Kun puhutaan erämaasta meille tulee ensimmäisenä useinkin mieleen autio yksinäinen ja ravinnoton tienoo, josta toivoisi nopeasti pääsevänsä jonkin onnenpotkun kautta pois. Sitä erämaakokemus varmaan onkin, mutta onko se asetettu ihmiselle vahingoksi, joutuuko ihminen sinne jotenkin vahingossa vai onko se muuten vaan pistetty piinapaikaksi jossa ihmistä muuten vaan ihan huvinvuoksi hiillostetaan ja otetaan mittaa? Raamatussa Mooseksen kirjassa erämaa oli paikka johon Jumala johdatti kansansa turvaan kansan omalta heikkoudelta. Jumala ei johdattanutkaan kansaansa tietä joka oli suorin ja lyhin koska se suora ja lyhin tie olisi johtanut kansan hämmennykseen se oli säikäyttänyt kansan jonka seurauksena ihmiset olisivatkin kääntyneet takaisin orjuutensa pesään, Egyptiin. Jumala kuljetti kansansa poikkeamaan erämaan kautta Kaislamerelle ja Sana sanoo, että taisteluun valmiina israelilaiset lähtivät Egyptin maasta.
Tämän mukaan erämaa voi olla meille turvapaikka omilta heikkouksiltammekin. Vaikka kansaa oli paljon liikkeellä Jumala tunnisti heidän arkuutensa ja epäilynsä ja pelasti tällä kulkureitillä, erämaan kautta heidät tekemästä harkitsemattomia päätöksiä kansakuntana.
Edelleen erämaasta. Jumala laittoi kansansa erämaahan, jotta kansa olisi oppinut tuntemaan Jumalan hoivan ja luotettavuuden, olisi oppinut pyytämään Isältä ja kokemaan vastauksen saamisen yhteyden. Niinpä helppohan tätä nyt on analysoida vuosisatojen päässä, mutta tänäkin päivänä Isä käyttää näitä samoja metodeja meitä ohjatakseen. Hän näyttää meille tien, hän vie meidät tilanteeseen jossa me opimme olemaan aivan vain Hänen varassaan, sillä emme me muuten opi luottamusta, joka erämaa-taipaleella opitaan. Erämaassa saattaa olla kylmää ja pimeääkin yöllä, paahtavaa hellettä, ravinnon loppumista, vihollisvoimien läsnäoloa. Meidän oppimääräämme kuuluu silloin Jumalan lähihoito. Vahvistaakseen meitä, Isä antaa osaksemme näitä hetkiä. Hän haluaa vahvistaa meitä, koska hän on mieltynyt meihin ja haluaa antaa meille luottamusta voittoon.
Tiedättekö kehitellyt vihollisvoimista tällaisen ajatuksen. Jos vihollisesi kiusaa ja on erimieltä kanssasi Jumalan palvelemisesta, tai yleensä mistä asiasta hyvänsä olet taatusti oikealla tiellä, itse asiassa vihollisesti on paras valmentajasi taivastiellä :-)
Tämän mukaan erämaa voi olla meille turvapaikka omilta heikkouksiltammekin. Vaikka kansaa oli paljon liikkeellä Jumala tunnisti heidän arkuutensa ja epäilynsä ja pelasti tällä kulkureitillä, erämaan kautta heidät tekemästä harkitsemattomia päätöksiä kansakuntana.
Edelleen erämaasta. Jumala laittoi kansansa erämaahan, jotta kansa olisi oppinut tuntemaan Jumalan hoivan ja luotettavuuden, olisi oppinut pyytämään Isältä ja kokemaan vastauksen saamisen yhteyden. Niinpä helppohan tätä nyt on analysoida vuosisatojen päässä, mutta tänäkin päivänä Isä käyttää näitä samoja metodeja meitä ohjatakseen. Hän näyttää meille tien, hän vie meidät tilanteeseen jossa me opimme olemaan aivan vain Hänen varassaan, sillä emme me muuten opi luottamusta, joka erämaa-taipaleella opitaan. Erämaassa saattaa olla kylmää ja pimeääkin yöllä, paahtavaa hellettä, ravinnon loppumista, vihollisvoimien läsnäoloa. Meidän oppimääräämme kuuluu silloin Jumalan lähihoito. Vahvistaakseen meitä, Isä antaa osaksemme näitä hetkiä. Hän haluaa vahvistaa meitä, koska hän on mieltynyt meihin ja haluaa antaa meille luottamusta voittoon.
Tiedättekö kehitellyt vihollisvoimista tällaisen ajatuksen. Jos vihollisesi kiusaa ja on erimieltä kanssasi Jumalan palvelemisesta, tai yleensä mistä asiasta hyvänsä olet taatusti oikealla tiellä, itse asiassa vihollisesti on paras valmentajasi taivastiellä :-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ahdistusta epätoivoa tuskaa, henkivaltoja, sitten armorauha kaikki ovat poissa, Herra ei rauhoitakkaan ahdistunutta sydäntä, joskus tosi pahassa hetkessä Hän antaa pari lohduttavaa sanaa mut muuten joudut kulkemaan kuivana, elottomana roikkuen epätoivoisena kiinni kristuksessa, ne ihmisetkin joihin luotin nostavat kantapäänsä minua vastaan, justii ne ei uskovat kaverit mitä sulla on muuttuvat aivan eri ihmisiksi, ne ei nääkkää sun hätääs mitä sulla on, iteasias ne ei välitä susta piiru vertaa. mutta anyways erämaa on aina uuden alkua, puhdistusta ei rankaisua, sanohan Kristuskin että se puu joka kantaa hedelmää se minun Isäni puhdistaa että se kantaisi yhä enemmän hedelmää, jokainen kultakin koetellaan tulessa ja onhan teidän uskonne kallisarvoisempi kuin katoava kulta.
Sisarukseni minä tiedän, se tie on koettelemusta, ei siellä kanarialintu laula, mutta se tie vie Isän Etuovelle.