Perinteessämme on aina vähän varottu sitä, että ihminen voisi jotenkin edistää armon vaikutusta. Esim.lutherilaiset ajattelevat vähän monimutkaisemmin, mutta raamatullisesti.
Kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen antaa kaiken, eikä ihminen pysty tähän omilla taidoillaan ei tahdon voimalla eikä millään tavalla vaikuttamaan saadakseen raamatusta omalle kastelleen tai muihin epäraamatullisiin käsityksiinsä hyväksyntää.
Tämä koskee myös opillisia meille välttämättömiä totuuksia joissa oikea usko tulee esiin ikäänkuin verhon takaa, ilmestyen alati voimistumalla kasteen armosta jossa Kristuksen veren voima on monien uskovien tunnustama tosi asia ja pelastuksen ehto.
Mutta se lahja, jonka ihminen on kasteessa saanut, aikaa vähitellen vaikuttaa hänen elämässään, vaikkakaan ei automaattisesti - kuin hiiva.
Lutherilaisten mielessä on vanha Raamatun ajatus hapatuksesta.
Kristuksen läsnäolo hänen verensä voima kastetussa alkaa ikään kuin muhia, ikään kuin hiivan tavoin käydä ihmisessä.
Uskova ei tyydy Kristuksen pelkkään läsnä oloon vaan uskoen sanan voimaan uskova menee Jeesuksen luo jääden hänen siipiensä suojaan, mutta toiset juoksevat kuin hullut ihmeitten ja mammonan perässä, rististä piittaamatta.
Nämä jotka teoillansa etsivät autuutta tyytymättä pelkkään armoon ovat hyljänneet Jumalan sanan ja kun Jeesus puhuu ristin kantamisesta nämä sanovat kantavansa Kristuksen ristiä.
Kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen antaa kaiken, eikä ihminen pysty tähän omilla taidoillaan ei tahdon voimalla eikä millään tavalla vaikuttamaan saadakseen raamatusta omalle kastelleen tai muihin epäraamatullisiin käsityksiinsä hyväksyntää.
Tämä koskee myös opillisia meille välttämättömiä totuuksia joissa oikea usko tulee esiin ikäänkuin verhon takaa, ilmestyen alati voimistumalla kasteen armosta jossa Kristuksen veren voima on monien uskovien tunnustama tosi asia ja pelastuksen ehto.
Mutta se lahja, jonka ihminen on kasteessa saanut, aikaa vähitellen vaikuttaa hänen elämässään, vaikkakaan ei automaattisesti - kuin hiiva.
Lutherilaisten mielessä on vanha Raamatun ajatus hapatuksesta.
Kristuksen läsnäolo hänen verensä voima kastetussa alkaa ikään kuin muhia, ikään kuin hiivan tavoin käydä ihmisessä.
Uskova ei tyydy Kristuksen pelkkään läsnä oloon vaan uskoen sanan voimaan uskova menee Jeesuksen luo jääden hänen siipiensä suojaan, mutta toiset juoksevat kuin hullut ihmeitten ja mammonan perässä, rististä piittaamatta.
Nämä jotka teoillansa etsivät autuutta tyytymättä pelkkään armoon ovat hyljänneet Jumalan sanan ja kun Jeesus puhuu ristin kantamisesta nämä sanovat kantavansa Kristuksen ristiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ootko ajatellu että moni niistä ihmeiden ja mammonan perässä juoksijoista on lapsena kastettu. Miksei se kasteen armosi vaikuta heissä? Miksi jotkut lapsena kastetut kuolevat viinaan tai huumeisiin? Miksei siis se kasteen armosi vaikuta kaikissa samalla tavoin? Kyllä mun mielestä ihan turha toi kasteesi kun se näin epätasapuolisesti vaikuttaa eri ihmisissä. Vai olisiko ihmisten omilla teoilla ja valinnoillakin tekemistä sen suhteen kuinka lähellä Jumalaa he elävät?
En nyt siis puhu mistään sellaisesta että teoillamme ansaitsemme Jumalan hyväksyntää, vaan vastuullisesta elämästä, jossa usko vaikuttaa tekoja. Se uskokin kun on ilman tekoja kuollutta.
Syy siihen on kun henkimaailman erikoismiehet(uudestaan kastetut) eivät puhu uskosta saati synnin kadottavuudesta niille ihmisille ja sen kyllä tiedän.
Jos "kasteen armo" ei toimi lapsikastettujen elämässä, niin tuskin syytä voidaan panna vapaiden suuntien niskaan, sillä harvat synnin harjoittajat ovat kertaakaan kuulleet vapaiden suuntien saarnoja tai käyneet heidän kokouksissaan. Ei se lapsikasteen armo minussakaan vaikuttanut vaan vaelsin kuin sika rapakossa enkä ollut kuullut muita kuin noita pappeja jotka minut ja kaveripiirini oli kastaneetkin.
Sitten eksyin yhteen telttakokoukseen jossa kuulin evankeliumin Jeesuksesta, kehotuksen mielenmuutokseen ja uskomaan Herraan. Sanan saarna herätti minut ja sain lahjaksi uskon ja ei tarvinnut enää rypeä kuin sika rapakossa.
Eiköhän siis asiat ole päinvastoin kuin väität. Harvat luterilaiset papit kehottavat tekemään parannuksen vaan tuudittavat synnintekijät "kasteen armoon". Löytyyköhän tuollaista sanontaa edes raamatusta?
Tarkoittaako muuten tuo sun nimimerkki "ihmeidentekijän ystävä" että olet "Jeesuksen ystävä" ja Jeesus on ihmeidentekijä vai oletko jonkun luterilaisen kirkon "ihmeidentekijän" ystävä? Vai onko peräti kaste se ihmeidentekijä, jonka ystävä olet?
...kuullut pappeja no minähän sanoin että lahkolaiset "hengellä täytetyt" eivä puhu uskosta uskottomille"kirkossa"
Se on työmaalla, ja missä kohtaavatkin ei uskoisia.
Uskosi on haettu teltoista, lahkosynagoogista ja kehtaat kirkkoa haukkua.
Sinuun on tälläytynyt samat henget kuin porukassa jossa nyt puhut suu seläällään lahkosi uskosta.
Minä en tunnusta en sinua enkä ketään lahkohenkeä uskovaiseksi ja pysyn visusti erossA HEISTÄ, RAAMATUN MUKAAN.
tee vauvakasteesta armon välinettä uudestisyntymiseen, kaste ei ole pelastava tekijä, vaan usko Jeesukseen ja Hänen verensä puhdistaa syntisyytesi, ei kastevesi, olkoon vauva tai-uskovienkaste.
_* Älä sekoita enempää luterilaisuutta tänne raittiin uskon sekoittamiseksi. Siunausta !
Luin jostain, että sakramentti tarkoittaa armovälinettä. En löydä sellaista opetusta UT:sta. VT:ssa sellaisia oli, esimerkiksi kaikkeinpyhimmässä armoistuin, joka oli esikuva Kristuksesta.
Jos UT:ssa on "sakramentti" niin se olisi kai sitten Jeesuksen risti ja siltä vuotanut sovintoveri, todellisena historiallisena tapahtumana. Ehtollisessahan muistamme tätä Herran kuolemaa, kunnes hän tulee takaisin. Kaste taas on vertauskuva siitä, kuinka uskovainen on kätketty Jeesukseen uskottuaan Kristukseen ja hänet yllensä pukenut. Eikö kaste ole vain sen tosiasian "julkinen puoli", että Jeesus on hänet jo omakseen ottanut ja uskova julkisesti todistaa näin olevansa nyt Jumalan lapsi.
Koska uudessa liitossa kaikki entiset jumalanpalvelusvälineet on hylätty (nehän olivat vain tulevan Kristuksen esikuvia) niin ei pelastuakseen tarvita mitään armovälineitä, sakramentteja. Uuden liiton "armoväline" on puolestamme kuollut ja ylösnoussut Herra Jeesus, johon uskomalla pelastumme ja saamme sydämiimme Jumalan Hengen, joka kutsuu Jumalaa Isäksi. Ehtoollinen ja kaste ovat minun mielestä luonnollisia seurauksia uudestisyntyneen ihmisen elämässä. Ajattelenko oikein vai olenko ymmärtänyt väärin? Minusta ilman uskoa on merkityksetöntä käydä ehtoollisella tai kasteella (se ei hyödytä mitään) sillä ne on säädetty uskovaisille ja ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle. Usko taas syntyy vain Kristuksen sanan kuulemisesta niin kuin Paavali sanookin, että "evankeliumi on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi".
Minusta puheet noista sakramenteista vain sotkevat pelastusta etsivän sielun mielenmaailmaa ja tekee pelastuksesta monimutkaisen asian. Eihän meitä käsketä saarnaamaan sakramentteja vaan ylösnoussutta Kristusta, joka on koko maailman syntien sovitus. Evankeliumia pitää ihmisille tarjota eikä sakramentteja. Uskon pitää kohdistua Jeesukseen eikä sakramentteihin.
mieltä noista sakramenteistä ja muista ns. armonvlineistä. Sakramentti sanaa ei ole Raamatussa, eikä myöskään puhuta mistään "armonvalineistäkään"?! Viittaa taikakaluihin nuo nimitykset.
* Meillä on Persoona, Jeesus Kristus ja armon takaa hyväksemme Kristuksen veri.
* Aivan hyvä on kirjoituksesi, samaa mieltä kanssasi!
Kaste kyllä tarjoaa pelastuksen, mutta se vaatii uskoa sillä tehtynä tekona se ei johda muuhun kuin epäuskoon.
Lutherilaisuus on raitista uskoa siinä on sinullekin kyllin.
vielä nykyäänkin löytää tyhmyyttä ja Jumalanpilkkaa.
No sitähän löytyy uudstikastajien pesästä kuten ennenkin ja koska raamatusta ei löydy sanaa..helvetin kekälä siis helvettiä ei ole?
Tämä idioottien ajatusta seuraten.