olla samaa mieltä tai kritiikittömiä tai olla ilmaisematta omia mielipiteitämme. Mikäli päädymme siihen, ettemme voi kunnioittaa sitä mitä toinen edustaa, tämä saa olla prosessin lopputulos. Emme voi olettaa, että keskustelukumppanimme käsitykset vastaavat täysin hänen uskonnollisen yhteisönsä käsityksiä.
3. Ole avoin ja rehellinen
Emme pelaa peitetyillä korteilla emmekä pyri peittämään sitä, että myös meidän perinteessämme on kyseenalaisia ja kritisoitavia piirteitä. Kristillinen usko on kertomus siitä, miten Jumala - synnistä huolimatta - rakastaa ihmistä. Meidän ei ole tarkoitus puolustaa Jumalaa eikä kirkkoa, vaan kertoa toivostamme.
4. Ole kriittinen ja rakentava
Kun kunnioitamme toisia ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan, meillä on lupa myös kysyä kriittisiä kysymyksiä ja kritisoida. Kritiikin tulee olla rakentavaa suhteessa siihen henkilöön, jonka kanssa käymme dialogia. Tämä ei tarkoita, että kritiikki ei voisi olla selkeää tai kovaa, mutta meidän täytyy koko ajan muistaa, että toisen täytyy voida käyttää sitä myönteisesti ja rakentavasti.
5. Kunnioita sitä, mikä on toiselle pyhää
Samoin kuin jotkut asiat ovat meille pyhiä, on jotain mikä on pyhää toiselle. Meidän täytyy kunnioittaa sitä, jos haluamme kunnioittaa toista ihmistä. Kyse voi olla rituaaleista, uskonnollisista esineistä tai jostain vastaavasta.
6. Tunne ja tunnusta lähtökohtasi
Emme ole dialogissa vailla ennakkokäsityksiä. Meillä on oma näkökantamme, oma lähtökohtamme. Jotta toinen ihminen voisi sijoittaa meidät johonkin, meidän täytyy tuoda ilmi lähtökohtamme mahdollisimman selvästi. Uskontodialogissa ei ole neutraaliutta, vaan molemmilla osapuolilla on oikeus halutessaan tuoda esiin oma tahtonsa.
7. Pidä omaa näkökantaasi aloituspisteenä
Uskontodialogi voi auttaa meitä syventämään omaa näkökantaamme tai saada meidät muuttamaan sitä. Dialogi voi johtaa siihen, että opimme paremmin tuntemaan itsemme tai siihen, että käsityksemme itsestämme ja omista mielipiteistämme uudistuvat.
8. Pyri näkemään asiat toisen näkökulmasta
On mahdotonta asettua täysin toisen asemaan, mutta voimme yrittää niin pitkälle kuin se on mahdollista. Ei ole kyse samaistumisesta, vaan ymmärtämisestä.
9. Odota toiselta samaa kuin itseltäsi
Dialogi ei voi olla yksipuolista, eikä sitä voida käydä vinolla pohjalla. Sen takia meidän täytyy tehdä toiselle selväksi, että odotamme häneltä samaa kuin mitä itse pyrimme antamaan.
10. Tue luottamuksen kehittymistä
Uskontodialogin laatu riippuu siitä, kuinka syvä keskinäinen luottamus siinä saavutetaan.
Luottamuksen voi pilata myös epäterve, vääränlainen todellisuuden ohittava lojaliteetti.
Tuskin pelastumme, vaikka kuinka osoitamme lähimmäisemme kelvottomaksi Herran edessä tai jopa mieleltään häiriintyneeksi.
Lopulta pelastumme yksin armosta.
Turust
hyvistä neuvoista rakentavaan keskusteluun. Nuo ohjeet sopivat varmasti hyvin myös muihinkin keskusteluaiheisiin.
Jos noita kaikki noudattaisivat, niin saisimme aikaan tosi hyviä ja rakentavia keskusteluita, joissa saavana puolena olisi kaikki osapuolet.
Nykyään johtamisessa ja ongelmien ratkaisuissa yrityksissäkin on yhä enemmän korostettu ryhmätyön tärkeyttä. Mitä useampi mielipide esitetään käsiteltävästä asiasta niin sitä parempi yhteinen päätös voidaan saada aikaan. Eli ryhmän aikaan saama päätös voi olla parempi kuin parhaan ryhmän yksittäisen jäsenen päätös.
Ekumeenisen vuoropuhelun lähtöoletus taitaa olla, että kaikki kristilliset kirkot ovat oikeita erilaisuudestaan huolimatta. Sikäli se on totta, että jokaisessa on jotain oikeaa. Niinpä usko Kristukseen on yhteistä. Piankin tullaan kuitenkin suuriin vaikeuksiin, jos kysytään mitä tuo usko on.
Jos pohjana ovat ekumeeniset uskontunnustukset, niin keskustelun lähtökohta on jo rajattu, mutta jos lähtökohtana on se, mitä sanotaan Raamatussa, niin keskustelu MAP-kirkon ja muiden kirkkojen välillä on mahdollista.
MAP-kirkon opillisena lähtökohtana on Raamattu ja elävä Jumala ja hänen Poikansa Jeesus Kristus sekä Pyhä Henki, jotka kaikki ovat paitsi eri persoonia myös eri olentoja. Lähtökohtana on myös se että Jumala voi antaa uusia ilmoituksia ja ettei kaikki ole Raamatussa, vaan Jumala ja Kristus ovat eläviä ja voivat antaa siksi lisää sanaansa.
Loogisesti välttämätön lähtökohta on myös se, ettei samasta ilmiöstä voi olla kuin yksi totuus. Tämä koskee kirkkoa, oppia, kirkollisia toimituksia ja valtuutta. Kristus perusti vain yhden kirkon eikä hän ole "jaettu" keskenään erilaisten kirkkojen kesken. Kristus ei perustanut näkymätöntä kirkkoa, vaan näkyvän, jota apostolit johtivat hänen ohjauksessaan.
Jos joku loukkaantuu tästä lähtökohdasta eikä pysty keskustelemaan, niin minkä sille voi. Emme voi sivuuttaa totuudeksi tuntemaamme lähtökohtaa, mutta olemme valmiit keskustelemaan siitä ja voimme myös perustella sen kaikille niille, jotka suostuvat keskustelemaan asiallisesti.
Tapani, mistä on tupsahtanut lähtökohta, jonka mukaan ihmisellä olisi tarve "pelastua"?
Vain Vapahtaja Jeesus Kristus, voi sovituksellaan pelastaa meidät tuosta tilasta, kun teemme oman osamme ja otamme tuon sovituksen vastaan siten, kuin evankeliumissa on osoitettu:
Ap.t. 2
37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12]
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]
Kuitenkaan mitään lusikkaa ei oikeasti ole, eikä sen paremmin soppaakaan.
Eläkäämme rauhassa lyhyt elämämme.
Jos sinulla on lähtöoletuksena se, että vain mormonismi on oikea ja kaikki muut kuuluvat perkeleen kirkkoon, keskustelusi jää yksipuoliseksi. Tuskin monikaan viitsii edes kuunnella...
kestä kuunnella ylipäänsä mitään, joka liittyy mormonismiin.
keskustelulle toimii ainoastaan asiallisen dialogin esteenä.
"On vain yksi tosi kirkko
Tämä on looginen tosiasia, sillä kaikista asioista on vain yksi totuus. Kaikille tulee tilaisuus kuulla tästä ainoasta oikeasta kirkosta. Useimmille se tilaisuus tulee vasta henkimaailmassa."
Tietysti edelleen on mahdollista keskustella mormonismista, mutta sen sävy muuttuu vihamieliseksi. Kaipaan todella niitä naisia joiden kirjoituksista on heijastunut kaiken ylittävä rakkaus. Mielestäni Jeesuksen rakkauden käsky on tärkein kaikista, pitäen sisällään muut käskyt.
Turust
Nuori täysmormoni, olisi nyt vaan kirjotellut enemmänkin.
rakkautta julistaa, kun se heti ammutaan alas epäaitona. Eihän mormoni tee mitään rakkaudesta, ainoastaan rahasta -tyyliin.
Asetin keskustelun lähtökohdaksi sen, että Raamattu on Jumalan sanaa enkä sitä, että ekumeeniset uskontunnustukset on ensin hyväksyttävä, jotta voitaisiin keskustella. Eiköhän jokaisella ole oletuksena oman kirkkonsa paremmuus, sillä ei kai kukaan kuulu sellaiseen kirkkoon, jota hän ei pidä muita paremmin hänelle sopivana tai jopa oikeana.
Lähtöoletukseni on myös se, että vain yksi kirkko voi olla oikea. On tärkeää keskustella siitä, mikä tuo kirkko oli alussa ja mikä se on nyt. Kristus ei todellakaan perustanut näkymätöntä kirkkoa.
Jos lähtöoletus on se, että Raamattu on Jumalan sanaa, sekään lähtöoletus ei kaikille kelpaa (esim. minulle).
Vaikka keskustelukumppaniksesi ottaisitkin sellaisen, joka hyväksyy tuon ehdon, asetit taas muitakin oletuksia lisäksi. Väittelyä tuosta voi toki syntyä, kun olet lyönyt ehtosi lukkoon jo etukäteen. Mutta onko se sitten keskustelua?
ja erityisesti eri kirkkojen käsityksistä tai jopa yhtymisestä samaan alkuperään ja sen tunnustamiseen, niin silloin on syytä pitäytyä asettamissani lähtökohdissa. Jos joku ei usko lainkaan Raamatussa olevan Jumalan sanaa, niin hän ei voi osallistua asiallisesti keskusteluun.
Kyllähän kristinuskosta voi keskustella muukin kuin kristitty.
Mutta voidaan toki Raamattuun uskovien osalta ottaa yhteiseksi lähtökohdaksi Raamatun tunnustaminen. Sekin vain on monimutkainen seikka siksi, että on olemassa monenlaista tulkintaa esim. VT:n juttujen osalta mm. että missä määrin ne ovat faktatietoa ja missä määrin vertauskuvallisia.
Joka tapauksessa keskustelun lähtökohta on huono, kun sinä etukäteen lyöt oman tulkintasi lukkoon, kuten edellä teit.
Olennaista lähtökohtaa arvioitaessa on, ettei sen tule olla muuta kuin sitä, mitä on Raamatussa. Kirkolliskokousten keksimät opit eivät todellakaan kelpaa lähtökohdiksi.
Kenties sanot, että meillä ovat myös muut pyhät kirjoitukset lähtökohtina. Raamattu ennustaa sellaisen kirjoitusten tulevan esiin. Kaikki pyhät kirjoituksemme ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa. Niinpä Mormonin kirja on toinen todistus aivan samasta Kristuksesta, josta kerrotaan Raamatussa.
Niin, olivatpa lisäykset tai muutokset kirkolliskokouksilta tai Joseph Smithiltä, lähtökohdiksi ei noita tulkintoja voi ottaa jos haluaa avointa keskustelua.
Tuo viimeinen kappaleesi oli tyypillistä ennakkoehtojen asettamista.
ovat ainoa keino saada tietoa Jumalasta. Keskeinen aihe keskusteluissa tulisi siksi olla se, mikä on aitoa ilmoitusta. Kirkolliskokousten lukkoon lyömät uskonkappaleet eivät sitä ole, mutta siitä huolimatta juuri niiden perusteella määritellään oikea oppi ja mm. se, kuka on kristitty.
Nuo ovat juuri niitä ennakkoehtoja. Ei tuolta pohjalta synny avointa keskustelua.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Room. 10:9-10
Joh. 17:3
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. [Fil. 3:8]
Kysymys on tuntemisesta eikä uskontunnusten määräämästä tavasta uskoa. Pelkkä usko ei liioin auta, vaan tarvitaan parannus, upotuskaste syntien anteeksi saamiseksi ja Pyhän Hengen vastaanottaaminen. Sen jälkeen on kestettävä loppuun asti. Tässä se sanotaan tiiviisti:
Ap.t. 2
37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12]
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]
"Kysymys on tuntemisesta..."
Oletko naimisissa? Tuntuuko siltä että toisen ihmisen voi tuntea kovinkin hyvin? Tuleeko koskaan enää uusia asioita ja /tai puolia esiin?
Miten paljon vaikeampaa se onkaan tuntea Jeesus. (näin siis jos sanotaan että Jeesus pitää tuntea ennen kuin on pelastusvarmuus)
Mikäli kyseessä olisi jokin "tuntemistaso" jonka jälkeen on vasta pelastus "käsillä" niin ei se kovin syvällinen ole jos ryöväri ehti hänelle annetussa ajassa tutustua Jeesukseen tarpeeksi hyvin.
Sillä hän sai oppia lisää Kristuksesta. Ei hän vielä ollut täysin pelastunut. Paratiisi on vasta väliaikainen taivas, jossa odotetaan ruumiin ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota.
mistä on peräisin tämä "väliaikainen taivas =ut:ssa kerrottu paratiisi" on peräisin?
samankaltaista tilaa, missä Adam ja Eva elivät ennen lankeemusta. Henkimaailmassa kuolleiden hengillä ei ole fyysistä ruumista, vaan he odottavat ylösnousemusta. Paratiisiin kuoleman jälkeen pääsevät niiden ihmisten henget, jotka ovat eläneet hyvää elämää joka on sopusoinnussa heidän omantuntonsa kanssa. Se on rauhan ja levon paikka missä Saatanaa eikä hänen seuraajiaan ole.
Henki vankila on puolestaan syntisten ihmisten paikka, siis niiden jotka eivät olleet tehneet parannusta elämänsä aikana. Siellä on avionrikkojat, velhot, varkaat, murhamiehet ym. katumattomat henget.
Mitä enemmän olen tutustunut kunnon mormonien syntisinä pitämiin ihmisiin, sitä enemmän olen alkanut tuota epäillä. Tunnen murhamiehiä, tappajia, väkivaltarikollisia, varkaita, huumekuriireita, siveellisyysrikoksia tehneitä ja muita kurjia ja onnettomia syrjäytyneitä tai pikemminkin syrjäytettyjä reppanoita.
Useammin he ovat itse olleet ensin mitä vakavampien laiminlyöntien kohteita ja vasta sitten päätyneet itse tekemään vääriä tekoja. Lähes kaikilla on rikkinäinen koti, toisella tai molemmilla vanhemmilla on päihdetausta, on ollut köyhyyttä, on jouduttu kotona toistuvien pahoinpitelyiden uhriksi jo lapsesta saakka, usein on äidin raskaudenaikainen päihteidenkäyttö vienyt jo ennen syntymää edellytykset hyvään elämään.
Näitäkö me olemme pätevät tuomitsemaan ja millä oikeudella? Heidän koko elämänsä olisi mennyt toisin, jos he olisivat saaneet ennen täysi-ikäisiksi tuloaan edes hitusen oikeamielisyyttä, lähimmäisenrakkautta ja kunnioitusta osakseen. He ovat meidän itsekkyytemme, omahyväisyytemme ja rakkaudettomuutemme tulos.
Vai mitä sanot nuoresta rikoksentekijästä, jolla on ollut ennen vankilakierteen alkamista 8 eri sijoituskotia, lastenkotia ja nuorisokotia eri puolilla Suomea? Sekä henkiset että ruumiilliset arvet näkyvät edelleen, kun isä on juovuksissa opettanut poikaansa tavoille.
Olen varma siitä, että nämä meidän rakkaudettomuutemme takia niin paljon kärsineet sielut ovat ensimmäisten joukossa, kun Jeesus sanoo: Tulkaa minun tyköni.
He ovat kokeneet helvetin jo maan päällä. Toista helvettiä ei rakastava Jumala ole heille valmistanut.
Sen sijaan me paatuneet ja omahyväiset saatamme kuulla Mestarin sanovan: Menkää pois, minä en tunne teitä.
Ja sinua on täällä sanottu mm. tasapainottomaksi...
"Paratiisiin kuoleman jälkeen pääsevät niiden ihmisten henget, jotka ovat eläneet hyvää elämää joka on sopusoinnussa heidän omantuntonsa kanssa."
Eli jonkinlaisen yleisen mittapuun mukaan "hyvin eläneet"?
Onko tuolle jotain raamatullista perustetta vai onko kyseessä jonkin muu lähde? Tarkoitan siis koko viestiäsi.
kirja pois, se vain vie sinut harhaan ja tekojen tielle. Armosta meidät pelastetaan, ei tekojen kautta!
Jos tekeoja vaadittaisiin, Jeesuksen kuolema ei silloin olisi riittävä, jos tekoaj pelastuaksemme teemme, halvennamme Kristuksen työn.
Ja sanon tässä jo, että Raamattu ei ole ristiriitainen itsensä kanssa.
Ef.2
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Biblia:
8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
-kun ihminen on uudestisyntynyt Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen uudsituksen kautta, hän alkaa tekemään hyvää ihmisille Jumalan Rakkauden vaikutuksesta, muttei sen vuoksi, että niitä tekoja tarvittaisiin pelastukseksi.
Biblia:
Jaakob 2:
14. Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
-tuo autuas -sana ei tarkoita pelastusta, vaan sitä olotilaa, jonka saa kokea tehdessään hyvää toisille. Pelastuskysymys se ei ole.
-38 käännös on huono tuolta osin.
Jaakob 2:
17. Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä.
-teot näyttävät vain, onko ihminen todella kristitty, vai ei. Pelastuskysymys tämä edelleenkään ei ole. Jos ihmisessä ei näy siis Jumalan rakkaus, uudestisyntymistäkään ei ole tapahtunut. Hänen uskonsa on siis vain huulilla, "kuollutta uskoa". Elävä usko panee liikkeelle, muttei taaskaan itsensä pelastumiseksi, vaan Jumalan rakkaus vaatii niin hänen sisimmässään toisten hyväksi.
Elä todeksi se, että olet armosta pelastettu.
hyväksytty lukemisto tällä palstalla keskusteleville.
Vain armosta pelastumme parhaammekin tehtyämme, mutta emme pelastu ilman parannusta ja kasteen liittoa. Usko, parannus ja upotuskaste ovat välttämättömiä, jotta voimme saada armon. On myös otettava vastaan Pyhä Henki ja on kuuluttava Kristuksen kirkkoon. Lisäksi on pidettävä käskyt parhaan kykynsä mukaan ja kestettävä loppuun asti.
ja muut sekopäät?
tarkoittaa insestiuskovaisilla?
seksuaalisesti hyväksikäyttää lapsiaan. Joko tajuat?
kirkosta erottaminen. Et kai usko "Calmaton" kuvitelmia.
jotka eivät ole uskovaisia. Mitä heistä vai eikö mitään.